Syyskuu 2019

Meillä on tosiaan aika pitkälle tallessa kaikki kuolleen tytön tavarat. Jotain pieniä hankintoja voi olla jos tää nyt edes elävänä syntyy. Marrasvauvalla ja huhtivauvalla ekat vaatteet on vielä aika saman vahvuisia. Koitan raskaudessa elellä hetki kerralla. Meitä on riivannut sairastelukierre, kaksi kovaa flunssaa käyty läpi. Muutenkin takapakkeja ollut paljon elämässä nyt ja vähän matalalentoa menty. Siihen päälle huonovointisuus ja pyörtyily johtuen raskaudesta, niin ei tää ihan helpointa ole.
Olen joskus miettinyt miten pelottavaa olis odottaa uudestaan enkelivauvan jälkeen. En usko että täysin osaan sitä ymmärrän ja jos Luoja suo en koskaan ymmärräkään. Tuttava menetti 3 lasta (toiset oli kakdoset) ennen 20 vk ja luulen että he ei enää yritä.
Olen pahoillani heidän ja teidän puolesta.
Kenenkään ei pitäis joutua menettämään lastaan, syntynyttä tai syntymätöntä.
 
Ei sitä oikein voi varmasti käsittää. Mulle menetys osunut loppuraskauteen, niin voin sanoa rehellisesti, että en nauti tästä yhtään. Ja joka hetki mietin kestänkö tän loppuun.

Mulla on nyt vielä Isoja rautaongelmia. Mun hb on tippunut kuukaudessa yli 130:stä reilu 120:n. Rautavarastot on siis varmaan tyhjät, tukka tippuu päästä ja väsyttää. Neuvolalääkäriä ei asia kiinnostanut. Rauta saa tippua ihan rauhassa. Syy pitäisi oikeasti tutkia. Tämän myötä meillä riskit kasvaa uuteen menetykseen plus mun terveyden romahtamiseen synnytyksen myötä. Mulla ei ole ikinä ollut näin huono tilanne raudan kanssa alkuraskaudesta. Varastoraudoissa ollut vajetta jo ennen raskautta. Tässä nyt oikeasti joudutaan miettimään vaarantaako tää raskaus liikaa mun omaa terveyttä. Ja se, että meillä on aika pienet mahdollisuudet saada elävä vauva jos tällä menolla jatkuu. Tyhjät rautavarastot lisää muutenkin supistelua ja olen muutenkin ollut monta kertaa liikuntakiellossa supistusten takia. Nyt en voi jäädä makaamaan paikalleen, koska se ei ole taloudellisesti mahdollista koko raskauden aikana.
 
Tässä tulin kotiin sukuloimasta, ja so far so good. Ei vaikuttanut siltä että kukaan epäili mitään. Siellä en juonut kun olin kuski ja ravut rikoin ja leikin että söin niitä. Kaikki niitä itsekin rikkoi ja tuijotti omaa lautasta joten mun kaksi feikki syömingit eivät varmaan luoneet huomiota. Vaivihkaa kyselin mikä fetajuusto oli pöydässä ja katkarapulautasesta ei tullut mun lautaselle mitään. Olen ylpeä "huijauksesta" mutta samalla tiedän että tulee kysymyksiä tästä illasta sitten kun parin viikon päästä olisi aika kertoa taas :) ehkä ne ymmärtävät ettei halua kertoa vielä siinä vaiheessa. "Olisithan sä voinut kertoa!" sanotaan varmasti mutta en halunnut vielä. Se nt ultrassa varmaan sanotaan sitten että onko nyt kaikki ok. Kolmisen viikkoa vielä tätä hiljaista eloa :)
 
Ei sitä oikein voi varmasti käsittää. Mulle menetys osunut loppuraskauteen, niin voin sanoa rehellisesti, että en nauti tästä yhtään. Ja joka hetki mietin kestänkö tän loppuun.

Mulla on nyt vielä Isoja rautaongelmia. Mun hb on tippunut kuukaudessa yli 130:stä reilu 120:n. Rautavarastot on siis varmaan tyhjät, tukka tippuu päästä ja väsyttää. Neuvolalääkäriä ei asia kiinnostanut. Rauta saa tippua ihan rauhassa. Syy pitäisi oikeasti tutkia. Tämän myötä meillä riskit kasvaa uuteen menetykseen plus mun terveyden romahtamiseen synnytyksen myötä. Mulla ei ole ikinä ollut näin huono tilanne raudan kanssa alkuraskaudesta. Varastoraudoissa ollut vajetta jo ennen raskautta. Tässä nyt oikeasti joudutaan miettimään vaarantaako tää raskaus liikaa mun omaa terveyttä. Ja se, että meillä on aika pienet mahdollisuudet saada elävä vauva jos tällä menolla jatkuu. Tyhjät rautavarastot lisää muutenkin supistelua ja olen muutenkin ollut monta kertaa liikuntakiellossa supistusten takia. Nyt en voi jäädä makaamaan paikalleen, koska se ei ole taloudellisesti mahdollista koko raskauden aikana.

Onpa teillä isoja murheita ja paljon huolta käsiteltäväksi. Voimia teille.

Onko sun mahdollista käydä muualla kuin tuon neuvolalääkärin paikkeilla selvittämässä rauta-asiaa, jos hänestä ei tässä asiassa ole teille apua.. Jossain muualla asia varmasti otettaisiin tilanteen vaatimalla tavalla ja sitä myös tutkittaisiin?
 
Onpa teillä isoja murheita ja paljon huolta käsiteltäväksi. Voimia teille.

Onko sun mahdollista käydä muualla kuin tuon neuvolalääkärin paikkeilla selvittämässä rauta-asiaa, jos hänestä ei tässä asiassa ole teille apua.. Jossain muualla asia varmasti otettaisiin tilanteen vaatimalla tavalla ja sitä myös tutkittaisiin?
Ei oikein taloudellisesti ole mahdollista. Ainut mikä tilanteen pelastaisi on rautatiputus, mutta se maksaa yksityisellä semmoiset 800€. Opiskelijabudjetille liian kallista. Tukka tippuu, pyörtyilen ja nukun kellonympäryksen ja enemmänkin. Mutta sekään ei neuvolalääkäriä kiinnostanut.
 
Ohhoh.. Vaatikaa tutkimuksia ja hoitoonpääsyä, eihän tuo noin voi mennä! Tai lääkärin vaihto?
 
Koitin nyt saada kouluterveydenhuollon puolelta noita tutkimuksia, että mikä on vikana. Mulla ei ole tosiaan ikinä ollut alkuraskaudesta näin vaikeaa rauta-ongelmaa. On olemassa tutkimuksia, että raudanpuute altistaa kohtukuolemalle. Sattumaa tai ei, mulla hb oli näissä lukemissa edellisen kohtukuoleman kohdalla. Tässä on nyt ollut kaikkea muutakin vastatuulta elämässä, niin paukut alkaa olla aika vähissä. Lääkäri vaan selitti, että kaikilla se rauta tippuu. Ei pitäis tippua tässä kohtaa raskautta. Mulla on nyt aika iso turvattomuus, koska mut on jätetty taas heitteille hoidon kanssa, eikä oo mitään varmuutta saanko mitään apua mihinkään. Eikä oo eka kerta, kun oon heitteillä.
 
Mitä rautavalmistetta sä käytät? Oletko vaihdellut? Pystyisitkö ottamaan sitä tupla-annosta? Ja vältäthän niitä maitotuotteita samaan aikaan otettuna?
Mikä edistää raudan imeytymistä? B ja cee?
 
Ovatko muut kokeilleet kotidopplereita? Mun miehellä oli vanha vielä jäljellä ja vaikka aloitin pari viikkoa sitten kokeilut niin en odottanut että kuulisin mitään. Viimeisen viikon aikana kuitenkin olen kokeillut ehkä 3 kertaa eri vuorokauden aikoina ja tänään taisin löytää sitä. Alussa löytyi vain oma syke istukan viiiiuuuh äänen lähellä, se oli kova mutta selkeästi mun oman sykkeen tahti. Tiesin että jossain tämän lähellä pitäisi löytyä mutta en löytänyt, tänään sitten laitoin ääntä enemmän ja tutkin oman sykkeen ympärillä löytyykö mitään ja kyllä siellä hyvin henton mutta nopeampi ääni kuului oman alla, mutta koska oma on niin kova niin vaati enemmän ääntä laitteeseen. Sanoin miehelleni että taisin löytää ja hän sanoi että illalla sitten innoissaan itsekin koittaa löytää. Nyt menossa rv 10+4 ja oireita ihan minimissä. Siksi epäilen raskautta joka päivä, ja eilen kun itse menin tulkitsemaan jotain verikokeiden tuloksia niin olin jo diagnosoinut itselleni kkm. Voihan se olla että tämä päättyy huonosti, mutta yhtä hyvin voi loppua vielä iloisesti. Pitäisi tietää miten pystyy olla stressaamatta. Se on mun ongelma!
 
Koitin nyt saada kouluterveydenhuollon puolelta noita tutkimuksia, että mikä on vikana. Mulla ei ole tosiaan ikinä ollut alkuraskaudesta näin vaikeaa rauta-ongelmaa. On olemassa tutkimuksia, että raudanpuute altistaa kohtukuolemalle. Sattumaa tai ei, mulla hb oli näissä lukemissa edellisen kohtukuoleman kohdalla. Tässä on nyt ollut kaikkea muutakin vastatuulta elämässä, niin paukut alkaa olla aika vähissä. Lääkäri vaan selitti, että kaikilla se rauta tippuu. Ei pitäis tippua tässä kohtaa raskautta. Mulla on nyt aika iso turvattomuus, koska mut on jätetty taas heitteille hoidon kanssa, eikä oo mitään varmuutta saanko mitään apua mihinkään. Eikä oo eka kerta, kun oon heitteillä.


Hienoa että käännyt koulu-th puoleen, kaikki kontaktit kannattaa käyttää, vaikka joudut vastatuuleen puskemaan ammattilaisia saavuttaaksesi. Toivotaan että se tuottaa tulosta ja huoltasi kuunnellaan.

Neuvolassa kannattaa nostaa esiin aiemmat kokemukset ja myös huoli ja kokemus heitteille jäämisestä. Nyt ei ole aika jäädä yksin.:Heartpink
 
Ovatko muut kokeilleet kotidopplereita? Mun miehellä oli vanha vielä jäljellä ja vaikka aloitin pari viikkoa sitten kokeilut niin en odottanut että kuulisin mitään. Viimeisen viikon aikana kuitenkin olen kokeillut ehkä 3 kertaa eri vuorokauden aikoina ja tänään taisin löytää sitä. Alussa löytyi vain oma syke istukan viiiiuuuh äänen lähellä, se oli kova mutta selkeästi mun oman sykkeen tahti. Tiesin että jossain tämän lähellä pitäisi löytyä mutta en löytänyt, tänään sitten laitoin ääntä enemmän ja tutkin oman sykkeen ympärillä löytyykö mitään ja kyllä siellä hyvin henton mutta nopeampi ääni kuului oman alla, mutta koska oma on niin kova niin vaati enemmän ääntä laitteeseen. Sanoin miehelleni että taisin löytää ja hän sanoi että illalla sitten innoissaan itsekin koittaa löytää. Nyt menossa rv 10+4 ja oireita ihan minimissä. Siksi epäilen raskautta joka päivä, ja eilen kun itse menin tulkitsemaan jotain verikokeiden tuloksia niin olin jo diagnosoinut itselleni kkm. Voihan se olla että tämä päättyy huonosti, mutta yhtä hyvin voi loppua vielä iloisesti. Pitäisi tietää miten pystyy olla stressaamatta. Se on mun ongelma!

Ei ole dobleria mutta haluisin sellasen.
Mä kans epäilen kokoajan et onkohan vauvaa enää ees. Mut toivo on vahva ja perjantaina ultra.
 
Ovatko muut kokeilleet kotidopplereita? Mun miehellä oli vanha vielä jäljellä ja vaikka aloitin pari viikkoa sitten kokeilut niin en odottanut että kuulisin mitään. Viimeisen viikon aikana kuitenkin olen kokeillut ehkä 3 kertaa eri vuorokauden aikoina ja tänään taisin löytää sitä. Alussa löytyi vain oma syke istukan viiiiuuuh äänen lähellä, se oli kova mutta selkeästi mun oman sykkeen tahti. Tiesin että jossain tämän lähellä pitäisi löytyä mutta en löytänyt, tänään sitten laitoin ääntä enemmän ja tutkin oman sykkeen ympärillä löytyykö mitään ja kyllä siellä hyvin henton mutta nopeampi ääni kuului oman alla, mutta koska oma on niin kova niin vaati enemmän ääntä laitteeseen. Sanoin miehelleni että taisin löytää ja hän sanoi että illalla sitten innoissaan itsekin koittaa löytää. Nyt menossa rv 10+4 ja oireita ihan minimissä. Siksi epäilen raskautta joka päivä, ja eilen kun itse menin tulkitsemaan jotain verikokeiden tuloksia niin olin jo diagnosoinut itselleni kkm. Voihan se olla että tämä päättyy huonosti, mutta yhtä hyvin voi loppua vielä iloisesti. Pitäisi tietää miten pystyy olla stressaamatta. Se on mun ongelma!

Mulla on se ja kokeillutkin oon, mut oon saanu vaa ihan kauheen stressin siitä, ku ei oo vielä löytyny, nii oli pakko heittää kaapin perälle.
Muutenki olo, ettei kaikki ookkaan hyvin. :sad001
 
Mulla on doppleri ja oon saanut monena päivänä sykkeen kuulumaan mutta saattaa vaatia älyttömän pitkää etsimistä. Tyyliin puolikin tuntia eessuntaassun venkslaamista. Aika ärsyttävää
 
Tosiaan nyt kun tideän mistä etsin niin saan aika nopeasti esille se tuulenääni istukasta ja siinä sitten muutamassa minuutissa saa oma sykkeen alta se toinen! Tänään näytän miehelle mistä löysin :)
 
Eilen olin iloinen kun löysin sykkeen, aamulla oli sitten itku kurkussa jo. Vaikka ei pitäisi huolestua heti niin kyllä sellaiset verihyytymät pelottelevat ensikertalaista. Luin netissä että kannattaa soittaa neuvolaan kuitenkin, vaikka tiesin että vastaus olisi "seurataan tilannetta". En ole yli tuntiin käynyt vessalla tarkistamassa tilannetta nyt mutta musta tuntuu että kokoajan siellä on jotain mönjää. Kotona kävin joka 15min varmaan vessalla. Yhden km kokeneena niin tiedän ettei tämä ole sen kaltaista verta eikä ole kipuja kuin jomotuksen verran, eli ei sinänsä viittaa km mutta silti sitä ollaan hieman huolissaan. Ymmärrätte varmaan. 2 viikon kuluttua on ultra vasta. Siihen pitäisi kai kestää jos tässä ei ala mitään voimakkaita kipuja ja runsaita vuotoja tulla. Miksi musta tuntuu että aina kun iloitsee jostain niin luonto tiputtaa sinut takaisin maan pinnalle tällaisilla jutuilla :bookworm::banghead::grin
 
Toivottavasti kaikki olisi hyvin ja vuoto/hyytymä loppuisi pian Stellamom! :Heartred kerro miten tilanne etenee!

Itse en uskalla kuunnella sykkeitä vielä nyt dopplerilla, jos en löydäkään. Tulee niin hurja paniikki päälle. Onneksi neuvolassa kuunnellaan!
 
Stellamom toivotaan että kaikki siellä hyvin. :Heartpink

Vähän samat ajatukset tuosta. Kaverilla olis doppleri ylimääräisenä ja vapaana meille lainaan, mutta en taida ihan vielä uskaltaa ottaa käyttöön, etten huolestu oman käytön seurauksena tai tulkitse väärin. Meillä on ens viikolla ultra, ehkäpä sen jälkeen jossain vaiheessa otetaan testiin!:happy:
 
Stellamom toivotaan että kaikki siellä hyvin. :Heartpink

Vähän samat ajatukset tuosta. Kaverilla olis doppleri ylimääräisenä ja vapaana meille lainaan, mutta en taida ihan vielä uskaltaa ottaa käyttöön, etten huolestu oman käytön seurauksena tai tulkitse väärin. Meillä on ens viikolla ultra, ehkäpä sen jälkeen jossain vaiheessa otetaan testiin!:happy:
 
Tässä menossa kotiin opiskelupäivän jälkeen, tosiaan ei ollut kiva lähtee liikkeelle kun pelkäsi että kohta hana aukeaa jalkojen bälissä. Tähän mennessä ei ole tullut siteeseen asti verta, hyytymät loppuivat joskus puolipäivän jälkeen. Kipua on vatsassa vielä, mutta hyvin hallittavissa jomotusta. Näiden perusteella kaikki ok, mutta en mä ihan varma ole ennen kuin pääsen ultraan katsomaan. Mietin vain että mistä tällaiset johtuu, kohdunkaula pitäisi olla kiinni, eikä meillä ole ollut seksiä joka voisi aiheuttaa tällaista. Sanottiin vain että nyt otan rennosti ja seurailen oloani ja otan yhteyttä jos jokin muuttuu pahemmaksi. Tuntuu pahalta olla niin tietämätön tässä vaiheessa. Miksi ei ole keksitty joku laite joka laitetaan kiinni vatsaan ja kertoo sulle mitä siellä tapahtuu x)? Eli vielä on toivoa että nyytti on mukana!
 
Kaikki ovat olleet niin sympaattisia tilanteeseeni täällä :) kiva kun on tällainen paikka missä voi suoraan kertoa mitä tapahtuu ja kaikki ovat ymmärtäväisiä. Mieheni lähti aamulla reissuun, vähän häntä epäillytti mennä ku eilinen oli mitä oli, mä ehkä vähän sanoinkin sille että ei sille voi mitään jos menee kesken, että mee nyt, me pärjätään poitsun kanssa kyllä. Illalla tuli vain ruskeata pientä limaa joten epäilen että mun hyytymät olivat jotain rikkimennyttä verisuonta tms. Eihän sitä aina tiedä, ei mulla ole ollut mitään vuotoja ennen sitä. Tänään päivällä kun poitsu on viety eskariin niin varmaan dopplerilla kootan kuunnella tuleeko mitään tuttuja ääniä esille. Vaikka se ei ole mikään tae että kaikki on hyvin, niin ehkä se rentouttaisi mun mieltä hetkeksi. Eihän stressi ole hyvä vauvalle :) neuvolastakin sanottiin eilen että ole luottavaisin mielin vielä. Hän on varmasti kuullut pahempiakin tapauksia. Tänään vien sitten tuon uuden virtsanäytteen ja rentoudun ja uskon että kaikki on hyvin, kunnes tulee seuraava kommellus :D
 
Takaisin
Top