Raskaudesta kertominen, milloin ja miten?

Nyt tietää perhe, äiti ja isä tiesi jo mutta sisaruksille kerroin. 2/4 alkoi itkemään ilosta ja 2/4 reaktio oli "OMG OIKEESTI" kaikki sisarukset siis nuoria/ nuoria aikuisia. Tuli kovin lämmin olo näistä. Minun mummolle ja papalle olisi vielä tarkoitus kertoa tänään.

Härdelliksihän tämäkin joulu meni kun rakas karvaturrimme 40kg koira päätti ottaa stressaten joulun niin että vatsa sekasin ja päästy yöllä juoksemaan pihalla ja nyt odotellaan että apteekit aukeaa että saa koiran lääkittyä ja takasin joulun viettoon....

Hyvät joulut tänne kaikille.
 
Aattona kerrottiin mun vanhemmille ja pikkuveljille, toinen isoveli sai tietää eilen ja toinen isoveli ei taija tietää vielä, ko ei eilen kerinny kyläileen. Mutta kaikki oli tosi ilosia ja onnellisia! :) Heille tosiaan kerrottiin isosisko-paidalla eikä kukaan tajunnu! :D äiti kysy kyllä et kenen "isosisko sinä oot" ja mä naureskelin mut ei siltikkään ymmärtäny :D puol tuntia venattiin ja sitte en enää voinu olla hiljaa vaan sanoin ettei kukaan tajunnu vaikka moni lukenu paidan :)

Appivanhemmille kerrottiin myös eilen, mutta eri tavalla. Ostettiin arpoja heille lahjaks, ja piilotin pakettikortin arpojen sekaan. Pakettikorttiin kirjotin vauva "miehen sukunimi", LA 24.7.2018 :) anoppi oli suu auki kauan aikaa ja alko sitte hihkuun ja onnitteleen :) appiukko ei onnitellu ollenkaan..

Kaikille sanottiin ettei kenellekkään saa asiaa vielä kertoa,vaan vasta np-ultran jälkeen ku me annetaan lupa.
 
Mun porukoilla äiti tarjos punaviiniä ruuan kans ja jouduin kieltäytyä niin ihmetteli kovasti jotta miksi en muka voisi ottaa viiniä...sanoin sit jotta ei raskaanaolles oo ruukattu prosentti-juomia nauttia. Se oli sit et oikeesti? Ja onnittelivat kovasti.
Miehen porukoilla esikoinen kajautti kuuluvalla äänellä jotta meille tulee kesällä uusi vauva!! Ei jääny kellekkään epäselväksi...syvän hiljaisuuden jälkeen kaikki onnittelivat kovasti. Viä pitäs kertoo mun parhaille ystäville, yksi vasta tietää. Oon vain pitkittäny ja pitkittäny heille kertomista, kun tiedän jotta molemmilla on pikkukakkosta yritetty kesästä asti...
 
Mä en oo kavereille kertonu vielä, ootan eka np-ultraa ja sitte vasta kerron. Työkavereille on varmaan kerrottava pian jos tää olotila ei pian helpota..
 
Mites, oletteko työpaikoilla jo kertoneet raskaudesta? Millaisia reaktioita on tullut?

Itse kerroin heti nt-ultran jälkeen esimiehille. En varmaan muuten olisi vielä puhunut, mutta mulla työ, jonka luonteen vuoksi esimiesten on hyvä asiasta tietää. Myönteisesti toki suhtautuivat ja lupasivat tukea mun jaksamista yms.
 
En oo vielä kertonu, mutta varmaan ens viikolla nt-ultran jälkeen "pitää" kertoa ku meillä kans tulossa kaikenlaisia muutoksia tuolla.
 
Meillä vanhin lapsista kävi sanomassa mummoilleen, että meille tulee vauva. Noh, toinen oli onnesta soikeana ja toinen väkinäisesti onnitteli ja tuumasi sitten "minäpä tästä lähdenkin kotiin". Ihan "kiva"... Toisesta lapsesta kun kerrottiin niin hänen reaktionsa oli "en minä tahdo teidän seksielämästänne tietää!". En ymmärrä.
 
Meillä ei vielä isommat sisarukset tiedä. Ne ei kyllä osais salaisuutta pitää (paitsi pienin kun ei vielä puhu) niin ei olla kerrottu vielä.
Mun äiti ja isä tietää ja mun paras ystävä. Mies oli kertonut töissä muutamalle työkaverille. Kukaan muu ei vielä tiedä, ei edes anoppi ja appiukko [emoji28] Entiedä miten kerrottais niille. Tää on meidän kuudes lapsi niin eivät ehkä odota enää vauvauutisia [emoji1]
Omatkin vanhemmat oli todella yllättyneitä, mutta onneksi kuitenkin iloisesti [emoji4]
 
Mä kerroin 14. vklla esimiehille, koska sijais- ja työjärjestelyt tulevat viemään aikaa ja joudun itse kieltäytymään kesän työkeikoista, alkoi olla "pakko" kertoa syy. Hyvin ottivat. :) Lähimmät työkaverit tietää, mutta julkisesti en vielä ole parinkymmenen hengen työyhteisössä kertonut. Meillä on aika intiimi porukka, jossa on ollu tämän 7 vuoden aikana vain yksi raskaus ennen minua; toivon että julkitulo tapahtuu jotenkin luontevasti ja ilman numeron tekemistä. Mikään muu ei asiassa ärsytä kuin ne pakolliset synnytys- ja kasvatusvinkit, joita alkaa vanhemmilta rouvilta putoilla välittömästi... :P
 
Lähimmät kaverit ja mun vanhemmat plus veli tietää.
Odottelen, että töissä joku huomaa ja rupeaa kyselemään. Tai juoruamaan. :D Pari tyyppiä tietää töissä (myös esimies), mutta heihin luotan. Heidät olen ohjeistanut sanomaan, jos/kun joku rupeaa puhumaan/arpomaan asiaa. Yleensä henkilöstömuutoksia käydään palaverissa läpi muiden asioiden ohessa, mutta jotenkin toivon, että joku jo tajuaisi. Olen minä kyllä peitellytkin, mutta luulen, että pari vkoa max ja sit huomaa kaikki. Googlailin mahakuvia ja aikamoisia eroja kyllä ihmisillä. Itse taidan kuulua niihin, jotka turpoavat jo heti alussa. :P
 
Me kerrottiin jouluaattona mun suvulle. Mun vanhemmat ja sisarukset tiesi kyllä jo. Samoin miehen vanhemmat tiesi jo.

Isän äidille annettiin jouluna paketoitu kortti, jossa luki suurinpiirtein näin
”olikos tänne tilattu yksi -sukunimi- lisää? ”
”Tilaus käsittelyssä ja sitä odotellaan saapuvaksi 15.7.2018”

Hetki meni ja kun isoäiti tajusi niin koko porukka sekosi :D
Oli pakko kertoa kaikille kerralla, koska halusin kertoa isoäidilleni ja hän ei osaa pitää yhtään tuollaisia asioita salassa, joten viikon sisällä kaikki olisivat saaneet sen kuitenkin tietoonsa haha.

Vielä tästä ei tiedä muut kuin sukulaiset ja pari kaveria. Rakenneultran jälkeen voi sitten kertoa niille, jotka ei siihen mennessä ole itse tajunneet :)
 
Meillä jäljellä vielä lähisukulaisista muutama jolle kerrotaan ens viikonloppuna, tai viim. ens viikon aikana. Loput sukulaiset saa sitten tietää "joskus". Rakenneultran jälkeen ehkä joku päivitys faceen, niin sieltä voi sitten loput saada selville. Kaverit ei vielä tiedä kun haluisin kovasti kertoa kasvotusten, mutta nähdään niin harvoin. :shifty: Ehkä pitää ainakin lähimmille laittaa viestiä, muutama asuu kaukana meistä.

Töissä oon kertonut vaan esimiehelle. Aluksi ajattelin että kerron muutamalle, mutta nyt on oikeasti ihan hauskakin katsoa miten pitkään tätä voi piilotella. :playful: Meillä on yks toinenkin työntekijä raskaana ( meillä kolmisen viikkoa eroa) ja hänestä on jo reippaan kuukauden nähnyt että on raskaana. Kaikki ihastelevat mahaa kilvan ja itse koitan vetää omaani sisään. Onneksi ollaan tosi erillasia ruumiinrakenteelta. Hänellä maha edessä ja ylhäällä, mulla levinny sivulle ja super alas. En olis kyllä arvannut että selviin näin pitkälle paljastumatta. :)
 
Adiela veikkaan et se just kun siä on toinen raskaana jolla näkyy selvästi nii ei porukka osaa aatella et ois muita samaan aikaan.
 
Eilen pari työkaveria katto mun mahaa, mutta kumpikaan ei sanonu mitään eikä niien ilmeestäkään pystyny päätteleen mitään. Kukaan muu työkavereista ei siis tiiä paitti pomo, lähiesimies ja se toinen sairaanhoitaja. Katotaan kauanko menee ennen ku joku kysyy :P
 
Minni2016 sanoi:
Adiela veikkaan et se just kun siä on toinen raskaana jolla näkyy selvästi nii ei porukka osaa aatella et ois muita samaan aikaan.
Click to expand...

Joo totta, se taitaa olla mun onneni. :p Mulla ei oo mikään kiire paljastua. :wink
 
Multa tultiin asiaa kysymään ekan kerran töissä - kuulemma hehkun nykyään :joyful: Toisaalta kun pari kuukautta voi huonosti ja nyt on hiljalleen saanut olonsa takaisin, niin varmasti näytän paremmalta :woot:
 
Hahhaa, mulla ei töissä vieläkään kukaan tiedä mitään. Eikä oo ees juoruiltu tai kyselty (saisin tiedon, jos ois). Mietin, koska on turvallista oikeasti antaa ko. tieto tai antaa vanhemmille lupa puhua asiasta. Pohdituttaa se yksi täällä ollut tapaus, jossa 17 viikon jälkeen oli tapahtunut yllättävä sikiön menehtyminen, jotenkin pelottaa moinen itseäkin.
Nyt, kun neuvolan ohjeistuksen mukaan olen ottanut jäätävään ummetukseen Levolacia vastaavaa juttua, niin en myöskään ole niin karmea turvonnut pallo enää, eli ulospäin ei näy niin selkeästi. Plöö.
 
^ Mä oon kans kohtukuoleman pelossa jänistänyt ja pelännyt kertomista. Kaikki tuntuu olevan niin kauheen innoissaan ja onnessaan ja itse vaan oon sellanen et ei vaan uskalla illakoida.
Puhuin tästä neuvolassakin, mutta neuvolatäti ( ja mun mieskin ) sanoi että ei oo mitään tiettyä ajankohtaa sille pelon loppumiselle. Nyt se voi olla kohtukuolema, synnytyksessä komplikaatiot, sitten kätkykuolema, sitten auton alle jääminen jne. Jos en halua kertoa kenellekkään sen takia että lapsi kuolee, niin sit mun pitää synnyttää niin ettei kukaan ole nähnyt mun olevan raskaana. Eikä se pelko edes lopu siihen.

Tottahan se on. Neuvolassa myös sanottiin että se pelko kertoo myös siitä että mussa on herännyt äidinvaisto suojella pikkuista. Sekin on varmasti totta. :)
 
Mulla on sama. Jännittää ja pelottaa. Toivon vain että raskaus olisi jo pidemmällä. Raskaudesta iloitseminen ei ole onnistunut vielä ollenkaan. Vointi on ollut koko ajan huono, jatkuvat tulehdukset ja nyt vielä nämä supistelut. Tämä on kolmas raskauteni. Yksi keskeytyi jo alkutaipaleella ja toinen meni maaliin asti josta terve tytär. Sanoin jo miehelle että tämä on myös viimeinen raskauteni. On nää olleet sen verran kurjia että en pysty enää yhtään uutta raskautta kokemaan.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top