Lemmikit ja raskaus

Mä taas ajattelen ihan toisin näistä asioista. Meillä lapsi ei todellakaan saa retuuttaa koiria, niiden ei tarvitse sellaista sietää. Koirien on aina päästävä halutessaan poistumaan tilanteesta ja niille on tarvittaessa taattava oma rauha esim. erottaen lapsi ja koirat portilla toisistaan. Koiralla on oikeus varoittaa murinalla jos kokee olonsa epämukavaksi ja tähän varoitukseen tietysti reagoidaan. Mun koirat on tottuneet vauvoihin ja taaperoihin, enkä usko ongelmia tulevan. Nää lapset on kyllä olleetkin koiraperheiden kasvatteja, joissa ajatellaan samalla lailla kuin itsekin ajattelen ja osaavat käyttäytyä fiksusti koirien kanssa. Tosin vuoden-pari ikäiseltä nyt ei hirveästi fiksuutta voi odottaa, silloin se on vanhempien tehtävä taata koirille oma rauha. Ihan liian paljon tulee netissäkin videoita vastaan, joissa lapsi ja koira muka leikkivät kivasti yhdessä, lapsi halailee ja retuuttaa koiraa ja koiralla on kaikki rauhoittavat signaalit käytössä. Sitten kun nää signaalit jätetään huomioimatta ja koira lopulta puree, niin piikillehän se sitten lähtee.
 
Tässä hyvä esimerkki rauhoittavista signaaleista. Koira on selvästi ahdistunut ja jos kuormitus kasvaa liian suureksi, eikä varoituksia huomioida, voi käydä huonosti. Mä ainakin haluan, että vauvasta tulee koirille positiivinen mielikuva ja näin se ei kyllä muodostu. Toki meilläkin totutellaan pikkuisen kosketukseen ja yllättäviin liikkeisiin, mutta niin pienissä erissä, ettei koira siitä paineistu ja toki sitten palkitaankin :)

a4323d0a4999769edbae449dc14f62f5
 
Tottakai koiralle pitää antaa mahdollisuus poistua tilanteesta eristyksiin, jos se itse niin haluaa. Rauhoittavia signaaleja on tärkeä osata lukea. Esim koiran syödessä tai nukkuessa lapsi ei saa mennä sen lähelle, siitä pidetään huoli tietysti. Meilläkin koiran saa eristettyä vaikka eri kerrokseen, mutta ei mene muutamaa minuuttia kauempaa kun koira jo haluaa takaisin sieltä lauman pariin. Silti pidän tärkeänä että koira pystyy kestämään lapsen läsnäolon ja kosketuksen, eikä vedä siitä heti kierroksia (tällasiakin tapauksia löytyy ja useinhan ne tarinat päättyy huonosti, jos asiaa ei huomioida). Eloisa ja aktiivinen lapsi saa jo pelkällä läsnäolollaan kaaoksen aikaan ympärillään, vaikka ei koiraan edes koskisi.
 
Ei lapsi saa tahallaan retuuttaa koiraa - mutta aina sitä ei voi estää ja siksi koen, että on tärkeää että koira tottuu myös epämukaviin tilanteisiin niin, ettei se koe joutuvansa puolustuskannalle...Ja se ei tarvitse aina olla oma lapsi joka nappaa koirasta kiinni "väärin".

Pulla16, aika hyvä kuvasarja.
 
Ruusa, meidän birma - ja käsittääkseni useimmat muutkin rodun edustajat - ovat lähinnä "koristekissoja". :joyful: Kissa hakeutuu kyllä aina ihmisten seuraan ja hellittäväksi, mutta on luonteeltaan hyvin rauhallinen ja sellainen sivustaseurailija eikä mikään temppujen esittäjä. Ennen kuin birma tuli taloon, hommasimme hänelle ison kasan erilaisia leluja valmiiksi, mutta ne ovat tulleet käyttöön vasta nyt, kun ragdoll muutti meille. Ragdollilla on huomattavasti enemmän virtaa ja osallistuu hyvin aktiivisesti mm. saunan lämmitykseen, pyykkäykseen, sängyn petaukseen jne. Birma vaikuttaa jo nyt pentuna käytöksensä puolesta vähintäänkin keski-ikäiseltä normikisulta, joka ihmettelee huuli pyöreänä ragdollin riekkumista. Aivan ihania pakkauksia ovat molemmat omalla tavallaan. :love017
 
Meillä on kolme koiraa ja meillä on puhuttu niin, että lapselle opetetaan heti alusta saakka että koirien annetaan olla rauhassa, eikä niitä retuuteta millään muotoa.

Mun mielestä vanhemman/aikuisen tehtävä on valvoa, että retuutusta ei pääse tapahtumaan edes vahingossa. Toisin sanoen lapsi ja koirat eivät tule koskaan olemaan keskenään ilman valvontaa.
 
Joo Nessukka Ragdollien ihanasta luonteesta kuullukkin! :) Mutta birmoista en tienny mimmoisia ovat. Puolensa ja puolensa varmasti molemmissa...
 
Meillä 11-v koira veljekset ja muutama kissa jotka ulkoilee. Koirat on luonteeltaan ihan erilaisia. Toinen ei oo moksiskaan vaikka lapsi keikkus päällä. Ja toinen sitten murisee lapsille jos hän makaa ja ei halua lasta lähelle. Esikoinen kun syntyi niin tämä murisija vahti poikaa. Kun poikaa liikutti jonnekkin koira tuli perässä. Jännä miten koira reagoi vieraisiin lapsiin erillälailla kun omaan perheen jäseneen. Murisija eli Vili on niin pojan perään vieläkin. Mitenkähän sitten käy kun poika saa jalat alleen Vili ei ole koskaan purrut lapsia vaikka muriseekin. Vaan on lähtenyt pois tilanteesta. Mutta aina on ohjeistettu lapsia että murisevan koiran luo ei mennä, sillä se ilmoittaa ettei se halua että sitä lähestytään.
Kissa on ennen pelännyt lapsia ja juossut niitä karkuun. Mutta huomasi varmaan jossain vaiheessa ettei tämä lapsi lähde tästä talosta kulumallakaan ni pakkohan siihen on tutustua...
 
Meillä kans kolme koiraa, joista kaikki erittäin lapsiystävällisiä. Tosin vanhin (10,5v) vähän turhan helposti edelleen innostuu kaikesta rauhallisesta arjesta poikkeavasta ja alkaa häsläämään (esim vieraat), mutta muutoin se on hermorakenteeltaan ehkä varmin ja tykkää ihmisten läheisyydestä (itse käytän monesti sitä sohvalla tyynynä :grin).

Koirani tuntien, en usko että suurempia ongelmia ilmenee alkuihmetyksen jälkeen. Pelisäännöt alusta asti selväksi, koskaan ei valvomatta keskenään missään ja kun ihmisenalku kasvaa niin tarvittaessa vaikka tiloja jaetaan/rajataan, että koirat saa olla rauhassa.
 
Meillä kissa (perus maatiainen) on alkanut raskausaikana paljon huomionhakuisemmaksi ja seuraa joka paikkaan. Nukkuu vieressä ja tunkee syliin sohvalla. Vessassa/suihkussa käydessäkin saattaa odottaa oven takana ja kaipaa juttuseuraa. On kyllä ollut aina seurallinen, mutta nyt vielä korostuneesti. Jättikani (ranskan luppa) löytyy myös, mutta se on perus lupsakka itsensä ja ei juuri ole käytökseltään tässä vaiheessa muuttunut. Hiekkikset olen itse putsaillut ja muutenkin elukat hoitanut.
Vanhempieni koira (saksanpaimenkoira) tuntuu myös kiinnostuneen hirveästi kaikista touhuistani ja holhoavan. Taitaa sekin vaistota jotenkin tilanteen vaikkei joka päivä olla tekemisissä. Siskon muksuihin ovat kaikki elukat suhtautuneet tosi hyvin, joten en usko aiheuttavan ongelmaa.
 
Muutaman kerran sattunut lapsen liikkeelle lähdön jälkeen niin, et meidän vanhemmat kissat on päässeet raapaisemaan neitiä. Tänään tuli tähän mennessä pahin, kun tyttö nousi sohvaa vasten seisomaan ja kissa makas siinä. Saman tien ku tyttö pääsi ylös, kissa täppäsi naamaan. Kynnet osui onneksi molemmin puolin nenää, eikä silmiin. Nyt alkaa itsellä olla mitta täynnä. Nuo kun ei oo mitään pieniä kissoja, maine cooneja. Nuorin on rauhallinen, eikä sen kanssa oo ongelmia. Nää kaks vanhempaa on sitte eri asia. Ja toiselta noista sen jotenkin ymmärtää, se kun on kuuro, ni se tulee helposti yllätetyksi, siksi puolustautuu. Alan olla sitä mieltä, et meillä on kaks kissaa liikaa.
Kun miten sitä ehtii oikeesti valvomaan niitä sitten kun vauva tulee?! Eikä tämä meijän neitikään kohtele niitä kovakouraisesti, vaan silittää ihan nätisti, sitä kun on opeteltu jo siitä neljän kkn iästä lähtien. Ei kellään ois mitään ideoita, miten toimis..?
 
Vähän jännittää kyllä miten meidän koira ottaa uuden perheenjäsenen vastaan. Koira on kovin huomion kipee, mutta viihtyy myös pihalla yksikseen pitkiä aikoja. Lapset joskus tulee silittämään lenkillä ollessa. Mutta jos isompi lapsijoukko juoksee silittämään niin koira peräntyy.
 
. Nää kaks vanhempaa on sitte eri asia. Ja toiselta noista sen jotenkin ymmärtää, se kun on kuuro, ni se tulee helposti yllätetyksi, siksi puolustautuu. Alan olla sitä mieltä, et meillä on kaks kissaa liikaa.
Kun miten sitä ehtii oikeesti valvomaan niitä sitten kun vauva tulee?! Eikä tämä meijän neitikään kohtele niitä kovakouraisesti, vaan silittää ihan nätisti, sitä kun on opeteltu jo siitä neljän kkn iästä lähtien. Ei kellään ois mitään ideoita, miten toimis..?

Tähän kysyisin mitä tekisit jos se olisi ollut koira joka näykkäsi tai puri?

Nojoo, jos ovat ongelmallisia lasten ympärillä niin, anna ne pois, leikkaa niiltä kynnet (älä kysy multa jääkö traumoja kissalle asiasta), vie ne lopetettavaksi. Ikävä tilanne kaikin puolin :sad001
 
Takaisin
Top