Synnytysajatuksia

Jumppapallo täältäkin löytyy, ja kauratyyny olisi pitänyt hankkia jo kauan sitten... jotenkin vaan unohtunut :D tekisi hyvää näille selkäkivuille. Jumppapallon päällä tulee monesti katsottua tv:täkin, siinä ei lonkkiin ja selkään satu niin paljoa kuin sohvalla istuessa. TENS-laitetta haluaisin kokeilla, meinasin kysyä 16pv kontrollissa käydessä, että löytyykö synnäriltä vai vuokraanko. Käsittääkseni synnärillä yleensä on jumppapallot jne, tenskin tuntuu suurimmasta osasta jo löytyvän kertomuksien perusteella :) Ajattelin kysyä myös mahdollisuutta ammeeseen. Luulen, että se olisi mulle oikein hyvä avautumisvaiheessa.
Neuvolalääkäri oli laittanut lähetteen pelkopolille, sanomatta mulle asiasta.. vähän ihmettelin, kun aika tuli postissa :D Täällä pelkopoli käsittää keskustelun kätilön kanssa, jonka aikana käydään läpi kivunlievitystä ja synnytyksen kulkua. Mulla on ne aika hyvin hanskassa, eikä synnytys sinänsä jännitä.. mietityttää vaan, että sattuuko kohdalle henkilökunta, jonka kanssa kemiat kohtaa. Olen ajatellut tehdä valmiiksi synnytystoivelistan, johon laitan kaikki oleelliset asiat ylös. Saavat sitten siitä lukea, mitä haluan missäkin tilanteessa, niin ei tule väärinkäsityksiä :)
 
Itse olen ajatellut mennä ihan synnärin välineistöllä enkä siis hanki mitään itse. Kotona ajattelin lillua ammeessa kun meillä sellainen on tai sitten jumppapallon päällä tai mikä tuntuu siinä tilanteessa parhaimmalta.

Olen joskus tuollaista TENS-laitetta käyttänyt kipeisiin lihaksiin, mutta ei se tunnu auttavan minua mitenkään, joten sitä en varmaan edes kokeile synnytyksessäkään. Muut ovat kumminkin saaneet siitä helpotusta esim kipeisiin hartioihin, joten varmaan muilla toimii myös synnytyksessä.
 
En ajatellut suunnitella mitään tälläkään kertaa, kun viimeeksikin meni niin hyvin ihan perstuntumalta. Enkä todellakaan lähde sairaalaan raahaamaan mitään omaa 'synnytyskamaa' :D :D en edes evästä, saa sieltä tarvittaessa ainakin mehua, jos pysyy sekään sisällä. Viimeeksi tuli kyllä supistusten kipeytyessä aamiaisetkin ulos, että viimeiseksi siinä mitään ällöttäviä keinotekoisia energiapatukoita miettii kun ei kunnon puurokaan kestä. Kyllä se kroppa ne energiat jostain kaivaa, ja hyvä vaan jos lanteilta kaivaa. Ei energianpuutteen takia taida olla yksikään jäänyt syntymättä? Jälkeenpäin saa mies kyllä sitten ravata pitkin kaupunkia metsästämässä tuoreeltaan mulle mitä mieli tekee.

Eli suunnitelmana on olohousut jalkaan ja taksiin-------> sitten vaan odotellaan, kivunlievityksen kanssa tai ilman(aika yks ja sama, kattoo sitten miltä sillon tuntuu), että saa ponnistaa. Ja sitten ponnistetaan. Ei se loppujen lopuksi sen kummempaa ole. Piste. Enemmän valmistaudun esikoisen tapaamiseen synnytyksen jälkeen ja uuden pikkusisaruksen esittelyyn, kotiinpaluuseen(mies tuo kamat myöhemmin) ja ihan sen arjen pyörittämiseen kotiinpaluusta lähtien.
 
Ensisynnyttäjänä on kiva lukea kaikkea mahdollista synnytykseen liittyvää. Sitten itse synnytyksessä annan varmaan kaiken mennä vaan omalla painollaan. Tuo on hyvä asenne mielestäni, BabyBlues!

Synnytyksen suunnittelu auttaa vaan jotenkin käsittelemään ajatusta, että ihan oikeasti kohta on se aika kun menen sinne sairaalaan ja puserran tämän vaavin ulos. Muuten varmaan tulisi jotenkin shokkina koko juttu. Vaikka tämä vatsa tässä ihan selvästi kasvaa ja tunnen pikkuisen potkivan, on vieläkin totuteltava ajatukseen. Ihan hyvä vaan, että raskaus kestää näin kauan, ehti valmistautua henkisesti, fyysisesti ja tavarallisesti:wink
 
gartsu: En mäkään oo, hävettää ihan kuinka huolettomasti suhtaudun siihen. Mutkun se menee niinkö menee, sit kun sen aika on. Eipä se suunnittelemalla muuksi muutu...

(sanoo siis ihminen joka ressaa kaikesta etukäteen, tykkää suunnitella kaiken hyvissä ajoin ja viimeisen päälle niin valmiiksi ku vaan voi :oops:)

Onneksi esikoinen pitää mut niin kiireisenä tällä hetkellä, etten kerkee ressaamaan näitä raskaus- ja synnytysjuttuja turhan paljon, tää kaikki vaan etenee siinä sivussa.
 
Me kävimme miehen kanssa perhevalmennuksessa tiistaina ja siellä oli paikkakuntamme sairaalasta tullut kätilö kertomaan synnytyksestä 1,5h. Se oli kyllä hyvä tietopaketti oman sairaalan tiedoista ja kaikesta mitä synnyttämiseen liittyy. Hieman ehkä nauratti miehen ilmeet välillä, kun asiaa käsiteltiin kaikilta kanteilta :D
Yksi asia jäi mietityttämään, kun kätilö puhui mahdollisista välilihan repeytymistä synnytyksen aikana, niin hän suositteli (niin hassulta kuin se kuulostaakin) öljyämään välilihaa loppuviikoilta lähtien päivittäin, joka tutkitusti on kuulemma auttanut siihen ettei se repeäisikään ollenkaan(?) ja vähentäisi monella episiotomian tarvetta. Googletellessa törmäsin naisiin, jotka tämän olivat kokeneet toimivaksi. Löysin joidenkin mainitseman Ceridal-merkkisen öljyn joka sopii siis koko vartalolle ja koko perheelle muutenkin...
Hieman meni ehkä yksityiskohtaiseen aiheeseen synnyttämisessä, mutta tulipahan mainittua se täälläkin :grin
Muuten itsellä melkolailla tyyni asennoituminen synnytykseen, johtuen varmaan siitä, kun ei vielä aikaisempaa kokemusta ole. En ehkä pelkää kipua itselläni vaan sitä että jos sattuu vauvalle jotain, mutta sillon vaan pitää luottaa sairaalan henkilökuntaan. Enkä mitään hankintoja ole siihen liittyen tehnyt.
 
Mää oon käyttänyt ceridalia koko raskauden ajan vatsan ja rintojen öljyämiseen joka ilta :) Mun mielestä niin kätevä suihkutella ja sitten levittää iholle ja mukavan tuntonen vaikka kauan meneekin että imeytyy ihoon. Miehen kanssa sitten käytetty myös apuna mun "saharan autiomaahan" :wink
 
Mullakin on huoleton suhtautuminen synnyttämiseen vaikka esikoista odotan. Suhtautuminen johtuu varmaan hyvin pitkälti siitä, että koko toimitus jollain lailla pelottaa. Oon ajatellu, että paras vain heittäytyä ammattilaisten käsiin :)
Ainut toive on, että puhuvat selvällä suomen kielellä kivunlievityksestä ja ylipäätään mitä tapahtuu tai mitä multa odotetaan. Jos multa kysytään haluanko jotain muttei kerrota miten se vaikuttaa, niin mistä voisin tietää haluanko vai en. Ja kai kroppa sitten jotain viestii. Synnytystarinoita en oo ees halunnu lukea... Se on muuten hyvästit lopuillekin yöunille :D


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
gartsu sanoi:
P_K, olitko yhtä huoleton ekan kohdalla? :)
Click to expand...

Empä tainnu ihan näin huoleton olla :smiley-angelic006, tosin yritin kovasti ajatella just noin, et ku ei siihen tapahtumien kulkuun voi kauheesti vaikuttaa, et turha ressata etukäteen. Mut taisin mä hiukka enempi ressata sillon :grin
 
Mulla on kolmas tulossa, enkä yhdenkään kohdalla ole synnytystä hätäillyt. Avoimin mielin. Jos jotain tulee, luotan siihen, että olen hyvissä käsissä.
 
En oo vielä miettinyt synnytystä ku en oikeen tiedä mitä miettiä. Esikoista odotan ja kaikki ihan uutta joten yhtään en oo osannut ajatella... Pianhan se vauva saapuu! :eek: Mut tällä hetkellä hyvillä mielin synnyttämään :)
 
Itsellä vielä perätilassa vauva niin toivotaan että päättää kääntyä ennen h-hetkeä! Perätilasynnytyksiä onko kellään plakkarissa? :nailbiting:
 
Ollaan vielä kevään lapsi niin pienillä viikoilla, että omani ainakin on milloin milloinkin päin! Vasta silloin myöhemmillä viikoilla aletaan tosissaan kattomaan miten päin pienokainen on ja huolestumaan jos on väärtepäin. Eli ihan rauhassa:)
 
Heh. Minä sain eilen päähäni että tää on nyt perätilalapsi enkä rupea todellakaan alakautta perätilaa pusaamaan vaikka kaverilla onkin siitä hyvä kokemus. Tämähän pyörii vielä ympyrää monta kertaa päivässä, joten suunta vaihtuu usein. Sikäli hyvä tuo äippäpolilla kulkeminen, että vauvaa ultrataan parin viikon välein ja näkee kuinka.päin piltti pyörii. Meinaan kyllä huomenna kysyä, että jos tää pysyy perätilassa niin miten ruvetaan etenemään asioiden kanssa.
 
Joo meilläkin viihdytään perätilassa. Meillä ei enää kyllä kauheasti ympyrää vedetä vaan aika hyvin viihdytään tässä asennossa. Toivon vaan että kääntyisi itsekseen ja pystyis synnyttämään alakautta. Vaikka vkoja on vielä näin "vähän" nii alkaa se vauvan tila käymään päivä päivältä ahtaaksi.
 
Täällä on oltu jo pari viikkoa pää alaspäin, eikä asento ole paljoa muuttunut. Kaveri on tullut jo selkeästi alaspäinkin, maha on roikahtanut selvästi alemmas :D neuvolantätikin ihmetteli, että miten se jo nyt on noin alhaalla. Ihan olkoon vaan mun puolesta, on vähän helpompi hengittää :D
 
Mulla kans maha tosi alhaalla joka kyl tekee mun olon tukalaksi.. Siis enempi särkee alapäässä ja nivusia, oikee tuntuu ku leviää ja venyttää lantioo.. Mut se tietää sit sitä et tämäkin tulee nopeasti sit ku tulee kun valmiiks jo lähtö kuopissa.. Ja pää ihan alhaalla vauvelilla..
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top