"ystävien" suhtautuminen raskauteen

L

lupu

Vauhtiin päässyt keskustelija
Onkohan tää miten yleistä ku oon vaan ite tässä huomannu että mullahan ei oo enää ystäviä.. nämä entiset kaverit ovat hiipuneet raskauden myötä pois, ei pyydetä kahville tai haluta nähdä. Ennen kyllä ryyppyseura kelpasi.

vauvan synnttyä on varmaan aika yksinäistä kun ei ole kun vauva juttukaverina. Nämä ns "oikeat" ystävät ketkä pitää vielä viikoittain yhteyttä asuukin sitten eripaikkakunnilla.

ihmetyttää..
 
Sama homma! Sitä on kovin yksin.. On onneksi pari ystävää, jotka jaksaa pitää yhteyttä!
Omaan ystäväpiiriin ei "tällä iällä " lapsettomia kuulu, eli en todella tajua missä vika..
Olenkin antanut periksi, olen onnellinen niistä jotkavovat ystävinä pysyneet. Ei se määrä, vaan se laatu :)
 
Itellä muutenkin vain muutamia keitä näen vapaa-ajalla, ikinä ei ole ollu paljon ystäviä... Mutta en kaipaa elämääni "puoliystäviä". Niinku mymme sanoi, ei määrä vaan laatu :) kaipais kyllä samassa elämäntilanteessa olevia, olen ensimmäinen piirissämme, joka saa vauvan. Onneksi yksi tuttavuus asuu naapurissa, hänestä tullut uus ystävä, sai vauvan 1,5vk sitten. Ehkä munkin ystäväpiiri tästä laajenee. :D

Mut tärkeintä on et on edes joku kelle puhua, kunhan ei täysin yksin jäis. Jos on sosiaalinen, niin täältäkin voi bongata jonkun ja vaikka lähteä tutustumaan :D
 
Puoliystävillä ei tosiaan tee mitään ja tässä sen hyvin huomaa ketkä sellaisia valitettavasti on. Vähiin käy kun kaikilla ei edes lapsia ole niillä kellä on ovat niiiiin kiireisiä että "pitäis nähdä ennenkuin synnytät"-kommenttia ei kiinnosta enää kuunnella.

pitää vaan toivoa että jotain uusi mama ystäviä löytyisi sitten jatkossa.:smiley-angelic001
 
Aika paljon se riippuu siita, mika on ennen yhdistanyt. Esimerkiksi tyokavereistani, jotka ovat myos ystaviani, en odota juuri kuulevani, koska se on vahan niin, etta poissa silmista, poissa mielesta. Elama vain vie mukanaan. Tosin ajattelin itse olla aktiivinen ja ottaa heihin yhteytta.

Ne ystavat, joilla on jo lapsia, ovat usein kiireisia omien menojensa ja arjen pyorittamisen kanssa. Mutta molemmat tietavat, etta aina voi soittaa ja naemme aina, kun ehdimme. Sama patee niihin, jotka asuvat kaukana. Ja juttu vain jatkuu siita, mihin viimeksi jaatiin. :) Tietysti kaipaan ystaviani tanne, muuttaisivatpa he kaikki tanne! :) Monet olen tuntenut vuosikausia ja uudet tuttavuudet ottavat aina hieman aikaa, etta kehittyvat samalle tasole.
 
Oon ite eristäytynyt kavereistani raskauden myötä, muutamaa lukuunottamatta. En ole kertonut edes raskaudestani, kun tiedän, ettei tiettyä ystäväpiiriä kiinnosta lapset tai perheen perustaminen.

En ole sinänsä ehtinyt kevään ja kesän aikana edes miettiä yksinäisyyttä, kun on ollut niin kiirettä, mutta nyt kotona ollessa välillä pohdiskelee, että kuinka paljon sitä loppujen lopuksi erakoituu. Ei sinänsä haittaa, sillä viihdyn yksin ja omissa oloissani (luen/opiskelen, maalailen, käyn kävelyllä) ja onhan tuo mies tuossa, ja veljet, ja ne muutamat hyvät ystävät. Tosin toivoisin kyllä, että tutustuisi jotain kautta edes yhteen noin samanikäisen nyytin äitiin, niin ois sitten yhdessä mahdollisuus aloitella jotain vauvauinteja jne.
 
Sama täällä, eipä nuita kavereita kauheesti ole.. yks hyvä ystävä lopetti jo ennen raskauttani yhteydenpidon, otti kesällä uudestaan yhteyttä ja kertoi että hänen miesystävänsä ei anna olla tekemisissä,miten se mies nyt antaa olla? Tekosyy.. toissapäivänä laittoi viestiä että voitas nähdä ja sen jälkeen et saapa nähä kerkeekö ennen nähdä ku synnytän.. ok. Mulla on pari ihmistä jotka on pysynyt raskaudesta huolimatta rinnalla. Parempi näin että edes yks oikee ystävä ku 10 feikkiä. :)

Sent from my GT-I8190 using Vau Foorumi mobile app
 
On kyllä ihan varmasti raskasta, jos aikuiset ystävät jäävät vähiin! Kannattaa kyllä ehdottomasti sitten hankkiutua johonkin mammaryhmiin tai vauvaharrastuksiin omalla paikkakunnalla, jos omat "ystävät" eivät jaksa roikkua mukana.

Mulla on tosi onnekas tilanne näköjään, kun en ole kokenut lainkaan raskauden myötä jääväni paitsi mistään ihmissuhteista. Mulla on tosi eri-ikäisiä kavereita, osalla jo teini-ikäisiäkin lapsia, osa kokonaan lapsettomia ja sitten niitä suhteellisen samassa perhetilanteessa eläviäkin. Harrastuksia kun on raskauden aikana joutunut jättämään tauolle, niin toki kasvotusten on nähty joidenkin kanssa vähemmän, mutta silti jonkinlainen yhteys säilyy. En tosin muutenkaan ole välttämättä sellainen, että ihan joka viikko tulisi nähtyä kasvokkain, ellei sitten juuri töissä tai harrastuksissa...
 
Mulla ei kavereiden näkeminen ole koskaan ollut kovin tiheää vuorotyön takia, mutta muutama hyvä ystävä löytyy ja parilla heistä on lapsiakin. Soitellaan ja nähdään kun ehditään. :)

Netin kautta oon tutustunut myös nyt odotusaikana muutamaan saman paikkakunnan mammaan. Kaikilla on laskettuaika loppuvuoden aikana. Kerran on jo nähtykin ja muuten viestitellään netissä sitten. Uskon, että kun mammalomat alkaa muillakin niin tulee nähtyä jonkin verran.

Mulle ei kyllä vielä ainakaan yksin kotona oleminenkaan oo tuottanut ongelmia, viihdyn hyvin kotitöitä tehden ja omasta ajasta nauttien. Mutta toisaalta voisi olla kiva mennä pienen kanssa sitten johonkin perhekahvilaan tai kerhoon ainakin silloin tällöin. :)


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Mullakin ystävät aika radikaalisti vähentyneet sitten lukion.. Siitäkin nyt tosin jo 5v aikaa, että ei voi laittaa lasten piikkiin sitä kokonaan :D Meillä oli semmonen tiivis tyttöporukka siellä ja sit ku valmistuttiin niin ihmiset suuntas eri kaupunkeihin opiskelemaan jne. Pidettiin silti monta vuotta jälkeenpäin yhteyttä ja tapaamisia kuukausittain. Mut nyt kyl esikoisen jälkeen ne tapaamiset on vähentyny nii että nähdään ehkä kerran vuodessa. Se ei kyl haittaa kauheesti ku mulla on niin eri elämäntilanne melkeen kaikkien niiden kanssa, et ei mul olis mitää oikeet puhuttavaakaa kauheest heidän kanssaa.. Sielt on pari jääny asumaan tähän samaan kaupunkiin ni heidän kanssaa tulee kuitenki pidettyy yhteyttä ja heil on kummallaki lastenhankita nyt ajankohtasta.
Sit mul on sen porukan ulkopuolelta muutama ystävä joiden kans tulee myös oltuu yhteyksis. Tosin näin opiskelevana äitinä ei tuu nähtyä niin usein enää mut muuten ollaan kyl yhteyksissä.
 
Raskaus ja lapsi muuttaa niin paljon ihmistä että sitä voi huomaamattaan "ajaa" toisia pois, varsinkin jos yhteiset puheenaiheet ei enää kohtaa. Kyllä mä ainakin olen alkanut pitämään yhteyttä ystävien kanssa joilla lapsia. Muu yhteydenpito lapsettomiin on hiipunut puolin sekä toisin.
Ei pysty esim. jakamaan ystävän vaate- ja läskikriisejä, koska raskaus on tila jossa naisen keho muuttuu tahdosta riippumatta. Yhtäkkiä se kaverin dieetti 10 kg tiputtamiseksi tuntuukin aika turhanpäiväiseltä...

Huomasin myös että raskaus lähipiirissä voi aiheuttaa toisille jopa parisuhdekriisin. Erityisesti jos on joku pitkään yhdessä ollut pari jossa nainen ei ole tiedostanut että toivoo lasta ja mies on yli 30v. eikä siltikään ole vielä kasvanut aikuiseksi vaan haluaa lykätä lastentekoa. Sitten kun ystävä/lähipiiri raskautuu se voi aiheuttaa kriisejä toisten suhteissa kun aletaan pohtia lapsiasiaa uudelleen. Mun eräs lapseton ystävä taipui sitten ettei hanki lapsia koskaan, koska miesystävä ei siihen ole 34-vuotiaana valmis. Mutta uskon että sisällään hän toivoisi kuitenkin, muttei uskalla erotakaan enää. Ehkä hänelle helpompaa oli katkaista yhteydenpito meihin raskaana oleviin/lasten äiteihin.
 
Totta tuokin että itehän sitä saattaa ajaa ystäviä erilleen kun tässä itteeni tutkiskellut niin huomaamatta sitä vaan vauva ja synnytysvalmennusjuttuja puhuu kaverille kellä ei omaa lasta edes ole :D hän oli kyllä yks niistä kuka vielä yhteyttä pitää.
vaikka myös ykspäivä mietin että raskaus ei oo muuttanu mitenkään itteeni
vaikka taitaa totuus olla kuitenkin toinen:p


ja tuo että toinen lapseton kaveri on saattanu alkaa ajatella omaa tilannetta että varmaan ite haluais jo lapsen mutta mies ei.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top