Yritystä odottavat

Tosi hyvä juttu, että on löytynyt tällainen foorumi, jossa voi purkaa tuntojaan. Tällä kertaa se olet sinä Enni, ensi kerralla ehkä joku muu. Pääasia, ettei tarvitse pitää kaikkea sisällään. Hyvä, että myös äitisi on tietoinen tilanteestasi. Kyllä kaikki muuttuu vielä paremmaksi! :Heartred
 
Kiitos tuesta. Noi teidän omat kokemukset on tosi hyviä kuulla.. Ihana kuulla, et jokaisella eronneella menee nykyään hyvin ja sata kertaa paremmin kuin ennen.

Oon nyt mietiskelly lisää. Huomenna soitan perheneuvontaan ja meen sinne yksin jos mies ei tule mukaan. En kuitenkaan usko, et esim seksi korjaantuis sillä, kun se oli sillonkin huonosti kun muut asiat oli hyvin..
 
Tsemppiä Enni! :Heartred Olet ottanut jo hurjan suuren askeleen. Se ensimmäinen askel ei ole koskaan helppo.
 
Hurjasti tsemppiä Enni! :Heartred Mulla nousee ihan karvat pystyyn tosta että sun mies ihan kieltää lähtemästä. :nailbiting: Ansaitset onnen ja et taida sitä tuon miehen kanssa saada! Kuten muutkin on sanoneet lapsesi on onnellisempi onnellisen äidin kuin pikkusisaruksen ja onnettoman äidin kanssa. Eroaminen ei varmasti ole helppoa, mutta joskus se on ainoa oikea ratkaisu. Saitko soitettua perheneuvolaan? Niin ja älä murehdi sitä että paikka olisi "väärä". Pura siellä missä tuntuu hyvältä purkaa. :)
 
Soitin perheneuvontaan. Se on seurakunnan paikka, josta saa apua kaikissa ihmissuhteissa ja se on ilmainen. Saan ajan ilmeisesti keskiviikkona heidän palaverin jälkeen. Sen kortin vielä katson, mies ei aio tulla mukaan.
 
Enni sivusta tuun sanomaan.. Mieti oletko antanut kaikkesi ja onko miehesi antanut kaikkesi. Muista, vain yksi elämä. Vain ja ainoastaan yksi. Älä ole onneton, jokainen, ihan jokainen ansaitsee onnen ja onnellinen yhden elämän :Heartred
 
Tääläpä iski kunnon tänkapå yrityksen suhteen. Nyt siis menkat ohi ja sais alkaa yrittään, mut mä aloin jänistää :D tai siis aloin panostaa tuomarointiin, ja haave on päästä kansainväliseksi tuomariksi. Touko/kesäkuus on kisoja missä pitäis olla tuomarina, ja seuraava vk-kurssi alkaa 2020 alkuvuonna, ilmeisesti se on ulkomailla vielä. Niin jos nyt tärppäis (mitä en todellakaa usko mut silti) nii LA olis toukokuus. Seuraavasta kierrosta kesäkuus, ekat kaks tullu ajois. Sit jos se kurssi oliski joskus tammi/helmikuus nii vauva olis vielä pieni, riippuen koska syntyis. Mut seuraava kvkurssi olis vasta vuosien päästä. Hankalaa. Tai sit palkkaan hoitajan kurssille mukaan :D
 
Minulla vähän sama tilanne nyt niemjan kanssa. Ensi kierrosta oli tarkoitus aloittaa yrittäminen, mutta kävin eilen tekemässä yamk-hopsia ohjaavan opettajan kanssa ja tuli semmoinen olo illalla että menenköhän vähän liian syvään veteen jos ensi vuonna olisi vauvaa ja opinnäytetyötä ja tältä vuodelta jäävät osa opinnoista (tänä vuonna ei siis ala sitä ohjelmaa johon viime vuonna pääsin ja nyt aloitan)... :sorry: Kyllähän sen varmaan selviäisin, mutta pystyisinkö olemaan lapsille läsnä? Raskasta olisi varmasti koko poppoolle. Varsinkin jo vauva olisi samanlainen kuin isoveljensä eli ei 3,5kk iän jälkeen nukkuisi kuin pätkiä.

Pitää miettiä. Kova olisi halu, mutta mitä sanoo järki...?
 
Raparpaari juuri näin! Että onnistuis kyllä, uutta miten jaksan ja miten olisin läsnä lapsille. Meilläkää ei kumpikaa lapsista oo nukkunu ekana vuonna oikeen ollenkaa ja huutanu enemmän ku laki sallii, joten miks kolmas poikkeais sarjasta. Mutta jos ei nyt tehdä sitä ei tulisi koskaa tehtyä sitä kolmatta, tiedän sen.
 
Tervetuloa mukaan Niittipyssy! :) Onko teillä suunnitelmaa että kuinka pitkään odotatte?

Vähintään 1,5 vuoden ikäeroa esikoiseen eli varmaankin joulukuussa heitetään kumit nurkkaan, toiveena siis syksyllä/alkutalvella syntyvä pikkusisarus. Ensimmäinen tarttui mukaan heti ekasta kierrosta niin jos ei toisenkaan kohdalla joutuisi montaa kuukautta odottelemaan :p Katsotaan toki mikä fiilis loppuvuodesta on, missä asumme, mitkä on mun työkuviot ja millainen viikari tuo poika silloin on. :angelic:

Ennin tilanne kuulostaa hankalalta, isot tsempit täältäkin! :Heartred Elämä on tosiaan liian lyhyt tuhlattavaksi onnettomana olemiseen (:
 
Minä en nyt olekkaan ehtinyt kirjoitella. Ihanan aktiivista keskustelua. Minulla saattaa itsellä työkuviot muuttua sen verran et meidän yritys siirtyy tulevaisuuteen. Toki tämä nyt vielä harkinnassa, kun en oikein tiedä mitä tekis. Vauvakuumekkin on kova. :sad001 mies antaa minun itse päättää kun tietää, että haluan panostaa työhön myös.

Ennille haluisin sanoa, että hienoa kun haet apua. Toivon todella et saat siitä tarvitsemanne avun. Ja vaikka se ikäero olis vähän suurempi niin kyllä ne sisarukset on aina sisaruksia. Mitä vanhemmaksi kasvaa niin se ikäero tuoma eroavaisuus pienenee. Mulla 7v nuorempi veli, jonka kanssa olen paljon tekemisissä.
 
niemja, Jos se on mitä sydämestäsi haluat, niin uskon että kyllä saat kaiken toiminaan, myös lasten kanssa. :) Kyllä sitä pärjää ja oppii soveltamaan, mikä ikinä se tilanne onkaan.
Itsekin miettinyt että jos yrityksen siirtää ja siirtää, käy pian niin ettei sitä kolmatta tuu. Mutta ei ole oikein myöskään tinkiä urasta, koska se voi toisille olla juuri se asia mikä tuo sisältöä elämään. Ja sitä voisi olla sitten lopulta vain katkera, jos lasten takia olisi jäänyt tekemättä. Vaikeita juttuja!

Mekin siis pohditaan että josko kuitenkin voisi yritystä aikaistaa niin että esmes ensi vuoden syysvauva :woot:
Mies uskoo selviytyvänsä aiottua nopeampaa näistä opinnoista. Ja itse mietin että mun tulevat opinnot vaatisivat sitten sellaisen panostuksen useammaksi vuodeksi, etten voi jäädä kotiin.

Niittipyssy, Ehkä meillä alkaisi sitten yritys samaan aikaan! :rolleyes: Vaikka sinne vuodenvaihteeseekin on vielä pitkä matka.

Niku, Ohhoh Ninu, onpas sielläkin haastavaa aikaa kun joutuu punnitsemaan :sad001 Mutta ihanaa että mies on noin hyvin tukena ja antaa sun tehdä tärkeimmässä asiassa päätöksen kumminkin. :)

Ps. Ennustajaeukko povasi meille uutta rakkautta ja näki vauvaenergiaa, hah :hilarious:
 
Just tämä, ehkä nyt mennään ilman mitään ja katotaan miten käy, oon sitäki mieltä että kaikella on tarkotuksensa. Toisaalta, jos meen varjotuomariksi, niin saattaisin saada vauvan mukaan otettua ku sehän nukkuis paljo, ja sitte kurssi olis ku äitiysloma loppuu (olettaen että heti raskaudun) nii sillon olisin kuitenki laittamas lasta hoitoonki. Tai aloittamas koulua jos saan sen koulupaikan. No, ei auta varmaan ku jättäytyä elämän vietäväksi ja kattoa mitä se tuo tullessaan :)

Mut ihanaa jos aloittaisittaki aiemmin yrityksen! Ei enää kauaa :)

Täälä on kp5 ja kierto korkattu eilen. Flo ennustaa ovulaatiota ens viikon torstaille, jollon lähdetään poikien kans reissuun viikonlopun yli. Katotaan meneekö reisille tämä kierto, uskoisin. Ainaki viime kierros ovulaatio oli 3pv myöhemmin ku flo ennusti.
 
Kyllä sitä ilahtuu pienistä asioista: tosiaan nyt puolitoista viikkoa takaperin popsin viimeisen minipillerin ja tänään tärähti aikamoisen selkeät ovulaatio-oireet päälle. Olin jännittänyt, miten keho lähtee toimimaan ja ainakin vaikuttaa lupaavalta? Pitkään on ollut niin staattista, että tuntuu tosi terveeltä kokea luonnollisia kierron oireita. Alavatsa nipistelee kovasti vasemmalta ja valkovuotoa tuli yhtäkkiä tosi paljon (sori liika informaatio :D). Aloin merkitsemään oireet nyt tuohon Flo-sovellukseen, josko sitten tositoimien alkaessa olisi parempi käsitys siitä, miten keho toimii.

Kehosta on myös kadonnut nestettä tosi paljon. Minipillereiden kanssa olo oli kokoajan kuin juuri ennen kuukautisia; nälkäinen ja nestettä keräävä. Nyt on ihan selkeästi hoikistunut olemus jo näin lyhyessä ajassa ja ruokakin maistuu maltillisemmissa määrin.
 
Majalis, Samaistun tuohon fiilikseen, kun kroppa alkaa toimia ja tuntuu siltä että itsekin "tuntee" oman kehonsa! :)

Minä hihkuin onnesta kun kierto käynnistyi synnytyksen jälkeen! Ja nyt kierto onkin tasaantunut about normaaliin 34 päivään.
Flo käytössä täälläkin ja kun sitä on jo useamman kuukauden käyttänyt, niin hyvin osaa ennustaa ovikset ja noin muutenkin kierron. On siis pysynyt kartalla.
 
Kiva kuulla hyviä Flo-kokemuksia, Miitu :) Minäkin aiemmin käytin sitä joku vuosi takaperin ihan vain siksi, kun gyne aina kyseli kierron vaiheesta, eikä ollut mitään mielikuvaa. Nyt sovellusta on ihan eri juttu käyttää tässä elämäntilanteessa.

Vauvakuume on vaan aivan hirvittävä. Googlaan vaikka mitä kestovaippoja ja ovulaatio-oireita. Ihan on sellainen fyysinen tarve saada vauva. Miten ihmeessä sitä kestää vähintään tämän vuoden loppuun..?

Meillä on myös vähän asuntopulmia, kun olisi asunto kaupan, eikä se vain mene eteenpäin. Seuraavaksi otan siihen vuokralaisen, mutta kieltämättä pelottaa ryhtyä lasta yrittämään tilanteessa, jossa on kaksi asuntolainaa (vaikka toisesta tulisikin vuokratuloja). Äh, kun stressaa koko juttu! :sad001
 
Voieij Majali, onpa ikävä tuo asuntotilanne. Mutta nythän ne taas povaavat että asuntojen hinnat rupeaa taas nousemaan eli varmaan on myös kysyntä kasvamassa. Toivotaan näin!

Me keskusteltiin miehen kanssa juuri äsken (tälleen viisaana ennen nukkumaanmenoa sängyssä) siitä että aloitetaanko yrittäminen ensi kierrossa, ja mies hetken asiaa maisteltuaan tajusi tuon minun kouluasian. Ei se nyt ihan torppaamalla torpannut ideaa, mutta oli kyllä selvästi sitä mieltä että minun pitäisi käydä tuo koulu ennen uutta vauva-arkea. Tulin jotenkin hirvittävän surulliseksi. Tai siis, tajuan ihan täysin kaikki ne pointit mitä hän esitti, mutta jotenkin kun on aina toivonut kahta lasta pienellä ikäerolla, tuo n.1,5v odottelu tähän päälle tuntuu ihan hirveän pitkältä ajalta. Että esikoinen olisi vähintään lähemmäs 3v kun uusi tulisi, ehkä enemmänkin koska eihän sitä koskaan tiedä miten pitkään pitää seuraavaa yrittää. Tunteet ja pää sanoo kahta eri asiaa nyt.

Onko 3-4v ikäero teistä iso? Minulla ja pikkuveljelläni on ikäeroa 1v 4kk ja tuntuu että pieni ikäero olisi jotenkin niin kaivattava asia (siis lähemmäs 2v siltikin).
 
Takaisin
Top