LiljaMaria
Pillereiden lopettamisesta saattaa tosiaan mennä aikaa ennen kuin kroppa "toipuu" niistä. Ne on aika heviä tavaraa. Ei kannata olla huolissaan.
Raskautuminen on todella vaikeeta, kuten joku jo tänne kirjoittikin. Ihmiset on niin erilaisia ja raskautuminenkin vaihtelevaa. Tottakai se, että toiset tulee raskaaksi melkein vaan ajattelemalla seksiä, tuntuu ihan hirveeltä, kun itse toivoo tulevansa raskaaksi.
Suurimmalla osalla se ei vaan oikeesti tapahdu mitenkään hetkessä tai muutamassa kierrossa.
Raskaus on niin monen asian summa. Mä katsoin telkkarista hurjan dokkarin hedelmöittymisestä. Edes siihen, että naiselle on mahdollista raskautua, niin tarvitaan juuri oikea hetki, joka on todella pieni aika. Lisäksi mm. naisen paino ja ikä ovat tekijöitä siinä kuinka vastaanottavainen nainen on raskaudelle.
Naisen kroppa yrittää myös luontaisesti estää raskautumista mm. erittää jotain happoa, joka tuhoaa siittiöitä ja siitä suurensuuresta siittiömäärästä mikä lähtee sinne munasoluun yrittämään, päästyään kaikkien esteiden ohi, niin edes lähelle sitä munasolua pääsee alle 10, joista sitten joku mahdollisesti onnistuu hedelmöittymään ja näissäkin tapauksissa suuri osaa päätyy keskenmenoon ennen kuin nainen edes huomaa olevansa raskaana.
Onneksi usea onnistuu silti!!! :)
Tarkoitus ei oo lannistaa. Muistuttaa vaan (myös itseäni), että ei raskaaksi tulla välttämättä tuosta vaan ja asenteella, että toivon mukaan vuoden sisällä yrittämisen alkamisesta on raskaana, pääsee aika pitkälle.
Ja voihan se olla, että seuraavassa kierrossa natsaa. Sitä ei koskaan tiedä ennen kuin pissa osuu tikkuun ;)
Mulla oli myös pillerit tai rengas käytössä yli 10 vuotta. Lopetin ehkäsyn renkaiden toimitusvaikeuksien vuoksi ja ehti mennä n. 4kk kortsun kanssa ennen kuin päätettiin, että yritetään lasta. Kroppa ehti siinä sen 4kk palautua ja kun emme raskautta odottaneet, niin ei ollu stressiäkään asiasta. Sitten kävi tuuri ja tulin heti raskaaksi eli meni se 4-5kk ehkäsyn lopettamisesta.
Toinen juttu on stressi. Nää on näitä juttuja ja uskokoon ken tahtoo, mutta sanotaan, että lapsi tulee kun sille on aikaa. Jos äidin kalenteri on täynnä juttuja ja mielessä pyörii kokoajan miljoona juttua, niin raskautuminen on vaikeeta. Jos elämää sais rauhoitettua vähän ja keskittyis omaan hyvinvointiin, niin ei siitä varmasti haittaakaan ole. Rento, stressitön ja rauhallinen.
Parastahan olis itselle jos pystyis olemaan tulee, jos on tullakseen-asenteella. Ettei tikuttais oviksia ja laskis päiviä ja toivois ja odottais ja ... Helpommin vaan sanottu, kuin tehty. Varsinkin, kun tuntuu, että kaikkialla on joku maha pystyssä tai työntelee vaunuja.
Koita kuitenkin nauttia yrittämisestä ja miehestäsi. Ettei tule sellaista, että nyt on pakko heiluttaa peittoja ja itkun partaalla pissailet tikkuun. Se lapsi ei tule silloin yhtään sen nopeampaa. Päinvastoin tekemisestä nauttiminen on varmasti edistävä tekijä.
Päättäkää, että harrastatte maailman parasta seksiä aina, kun vain mahdollista. Maailman parhaasta seksistä on pakko tulla lapsi :)
Mä itse kerroin raskaudesta töissä vkolla 11, kun palasin kesälomalta. Ne tuntee mut niin hyvin, että olis sen kuitenkin nähnyt. Työnantaja otti asian tosi hyvin. (Mulla on vakituinen työpaikka)
Yleensä kerrotaan ekan ultran jälkeen, kun raskaus on siellä varmistettu tai vkon 12 jälkeen, jolloin suurin riski keskenmenosta on ohitettu.
Raskaudesta ei tarvitse kertoa kuin viimeistään 2kk ennen äitiyslomalle lähtöä (vaikka mahasta sen kaikki arvais). Työnantaja ei saa sitä sulta kysyäkään.
Määräaikaisena en kertois raskaudesta, koska saattaa olla este vakinaistamiselle ja sulla on täys oikeus olla kertomatta. Ja se on sun omaksi parhaaksi olla kertomatta. Itse kertoisin vakinaistamisen jälkeen.
Tsemppiä, tarrasukkia, plussatuulia ja kaikkea hyvää yritykseen! Toivottavasti tärppää pian! :)
