Yrittäjät

ite olin älyttömän tyhmä, oletin ovulaation olevan siellä missä nämä nettilaskurit näyttää. En kummemmin tutkinut oireita sun muita. sitten aloin jo kyllästyä yrittämiseen kun ei lasta kuulunut. Nettilaskurit näytti ovulaatioksi kierron 12 pv. todellisuudessa oli kp 8 (kierto 24 pv). ihmekös kun ei tärpännyt. mutta nyt rv 5 :) Eli yrittäjät, kuullostelkaa tuntemuksia ja ovulaation oireita, älkää olko ääliö niinkuin minä :D
 
Ovulaation tienoilla joka toinen päivä oon vikitelly miestä sänkyyn, ja jopa onnistunut monen monta kertaa :-D muulloin seksiä harrastelemme miehen kanssa viikottain, kerran tai pari viikossa mielen mukaan. yritetty ollaan vasta pari kk kierukan poistamisesta ( mirena) eli ei vielä pitäisi olla kiirettä mutta kun kuume on kova :-D
 
Me ollaan oltu yhdessä 8 vuotta, eikä meidän seksielämä oo koskaan ollu niin vilkasta ku nyt. Mulla oli hormonit päin vittua eli mm. progesteronitaso oli aivan liian matala, lääkäri epäili ettei munasolu edes irtoa. Aika usein isäntä sai pakit ja alkuyrityksessäkin nasuteltiin vaan ovulaation aikaan kerran, pari. Muuna aikana ei. Tätä edellisen kanssa tosin nasuteltiin käytännössä joka päivä ja oltiin kuin kanit.

Mut ku sain verikokeen tulokset ja lähdin korjaamaan hormoniepätasapainoa luonnonmukaisilla lisäravinteilla ja homeopaattisilla, ni nyt sit nasutellaan huomattavasti useammin, silleen ehkä keskimäärin 2-3 päivän välein ja itelläkin tekee usein mieli, mitä ei todellakaan aikasemmin tehny. Lähinnä ovulaatiotestin perusteella nasuteltiin eikä silloinkaan ois kauheesti kiinnostanut tai jaksanut. Eli mulla se johtui ihan hormooneista. Ja voi parisuhdekin paremmin.
 
Pitihän minunkin tänne hypätä :)

Elikkäs, täällä kirjoittelee uusperheellinen äiti-ihminen, ikää 31v. Pojanvesseli täytti just 4v ja nyt olis haaveissa vielä toinen muksu miehen kanssa, miehen lapset on jo isompia. Olin jo periaatteessa luopunut toivosta, että mies enää haluaisi lapsia, kun on pitkään sanonut että lapsikiintiö on täynnä. Parisen kk:tta sitten kuitenkin puhuttiin pitkään asioista ja kas, nyt odotellaan ja tuumaillaan, josko pikkuihminen saataisiin aluilleen :) Ensimmäinenkin tehtiin tulee jos on tullakseen- ajattelulla, samoin käynee tämän yrityksen kanssa. 

Periaatteessa toinen / kolmas yrityskierto takana, vuosi melkein meni ensimmäisessä, joten tämänkään suhteen en ole kovin "kiireinen", mutta koska maltti ei ole valttini, veilkkaanpa että jossain välissä hyppää ovistikut kehiin ;)

Meillä pupuillaan mielen mukaan. Eletään aika kiireistä, hektistä vuorotyöläisten elämää joten varmastikin monesti käy niin, että parhaat päivät jää käyttämättä. Joku tuossa kirjoitteli ovislaskureista ja siitä, että miten ne voivat heittää - ettei kannata uskoa niihin välttämättä, vaan kuunnella omaa kroppaa; mulla on homma kans samoin, ainakin aiemmin oli. Laskureiden mukaan olis pitänyt olla ovis, vaan tikkupa näytti jotain ihan muuta. Kannattaa tosiaan kuunnella omaa kroppaansa. Ovislaskurit on kuitenkin vain suuntaa-antavia ;) 

Plussatuulia kaikille hurjasti ja niille ketkä ovat jo plussautuneet, jarrusukkia ja pikaliimaa matkaan :D
 
Ainakin viime raskaudessa tärppäsi sillä, että laskin laskurilla oviksen ja harrasteltiin sitten siinä päivä ennen, voispäivänä ja päivä jälkeen - ja joku niistä sit tärppäs :)

Nyt ois suunnitelmissa harrastella viikon ajan joka toinen päivä siinä oletetun oviksen seutuvilla. On hieman epäsäännöllinen kierto niin ei oo laskureihin luottamista..
 
Täällä on noin nelisen kuukautta "yritystä" takana. Touhuillaan usein (3-4 kertaa viikossa) ja lapsi sais tulla silloin, kun on tullakseen. Pientä tuskastumista on vain ilmoilla omalta osalta aina menkkojen saapuessa kylään. Minä, hätähousuilija, kun sitä lasta haluisin niin kovasti. Olen ollut jo yhdeksän vuotta vauvakuumeen kourissa ja nyt vasta on lapsen aika. :)

Itellä on varmaan välillä ollukin liian yrityksen puolella, kun olen käyny kattomassa noita netin ovislaskureita enkä ole kuunnellut pahemmin omaa kehoa. Vielä en ole ovistikkuja käyttänyt, mutta niitä ajattelin tässä kierrossa ekaa kertaa kokeilla. Kuten foolihapon syöntiäkin. 

Miehellä on takana avioliitto ja sieltä kaksi ihanaa poikaa (8v ja 6v). Mieskin odottaa kovasti jo yhteistä lastamme ja huomaan enemmän ja enemmän pettymyksen merkkejä joka kuukausi, kun menkkani alkavat. Lapset, kun ovat edellisestä liitossa tulleet yllätyksenä eikä niin suunnitellusti ja odotetusti kuin nyt. Itellä heittelee tunteet ja ajatukset lapsesta päivittäin. Välillä on itsesyytökset kovat (miks mie en tule raskaaksi ja kaikki muut tulevat) ja välillä taas miettii ettei nyt vaan ollu sen lapsen aika. Mie vaan olen hätähousu asiassa kuin asiassa. :) 
 
Takaisin
Top