Yli kolmekymppiset ensimmäistä kuumeilevat

Keskustelun 'Kuumeiluklubit' aloitti Satsa, 27 kesä 2014.

Vaihda nimimerkki! | Näin pääset alkuun/apua! | VAUfoorumin sovellus puhelimeen! | Top 100
  1. Satsa Ihastunut foorumiin

    Meillähän ei kunnallisella puolella edes laskettu tuota ensimmäistä keskenmenoa,neuvolassa tuumas että kun meni niin aikasin niin ei sitä lasketa.Yksityisellä käydään ja hoito ja kohtelu onkin hieman eri..

    Työ on tosiaan terapiaa :) Mä olen riehunu meidän pihan parissa,kummasti auttaa rikkaruohojen kitkeminen ym myös :)
  2. gartsu Ihastunut foorumiin Huhtikuunmammat 2015

    No jo on syvältä! Aika jäätävä ajattelutapa. Eli mäkään en ole saanut koskaan keskenmenoa, koska viikkoja oli n. 6. Jepjep. Loukkaavaa.
    Itse menen suoraan omalle gynelle yksityiselle, jos täti ei meinaa tulla ollenkaan kylään. Se on niin huippu tyyppi että varmaan saa sieltä avun vaikka mihin. :)

    Täällä sataa aina vaan, pihalla ei riehu kun koirat, ja vähemmän nekin.

    Mä kävin kampaajalla, olo on ku uudesti syntyneellä. :D Pitäis alkaa sulatella läskejäkin. Kiloja kertynyt km:n jälkeen kun kaikki ollut ihan evvk, paitsi syöminen ja nukkuminen ja duunissa käynti. Nytkin tarttui kaupasta säkillinen karkkeja mukaan. Kohta liikun näin :happy6
  3. Raketti Peruskäyttäjä

    Kaikki kääntyy vielä hyväksi. Mulla on perjantaina kätilön tapaaminen rankan taustan takia. Haluan kertailla historiaani ja päätin kaataa sen tänne, jos se vaikka lohduttaisi jotain nyt vaikeuksissa kieriskelevää 30+ kuumeilijaa.

    Olin hiukan alle 30v, päätettiin yrittää lisääntymistä. Kesti normaalin aikaa ja tulin raskaaksi, tai niin luulin. Eräänä päivänä tunsin kuinka mieleni pirstaloitui, vaikea kuvata tunnetta. Tuntui että kuolen, mutta kipuja ei ollut. Seuraavaksi aamuksi oli varhaisultra, jonne olin saanut ajan ruskean vuodon takia. Ultraaja sanoi: "Täällä on vain epämääräistä kasvustoa, ei raskautta." Mieleni oli jo ennen tuota aivan sekaisin, itkin koska tiesin että se tarkoittaa molaa. En saanut housuja ylös ilman miehen apua. Mentiin taksilla kättärille, jossa kysyttiin saako opiskelijat seurata tutkimusta. "Tottakai." Itkin koko tutkimuksen ajan erittäin äänekkäästi. Käyttäydyin sekavasti. Ollaan miehen kanssa naureskeltu että siinä taisi muutama kandi vaihtaa syventymiskohdetta. Sanottiin että lääkäri soittaa tuloksista samana iltana. Sain diapamireseptin.

    Soitin äidilleni, joka ei tiennyt minun koskaan olleenikaan raskaana. Hän ajoi pienen kolarin, koska oli autossa ja järkyttyi. Otin diapamin, joka helpotti rikkonaista mieltäni. Ajattelin että haluan "toisen oluen", koska olin niin pihalla etten tajunnut olevani pamipäissäni. Onneksi oli sukua ja mies meillä, niin en sekoillut yksinäni. Lääkäri soitti, sanoi että se on mola, hcg melkein 200 000 ja operoidaan heti aamusta. Tolkutti mulle etten ole raskaana, älä harkitse, heti aamulla klo. 7 kaavintaan, koska tauti on hengenvaarallinen.

    Menin sairaalaan, jossa sain taas rauhoittavia, koska itkin taukoamatta. Jos hcg pomppaa yhtäkkiä 200 000, siinä särkyy mieli, varsinkin jos saa heti kuulla ettei ollut raskaana, vaan kohtu on täynnä syöpäkasvustoa. Kaavinnan jälkeen lääkäri sanoi, että se onkin ehkä vain osittainen mola, koska mukana on myös "normaalia raskauskudosta". Myöhemmin tuli tulokset kirjeellä kotiin, jossa todettiin sen kuitenkin olleen täydellinen mola. Suomeksi siis siellä oli alkanut myös oikea raskaus. Toivoa sen jatkumisesta ei olisi ollut, koska hoitamattomana elinikää olisi max. 3 kk jäljellä.

    Sitten menin takaisin töihin. Kokosin itseni. Aina sairaalassa itkin vuolaasti, mutta muuten pärjäilin hyvin. Päällä oli ehdoton raskautumiskielto, jonka pituus selviäisi seurannan aikana. Lopulta kieltoa tuli minimi 6kk, kun hcg laski hyvin. Se oli aivan uusi hoitokäytäntö. Aikaisemmin raskauskielto oli aina 2 vuotta. Vaarana on että raskaus estää istukkasyövän havaitsemisen, joka voi molasta kehittyä. Hcg on ainut markkeri jota sen kehittymisessä voidaan seurata. Jos syöpä tulee, se voidaan hoitaa kun toimitaan nopeasti. 20% sairastuneista saa syövän.

    Vihdoin tuli soitto, jossa sanottiin että seuranta on ohi ja saan jatkaa normaalia elämääni. Sanoin miehelleni, että nyt ei kyllä heti tehdä vauvaa, vaan toivun tästä rauhassa. Sitten alkoi taas raskausoireet. Siinä ei tiedetty olenko raskaana, vai onko siellä sittenkin istukkasyöpä. Mentiin varhaisultraan ja siellä oli alkio. Se oli alkanut laskennallisesti 6 kk karenssini aikana, koska hedelmöittyminen tapahtui välittömästi karenssiajan jälkeen. Onneksi oltiin juuri oltu miehen kanssa 2 viikon häämatkalla, joten hänen oli pakko uskoa että se on saanut jotenkin ihmeellisesti alkunsa.

    Siinä oli monta erikoislääkärin ultraa, lääkärien pitkiä katseita tilanteestani ja vakavia tutkimuksia joissa istukasta ja kohdusta haettiin merkkejä molasta. Jos olisi löytynyt, se olisi ollut välitön abortti. Vasta viikolla 20 sanottiin, että nyt voidaan lopettaa tämä tarkkailu ja raskaus saa jatkua. Tuskin kukaan idiootti on tullut niin pian molan jälkeen uudelleen raskaaksi.

    Sain terveen lapsen, mutta vuodin synnytyksen aikana niin rajusti että oli kuolema lähellä. Mitäpä tuosta.

    Nyt olen taas raskaana. Ennen raskautumista käytin ehkäisynä luonnollisia kehon hormonitoimintaa mittaavia menetelmiä + kondomia vaarallisina päivinä. Mulla ei juurikaan ollut ovulaatioita, joten saan olla hyvin onnellinen että tulin yhdestä niistä raskaaksi. Ovulaatiot totesin aina vasta jälkikäteen, joten mitään yritystä oikeaan hetkeen ei voinut ajoittaa. Uskon että raskautumistani edisti yrttiharrastukseni, joka sai minut perehtymään omaa vinksahtanutta hormonitoimintaani tasapainottaviin yrtteihin. Sieltähän se ovis sitten tulikin.

    Mitä olen oppinut? Sama ihminen voi joskus tulla käsittämättömällä tavalla raskaaksi, vaikka ehkäisy olisi kunnossa. Tai sitten ei edes ovuloi. Tiedän että mulla on ollut menneisyydessäkin noita ovuloimattomia kausia, joten pelkästään iästä se ei johdu.
    • Voittaja Voittaja x 2
  4. Satsa Ihastunut foorumiin

    gartsu sama vika,kohta saa ukko pyöritellä mut rappuset alas ja pihalle :grin Nyt oon yrittäny vähän ryhdistäytyä..Ja kohta voin alkaa syyttää mahdollisesta lihomisesta noita hormoneja joita joudun syömään.Tokihan niissä haittavaikutuksia on :p

    Raketti On kyllä uskomaton sun tarina,en voi edes kuvitella mitä olette joutunu kokemaan :Heartred Olet kyllä todella vahva,en tiedä olisinko itse selvinny.Luo kummasti toivoa,kiitos.Kaikki on mahdollista vaikka välillä tuntuu toisin.
    Miljoonat onnittelut lapsesta ja raskaudesta :Heartbigred
  5. gartsu Ihastunut foorumiin Huhtikuunmammat 2015

    Mä en löytänyt mitään sanoja Raketin kertomukselle, veti sen verran hiljaiseksi. Vaikeuksien kautta voittoon. :)

    Satsa, mä oon himoliikkuja. Nyt ei vaan edes liikunta saa fiilistä kattoon. Pitää ehkä huomenna ottaa itteensä niskasta kiinni.. Huomenna ja huomenna.. Joka päivä viikkojen ajan on ollut huomenna.. :mad:
  6. Raketti Peruskäyttäjä

    Ainiin, ja sitten se esikonen meni 11 päivää vanhana tajuttomaksi. Mies ei uskonut, mentiin taksilla lastenklinikalle ja siellä ei uskottu, että on tajuton, koska vastasyntyneet nukkuu sikeästi. Lupasi että lääkäri katsoo, koska en suostunut poistumaan. Lääkäri totesi, että tajuton on. Mitään syytä ei keksitty. Vauva virkosi vasta 6 tunnin jälkeen, oltuaan sokeritipassa. Jäätiin osastolle tarkkailuun kätkytkuoleman varalta, mutta mitään vastaavaa ei enää toistunut. Siinä epäiltiin ensin jotain vammaa rankan synnytysen tai muun syyn takia. Mitään vikaa ei kuitenkaan löytynyt. Tämä jäi mysteeriksi. Diagnoosiin kirjoitettiin: "vastasyntyneen ruokintahäiriö" tms. Ajateltiin että hän kasvoi niin nopeasti, että liian suuri pulautus veti sokerit matalalle ja siitä seurasi tajuttomuus. Myönsivät itsekin, että oikea syy ei ehkä koskaan selviä. Menin pari kertaa ihan paniikkiin, koska luulin että vauvalla on joku hätänä tavallisten maidon henkeen vetojen takia. Siellä lukee varmaan jossain kirjoissa että äiti on ihan sekis.:)

    Lähdettiin miehen kanssa sairaalasta ja jätin kaikki huolet sinne. Päätin että tyttö on tänään terve, kaikki elossa ja elämä hymyilee. Minusta tuli rento äiti.

    Asiaan:
    Gartsu ja Satsa, vaikka olisi hankalia hetkiä, niin kaikki menee lopulta hyvin. Me ollaan Suomessa, missä näitä asioita hoidetaan paremmin kuin missään muualla maailmassa. Minä en ole kokenut sen kovempia kuin tekään, koska kaikki vastoinkäymiset on henkilökohtaisia. Kukaan ei voi sanoa että yksi keskenmeno olisi helpompi kestää kuin kolme keskenmenoa, tai helpompi kuin jonkun toisen keskenmeno, johon liittyy paha tauti ja syöpäkontrollit. Tarkoitukseni ei ollut vähätellä teidän kokemia iskuja, vaan kertoa että niiden jälkeen elämä hymyilee taas ja se vauva tulee sieltä kyllä. Sen voin kuitenkin luvata että jos ei saa kaikkea heti ja helpolla, niin se muuttaa ihmistä positiivisella tavalla. Vaikeuksien kautta asiat saa oikeat mittasuhteet. Sitä ei nipota pikku jutuista.
    • Tykkää Tykkää x 2
  7. Satsa Ihastunut foorumiin

    Raketti ihan totta,jokaisen vastoinkäymiset on henkilökohtaisia.Itse en mitenkään vähättelynä ottanut,siun tarina on mahtava selviytymistarina :Heartred Vaikeuksien kautta voittoon se vaan on joskus mentävä :)

    gartsu mäkin olin himoliikkuja n.10 vuotta ja 20 kiloo sitten :grin Kamalaa miten sitä onkin päästäny ittensä laiskistuun vuosien saatossa..Onneks noi koirat sentään pakottaa lenkille niin tulee liikuttua.

    Aurinko paistaa lopultakin :happy093
  8. Femmina Aloittelija

    Heippa. Täällä yksi 35v. Kuumeilija. Kuume tuli yllättäen viime kesänä kun tein plussan. Plussa ollu ylläri vaikka ei ehkäisyä käytetty mutta ei tämän ikäisenä enää esteltykään. No se päättyi kkm syyskuussa rv 8+6. Siitä olen toipunut.
    Olen aika mennyt ura edellä ja nyt kun on talo rakennettu ja mielenkiintoinen työ niin heräsin tähän, että olen jo näin vanha.
    Nykyisen miehen kanssa tuli 2v. Täyteen vasta nyt juhannuksena. Elämä meillä on mallillaan ja rakkautta riittää. Vain ne lasten äänet puuttuvat pihalta. En siis ole syksyn jälkeen plussaa vielä saanut ja siitä otin alkuvuodesta hirmuisen ressin. Lääkäri sanoi, ettei se tällä ressillä tulekaan. Sitten oli vähän taukoa yrittämisestä. Olisi unelmien täyttymys saada plussa vielä tämän vuoden puolella ♡♥
    Tällä hetkellä haaveissa on yksi lapsi, mutta eihän sitä koskaan tiedä.

    Sent from my GT-S7710 using Vau Foorumi mobile app
  9. Satsa Ihastunut foorumiin

    Heippa Femmina :greet025 Alkaahan meitä vanhuksia löytyyn :wink
    Suuret pahoittelut menetyksestä :Heartred Tuo stressi tosiaan vaikuttaa.Ite stressasin jossain vaiheessa myös ja niiltä kierroilta en raskautunutkaan.Onhan se helppoa sanoa että älä stressaa,älä ajattele mutta käytännössä se ei todellakaan mene niin!Lopulta sitä stressaa sitä ettei saisi stressata :rolleyes:
    • Tykkää Tykkää x 1
  10. Femmina Aloittelija

    Satsa ja Gartsu,

    Mua ei ahdista vauvat eikä raskaanaolevat. Mun kkm:sta on nyt noin 9 kk ja siinä aikana meille on sukuun tullut vauvoja sekä olen ollut kummina siskon vauvalle. Monet ystävät ovat synnyttäneet ja monet ovat ilmoittaneet olevansa raskaana.
    Sekä vielä tapailen Mammoja ja heidän vauvoja, joilla oli samassa kuussa LA kun mulla. Tää on ihan parasta terapiaa ja heidän avulla sekä tuella olen selvinnyt omasta kkm:sta :love7
    • Tykkää Tykkää x 1
  11. TK Tuttu foorumilla

    Avaudumpa minäkin tänne, ihan vain vaikka positiivista mieltä tuomaan :)

    Olen 34, lasta yritetty 2011 lähtien. Raskauduttiin ja se meni kesken ennen kuin mitään edes tajuttiin, tästä toipuminen ei tavallaan siis ollut iso asia kun ei raskaana oloa oltu edes vielä tiedostettu. Testit kun näytti vkon menkkojen myöhästymisen jälkeen negaa.

    Tammikuussa '13 joulun reissun päätöksenä marssittiin julkiselle hoitojen toivossa. Lähinnä lähdin valittemaan epäsäännöllistä, välistä jopa todella pitkää kiertoa sekä lapsihaaveita ja yritystä. Lekuri oli napakka ja laittoi lähetteen samantien Naistenklinikalle.

    Eka aika meille napsahti huhtikuulle, jolloin marssittiin lappupinon kanssa keskustelemaan asiasta, yhdessä. Alkuun kaikki mahdolliset testit; verikokeet, pissa sekä tauti. Miehen simpat käytiin läpi, olivat hyvät, eivät kuitenkaan aivan priimaa. Ei tauteja, hieman alhaiset hormonitasot sekä anemia. Näiden perusteella sain lähetteen aukiolotutkimukseen, joka ei sitten onnistunut (eka isku vasten kasvoja). Siinä sitten itku silmässä allekirjoitin lappua joka antoi luvan poistaa kaiken epäkurrantin kun tutkimus uusittaisiin tähystyksellä.

    Kesätauko, kauhea odottelu aina marraskuulle saakka kunnes saapui tähystyksen aika. Se tehtiin päiväkirurgisella. Jännitin asiaa ihan oksennukseen asti, tämä oli eka ns isompi asia mitä mulle on koskaan tehty.
    Röörit auki, pco-tyyliset munasarjat sekä muutaman kilon laihdutus oli diagnoosi. Muuta en muistakaan. Kolme päivää saikku ja töihin viemisiksi nätti saikkulappi jossa luki "naisen määrittelemätön lapsettomuus". Jälleen pistin itkua tuhertaen.

    Seuraava kontrollikäynti Naikkarille sovittiin tammikuun alkuun. Käytiin läpi miten jatketaan. Pieni nootti painosta sai mut niin ärsytyksen partaalle, että tässä vaiheessa kiloja oli karissut jo liki 7. En ole lihava, hieman ehkä pyöreä ja kaikki näkyy pömppiksen muodossa.
    Kierto laitettiin kuntoon primoluteilla sekä follikkeleita kasvattamaan clomeja. Clomit aloitettiin yhdellä tabulla kierron 3-7pv. Ekasta kierrosta ei tapahtunut mitään. Lääkkeet pisti vain nupin sekasin ja olin koko ajan itkuinen. Seuraavassa kierrossa clomeja 2tbl kerralla. Ei tulosta! Huoh! Sitä vitutuksen, ärsytyksen sekä harmituksen määrää ei voi sanoin kuvailla.

    Kolmas kierto käyntiin 3tbl/pv. Tämä oli suurin määrä millä tätä hoitomuotoa testataan. Ja niin vain kävi kontrolliultrassa, että siellä oli kaksi follikkelia kasvamassa.
    Kotiin elämäni ensimmäistä ovista tikuttelemaan ja plussapvnä sitten soitto Naikkarille, että saadaan samalle päivälle aika inseminaatioon.

    Miehen tavara ei taaskaan ollut ihan priimaa, mutta inssi tehtiin kuitenkin. Toivottivat onnea matkaan, antoivat jatkoa varten ohjeet sekä ajan kun lekuri soittaisi tuloksesta. Ennen tuota aikaa menkat sieltä sitten pyörähti jo käyntiin ja uusi 3 tbln kuuri clomeja päälle.

    Uä:ssa taasen 2 follikkelia. Ovis tikutettu ja aika inssiin käsillä. Miehen tavara tällä kertaa huonosti liikkuvaa, joten olivat päättäneet, että tämän jälkeen vielä yksi inssi (tavaraan lisättäisiin liikkuvuutta parantavaa ainetta) ja sitten ivf-jonoon. Huoh! No sehän menisi kesän ja pitkien jonojen takia pitkälle syksyyn. Kylläpä taas itketti.

    Samat ohjeet sain kuin ekasta inssistä. Ihan hirveät menkkakivut ja masennus uudesta epäonnistumisesta. Menkkoja ei kuitenkaan kuulunut, vitutti oikein, että kierto on taas päälaellaan. Kolme tehtyä negatestiä, kunnes kaksi vkoa myöhässä olleiden menkkojen jälkeen pärähti plussa digitestin ruutuun. Eipä tuota voinut todeksi uskoa! Ei oikein usko vieläkään! Kaksi ultraa on takana jossa varmistettiin katkaravun oikea osoite, eka neuvola käyty ja parin vkon päästä np-ultra!

    Miracles can happen! On tämä jännää ja jotenkin epätodellista edelleen! Kunhan kääpiö vain pysyy kyydissä, vkoja nyt 11+5.

    Toivotan teille kaikille siis tsemppiä, elkää luopuko toivosta :wink
    • Tykkää Tykkää x 5
  12. Satsa Ihastunut foorumiin

    Kiitos TK,tuli todellakin tarpeeseen ja juurikin tänään kun tuntuu ettei tästä kuitenkaan mitään tule!Onnea tuhannesti raskaudesta,ihanan pitkällä olet jo :Heartred
  13. gartsu Ihastunut foorumiin Huhtikuunmammat 2015

    Hepskukkuu. Gartsu on loistanut poissa olollaan, oman mielenterveytensä vuoksi. :grin
    Mulla on ILOUUTISIA! Ei, en ole raskaana. Vaan.. *rumpujen pärinää* Täti on täällä! Se tuli eilen. Kuusi tuntia sen jälkeen kun olin soittanut kättärille, että koska se oikein tulee, kauan pitää vielä odottaa. :grin Mä oon niiiiiin Happy! :cool05 Ja mitä ilmeisemmin lääkitys ei ole kohdillaan.. :wink

    Terveuloa Femmina kuumehöyrysten parhaassa iässä olevien naisten porukkaan.
    TK:lle hirmuisen paljon Onnea!

    Mähän olen kaikessa vasta untuvikko ja alkutaipaleella, eli tässä vaiheessa ei saa eikä voi olla turhautunut tai luovuttanut. Enkä olekkaan. Olen myös päättänyt nauttia oman miehen kanssa elämisestä täysillä, tuli niitä tenavia tai ei. :)

    Satsa mitä koiria sulla on?

    Mukavaa päivää kaikille. :sign19
  14. Satsa Ihastunut foorumiin

    Jeee gartsu,onnea :hello2 Tiedän kyllä ton tunteen :grin

    Meillä on labradori ja sakemanni/rotikka sekotus.Ihanat ja hullut mussukat :Heartred
    Täällä piinaillaan vielä ööööh,lauantaihin saakka.Sunnuntaina piti tehdä eka testi mutta teenkin jo lauantaina kun viimekskin näytti plussaa viis päivää ennen oletettuja menkkoja :rolleyes: Tyhmää,tyhmää,jos/kun tulee nega niin onhan se pettymys mut toisaalta pystyn henkisesti valmistautuun ettei se muuks muutu ens viikon torstaihin mennessä..
    Oloja on mutta periaatteessa kaikki niistä voi johtua noista lääkkeistä.
    Mies parka joutuu kuunteleen mun analysointia joka päivä laughing6
  15. gartsu Ihastunut foorumiin Huhtikuunmammat 2015

    Kaveri hehkutti tänään, kun on mun suosikki bändin keikalla. Mä hehkutin takas menkkoja. :grin

    Täällä peukku pystyssä positiiviselle testille.
    • Tykkää Tykkää x 1
  16. Birita Aloittelija

    Heissan kaikille! Aattelin minäkin ilmottautua tänne. Pyydän jo etukäteen anteeks jos mokailen täällä kun ensimmäistä kertaa kirjoittelen tänne, ja en tiiä mitään miten täällä toimitaan. Elikkäs, oon 36-vuotias ja nyt tuli toukokuussa kolme vuotta täyteen yrittämistä puolisoni kanssa. Miehellä on lapsia ennestään mutta minä yritän vielä sitä ensimmäistä. Tähän kolmeen vuoteen mahtuu paljon, ja enimmäkseen laskin ovulaatiot ja sen pohjalta edettiin.
    1,5v sitten hakeuduin hoitoihin vaikka mies oli niitä vastaan. kaikki tarvittavat veri/hormoonikokeet tehtiin ja niissä ei ollut mitään valittamista, mulle tehtiin myös se aukiolotutkimus (en muista oikeaa nimeä) joka oli mun kohdalla ihan kivuton. lääkäri sanoi silloin että pitää odottaa puol vuotta ja sit otta heihin uudestaan yhteyttä jos ei sitä ennen ole raskautunut. Mutta meillä meni miehen kanssa niin sukset ristiin asiasta, että en sit enää mennyt sinne lääkärille, kun mä heräsin ajatukseen ,että kolme vuotta tulee yrittämistä täyteen, niin pidin pintani ja aloitettiin uudestaan hoidot ja mies on tällä kertaa täysillä mukana.
    Mulla on yksi km takana vuodelta -02 ja uskon että 10/12 oli kemiallinen raskaus vaikka en saanut siitä plussaa. Mulla aloitetiin lääkkeellinen ovulaation induktio, Letrozolella, vastaako clomeja, en tiiä. Nyt oon syönyt toisen kierron sitä lääkettä ja ensimmäisen kierron jälkeen lääkäri käski tulla ultraan jos ei ole raskautunut ekasta kierrosta. Mä tulin sen ultran jälkeen niin kipeeks, että piti lähtee kaupasta kesken kaiken pois. Nyt on toiveet tosi korkeella tuon lääkken ansiosta ja pudotus on sit mitä mahtavin kun menkat taas alkaa.
    Yks tyhmä kysymys, tarkoitetaanko tädillä menkkoja?

    Siitä lääkäristä vielä sen verran, että en saanut häneltä oikeestaan mitään mitään neuvoja, onneks mun yks ystävä on osannut mulle kertoo ja valaista monesta asiasta.
    Mutta toivon meille kaikille plussia :)
  17. gartsu Ihastunut foorumiin Huhtikuunmammat 2015

    Tervetuloa Birita ja hirmuinen plussapuhuri sulle!
  18. Satsa Ihastunut foorumiin

    Tervetuloa Birita :)
    Tädillä tarkoitetaan todellakin menkkoja,tulee siitä kun enkuksi keskustelupalstoilla kuukautiset on Aunty Flow (tulee sanoista menstrual flow) eli Flo-täti, ja siitä kai suomeenkin on rantautunut tuo "täti".Ja joskushan täti saapuu punaisella ferrarilla :grin
  19. gartsu Ihastunut foorumiin Huhtikuunmammat 2015

    Täällä se täti tuli kyllä tällä kertaa Ladalla!
    • Hauska Hauska x 1
  20. Satsa Ihastunut foorumiin

    Pregnant 1-2 sanoi testi :love7
    • Tykkää Tykkää x 2

Jaa tämä sivu