Yksin odottajat

Haluan lisätä vielä et tässä yksin odotuksessa ainoat vähän kummaksuvat reaktiot oon saanu omilta isovanhemmilta, mut onneks hyö lopettivat aika nopeesti miehestä kyselimisen. Huh.
Neuvolassa ovat olleet todella asiallisia ja ihania minnuu kohtaan.:happy: Mitään negatiivista ei oo jäänny mieleen tai sanottu. :happy:
 
Heipähei!
Täällä ois uus yksin odottaja la elokuussa.. Ajtuksia on monenlaisia,se verta laiskotti etten lukenu puoliakaan tästä ketjusta Mut jospa pääsisin juttuun mukaan
 
Varmasti on paljon ajatuksia päässä. Ite muistan ku tein testin ja positiivista näytti, olin aika sumussa pari päivää töissä ku mietin mitä mie teen. Aika nopeesti ajatus selkeni et pidän vauvan vaikka en ollu missään suhteessa isän kaa. Ite kerroin todella nopeesti äitille asiasta et sain tukea :)
 
Mullahan se oli päivänselvä että pidän vauvan vaikka se lopettaa suhteen isämieheen... Tässä se hämmentävintä on kun edelleen väittää ettei kiinnosta ja silti se tuntuu tossa nurkissa pyörivän vähän väliä o_O vain aika näyttää mihin tosta vätyksestä nyt sit loppujenlopuks on... Ei meistä perhettä tule, mutta näkyyke häntä silloin tällöin vielä 1,5kk päästä kun beben on määrä syntyä
 
Vauvan isä hävis kuin pieru saharaan sen jälkeen ku ilmoitin raskaudesta ja et pidän vauvan. Olin sillon 6 viikolla raskaana. Viestiteltiin asiasta vähän aikaa. Sillon alkoi painostus aborttiin (ei kiva muutenkin oli tunteet pinnassa kiitos hormoonien :P) ja sitten kun tajus et en aijo tehä aborttii. Jätkä väitti miettivänsä muutaman päivän ja muutama päivä on venyny seittemäks kuukaudeks :shifty: et meillä on näyttävästi eri käsitykset ajan määreistä :D

Gagezzz se on jännä ku ne miehet sanoo toista ja tekee toista...
 
Mulla taas taitaa ukko olla yhtä sekasi asiasta ku minä.. Sain tietää raskaudesta 11+5 eli ihan pari vk sitten. Neuvolan täti sanoi ettei abortti suomenlain mukaan edes siinä vaiheessa tarjotella koska keskeytys olisi tullut vklle 13. Mut eipä se olisi ollut vaihtoehtokaan mutta isän mielenrauhan saamiseks halusin siitäkin kysyä etten iha tuultapaskaa selitä hälle.. :sad001 Kuitennii hän ei ainakaan vielä halua keskustella aiheesta sen enempää.. Enkä odota ihmettä minkään suhteen,tässä on kuitennii vielä aikaa hyvän matkaa ja monneen kertaa se mieli saattaa muuttua suuntaan jos toiseen...:banghead:
 
Mäki sain tietää raskaudesta vasta viikolla 11. Miehen sanat oli joko abortti ja hänet tai vauva. Yritti viimeseen asti että valitsen hänet. Mies sai jäädä enkä halua kuullakaan hänestä!!
Näin on hyvä,neljäs tulossa.
 
Nöttönen, I feel you! Mutta kyllä niitten kanssa selvii, kovin pitkälle on itekkin päässyt vaikka välillä tuntuu ettei musta oo tähän ollenkaan - ei iän, yksin odotuksen tai minkään muunkaan puolesta :)
 
Entiiä voiko sannoo et onneks on kohtalo tovereita et voi täällä sit jakkaa ajatuksesa vaikka kyllä omalle äidille ja yhelle ystävälle voi puhua mut välillä tuntuu että hyö sannoo mitä minä haluan kuulla :):bored:
 
Ooh! Mulla tuli ihan sellanen tunne tänään, että näin asia varmasti on :)
Kerro sitten väliaika infoa miten menee pienen ja isukin kanssa joskus kun kerkeet ja jaksat.. jännittävää, että mihen suuntaan se teidän tarina nyt menee.
 
Heiiii!
Vieläkö tää ketju on hengissä tai elvytettävissä? Tai löytyykö muita vastaavia? Ois kiva jakaa tuntemuksia ja ajatuksia muiden yksin odottavien kanssa =)
 
Yllätysraskaus ihan aluillaan vielä, eikä lapsen isä tule mukana odotuksessa olemaan! Ei kuulemma mun raskaus ole hänen asiansa...... Takana siis seurustelua, ero ja vikan kerran kun tavattiin niin taisi mieheltä unohtua muutakin kuin hammasharja....=D Onneksi on ihanat ystävät on apuna ja tukena! :Heartred
 
Käsittämätön toi "ei sun raskaus ole hänen asia" :O kyllä se aika vahvasti on...
Ystävät on kyllä ollu mulle ihan kultaa tässä matkan varrella ja sama tää foorumi kun kannustaa ja opastaa oli tilanne mikä tahansa! ♡
 
Takaisin
Top