Yksin odottajat

Bebant ja Gagezzz, näin todellakin voi sanoa:grin
Onhan se ihan kivaa että isät sinne raahautuu, mut kyllä ne vähän kärsiviltä näytti:hilarious: muutama isä sitten kysyi jotain teoreettista, esim: "Voisitko määritellä epänormaalin itkun?"
"Saako tästä luennosta kirjallisen materiaalin?" :hilarious::grin

Meillä myös jakauduttiin miehet ja naiset eri ryhmiin, joissa myös isien piti pohtia kuinka suhtautuvat imetykseen ja synnytykseen ja mitä odotuksia on. Syvä oli hiljaisuus...:p
 
Vielä ikävämpää olikin siellä valmennuksessa että kukaan ei tullut paikalle mun ja yhden pariskunnan lisäksi.. niin sitten kun kauheesti käsiteltiin isien juttuja niin tää pitäjähän kysys suoraan miten teillä mikäkin asia menee.. ihan vain oletti että ei vaan isäntä kerennyt silloin paikalle. Siinä saitkin suoraan vastata että kun yksin ootan niin johan hiljeni ja oli vaivaannuttavaa joka hetki kun tuli jotain isiin liittyviä asioita käsittelyyn.
 
Nyt on taas niin jännittävä juonenkäänne isämiehen kanssa :eek: tosin mahdanko taas loppujenlopuksi pettyä...
Mulla on synttärit 18. Päivä ja isämies sanoi että tarviin rentoutusviikonlopun ja aikoo viedä kylpylään ja syömään ...ja vanhemmilleen kertomaan pikkusisaruksilleen että heistä tulee eno ja täti o_O Tosin ihanaa päästä kylpylään, kun hematoomaa ei enää ole ja pääse vihdoin! Tosin kaksi viikkoa aikaa taas herralla muutta mieltään niin saas nähä.
Ja kutsui kavereidensa tupareihin aveciksi kertoakseen heillekkin että on vauva tulossa :eek:

Ja hän muutti tämän yhden naisen kanssa yhteen tuossa muutama kuukausi sitten niin nyt on kuulemma muuttamassa pois... tässä menee jo pää ihan sekasin!
 
En tiedä yhtään! Haluisin tosi paljon, mut kun on jo pettyny niin monesti että vaikka taas tuntuu "erilaiselta" että oliskin tosissaan niin oonkohan ollut sitä mieltä edellisissäkin mielenmuutoksissa kun vaan toivon niin pal hänen olevan mukana.... 1,5vk aikaa pohtia
 
Pidä pintasi! :)
Mut näköjään miehilläkin ailahtelee nuo fiilikset, mutta ei se oikeuta huonoon kohteluun ei mitenkään päin!
Eikä anna oikeutta yht'äkkiä muuttaa mieltä ja ruveta kohtelee ku näyttelyeläintä kaiken maailman kissanristiäisissä kun hänestä siltä tuntuu. :/

Oon kyllä siinä käsityksessä etten näyttelyeläin ole vaan pikemminkin pakollinen paha... mut ei voi tietää
 
Noh herra jälleen kerran pohtii(ehkä äitinsä painostuksesta) että jos kumminkin muutettaisiin yhteen. Mutta valittelee ongelmaksi sen että hänen pää ei kestäisi mitään perhe-elämää... Enkä mä kyllä sitten pakottaa toista aio yhdessä kärvistelemään kun paska olo sillä heijastuis koko perheeseen. Mut jos jotain positiivistä niin ilmeisesti "ei ollenkaan mukana elämässä" -vaihtoehto on jo karsittu pois.

Mites siellä muilla?
 
Sain joo rentoutusviikonlopun! Ja tuli kyllä tarpeeseen, tosin kun mulle järkkää tollasia niin automaattisesti kiinnyin taas hieman lisää isämieheen :/
Kuulostaapas bebant toi tutulta! Mehän siis nähään kans vähintään sen pari kertaa viikossa ja öitä yhdessä niib tiedän tarkalleen mitä meinaat ettei loputtomiin voi jatkua ja pää hajoaa... meillä kans hämäävä tilanne et tosiaan oltiin hänen vanhemmillaan syömässä ja puhetta on ollut että seuraavaks mun. Niissä vaan on ikävä käydä kun ei osaa vastata kysymyksiin "mitäs nyt sit meinaatte tulevaisuudessa" yms

Isämies puhui että kai hän niitä yhteisiä asuntoja selailee tässä nyt sitten. Niin sanoin hänelle siihen ihan suoraan että miettii sen päätöksen tarkkaan, eikä herättele mussa liikaa toiveita koska en kestä enää jos kaikki taas romahtaa.
 
Joo samaa aattelin kun on niin kovin hiljasta muiden osalta :D
Vaikka miellelläni pohdin muidenkin ongelmia tai ongelmattomuutta jos sellaista on :D
 
Täällä ei enää kauheesti arvota :D Poika saatiin maailmaan 14.12. ja kyllä se meillä menee niin, että isä näkee poikaansa kun on täällä päin käymässä ja jos kiinnostusta löytyy. Ainakaan vielä en huomannu hänessä mitään isän vaistoja tai sen suurempaa mielenkiintoa.. Kyseleehän se aina välillä et miten menee mut ei sitä pojan hoito kiinnostanu kun oli käymässä. Eikä tuo osaa edes sanoa pojasta mitään et mitä tunteita herättää tms.

Silti viittii somessa hehkuttaa kuinka hänellä on oma poika! Mitään ei sen eteen oo kuitenkaan tehnyt, älyttömän rumasti puhu koko lapsesta sekä minusta aikaisemmin eikä tosiaan oo arjessa mitenkään mukana. Ärsyttää et silti tarttee laittaa pojasta kuvia someen ja ylpeillä sillä. Huono isä sanon minä, mut minkäs sille voi... Aikuistua sais.
 
Ohohhh SanniMariia... kuulostaapa ikävältä tollanen käyttäytyminen. Todella tekopyhää somessa esittää iloitsevansa ja välittävänsä jo todellisuus on muuta. Toivottavasti aikuistuisi! Ja ihanaa tsemppia pikkunyytin kanssa [emoji173]
 
Se on upea jos on se tukiverkko eikä tarvitse olla yksin mutta toisilla ei ole samanlaista tilannetta ja se tästä kaikesta niin vaikeaa tekee selviytyä :sad001 tuntuu se niin väärältä ensin monen vuoden lapsettomuuden ja kaikki ja nyt tämä! Ja väkisinkin rakkaus masuasukkin on vähentynyt ihan hirvee tunne kun odotuksen kokee pelkona tulevaisuutta kohtaan ja jokapäivä on yksinäisyyttä ja ahdistusta täynnä + epätiedottomuutta kaikesta! Oiskin vain tämä yksin odottaminen se ainoa murhe vaan ei ole :sad001

Hei! En odota yksin, mutta tunnen täysin samoja fiiliksiä... tulevaisuus pelottaa ja ahdistaa... Eipä ole odottaminen ainoa murhe ja parisuhteessa se toinenkin puoli tuo lisää stressiä ja hermoromahduksia.. Joskus kaksin odottaessa todella tuntee itsensä todella yksinäiseksi. ..
 
Laskettuaika on noin kuukauden päässä eikä vauvan isä ole pitänyt mitään yhteyttä koko raskaus aikana. Hän tietää lasketun ajan ja hänellä on miun numero et kyl on keinot ottaa yhteyttä. :shifty: mut pakko myöntää et omasta mielestä helpompaa ku ei tarttee hänestä stressata yhtään voin vaan keskittyy vauvan tuloon :Heartred

Mies yritti alussa painostaa minnuu aborttiin mut mie laitoin nopeesti pisteen sille. Onneksi miulla on kunnon tukiverkko perheestäni :) Tulevat mummot, ukit ja tädit ovat yhtä innoissaan odottamassa uutta perheen jäsentä :happy:
 
Takaisin
Top