Yksin jäin?

Vieras
Hei kaikki äidit ja tulevat äidit.

Minulla  ja miehelläni tuli ero. Olen oikeastaan aivan shokissa. Miehelläni, tai siis ex-miehelläni on naispuolinen ystävä jonka kanssa on lähentynyt ja minä, viikolla 15ja3 saan väistyä taka-alalle. Hän vietti viimeyön tämän naisen luona. Sain tietää tämä tänään.  Olen ihan konemaisesti hoitanut asioita järjestääkseni kaiket asiat. En saa oikein ajatuksistani tolkkua. Miten näin voi tehdä toiselle?  En voi käsittää asiaa että olisin nyt yksin. Auttakaa minua. Miten tästä voi selvitä yksin kun lapsi ei edes kiinnosta isää. Hän syyllistää minua ja puhuu kylillä minusta huonoa ihmisille. Tuntuu etten jaksa. Tuntuu että olen aivan epäonnistunut ihmisenä kun en pystynyt huolehtimaan miehestä niin hyvin että olisi halunut jäädä isäksi. Tämä on aika sekava koska kaikki tapahtui tänään.
 
Aloin itkemään kun luin viestisi... Minulle sattui aika lailla samanlainen tapaus, tosin en ollut vielä raskaana. Mieheni (jonka kanssa olen ollut 5 v) seurusteli 3 lapsen äidin kanssa 3 kk tänä vuonna samalla kun oli minun kanssani kihloissa. Juoksi siis kahden kodin välillä niinkin pitkään, tämä toinenkaan nainen ei tiennyt minusta mitään.. No, sehän sitten paljastui ja olin aivan shokissa, en pystynyt edes itkemään. Olin niin järkyttynyt ja vihainen! Jätin hänet heti.
Mutta taas toinen seikka, että miehellä oli syynsä tähän (mukamas, ja hän oli lievä alkoholisti mikä liittyi pettämiseen ja niin paljon töitä ettei jaksanut enää mitään-.-)miksi oli toisen kanssa ja kuukauden verran kävi itkemässä kuinka minua rakastaa ja haluaa muuttaa elämänsä ja kaikkea mulle lupaili. Minäpä tyhmänä menin ja otin hänet takaisin, ja nyt pelkään koko ajan hänen toistavan tätä samaa rumbaa ja syyttelen itseäni miten olinkaan niin tyhmä! nyt en uskalla itse häntä jättää koska tulin raskaaksi hänelle ehkäisystä huolimatta ja pelkään jääväni yksin.
Huh tulipa sekava viesti toivottavasti jotain ymmärtää..=)
Mutta tuo sinun tapauksesi! Että mies vielä haukkuu sinua muille??  Lapsi ei kiinosta?! Älä vaan syyttele itseäsi että olisit huono ihminen! Miehesi käytös ei johdu sinusta vaan hänestä itsestään. Ja sinulla ei ole mitään pakkoa huolehtia miehestä että hän haluaisi isäksi.
    Unohda koko mies! vaikka se kuinka vaikeaa onkin ja tuntuu mahdottomalta, selviät kyllä. Maailma on parempia miehiä pullollaan. Selviät kyllä kahden tulevan lapsesi kanssa ja varmasti tukea saat joka puolelta kunhan vaan haet sitä! Vaikka maailma tuntuisi romahtavan. Ainakin minulta löytyy tukea ja ymmärrystä!=) Ja kaikista tärkein: Älä syyttele itseäsi!

Ohhoh tulipa pitkäkin viesti=)
 
Hei, et ole yksin asian kanssa. Minun mieheni lähti toisen naisen matkaan (edelleenkin tämän kanssa) jo raskausaikana. Nyt lapsen synnyttyä (3kk) on mukana lapsen elämässä, mutta ei minun. Syyttelin itseäni kauan, että miehen lähteminen toisen matkaan on minun syyni. Nyt olen ymmärtänyt, että meidän elämästä pois lähteminen hänen oma päätös ja hän siinä menettää paljon. Tuntee kyllä tunnontuskia siitä, että ei ole lapsemme elämässä. Ehkä totuus kolahtaa vasta myöhemmin. Ehkä  tajuaa asiat vasta myöhemmin. Oman tarinan paljastuttua sain tietää muidenkin samantyylisiä tarinoita. Niitä on paljon! Itselläni lähipiiri todella hyvä ja olen saanut paljon tukea. Älä ala tuntemaan häpeää tapahtuneesta vaan hae keskusteluapua. Lapsen takia kannattaa yrittää selvittää välejä jonkin verran esim. kaupungin perheneuvonnasta saa ilmaista pariterapiaa. Jos kuitenkin näyttää siltä, että homma ei toimi, niin onnettomaan liittoon ei kannata jäädä. Lapsi aistii sen kyllä ja hänen on parempi elää onnellista kahden kodin elämää kuin onnetonta "ydinperhe" elämää. Voimia! Selviät kyllä!
 
Aivan kamalaa että tällaista tapahtuu. Toivotan sinulle todella paljon voimaa ja jaksamista! Itse jäin yksin heti raskauden alussa, kun mies totesi ettei hän olekaan vielä valmis saamaan lasta. (Nyt menossa rv 28). Alussa oli sokki ja paniikki, mutta ajan myötä ajatukset selkenivät ja sain voimaa lähipiiriltäni. Muista, ettet ole yksin! Perhe, ystävät ja kohtalotoverit ovat suuri voimavara. Tällä hetkellä lohduttavat sanat eivät auta, tiedän sen, mutta sanon kuitenkin että ennemmin tai myöhemmin ymmärrät miksi nyt tapahtui näin, ja löydät jotakin paljon parempaa. Näin itse uskon. 
 
Tiedän erittin hyvin miltä sinusta tuntuu sillä itsellänikin todella vaikea tilanne. Olin puolitoista vuotta suhteessa tulevan lapseni isän kanssa. Se oli sellaista ylä ja alamäkeä, sillä nainen jonka kanssa miehellä on 11v poika käytti lastaan pelinappulana hyväkseen estäen isän ja pojan kaikki yhteydenpidot ja onnistui kiristämään miehen takaisin kun olimme asuneet yhdessä 2kk. Jatkoimme kuitenkin seurustelua ja nyt tilanne muuttui täysin kun huomasin reilu kuukausi sitten olevani raskaana. Mies katkaisi suhteen ja syyttää minun hankkiutuneeni tahallani raskaaksi, vaikka olin e-pillereillä mutta joku päivä jäänyt vahingossa syömättä ja se riitti, mutta mies vain syyttää. Nyt pahin ongelma tilanteessa on että olemme edelleen ystäviä, mutta mies ei halua kenenkään tietävän isyydestään tähän lapseen ettei menetä suhdetta 10v poikaansa joten tämän lapsen tietoihin isän kohdalla tulee aina lukemaan tuntematon enkä edes tiedä aikooko mies osallistua lapsen elämään millään lailla, sillä välillä on puhunut että ehdottomasti jää lapsen elämään, mutta hetken päästä pitääkin sitä liian suurena riskinä asian salassa pysymiselle.Olen itsekin ihmetellyt samaa kuin sinä eli sitä miten tosiaan joku voi kohdella toita ihmistä niin välinpitämättömästi varsinkin kun uusi lapsi on se joka siitä tulee eniten kärsimään jos ei koskaan saa isäänsä oppia tuntemaan, sillä kyllä miehen pitäisi uskaltaa vastuunsa kantaa kaikista lapsistaan. Voimia kaikille samantyylisessä tilanteessa oleville, sillä sitä voimaa tällaisessa todella tarvitsee
 
Täältä löytyy myös saman tyyppinen tilanne, että yksin jäin.. Tai siltä pahasti näyttää.
Tulevan vauvan isä väittää, ettei lapsi ole edes hänelle, eikä halua olla missään tekemisissä kanssani, vaan haluaa keskittyä exäänsä ja heidän yhteisiin lapsiin, vaikka exä taitaa sittenkin olla se nykyinen. Ja heille on myös tulossa yhteinen vauva.. 
Erittäin sekava tilanne, mutta sen tiedän, että itseäni en voi missään nimessä syyttää tilanteesta. Mies tässä on se, joka on tehnyt väärin! 
Toki ymmärrän, että hänkin on varmasti edelleen shokissa, koska sain tietää raskaudesta vasta parisen päivää sitten, joten sulattelemista tässä uutisessa on itse kelläkin, eikä tämä ollut siis suunniteltu raskaus. Vaikka puhuttu oltiin yhteisistä lapsista, mutta ilmeisesti mies vaan pelleili ja piti hauskaa minun kanssa ja kun tuli tosi paikka, nii sillä meni pupu pöksyyn ja juoksi takas exänsä luokse. 
9 kk on pitkä aika, siinä voi tapahtua mitä tahansa ja toivonkin, että mies tajuaa jossain vaiheessa mikä hänen tehtävänsä on tässä asiassa.
Tsemppiä ihan hirveesti kaikille kanssasisarille!! 
 
Hei! Jos löytyy kiinnostuneita liittyjiä Facebookissa olevaan salattuun ryhmään yksinhuoltajille ja -odottajille, niin laittaakaa minulle yksityisviestiä :)
 
Olen aivan sanaton tämän luettuani! Olen niin pahoillani puolestasi! :( Itselläni oli aikoinaan poikaystävä, joka petti minua että sillä tavalla ymmärrän miltä se tuntuu, mutta se ei ole mitään verrattuna sinun järkytykseesi. Älä missään nimessä syyttele itseäsi! Mikään, ei mikään oikeuta pettämään rakasta, varsinkaan kun odottaa yhteistä lasta. Et ole tehnyt mitään väärää, vaan jos jonkun täytyy hävetä niin entisen miehesi!
Olet hyvä ja arvokas ihminen, jolle ei saisi tapahtua mitään näin hirveää! Onko sinulla hyvä lähipiiri, jolta saisi apua niin nyt järkytyksessä kun sitten myöhemmin lapsen hoidossa?
En voi muuta sanoa kuin paljon paljon voimia ja jaksamisia sinne! <3
 
Takaisin
Top