Yhden vanhemman perheet

Inna, onnittelut uudesta kodista! Toivottavasti työasiatkin järjestyvät.

Mitä muuten ajattelette lapsen sukunimestä? Oletteko halunneet / haluatteko lapselle oman sukunimenne vai mieluummin isän sukunimen, jos isyys on tunnustettu?

Maaria
 
Kyllä meille tuli mun sukunimi. Aattelin että miks olis tullu isän nimi kun ei isä oo ollu raskausaikana eikä nytkään kauheen kiinnostunu lapsesta. Isä olis tosin halunnu että pojalle tulis sen sukunimi, mutta kyl mun mielest on paljon helpompaa kun meillä on sama sukunimi kun kerta asutaankin kaksin.

Riippuu tietty kaikkien tilanteesta ja osa voi tietty hauta, että lapselle tulee isän sukunimi. Tosin saahan sen vaihettua jälkeenpäin jos isyydentunnustus on tehty ja lapsi vaikka haluaa isän nimen. :)
 
Mukaan ilmoittautuisi 22-vuotias tuleva yh-mamma pirkanmaalta  emoticon kyllähän tuo tuleva hieman jännittää, mutta onneksi on tukiverkkoa ympärillä niin aivan varmasti tullaan ilman isääkin pärjäämään. Tokihan se lapsen kannalta olis parasta että sais isänsä tuntea mutta ehkä toistaiseksi ainakin parempi näin. ehkäpä joskus herra tulee järkiinsä ja saa asiansa siihen kuntoon että haluaa lapseensakkin tutustua. Mutta siis viikkoja olis nyt 12+5 ja la on sitten 16.8 emoticon toissapäivänä pääsin pikkuista ihailemaan ultrassa ensimmäistä kertaa, ja oli kyllä jotain aivan uskomatonta emoticon
 
Hei,

täällä on tosiaan keskustelu hiljennyt alkuajasta. Ehkä ei riitä jatkuvasti innostavaa asiaa tämän tyyppisellä listalla jaettavaksi. Omalla kohdallani vaikuttaa ainakin se, että kun on raskaus vasta puolivälissä, ei tuo yhden vanhemman perheen elämä ole vielä ajankohtaista.

Kiro, kiitos kommentistasi sukunimeen. Vähän hassua isältä haluta omaan nimeään, jos ei ole mitenkään mukana. Minulla on tosiaan lapsen isä aktiivisesti kuvioissa läsnä, mutta emme ole yhdessä. Se on pikkuisen erilainen tilanne. Vaivasin muutama viikko sitten kovasti päätäni sen kanssa, onko lapselle jossain iässä tärkeää, että on isän sukunimi. Nyt olen tullut siihen tulokseen, että tuskin on. Ehkä siis sittenkin minun sukunimeni, kun kumminkin minun luonani asuu. Ja toisaalta ollaan mieitty toista nimeä isän suvusta, joten isän puolen perintö eläisi lapsen nimessä ilman sukunimeäkin.

Maaria
 
Heippa!
Isyydet on nyt todistettu ja tulokset oli odotetunlaiset. :)
Lapsen isä tuli sossuun tunnustamaan isyytensä ja sopimaan huoltajuudesta yms. (ihme ja kumma)
Kaikki meni tosi hyvin ja oltiin molemmat asiallisia.
Sain siis yksinhuoltajuuden (lapsen isältä ei edes sossunainen mielipidettä kysynyt:D) ja sovittiin että keskenämme sovitaan kun lapsen isä haluaa nähdä tyttöä.
Sossuajasta on parisen viikkoa eikä ole jätkästä kuulunut pihahdustakaan.
Turha siis odottaa liikoja, mitä ilmeisemmin!  : l
Noh, näillä mennään ja ehkä siitä vielä kuuluu jotain. Sanoinki sille että mitä aikasemmin tulee sen parempi, lapsi kun kasvaa niin hurjaa vauhtia eikä kauaa ole mikään "vauva". Ja sanoin että saa antaa vanhemmilleen mun yhteystiedot, jos haluavat nähdä tyttöä.
Niin ja enpä oo kertonut että tyttöni sai nimekseen VENLA! :) <3

Nyt riittää höpinät tältä erää :)
 
Hei,

onnea isyyden vahvistuksesta ja huoltajuusasian järjestymisestä, Musicbox!

Miten te, jotka olette olleet yksin vauvan syntymästä lähtien, olette pärjänneet ensimmäiset viikot kotona?

Muutama ystäväni on varoittanut, että siihen vaiheeseen olisi hyvä saada tiivistä tukea, mielellään vaikka yövieraita jne. Minullahan on aikaa vielä kuukausikaupalla, mutta alan pohtia kaikkea aina hyvissä ajoin, joten aloin nyt sitten tätäkin miettiä.

Maaria
 
Kiitoskiitos :DD !
Maaria, mulla oli kolme ekaa päivää äiti mun kanssa täällä  yötä päivää :)
Ilman äitiäni en kyllä olis niitä ensimmäisiä päiviä kotona jaksanut. Oli mahtavaa kun oli tuki ja turva niinä ensipäivinä!

 
Ssun ja Musicbox, kiitos viesteistänne. Kannattanee siis tosiaankin varmistaa, että vähintän ensimmäisellä viikolla olisi tiivistä tukea saatavilla. Ensisijainen vaihtoehto on meilläkin lapsen isä, mutta onneksi myös omista vanhemmistani saan tarvittaessa apua.

Maaria
 
Itsekään en ole kamalan aktiivisesti täällä käynyt, kun tosiaan raskaus vasta hieman yli puolen, joten muut asiat pyörii vielä mielessä kuin se yh-arki :).

Uteliaisuuteni heräsi teidän keskustelua ensimmäisten viikkojen tukea kohtaan. Ihan konkreettisesti, mihin olette eniten apua ensimmäisinä viikkoina tarvinneet? 
 
Mumux, mulla ehkä enempi se oli sitä että joku oli seurana ja toisena sylissä pitäjänä. Mulla meinas sairaalassa kaatua seinät päälle ja joka kerta tuli itku ku tytön isä lähti sieltä ja jouduin jäämään vielä. 
 
Sairaalas olo oli kyllä perseestä !
Kotona oli sitte kiva ku oli toinen auttamassa alkuun. Juuri se että oli toinenki syli siinä ja muutenkin sai ´hyviä neuvoja heti alkuun. Ja sai HETI kysyä mieltä askarruttavia asioota. :)
 
Hei,

tuo toinen syli on varmaan se, miksi ystävätkin kehottivat varmistamaan tukea. Sain mm. sellaisia neuvoja, että ensimmäisinä viikkoina, kun rutiinit eivät ole muodostuneet ja on epävarma vauvan kanssa puuhaamisesta, voi olla vaikeaa organisoida kauppareissut, käydä rauhassa suihkussa yms, jos on yksin vauvan kanssa.

Otin asian jo puheeksi lapsen isänkin kanssa, joka alustavasti lupaili olevansa paikalla. Toinen vaihtoehto olisi mun äiti, mutta luulen, että se häiritsisi isän ja vauvan suhteen rakentumista, kun lapsen isä ei ehkä luontevasti tulisi puuhaaman vauva kanssa, jos äitin on koko ajan maisemissa. Sovittiin tosin, että palataan asiaan tarkemmin lähempänä kesää. Ajattelin, että mulle on tärkeää saada selkeä lupaus eikä jotain sinnepäin, mutta tässä vaiheessa ei ole oikein ajankohtaista sopia jokaista yksityiskohtaa.

Maaria
 
Mitä mammoille kuuluu täällä ??? :))

Mä kirjottelen kuulumiset joku muu päivä, nyt ei jaksa mut mielelläni lukisin mitä muille kuuluu :) !
 
Tänne kuuluu ihan hyvää! :)
Tytön isän kanssa asiat alkanu selkiytymään ja ollaan hyvissä väleissä. Ens kuussa olis lastenvalvoja taas, mennään puhumaan kuinka on sujunu ja miten jatketaan. :)
Tyttö kasvaa ja kehittyy hirmusta vauhtia, vielä ei olla eteenpäin päästy, mutta yritystä löytyy. "Kierii" ja pystyy kääntymään vatsalleen toiseen suuntaan ja pääsee sillai vähän paikasta toiseen. :) Hampaita tuo vissiinki tekee ja välillä känätään siks.
Eipä meille sen kummempia sitte. :))
 
Ssun, Mukava kuulla että teillä menee hyvin !!! :)

Nojoo, nyt ne omat kuulumiset sitte.
Mun tytön isä ei oo ollu missään tekemissä sen jälkeen kun sossussa nähtiin isyydentunnustuksen merkeissä. Kovaa lupasi soitella ja tulla katsomaan tyttöä, vaan eipä ole kuulunut.
Olenkin siis laittanut nyt postitse hänen vanhemmillee kirjettä ja kuvia tytöstä, jos he haluaisivat olla osa lapsen elämää. Sanoin sossussa jo lapsen isälle että veisi viestiä eteenpäin vanhemmilleen että muhun saavat ottaa yhteyttä ja tulla vaikka katsomaan tyttöä. Mutta kun en oikein tahdo luottaa että tytön isä olisi mitään heille sanonut, päätin ottaa itse heihin yhteyttä. :)
Ikinä lapseni ei voi sanoa etten olisi yrittänyt, kaiken mahdollisen olen tehnyt nyt! :P Nyt pallo on heidän käsissään.

Mun tyty ei kyllä tee muutakuin makaa selällään eikä yritä edes vielä kääntyillä :P Mahallaan aika huonosti edelleen viihtyy, mutta paremmin kuin vaikka pari viikkoa takaperin jos aattelee.
Kovin puhelias on tyttö, mikä ei ole ihme kun on suku täynnä räpätätejä :DD
Hyvin helppo ja kiltti lapsi tuo mun muru on <3 :)

Eilen annoin ekan kerran tytölle riisipuuroa illalla ennen nukkumaanmenoa, että nukkuis vähän kauemmin putkeen yöllä kun on alkanut tissillä roikkumaan öisin ja meikäläinen on ollu sit ihan hirmu väsynyt. Neuvolasta sit ohjeistettiin alottaan riisipuurolla. Hyvin uppos eilen riisipuuro ja pärjäsi sillä sitten 7 tuntia :) !!
 
Hei,

tänne kuuluu edelleen tasaista odottelua, jota jatkuukin vielä reilut kolme kuukautta. Viime viikolla oli sokerirasitus, tällä viikolla eka lääkärineuvola. Liikkeet tuntuu hyvin ja oma vointikin on hyvä, vaikka pitkät ja reippaat kävelylenkit eivät oikein suju liitoskipujen vuoksi. Täytyy kävellä lyhyillä rauhallisilla askelilla. Onneksi cycling-tunnit ovat kivuttomia ja sisäpyöräilyä voi varmaan harrastaa vaikka ihan loppuun saakka, niin saa jotain reippaampaa vastapainoa tuon hissuttelun rinnalle.

Kiva kuulla, että pikkuiset kehittyvät tasaiseen tahtiin. Täällä vasta haaveillaan äitiyspakkauksen ja muutamien muiden ostosten äärellä :)

Maaria
 
Heippa täältäkin,

Nyt vasta huomasin Maaria, että meillä raskaudet menee melkolailla samaa tahtia. Itse sain kans viime viikolla äitiyspakkauksen ja huomenna on ensimmäinen lääkärineuvola minulla. Täällä myös raskaus sujunut ongelmitta, vielä pystyn käymään zumbassa ja jumpassa, itselläni ei ainakaan vielä ole liitoskipujakaan joten 2h sauvakävelylenkit menee reippaasti.
Odotuksen riemua siis sulle, ja ihania vauvahetkiä jo teille pikkuisen kotiin saaneille! :)
 
Hei,

Mumux, tosiaan, tickerin mukaan meillä on vain pari päivää eroa lasketussa ajassa. Oliko niin, että asut Helsingissä? Mihin olet menossa synnyttämään? Minulla on suunnitelmissa Kättäri. Saa nähdä, osutaanko samaan aikaan :)

Liitoskivuista huolimatta olen käynyt kävelyllä, kun on ollut niin upeita kevätsäitä, mutta ekan puolen tunnin jälkeen reipas kävely muuttuu laiskaksi tallusteluksi, kun keskellä edessä alkaa ikävästi vihloa. Onneksi tosiaan cycling sujuu ja pumpissakin olen käynyt, vaikka painoja on täytynyt vähän kevennellä. Vajaan kuukauden päästä aloitan raskausjoogassa.

Aurinkoisia odotuspäiviä tai vaihtoehtoisesti ihanaa vauvakevättä!

Maaria
 
Dodomino Joo eihän sillä kääntymisellä tosiaan kiirus ole ja oon nyt yrittäny ollakki ressaammatta. Kaikki aikanaan ;D Edelleen täällä neiti ei ole kääntyillyt milläänlailla, peppua kovasti nostelee selällään ollessaan ja ehkä pientä yrityksen poikasta löytyy jo kääntymiseen :) Ja mahallaankin jo viihdytään hieman kauemmin : )
Kiljumisen jalo taito on opittu <3
Joo tosiaan en ookkaa muistanu tänne kirjotella siitä kun lne vanhemmat ottivat sitten yhteyttä :)
Ja ollaan siellä käyty kylässäkin ja tytön isäkin oli kotona.
Koko reissu meni todella hyvin, toki lapsen isä ei mulle juurikaan inahtanukkaa siellä. Piti Venlaa sylissä, mutta sekin kyllä mielestäni äitinsä "painostuksesta" :D
Mutta tänä lauantaina Venla menee tunniksi/pariksi heille "hoitoon". Saavat rauhassa tutustua toisiinsa (isovanhemmat ja tyttöni). Sitä en tiedä tuleeko tytön isä olemaan paikalla, mutta se nyt mua kyllä liikuta sitte yhtää  : D

Et sellasta meille ! : )
 
Takaisin
Top