Yöunet

Maiden, meillä oli joku viikko noin, että nukkui vaan yhdet. Ja oli kyllä sen mukaisesti kiukkuinenkin. Mutta nyt toiset päikkärit tekivät comebackin!! Toivotaan, että teilläkin!

Meillä kyllä siitä huolimatta nukkumaan mennään kasilta ja herätään 6-7 välillä normaalisti. Mutta oon jo niin tottunut ettei haittaa. Ja onneks oon myös aamuvirkku!
 
Me ei olla aamuvirkkuja :D .. Paitsi nykyään olen pojan tuoman elämänmuutoksen myötä alkanut tykkäämään siitä, että herään useammin aikaisin. Miehen työ on vaan semmoinen, että tulee aamuyöstä kotiin, niin mä joudun sitten yksinäni nousee ylös katsoo pojan perään (kun oon ensin mennyt yksinäni pojan kanssa nukkumaankin) ja muutenkin olen niin paljon yksin pojan kanssa, että senkin takia pelkästään mulle itelle ne toiset päikkärit oli tärkeää hengähdyshetki iltapäivällä :p toivottavasti tulee tai jotain muuta muutosta tähän, vaikka että saisin lisää voimia tai jaksaa sitä silläkin ajatuksella, että ei tää ole kun taas yksi vaihe, lyhkänen loppujen lopuksi :)
 
Täälläkin ollaan aika poikki. Ennen nukuttiin hyvät päiväunet kun nukutin meidän sänkyyn, ja pääsin touhuamaan omia juttujakin päivisin. Nyt ku tyttö on alkanut ryömimään vaikka sängystäki alas niin voin nukuttaa meidän sänkyyn vaan jos itse makaan vieressä koko ajan. Pinnikseen ei nukahdeta eikä vaunuihin.

Yöunet on tosi rikkonaisia. Herätään monta kertaa ja saatetaan kauanki aikaa huutaa. Oon ihan varma, että tuo tekee hampaita, mutta ihan saakelin kauan tässä hommassa tuntuu menevän! Väsyneitä ollaan kaikki. :/
 
Meillä jäi kans toiset päikkärit joku aika sit pois. Poika nukkuu päikkäreitä nykyään kaks tai kolme tuntia kahestatoista alkaen. Aamulla herätään kuuden ja seittemän välillä ja illalla käydään nukkuu kasin ja ysin välillä. Yöt onneks nukkuu hyvin, saattaa kerran tai kaks vähän vinkasta ennen kahtatoista, mut siihen ei tarvii yleensä edes reagoida.

Toiset päikkärit kun jäi pois ni tuntu että olin ite iltasin paaaaaljon väsyneempi ku piti pojan perään kattoa enemmän päivän aikana. Nyt oon jo tottunu. :D Ja kumma miten sitä ite on 23 aikoihin jo kuoleman väsyny! Jotenki sitä kai kroppa tietää että nyt on mentävä nukkumaan että saa kaheksan tuntia unta.
 
Joo mulla toi väsymys tulee siinä 21 paikkeilla :D :D

Viime yönä äheltäessäni itseäni pissalle, pohdiskelin syksyä ja imetyshommia yön tunteina. Ja sitten sitä 6-7 välistä herätystä isomman toimesta. Oivoi! Ihanaa ja kamalaa. Jännittää!
 
Meilla on viimeiset kolme yota ollut tosi levotonta kun ilmeisesti hampaita tehdaan. Toissa iltana poika herasi 22:30 just ennen kuin kerkesin menemaan pesulle. Luulin etta imettamisen jalkeen asettuisi mutta ei. Ei auttanut kuin minun ottaa poika viereeni ja kayda nukkumaan meikit paalla. Poika on imenyt tissia ja hakenut turvaa useita kertoja yossa vaikka yo oli jo parempia.
Paikkareille laittaminen on yhta taistelua. Poika nousee seisomaan heti kun laitan pinnikseen ja itkee. Ekoille paikkareille viela jotenkin saa menemaan mutta toisille taytyy laittaa ulos vaunuihin. Eilen satoi kaatamalla ja jouduin laittamaan pojan molemmille paikkareille ulos. Sitten viela jouduttiin olemaan sisalla koko paiva niin meinas molemmilla paa levita. Jouduin antamaan pojalle laakettakin eilen kun oli niin itkuinen. No jospahan tama tanaan alkais jo helpottaa. Yoherailyt kylla syo naista.
 
Meilläkin ollut vähän levotonta, tai sit tää vaan johtuu, et nukun niin rauhattomasti... päikkärit on taistelua, tai siis nää aamuiset, jotka jätetään kyllä pois. En ala nukuttaa jätkää tuntitolkulla, et voi nukkua 15 min :D toisaalta sitten kun ei nukuta aamulla niin ollaan kärttyä puolen päivän aikaan, ja silloin pitää käydä nukkumaan (ja rattaissa ei nukuta) eli pitää olla kotona... rytmittää tätä päivää kyllä ikävästi.

Itteäni jännittää kyllä kans, miten tän uuden tulokkaan kans sit menee... ja kuinka jaksaa. Toisaalta hyvää harjoitustahan tässä just on, kun herään joku tuhat kertaa yössä, milloin vessaan, milloin kuorsaukseen... nyt onneksi saanu pari yötä nukuttua edes himpun verran paremmin.
 
Ccix, meillä on toi sama, että päikkäriaikaan pitää olla kotona. Tosin autossa nukkuu tuurilla 45min. Rattaissa max 15 min ja se ei riitä yhtään mihinkään.
 
Nyt täs kun on ollu muuttostressiä ja isoveljen yökuivaks opettelua ni oon niin onnellinen et toi pieni rakas on niin sopeutuvainen :Heartred Hän nukkuu yöt 21-08 inahtamatta, nukkuu 2h päiväunet ja nukahtaa aina itsekseen melkeen mihin vaan. Oi kun vielä osaisin huomioida häntäkin tän kaiken keskellä tarpeeks. No, kyl tää sit täst ku arki alkaa rullata uudessa kodissa. Sit mul on taas enemmän aikaa mun rakkaille pojille :Heartred
 
Meilläkin tehdään hampaita täällä ja on ollu pian niikon niin katkonaiset yöt että huh huh... ja mä tyhmä oon menny "opettaa" likalle et yöllä syödään :sad001 oon siis antanut maitoa pullosta yöllä ku ei oo muuten rauhoittunut niin nyt sit herää joka yö kahden aikana taas huutaen et nälkä!!! .....neljäs hammas puhkes lauantaina ja ny tulee viides hetkellä minä hyvänsä läpi.... Huomenna alkaisi likalla perhepäivähoito, onneksi on tuttu paikka mihin saa viedä.. Itse olen töistä sairaslomalla vielä kuukauden kun jalka kipsissä (onneks enää kaks viikkoa) Jännittää mitenkä hoitoon meno onnistuu... :)
 
En ma tieda onko se yosyonti nyt niin kauheeta. Mina olen kanssa antanut tissia yolla sarkylaakkeen sijaan kun hampaat on vaivannut. Poika hakee turvaa ja mikas sen parempi lohduttaja. Kylla ne yosyotot loppuu kun sille ei oo enaa tarvetta. Ehka olen vahan kukkahattutati mutta mitas sitten.... :)
 
Jos yösyöttöjen kanssa pärjää, antaa mennä vain, sanon ma! :) Mutta jos ei enää pärjää... Tässä on meidän tarina. :)

Työssäkäyvän äidin näkökulmastani yösyötöille ja heräämisille oli tultava loppu. Kaikki sanovat, että kyllä ne jäävät sitten pois kun vauva kasvaa. Ehkä monella jääkin, meidän tytöllä ei näin käynyt, ennen kuin minä en enää jaksanut arkea. Ei paljon lämmittänyt, kun joka aamu oli noustava, ehkä kolmen perätysten nukutun tunnin jälkeen. Kotona ollessakin herääminen oli rankkaa, mutta se, ettei työpäivän aikana saa yhtään lepoa, katkaisi aasin selän omalta kohdaltani. Päätin, että nyt riitti, opetan tytön nukkumaan öitä, vaikka mikä olisi. Ikää oli 10,5 kk enkä ollut nukkunut yhtään yli viiden tunnin pätkää 32 raskausviikon jälkeen.

Käytin tytön lääkärissä ja ei ollut mitään syytä yösyöttöihin. Alkoi kaksi yötä kestänyt unikoulu. Ensimmäisenä yönä otti alkuillasta tiukalle, mutta tyttö nukahti 42 minuutin itkeskelen jälkeen. Luulin, että kuolen syyllisyydestä ja olen maailman huonoin äiti, kun en jaksa enää valvoa vauvani takia, vaikka selvästi kuulin itkusta, ettei hänellä hätää ollut, vaan itki seuraa. Mies oli ihana ja silitteli minua. Joka heräämisellä aika puolittui. Toisen yön jälkeen meillä on nukuttu täysiä öitä 11,5-13 h putkeen. Ja mikä muutos koko tytössä! Meillä on aina iloinen touhuaja! Päiväunet ovat parantuneet myös. Poissa on sellainen epämääräinen käninä! Voi rakkaus. :Heartred

Ei se kivaa ollut, ja ekat viikot kävin aina tarkistamassa, että tyttö hengittää. Minä tarvin aikaa tottua nukkumaan kunnolla, heräsimme miehen kanssa molemmat aina syöttöaikoina, vaikka vauva nukkui sikeästi. :) Nyt on kaikki paremmin, voin paljon paremmin pidempien öiden myötä.

Jos tästä oli apua edes jollekin väsymyksestä kärsivälle, hyvä. :) Tämä ratkaisu sopi meidän perheellemme.
 
Meillä on syöty tähän asti yhdesti vielä yössä. Tiettyä syönti aikaa ei oo ollut vaan se on vaihdellut 01-05 välillä. Siitä oon aina tiennyt että haluaa syödä kun ei ole muuten nukahtanut uudestaan vaan nousee aina istuun tai seisoon pinniksessä. Minäkin toivoin että olisi itsekseen jäänyt pois tämä viimeinenkin syöttö vaan eipä käynyt niin ainakaan tähän mennessä. Minä sitten päätin että nyt loppuu..ei selvästikään tarvinnut sitä nälkäänsä vaan oli vain tapa nukahtaa. Kahtena yönä huusi tunnin maitoa ennen kuin nukahti uudelleen. Minä silittelin ja lauloin sen tunnin ajan kunnes uni voitti. Kaks yötä ja nyt ei enää maitoa kaivata! Voittaja fiilis :D ei kylläkään meillä yöheräilyjä poistanut vaan edelleen herää n. kaks kertaa yössä mutta nukahtaa pelkän tutin nostolla uudestaan. Ehkä heräilytkin tässä loppuu kunhan yösyötön vieroituksesta kuluu enemmän aikaa...toivottavasti, mutta hyvä näinkin!
 
Meillä lähdettiin viikko sitten ottamaan askelia ilman tukee ja siitä lähtien joka yö tunnin välein poika herää. Ilmeisesti unissaan nousee pystyyn ja kun herää siihen niin säikähtää, kun itku alkaa aina tosi yhtäkkiä ja kovana huutona. Samantien on taas unessa kun lasketaan makuulle. Yösyötöt meillä jäi pois kun aloin iltapuuron sekaan laittamaan pari lusikallista maitorahkaa. Mut rankkaa tää "muuten vaan" -heräily, varsinkin kun ite ei ehi ees aina nukahtaa niissä väleissä. Toivottavasti menee pian ohi!
 
Heidä meillä oli sama homma kun tyttö oppi seisomaan, eli nousi unissaan seisomaan pinniksessä öisin usein itkien, välillä höpötellen ja nukahti kun laskettiin makuulleen..jonkun aikaa se kesti, nykyisin nukkuu paremmin, yöhulinointi lähes loppunut ja välillä unissaan ääntelee/itkeskelee..sitä kävelyä sitten odotellessa :D
 
Meillä nauretaan unissaan :D mut meilläkin on ollut vähän levottomia öitä, nyt kun on tuo kävely tullu kuvioihin ja sit oli tuo ihme päivän flunssa... viime yöt kuitenkin mennyt ihan normisti, tosin viideltä haluisi nousta - pakko tainnuttaa vielä hetkeksi nukkumaan (välillä onnistuu, välillä ei).
 
Lomien jalkeen ja flunssan jalkimainingeissa yot on aika vaihtelevia. Poika on melko levoton ja helposti alkaa seisomaan.
 
Huomaa kyl että hampaita tulee monta läpi nyt rytinällä, just pilkahi esille sivuhampaat ylös ja kävely on mielessä, niin levottomia öitä ollut. Tuntuu, että koko ajan laitan tissiä suuhun rauhoittaakseni heräilevää poikaa. Kyllähän välillä pännii, etten saa rauhassa ottaa omaa rentoa asentoa. Ja tosiaan en muista, koska olisin viimeksi yli neljä tuntia putkeen nukkunut, raskausaikana viimeksi juu :p mut koittaa se päivä vielä taas, kun saa rauhassa nukkua :)
 
Takaisin
Top