Voisiko se olla, raskautta?

[JUUSTO]

Hei!

Tiedän että jokaisella raskaana olevalla naisella eri näköisiä oireita, ja jonkin sortin tuntemuksia.
Mutta jostain syystä minä ajattelin tulla tänne kyselemään teiltä, minkälaisia oireita teillä oli raskaana ollessanne? :)

Koska jonkun ajan sisään minulla on esiintynyt vaikka minkälaisia erilaisia tuntemuksia/oireita mitä en koskaan ennen eläissäni ole koskaan tuntenut.
Tämä on jotain niin outoa, ja uutta.
Ensinnäkin kuukautiseni olivat/alkoivat viimeksi 10.8. ja normaalisti kestävät minulla kuta kuinkin sen 5päivää.
Sen jälkeen kuukautisia ei ole tullut, ja epäilyni ovat sen kuin kasvaneet.
Jo hiukan ennen kun tajusin, ettei kuukautisiani viime kuussa ollut, huomasin myöskin että alavatsassa tuntuu uudenlainen ja outo tunne joko oikealla tai vasemmalla puolella, jompsin kumpsin.
Kamalan hankala selittää minkälaiselta se uudenlainen outo tunne täydellisesti tuntuu, sillä en oikein tiedä.
Nipistelyä? ehkäpä.

Plus, että näppylöitä tulee aivan älyttömästi. Ja minulla kun kutakuinkin ollut yleensä suhteellisen hyvä iho, ja nyt niitä pulppuaa kuin sieniä sateella!
Ja myöskin sellainen ikävä vaiva, että kainaloni haisevat erittäin voimakkaasti, pistävästi.
Todella kiusallista olla muiden ihmisten lähellä, koska omaan nenään haisen kokoajan. Ja tätäkin uutta ihmettelen, sillä ennen minulla ei ole ollut oikeastaan minkäänlaisia ongelmia kainaloiden kanssa, mutta nyt, tämä haju on aivan kauhea! Häiritsee paljon. Eikä dödöt sun muut auta ollenkaan.

Ja, että mielialat nyt aina vähän on mitä on. Päivän aikana olen saattanut kokea vaikka sun minkälaista tunnetta, ja elämä tällä hetkellä on kuin vuoristorataa, noin tunteiden puolesta.

Ja siispä kaiken tämän johdosta minä olen tehnyt kolme raskaustestiä (Apteekista ostettuja.) ja kaikki kolme ovat näyttäneet negatiivista.
Turhauttaa, sillä en pääse siitä ajatuksesta eroon "Olen raskaana!!" jotenkin tunnen, tai tuntuu että olen.
En luota nuihin kolmeen raskaustestiinkään mitä olen tehnyt.
Jotenkin minusta vain tuntuu ettei tämä muuta voi olla. Tai jos voi, niin en ainakaan yhtään tiedä mitä se voisi olla.

Maanantaina meinasin soitella aikaa lääkärille, ja sanoa että tutkii vaikka minut päästä varpaisiin. :D
Haluan saada selvyyden asiaan.
Otin itseäni niskasta kiinni, ja yritin soittaa keskiviikkona lääkärille. Mutta soittoaika sinne oli ainoastaan maanantaisin ja tiistaisin, joten myöhästyin.
Siksi uusi yritys maanantaina.

Mutta olisi kuitenkin kiva kuulla teidänkin vastauksia! Kiitos kaunis etukäteen. :)

 

[Pikku_Myy85]

Käy verikokeessa. Siitä selvii heti ootko raskaana ja on luotettava :)

 

[Ninni22]

Samaa mieltä ku pikkumyy. Soitat vaan tk:n luukulle ja pyydät verikokeeseen lähetettä hcg mittaukseen, niin sen saa selville helpoiten. :)

 

[EmKy]

Täälä myös mietitään onko mahdollista olla raskaana. Mahdollisesta hedelmöittymisestä on vasta reilu viikko mutta on ilmaantunut joitain oireita. aiemmassa raskaudessa joka tosin meni vuosi sitten kesken oireita tuli pian hedelmöittymisen jälkeen. Mutta tässä näitä oireita:
-jatkuva jano
-väsy
-iltaisin rintojen varsinkin nännien arkuus
-lisääntynyt valkovuoto
-usein pitää päästä pissalle
-vatsa sekaisin
-kylmä, kuuma kylmä vuoroitellen
-itku herkkyys

Kertokaa kokemuksia onko muita joilla näin aikaisin oireet ilmenee? :)

 

[moony]

Täälläkin nännit kipeät, tupakan haju ei yleensä häiritse ja tänään se haju tuntu tavallista voimakkaammalta, viikolla oli ihme kipua alamahassa, yhtenä aamuna huonoa oloakin, vessassa ravaamista... Äsken tein testin (toki ei ollut aamupissa) ja negatiivinen oli. Toki kuukautisten pitäisi vasta alkaakkin ja eka kierto menossa renkaan jälkeen, joten tuskin näin nopeasti tärppääkään joten liekö omia kuvitelmia nää "oireet", en sitten tiedä :)

 

[iiikku]

mulla alko jo aikasessa vaiheessa tulee paljon kylmiä väristyksiä, turvotusta, vihlontaa ja arkuutta rinnoissa, vatsavaivat. siis nuo kaikki tuli ennen plussaamista :)

 

[Aphrael]

Alkio kiinnittyy kai keskimäärin 7vrk:n kuluttua ovulaatiosta ja tuolloin alkaa raskaushormoneja erittyä eli pari päivää tuohon lisää niin voi olla raskaudesta johtuvia oireita. Keltarauhanen puolestaan tekee oman osuutensa ovulaatiosta lähtien ja suurin osa oireista meneekin keltarauhashormonin piikkiin joka ei siis vielä tarkoita että hedelmöittymistä olisi tapahtunut. Nuo "oireet" toistuvat siis jossain määrin joka kuukausi, mutta ei hormonaalisen ehkäisyn aikaan eli siksi ovat monille "uusia oireita". Itselläni on ollut kaikki kolme raskautta niin, että oireita on ollut vähemmän kuin loppukierrossa yleensä. Siis siihen asti kun on menkkojen pitänyt alkaa ja plussatesti tehty. Sen jälkeen on kyllä nopeasti alkanut voimakkaat pahoinvoinnit jne, mutta oikeastaan oireiden vähyys on saanut testaamaan :D

 

[Gothicana]

Moi, täällä kanssa ollu eilisen ja tän päivän ajan pohdintaa ja varovaista toivomista, että voisinko olla raskaana. Mulla ja aviomiehellä on ennestään jo 5-vuotias tytär.

Mulla tuli viime viikon torstaina aamukahvin jälkeen todella huono olo ja oottelin kyykyssä vessan oven edessä, että tuleeko se oksennus vai mitä oikeen tapahtuu. Meni jossain vaiheessa ohi ja olin varma, että oon vaan tulossa oksennustautiin. Illasta tulikin ihana päänsärky seuraks. Tosta saakka ollu aamusin huono olo, nenä hieman tukossa, huimausta ja pientä päänsärkyä, joka menee iteksiään aina yht'äkkii ohi. Toi pahoinvointi alko eilen kiusaa mieltä ja aloin varovasti epäillä, että voisinkohan olla...? En uskalla liikaa innostua, koska meillä oli tosi vaikee esikoistakin saada, yks keskenmeno oli välissä, mikä sillon latisti mieltä.

Tänään sit kävin terkarissa verikokeessa, kun eilen odottelin menkkoja alkavaks, eikä niitä kuulunu tänäänkään. Toivon todella, että jäis tulematta. Mutta, hyvin varovaksiin ja hiljasesti mielessä toivon, että oisin raskaana

 

[nnopa]

Mulla alkoi oireet yöllä heräämisellä vessaan. Rinnat alkoi aristaa n. viikkoa ennen kun menkkojen olisi pitänyt alkaa. Ja mulla oli myös menkkajomottelua, mutta niitä menkkoja ei vaan tullut.

 

[JUUSTO]

Hei! Tosiaan tuossa lokakuussa aloitin tämän ketjun, ja kirjoitin epäileväni raskautta.
Tein sen kolme, ellen neljäkin raskaustestiä ja kaikki näytti vahvaa negatiivista.
Soitin neuvolaan, ja kyselin mitä tämä voisi olla, koska raskaustestit näyttää negatiivista ja itse olin vahvasti sitä mieltä että raskaana ollaan..

Ja niin oltiinkin, oltiin.
noin yhdeksännellä tai kymmenennellä raskausviikolla minulle tehtiin lääkkeellinen keskeytys, syystä mitä en ehkä halua jakaa kenenkään muun kuin itseni ja mieheni.
Helppoa se ei ollut, eikä ole vieläkään, ja tuskin koskaan tulee olemaankaan.
Abortti itselläni vaikuttaa kaikkeen, joka päivä se mieleen tulee.
Tuntuu jo pahalta sanoa sana abortti.

Kaupassa käynti ei ole enää yhtä mieluista kuin ennen, vastaan tulee/saattaa tulla raskaana olevia naisia, perheitä rattaiden kanssa, lapsia ylipäätään.
Monella ystävilläni lapsia, joidenka näkemistä olen tässä nyt pyrkinyt välttämään.
Mielialat vaihtelee, kiukun, masennuksen ja ahdistuksen välillä.
Tämän kanssa on todella hankala elää.
Monet ovat kyselleet mikä minua vaivaa, tai että olen muuttunut jotenkin.. negatiivisempaan suuntaan?
Itselläni raskauden keskeytys on ollut niin suuri juttu, että nämä muutokset itsessäni on myös kovin inhottavia, en ole enää se sama pirteä, iloinen ja sosiaalinen mikä ennen olin.

Olen harkinnut terapiaa, kyllä.
Mutta en koe pystyväni siihen, minusta tuntuu pahalta puhua moisesta asiasta, ja häpeän sitä enemmän kuin mitään mitä olen elämäni aikana töppäillyt!
Minusta vain tuntuu että kaikki tuomitsee minut samalla tavalla kuin minä itseni.
En voi katsoa itseäni peilistä, jos katson, tunnen järkyttävää vastenmielisyyttä itseäni kohtaan.
Enkä anna itselleni mitään armoa.

Tiedän, että tästä ylitsepääsemiseen tarvitaan apuja, ja apuja saa puhumalla, mutta minulle se on todella vaikeaa.
Koska minusta tuntuu ettei tästä yli pääse, tai etten ainakaan ansaitse sitä, koska itsehän olen päättänyt pienen ihmisen elämän ja saan kantaa sitä tuskaa koko loppu elämäni.
Minä rakastan lapsia yli kaiken, mutta tämän johdosta kaikki lapset/mikä tahansa lapsia muistuttava asia on todella vaikeaa minulle nykyään.

Mutta minä raskaana ollessakin harkitsin raskauden keskeytystä, ja siihen päätökseen kaiken sitten lopetinkin. Koska muuta vaihtoehtoa ei minun tilanteessani ollut.
Raskaana ollessa oli kaikenmaailman mielialavaihteluja, ja sitten kun tajusin asian että raskauden keskeytyksen teen, minusta tuntui että kuolen.

Kun keskeytyksen aikana tunsin pienen sykkeen hitaantuvan, ja raskaammaksi... En voi ikinä antaa itselleni anteeksi.
Ne kivut, vuoto jne. Mikään ei ollut niin paha, kuin menetys minkä koin.
Se on muuten jännä, miten noin alussakin mahassa kasvavaan asukkiin kiintyy. Niin paljon, että siitä irti päästäminen on vaikeaa.

Samana iltana pahimpien kipujen ja vuotojen pienentyessä, kävin parvekkeella haukkaamassa happea, kirkonkellot soi.
Ajattelin pikkuiseni viestittävän äidilleen päässeensä taivaaseen, ja ettei hänellä ole mitään hätää.

Jotenkin minusta tuntui, että minun täytyi kirjoittaa tämä hyvin masentava teksti tänne, koska minä en voi puhua tästä kenellekkään. Tuntui vain hyvältä ratkaisulta kirjoittaa se tänne.
Kiitos kaikille kommenteista, ja odottaville jaksamista odotukseen! :)