Omasta mielestäni ei pitäis koittaa löytää niinkään nopeaa keinoa vaan muuttaa elämäntavat pysyvästi. Laihdutuksessa ihan tärkeintä on oikea ruokavalio, liikunta tulee vasta kakkosena. Ite en ole yhtään minkään pikadieettejen kannalla, koska niissä käy helposti niin että kun lipsuu vähän, niin ajattelee, että se oli siinä ja samat kilot tulee äkkiä takaisin ja jopa enemmänkin. Ensin olisi opeteltava syömään oikein ja oikean kokoisia ruoka-annoksia. Itselläni oli ensimmäisen raskauden ja imetyksen jälkeen ongelmana, että söin liian isoja annoksia. Vatsalaukkuni oli varmasti kasvanut silloin kun olin syönyt enemmän täyttääkseni sen hetkisen energiantarpeeni ja se tekee tunteen, et on nälkä. Vatsalaukkuni osaa kuitenkin myös pienentyä kun alkaa syömään pienempiä annoksia. Alussa kannattaa syödä hitaasti ja miettiä milloin on syönyt niin paljon, että olo on sopiva. Ei siis tarvitse jäädä nälkäinen olo, mutta ei kuulu syödä itseään täyteen. Vaikka tekisi mieli ottaa vähän lisää herkkuruokaa, niin ajattelee, että söin kyllä jo ihan hyvänkokoisen annoksen, jonka pitäisi riittää, tarvitsenko varmasti enemmän. Näin annokset alkavat pienentyä hiljalleen ja oppii tarkkailemaan milloin on syönyt sopivasti (ei tarvitse tulla ähkyyn kun seuraava ateria odottaa 2-3 tunnin päästä).
Itse myös tutkin alkuun todella paljon pakkausseloisteita ja ravintoarvoja, että opin tekemään oikeita valintoja ruuan suhteen joka päivä ja tästä tuli rutiinia. Tiesin suunnilleen, mikä kalorimäärä minun tulisi saada päivässä ja mietin sen mukaan mitä olisi hyvä syödä. Kuitenkin noudatin suunnilleen sellaista ruokavaliota, että aterialla on aina puolet salaattia tai kasvista, noin kourallinen riisiä, pastaa tai perunaa ja yksi kananrinta tai vastaava määrä lihaa. Aamulla meni smoothie rahkasta, pähkinöistä ja marjoista/hedelmistä tehtynä. Välipalana ja iltapalana esim. ruisleipä tai maustamatonta rahkaa/viiliä, kurkkua tms.
Päivässä tulisi myös syödä 5 kertaa päivässä, jotta syömistä olisi helpompi hallita, nälissään tulee tehtyä huonot ja nopeat päätökset. Kun ottaa käyttöön tarkat ja säännölliset ruoka-ajat se helpottaa niistä kiinni pitämistä.
Kerran viikossa minulla oli herkkupäivä, jolloin söin kohtuudella jotain herkkuja. Näiden määrät vähenivät itsestään kun ei tehnyt mieli syödä paljoa muun ruokavalion ohella. Kuitenkaan en halunnut kieltäytynyt täysin herkuista myös muutoin, mutta pyrin tekemään valintoja ja poikkeamaan mahdollisimman vähän. Esim. jos oli juhlat, en halunnut kokonaan kieltäytyä herkuista, mutta päätin, että valitsen vaan yhdenlaista makeaa tai kaksi pientä palaa ja päätin jo etukäteen, että se riittää. Näin osaisin nauttia kaksinverroin siitä pienestä määrästä eikä tulisi houkutuksia ottaa lisää. Tykkäsin myös käydä kahvilla ja syödä herkkuja kahvin kanssa aikaisemmin, mutta päätin että juon jatkossa pääosin kahvin ilman mitään. Toisinaan siinäkin joutui kuitenkin miettimään, et ei vitsi kun tekisi mieli ottaa kahvin kanssa vaikka suklaata. Sit mietin alkuun aina, tekeekö mun kuitenkaan oikeasti mieli sitä niin paljon vai pärjäisinkö oikeastaan ilman, jolloin minulle tulisi hyvä mieli siitä. Jos kuitenkin päädyin, että haluaisin ottaa jotain, valitsin esim pienen yksittäisen suklaanamin tai pienen pätkiksen silloin tällöin. Pienestä määrästä oppi näin nauttimaan ihan eri tavalla. Myös jos halusin syödä esim. hampurilaisen, valitsin pienen hampurilaisen, salaatin ja veden, mega-aterian sijaan. Näin sekään että perheemme ajautui joskus myös hampparipaikkaan ei pilannut dieettiäni. Tiukemmassa ruokavaliossa sen sijaan, jos olisin päätynyt hamppariravintolaan, olisin ajatellut, että syön nyt sit kunnolla täällä kun kerran tulin. Olin iloinen kun minun ei tarvinnut varsinaisesti kieltäytyä mistään vaan minulla oli hyvä valinnat ajateltu joka tilanteeseen. Koko laihdutus oli itselleni enemmänkin elämän filosofia kuin ruokavalio.