Viisi varhaista keskenmenoa

S

Sanni

Vieras
Tummia aikoja elellään. Löytyisikö juttuseuraksi ketään muuta, joka on käynyt läpi useita keskenmenoja? Kahden ensimmäisen jälkeen jaksoi toiveikkaasti ryhtyä toimeen uudestaan, mutta viiden jälkeen ei enää paljon naurata.. :(
 
Mulla on takana nyt kaksi varhaista keskenmenoa ja pelkään että toistuu vielä, en siis ajattele kovinkaan toivekkaasti jatkoa. Onko sulle Sanni tehty mitään kokeita että mistä voisi johtua? Tiedän ettei varhaisista keskenmenoista voi oikeastaan mitään syytä tutkia mutta sitä omaa kuntoa voi; kilpirauhaset ja keltahormoonit.
 
Se on hurjaa miten nopeasti toiveikkuus alkaa murentua. Kahden keskenmenon jälkeen ei tosiaan juuri uskalla kuvitella onnistunutta raskautta. Oon ollut ehkä vähän pölhö, tai ainakin pitänyt pään pensaassa ehkä vähän liian pitkään, mutta vielä en ole käynyt missään tarkemmissa tutkimuksissa. Nyt tosin alkaa aika olla kypsä. Jaksamisia sinulle.
 
Hui viisi. Itselläni on takana kaksi, tällä hetkellä olen (toistaiseksi) raskaana. Tätä raskautta varjostaa nimenomaan tämä "toistaiseksi" olo. Näin paljon ei ole pelottanut mikään aikaisemmin, vaikka järki sanoo ettei kannata pelätä, koska en asialle mitään voi.
 
Sen kyllä päätin, että jos tämä kolmas menee kesken, menen tutkimuksiin. Kolmen jälkeen saa lähetteen ja vaikka olo olisikin ihan jauhelihaa, niin uuteen koitokseen en lähtisi ilman tutkimusta. On tämä sen verran rankkaa, raskaaksi tulo ja raskaana olo - ja sitten se pahin.
 
Rohkaisen siis tutkimuksiin sinuakin, josko sieltä löytyisi jokin selitys?
 
 
 
Mulla takana kolme keskenmenoa, tällä hetkellä menossa viikoilla 7+1, ja ollut pientä vuotoa, semmoista et vessassa näkyy pyyhkiessä. Menin jopa päivystykseen tänään kun tuli ihan veristä tuhrua. Ei ole kuulemma vuotoja, ja kaikki on hyvin, näin sanoi lääkäri...

Itse todella toivon et raskaus menisi loppuun tällä kertaa.
 
Teemamma ja Hekku, toivon kovasti että saisitten nauttia raskaudestanne loppuun asti!

Itse edelleen odottelen koska sen (kolmannen) plussan tikkuun saan, pelonsekaisin tuntein kylläkin. Suurin pelko on se etten pysty nauttimaan raskaanaolosta, pelko keskenmenosta jäytää jo valmiiksi takaraivossa vaikka en vielä raskaana olekaan...
 
Mulla on nelivuotias poika ja sen jälkeen ollut kolme keskenmenoo. Eka huomattiin niskaturvoketutkimuksessa (syyskuu -05), toinen meni jossain seitsemännen viikon tienoilla ennen neuvolassa käyntiä (tammikuu -07) ja kolmas toukokuussa -07( ekassa ultrassa ei löytynyt sykettä eikä viikotkaan täsmänneet. Seuraavalla viikolla kaikki oli ohi). Ikä on mulla yks tekijä, jota pidettiin syynä. Tutkimuksiin en mennyt, ajattelin yrittää vielä neljännen kerran ja vasta sit tutkia. Nyt olenkin taas raskaana ja tällä kertaa onnellisesti jo nippa nappa puolen välin ylittänyt! Alku oli kyllä tosi kamalaa, kun kokoajan mietti vain mihin saakka tällä kertaa päästään ja parina päivänä tuli veristä vuotoakin. Olin jo luovuttamassa. Samaten lääkäri ei heti löytänyt vauvan sykettä, ja taas mentiin alamäkeä. Onneksi terveydenhoitaja sai pulssin kuulumaan eikä onnenitkulle tullut loppua. Viimeks mulle sanottin sairaalassa, että yhdeksän keskenmenon jälkeen on vielä tullut onnistunut raskaus jollakin, joten voimia sulle yritykseen, älä lannistu!
 
Hei, täällä on myös koettu 5 keskenmenoa ja kaikki peräkanaa meidän esikoisemme jälkeen... Päästiin heti lähetteen avulla testeihin, mutta täytyy sanoa että oli raskasta juosta siellä, varsinkin kun mitään ei löytynyt. Ymmärrän siis hyvin jos ei testejä haluisi aloittaa ollenkaan.
Olen tänne kirjoittanut ennenkin tarinani joten en aloita alusta, mutta voin kertoa että kovien pettymyksien jälkeen päätin etten koskaan lopeta yrittämistä. HALUSIN SEN TOISEN LAPSEN ! Jossain vaiheessa olin niin alla päin etten olisi millään halunnut taas mennä itkemään lääkärille tilaani,olihan se niin alentavaa varsinkin kun lääkäreitten suusta tuli aina sammakoita -onhan sinulla jo yksi lapsi..- ikää on jo..- huonoa tuuria..jne
Itse halusin vain vastauksia MITÄ VOISIN TEHDÄ! Minua auttoi lopulta lääkäri joka suositteli disperiiniä,olihan minulle tehty jo kaikki kokeet eikä mitään löydetty! Yksi 100mg pilleri siitä päivästä kun syke ultrassa näkyi..ja se auttoi, terve vauva syntyi! Minulla oli tod.näk ollut pieniä verenkiertohäiriöitä istukassa!
Älä anna periksi! Toivon kovasti onnea ja voimia jaksamiseen sekä yrittämiseen!! Tiedän ettei se ole helppoa mutta ehkä tarinani antoi toivoa.. ja onhan niitä kymmeniä muitakin tapoja "lääkitä" keskenmenoja! Onnea siis!!!
 
Täälä 4 keskenmenoa. 3 varhaista, ja 1 sikiön kuolema.
2 ja 1/2 vuotta yritystä takana. Tästä viimeisestä raskaudesta ehdittiin jo iloita, ja olinkin tuola helmimammoissa -12... 12+1 alkoi verinen vuoto ja seuraavana päivänä olisi  ollut neuvola, mutten voinut odottaa seuraavaan päivään vaan pääsin lääkäriin samana päivänä. Sydänääniä ei kuulunut ja meidät passitettiin keskussairaalaan. Sielä ultrassa selvisi että pienokainen oli kuollut 9 viikolla. Pahinta henkisesti on se, ettei lähipiirissä ole kellään samoja kokemuksia. Tai on jo lapsia entuudestaan tai tullut myöhemmin. Meillä kun ei ole sitä ainoatakaan. Olisin itse niin kiitollinen että meidän siunattaisiin edes yhdellä lapsella. Kokeet on otettu eikä kummassakaan mitään vikaa. Itselläni oli bakteeri joka saattaa ennenaikaistaa synnytyksen mutta ei vaikuttanut keskenmenoihini milläänlailla sillä vaikuttaa vain loppuraskaudessa. Ja itsellä kun oli kohtu kokonaan kiinni..
 
Takaisin
Top