Vielä yksi lapsi vai ei..?

M

Menni123

Vasta-alkaja
Onko täällä muita jotka taistelevat järjen ja tunteiden kanssa, että vielä yksi lapsi vai ei? Mulla tunteet sanoo kyllä, mutta järki yrittää kuiskia että ei... Tällä hetkellä meillä on siis kaksi lasta, ja kuopuksen vauva-aika oli todella rankka. Nyt kuopus on täyttämässä 4 ja edelleen on aikalailla haastava tapaus.

Kuitenkin vauvakuume nostaa päätään, ehkä sen vuoksi että koko ajan lähestyn 40 ikävuotta, ja sehän tarkoittaa sitä ettei vauvantekoa enää kauaa voisi odottaa. Ja onhan sellainen pieni käärö ihana. Mutta.. mitä jos uusikin tulokas on allerginen, huutaa kaikki yöt, pinna on kireällä, se vähäinenkin tukiverkko sanoo ettei jaksa auttaa enää... Tällaisia "kauhuajatuksia" pyörii päässä.

Muita vastaavassa tilanteessa olevia?
 
Menni123
Minä olen sitä mieltä, että jos haluaa lisää lapsia niin silloin kannattaa tehdä vielä kun voi.
Paljon on naisia jotka eivät meinaa saada ensimmäistäkään ja se in todella surullista.
Jos mietit, että miten jaksaa lapsen kanssa niin kannattaa jutella miehesi kanssa, että auttaako hän. Oletan, että hän on mukana auttamassa. Eikä kannata etukäteen surra, että olisiko seuraavakin lapsi allerginen. Toiset lapset tarvitsevat enemmän hoitoa kuin toiset. Itselläni on viisi ihanaa lasta jotka ovat kaikki olleet vauvasta asti allergisia ja astmaisia. Ja kaikki ovat erittäin rakkaita ja ovat kasvaneet aivan ihaniksi aikuisiksi. Jokaisen lapsen kohdalla oli omanlaisensa hoidot ja vaativat paljon aikaa. Sitä vain ottaa sen lepohetken itselleen aina kun pystyy. Ei muuta kuin seuraavaa lasta alulle. Parempi tehdä vielä kun se on mahdollista. Turha katua myöhemmin, että miksi en tehnyt. Tsemppiä ja yritystä kehiin. :happy:
 
Mulla on neljä lasta. Nelosta oottaessa olin varma että hän on viimeinen. Nyt kuitenkin miehellä on vielä haaveissa yksi ja itsekin olen asian suhteen ajatuksella, että tulee jos onni osuu kohdalle :wink
 
Meillä on ollut toinen lapsi haaveissa jo pitkään. Nyt vain on todella huono aika lapselle. Suorastaan mahdoton (eikä kyse ole siitä että olisi opiskelut kesken/ei ole työtä/tms, se tilanne oli kun tehtiin ensimmäinen). Emme siis tee nyt lasta, mutta kun elämä on taas kasassa, lapsi saa luvan tulla.

Onhan se aina mahdollista että uusi tulokaskin on haastava lapsi. Mutta toisaalta hän voi nukkua yöt hyvin ja olla muutenkin ns helppo lapsi. :) Ei sitä voi tietää. En kuitenkaan usko että tukiverkko sanoo ettei jaksa enää. Ei järjelliset ihmiset niin tee. Ja uskon että tekin jaksatte, jos onkin hankalampaa. Ihmisillä on jännä taipumus saada voimia jaksaa silloin kun on pakko jaksaa...

Kun teillä on jo hieman enemmän ikää, en kovin kauaa epäröisi. Voi vielä jäädä harmittamaan, kun vauvakuume ei kuole mutta mahdollisuudet vauvaan kuolee. :meh:
 
Kahden rankan kkm jälkeen olin jo, että ei ikinä. Mut tässä sitä ollaan 31+0 kysissä etisen istukan takia makaamass. Mietin vähä aikaa sitte, että kolmas ois myös kiva, mutta kerran tämäkin meni näin.. Nii lapsiluku on tämä.
 
Meillä on ollu puhetta toisesta lapsesta. Jo ennen pojan syntymää tiedettiiin, että kaks lasta halutaan eikä mieli oo muuttunu :) Mut kahteen se kyllä jää.
 
Moikka!
Täälä kuumeilua takana puoli vuotta. Järki koittaa jarrutella, että ei vielä uutta vauvaa (-13 ja -15 syntyneet tytöt), mutta kuume silti kova. Järki sanoo, että pitäisi odottaa vielä muutama vuosi, että olisi "helpompaa" lasten kanssa. Toivoisin saavani vakityön, nyt ollut usean vuoden samassa paikassa sijaisena. Töitä kuitenkin siellä riittää. Ehkäisy edelleen käytössä, koska asia vielä pohdinnassa...Olen taustaillut eri ryhmissä pitkän aikaa :)
 
Oon joutunu kovastikin pohtiin, vieläkö yrittäis lasta. Sitä on kovasti toivottu vuoden verran. Mut kaks keskiraskauden keskenmenoa pistää väkisin miettiin, että haluanko vielä yrittää jos vielä käy huonosti. Lääkärille sanoin, että kerran vielä voin yrittää mut sit en enää jaksa. Taloudellisesti on niin tiukkaa, ettei kannattais lapsia enää hankkia, mut aina on jotenkin toimeen tultu. Lisäks multa tutkitaan aivoissa olevaa muutosta, joten sekin tuo lisää haasteita. Järki ja tunteet on eri mieltä.
 
Ei ole koskaan ollut huono valinta tai katunut lapsen saamista vaik en oo moista sen kummemmin miettinyt eli lapset on vaan tullut. Neljä jälkeläistä siunaantunut josta hyvin kiitollinen vaikka yksin heidät oon hoitanut täysin.
Ei tosiaan kannata lykätä lasten saamista kuten nykyään tehdään paljolti. Se ei sitten välttis myöhemmin enää onnistu.
 
Muokattu viimeksi:
Meillä tulee olemaan kolme lasta 2v3kk aikana, joten melko kiireistä tulee olemaan. Itse vähän salaa toivon vielä neljättä, vaikka kolmas on vielä mahassa, mutta mies ei luvannut muutamaan vuoteen suostua lisälapsiin.. :D Ehkä joku iltatähti siis vielä saattaa tulla tai olla tulematta. Eihän näissä järki kyllä oikein koskaan tunteiden kanssa kohtaa..
 
Mietityttää paljonkin. Kaikki järkisyyt sanoo ei ja tunteet kyllä. Mutta pitkän pohdinnan jälkeen yritys päällä, vaikka edellenkään en 100% varma ole, että kannattaako... meilläkin siis jo 2 ennestään. Mutta mitkä olis fiilikset, jos vaikka sairastuisit ja et saisi enää mahdollisuutta? Jäisikö harmittamaan? Koita miettiä myös vauvavuotta pidemmälle: Millaista olisi elämä 10 vuoden päästä? Vaikka hankalahan se on tietää, onko tulevaisuudessa helpottunut, kun lapset muuttaa pois kotoa, vai onko ihanaa, että on vielä se yks hoivattava...
 
Täällä yksi! Tuskailin aikani mutta sitten tein päätöksen ja varasin ajan kierukan poistoon 1.8 :) mulla tytöt 4v ja pian 6v :) vieläkin mietin onko järkevää mutta oon aina halunnut 3 lasta ja nyt tuntuu siltä että kolmas saisi tulla ❤ järki kykkä puhuu toista..ennen kun ei tarvinnut miettiä mutta nyt pitää kun on tuo kierukka että ottaakko vai eikö ottaa pois mutta ensi askeleen otin ja sen pois nyt otan ja katsotaan
 
Mä täällä pohdin kanssa. Kova vauvakuume on päällä :) mulla on tytöt 3v. ja 2v. Kovasti vielä haluaisin kolmannen.:smiley-bounce012 Välillä mietityttää että jaksaako sitä, mutta yleensä se tunne menee nopeasti pois. Tytöillä on pieni ikäero mikä on ehkä tällä hetkellä haastavaa, mutta nehän kasvavat koko ajan. Mies ei ole ihan vielä varma että haluaako kolmatta. Ei kuitenkaan ole ajatusta suoraan torjunut :D
 
Täällä yksi joka miettii myös samaa. Kaksi lasta on. Esikoinen 1v9kk ja nuorin kymmenen päivää vanha. Hullua ajatella jo nyt kolmatta, kun juuri synnyttänyt ja vauva sylissä. Tälle kuumeelle en kuitenkaan voi mitään. Mies suostui juuri ja juuri toiseen lapseen ja nyt kun toinen lapsi syntyi, onkin miettinyt että jos vielä tulisi kolmas. Ihan en tähän uskalla luottaa, mutta lli huojentavaa kuulla että ehkä voin hieman haaveilla tästä kolmannesta. Sekin mietityttää, että jos mulla onkin vain raskaus-ja -synnytyskuume :D
 
Täällä myös yksi, joka vielä haluaisi sen vielä yhden. Meillä on jo viisi, nuorin reilu 7kk ja vanhin ekaluokalla. Järki sanoo HELL NO!!! Mutta sydän toivoo :Heartred mies ei enää oikein haluaisi, meillä loppuu tila autosta ja talosta, eikä lompakkokaan ole ainakaan lihomaan päässyt. Mutta sellainen pieni, maidolta tuoksuva ja tuhiseva nyytti, pikkuinen murunen :love7
 
Täällä jo kovasti kuumeillaan neljännestä vaikka kuopus on vasta viikon vanha :D miehelle hän eka lapsi. Ja lisää molemmat tahtoo, mies olisi valmis heti uuteen. Mutta mun on pakko jarrutella, haluan hoikempaan kuntoon ja muutenkin ei liian pientä ikäeroa.

Mulla ekan ja tokan välillä 1v4kk, ihan niin pienellä ikäerolla en nyt haluaisi..ehkä :D

Saa nähdä miten tässä käy, tunteet kun yleensä voittaa näissä asioissa..
 
Me oltiin vielä vuosi sitten aivan varmoja miehen kanssa, että kaksi lasta saa riittää. Rupesin myymään jo vauvatavaroita pois, mitä olin toiselle säästellyt, kun eihän meillä niitä enää tarvita
Mutta nyt, kun kuopus täytti juuri 1v, niin tuli hirveä kaipuu vauva-aikaan ja raskaana oloon muutenkin.. Tuli käsittämättömän vahva tunne yhtäkkiä, että tahdon vielä kolmannen.
Pidin omat ajatukset ihan salassa mieheltä, kun hän on meistä ollut se jyrkempi siinä, että kaksi saa riittää.
Kunnes mies otti puheeksi, että mitä olen mieltä, jos meille tulisikin kolmas :love7 Se olikin sitten siinä, sitten olin varma.
Pitkien keskusteluiden jälkeen, ollaan molemmat entistä varmempia että toivotetaan kolmas lapsi tervetulleeksi, jos niin onnekkaita ollaan että se meille suodaan :Heartred
En pidä itsestäänselvyytenä sitä, että me saamme kolmannen. Meillä siis kohta 4v poika ja 1v tyttö.

Näissä vaan niin vahvasti huomaa miehen ja naisen erot. Mies alkoi heti miettiä että milloin kannattaa ruveta yrittämään, kun oon itse vielä hoitovapaalla ja meillä tarkoitus ruveta rakentamaan ensi vuonna omakotitaloa.
Haluaa nyt myös mennä varmistamaan lääkäriin, että seuraava raskaus olisi mulle ok, (meillä aikaisemmat syntyneet sektiolla).
Mä taas olisin heti valmis ja viime yönkin selailin jo lasten nimiä ja mietin millainen tyyppi tämä mahdollinen kolmas olisi :rolleyes:
 
Takaisin
Top