Vauvojen kuulumiset

Meiän pikku ukko voi hyvin ja kehittyy hyvin.
Syö käytännössä kaiken itse, tosin ollaan vaan ja ainoastaan sormiruokailtu aina. Kylässä monesti syötän ettei sotketa muiden nurkkia mut kotona vetää ite kaiken.
Liikutaan konttaamalla/karhukävelyllä ja ilman tukea kävellen. Tällä hetkellä pyrkii kävelemään ilman tukea kaikkialle, mut jos iskee hirmu kiire niin sit konttaa.
Ulkona kävelee taaperokärryn kanssa tai sit työntää omia vaunuja, siellä ei ole vielä mennyt ilman tukea.
Ikää on tosiaan nyt hitusen päälle 10kk. Meillä kans apinoidaan sanoja ja selkeästi ymmärtää puhetta. Kovin vaikuttaa vekkulilta pieneltä pojalta ja tahtoa ja omaa halua löytyy urakalla.
Poikanen on alkanut nyt kiipeilemään ihan hirmusesti ja sohvallekin menee tosta vaan, alastuleminen on vaan vielä vähemmän hallittua :D
 
Meillä tulee kans lapsesta monikielinen: suomi minulta, ranska isältä, saksa hoidosta ja koulusta ja ympäriltä (asutaan siis saksassa) ja englantia puhutaan keskenään miehen kans et senkin varmaan jotenki oppii ainaki ymmärtään. Olen kans lukenut että monikielisissä perheissä lapset alkaa paljon myöhemmin puhumaan mutta se on ihan normaalia eikä kannata huolestua. Ostin juuri kirjan lasten kasvattamisesta monikielisessä perheessä, kun vähän huolettaa että sekoaakohan lapsi parka tässä kielten sekamelskassa :D Mutta tärkeintä ymmärtääkseni on että yksi henkilö puhuu vain yhtä kieltä lapselle. Itselläni se onnistuu suht hyvin, mutta miehellä tahtoo unohtua... Senki takia ostin sen kirjan et luetutan sen miehellä :P
 
Alle vuoden ikäisestä mimmistä tuli isosisko 4.6 klo 3.31, kun meille syntyi pikkusisko rv 33+4 painaen 1955g :Heartpink Pienin voi oikein hyvin, pääsee tehohoidosta heti kun toiseen huoneeseen tulee tilaa :)
 
Oikein paljon onnea Zeni pikkuisesta tytöstä! :Heartred
 
Onnea Zeni :Heartred Oliko jotain huolta tai muuta kun pieni noin aikaisin päätti tulla? Siis jos saa kysyä :)
 
Onnea Zeni! Itse olen kanssa aikoinani hyvin samanlaisilla viikoilla ja grammoilla tullut maailmaan. :) Kiva kuulla, että pieni voi hyvin!
 
Onnea Zeni täälläki! :)miten on vauvan ja siun oma vointi nyt ku aikaa menny? :)
 
Saa kysyä :) Mulla meni siis vedet jo 29+6 jostain syystä joka ei selvinnyt, ei ollut merkkejä tulehduksesta tai mitään muutakaan (itse veikkaan syyksi liian lyhyttä väliä raskauksissa, kroppa ei ehtinyt toipua). Makoilin Naikkarilla 1,5 viikkoa ja sen jälkeen omassa sairaalassa Lahdessa vielä pari viikkoa ennenkuin vuorokautta ennenkuin synnytys käynnistyi pääsin kotiin odottelemaan käynnistystä joka olisi ollut 34+1.

Vauva voi oikein hyvin, on nyt tosiaan päässyt pois tehohuoneesta valvottuun. Vähän yrittää syödä itse, mutta ei oikein osaa. Lämmöt pitää hyvin eikä tarvitse enää kaappia tai lämpöpatjaakaan :) Huomenna aletaan tiputtaa kofeiinia pois kun apneoita ei ole enää tullut, ja kun on viikon ollut ilman kaffia ja apneoita, niin olis mahdollisuus kotilomaan! Toki hänen pitäs se syöminen hallita vähän paremmin, mutta onneksi nenämahaletku ei ole este lomailuun, me kun osataan sen kanssa toimia :)
Mulla on aikamoinen baby blues ja stressi :sad001 Vauvan voinnista en niinkään ole huolissani, mutta kaikki muu sitten stressaakin ja itkettää koko ajan. Lasten edessä ei kauheesti viittis vetistellä (etenkään kun ei siihen kunnon syytä ole). Kai tää tästä kun hormonit joskus tulevaisuudessa tasoittuu.

Skylaria huutelen taas, miten menee???
 
Voimia ja jaksamista Zeni! Vaikka ei kauheesti auta näin sannoo, mutta kyllä ne hormoonit siitä tasottuu eikä niin paljo itketäkkään. Itellä tuo kaikki vielä eessä, ja samaa varmasti on havaittavissa. :/
 
Zenille tykkäykset vauvakuulumisille, ei baby bluesille! Ihana kuulla, että siellä vauva voi hyvin. Toivottavasti ne äidin voinnit kanssa tasoittuu kun hormonit vähän normalisoituu. :Heartpink Mä muistan kanssa olleeni melko itkuinen, mutta ei onneksi tarvinnut huolehtia muista kuin itsestä ja vauvasta, kun pääsi osastolta.

Minulle on kanssa ruvennut tulemaan vauvakuume, mutta pitää nyt vaan sinnitellä josko menis ohi. :D Ja kovasti on vuoden takaiset ajat mielessä ja varsinkin pojan syntymän jälkeinen infektio, mutta onneksi kaikki meni silti suht hyvin. Kohta on 1-vuotissynttärit, alkaa työharjoittelu ja opiskelu ja poitsu jää kotiin mummin ja isin kanssa. Mua jännittää se tosi paljon, vaikka luulis, että menee hyvin.

Ja hei, täällä kävellään jo ihan pikkuisen ilman tukea! :) Yleensä pyllähdetään maahan jo muutaman askeleen jälkeen, mutta jos kädestä pitää, niin tuo kävelee jo ihan mainiosti. Sanoja ei ole tullut, mutta eipä ole kiire.

Mua kanssa kiinnostaisi kuulla, miten Skylarilla menee.
 
Meidän pikkumies on tänään 1vee :Heartred haikeeta kun se on jo niin iso poika! Eilen juhlittiin synttäreitä, oli rankka viikonloppu kun tein voileipäkakut ja kaikki ite, ekaa kertaa elämässä :D
 
Skylarin kuulumisia kaipaillaan täälläkin. Ja Geminin, josta ei ole kuulunut vielä pidempään aikaan. Ja kaikkien muidenkin. Kovin hiljaista täällä.

Meillä vielä yli kaksi viikkoa 1-vuotispäivään. Tyttö kävelee jo paljon ja sanojakin tulee. Reilu viikko sitten tyttö sai jostain kamalan vatsataudin. Ensin oksenteli rajusti yön, sitten se rauhoittui päiväksi, mutta tyttö oli tosi sairas, makasi vaan. Oli ihan kamalaa nähdä se eloisa ilopilleri niin kipeänä. Myöhemmin iltapäivällä oksentelu jatkui, ja käytiin jo lastenpäivystyksessäkin. Ei ollut kuitenkaan merkkejä kuivumisesta. Sitten alkoi pari päivää kestänyt ripuli. Itsekin olin huonovointinen ja oksensin tytön toisena sairaspäivänä, ja lähes kaikki ihmiset ympärillä sairastuivat joko ripuliin tai oksennustautiin. En tiedä, mikä oli. Kauhea kokemus. Onneksi se on ohi.
 
Ihan samoja olen miettinyt, Skylarin kuulumisia kaivannut, mutta ymmärtäähän sen ettei foorumi ole ihan ensimmäinen asia mielessä, oli vointi hyvä tai huono. Toivottavasti niin hyvä kuin vaan voi olla. :Heartred Ja useammankin kerran olen kaivannut Geminiä kirjoittamaan. Ja monia muita, voisi täällä olla vilkkaampaakin. :wink

Meillä poika etenee puolijuoksua ja kiipeilee ihan joka paikkaan. Herää kuudelta ja huutaa heti ulos. Ulkona on kivaa. Tänäänkin juoksi ensimmäisenä sängystä päästyään hakemaan kenkiä eteisestä ja osoitti huutaen ulko-ovea. :grin Hassua mutta vähän rasittavaa. Sanoja ei oikeastaan tule ollenkaan, aiemmin vähän käytetyt ei ja äitikin on kadonnut johonkin, nyt vaan osoitellaan ja huudetaan...

Iloinen pikkuvesseli tuo on edelleen vaikka omaa tahtoa onkin paljon enemmän kuin ennen.

Vauvakuume on (onneksi) kadonnut jonnekin, uskon että nämä 2 riittää meille vallan mainiosti. Pelkään toki mieleni muuttuvan jossain vaiheessa. :grin
 
Onnea Zenille pikkuisesta! Muistan kyllä itsekkin että oli sillon vuosi sitten melko babyblues välillä ja en jotenki ees tajunnu et on varmaan ne hormoonit mitkä siellä jyllää... Jospa sulla rauhoittuu pian se :)

Ihana kuulla taas muidenkin kuulumisia kun täällä on ollut viime aikoina muuten niin hiljaista. Mutta eipä ole kerennyt itsekkään paljon kirjoitella :)

Mulla on kyllä todella kova vauvakuume... Ja ei olla siis käytettykään tytön syntymän jälkeen mitään ehkäisyä kun halutaan jo toinen mahdollisimman pian. Mutta ei ole lykästänyt tähän mennessä :sad001 Ja mies on lähdössä Maliin komennukselle (armeijassa töissä) jo ensi kuussa eli eipä varmaan kerkiä sitä ennen lykästää. Ja komennus kestää varmaan puoli vuotta. Mutta meillä oli jo ennen edellistä raskautta tiedossa että saattaa olla ongelmia tulla raskaaksi kun miehen lääkäri niin sanonut. Mutta viime kerralla meillä silti onnisti melkein heti joten oon jotenki kuvitellu et se onnistuis nytkin samalla vauhdilla :P Mutta eihän sitä tiedä vaikka se oiskin minun puolella se ongelma... Mutta ollaan kumpikin kolmekymppisiä joten ois jotenki kuvitellu että kyllähän sitä tässä iässä vielä hyvin lykästää. Noh, onnistaa jos onnistaa ja jos ei, ni sit mietitään muita vaihtoehtoja!

Meillä oli tytöllä viime viikolla 1v synttärit ja juhlittiin ihan vaan miehen vanhempien kesken sitä. Tyttö konttaa ympäriinsä kovaa vauhtia ja haluaa kaikki mahdolliset portaat kiivetä ylös. Kävelyä harjoitellaan kans kovasti ja viisi askelta taitaa olla ennätys :) Eiköhän sekin ala kohta sujua paremmin. Ollaan juuri lomalla isovanhempien luona Ranskassa ja kun mies lähtee komennukselle niin tullaan tytön kanssa Suomeen minun perheen luo kuukaudeksi.
 
Meilläkin sanoja on tähän mennessä äiti ja ei. Viime aikoina on alkanut paljon enemmän tulemaan "puhetta" ja lintuja ja eläimiä täällä matkitaan kovasti :D Mutta luulen silti et tuon monikielisyyden takia tulee vielä kauan kestää ennen ku alkaa oikeasti puhua.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top