Vauvojen kuulumiset

Skylar

Skylar

Vauhtiin päässyt keskustelija
Kesäkuunmammat 2014
Tänne vois ruveta keräilemään vauvojen kuulumisia, esim. neuvolat sun muut vapaamuotosemmat kuulumiset, ajatukset ja pohdinnat. Mä nimittäin ainakin toivon, ettei foorumi tykkänään hiljene kaikkien saatua nyytit kainaloon, vaan että jatkettais vertaistuen merkeissä vastakin :)


Sent from my iPad using Vau Foorumi
 
Meillä oli pikkumiehen kanssa ensimmäinen neuvolantädin tarkastus eilen, kun ikää oli 11 vrk. Tai siis tämä oli vielä se äitiysneuvolan tarkastus, jossa ei paljon muuta tehty kuin punnittu vauvan paino ja puhuttu ehkäisystä. :p Varsinainen lastenneuvola sitten vasta ensi viikolla.

Mutta hienosti oli poitsulle kaikesta pulauttelusta huolimatta tullut painoa. Painoi nyt 3670 g eli syntymäpaino oli ylitetty.
 
Täällä on nyt pari päivää vietetty kotona rinsessan kans. Eka yönä nukuttiin molemmat hyvin. Sairaalassa kun piti herätää vaavi kolmen tunnin välein syömään. Viime yönä ei sitte oikein nukuttu vaan tankattiin rinnalla puoli yötä.. Tervetuloa vauva arki taloon:) Imetys sujuu ihan hyvin vaikka toinen rinta on kipeä mutta pikkuhiljaa alkaa helpottamaan. Isovelikin on ottanut vauvan hyvin vastaan.
 
Meillä on edelleen yöt tosi vaihtelevia (poika 2 vko 4 päivää). Nyt ollaan 2 yötä nukuttu putkeen tosi hyvin, poika on syönyt 2 kertaa mutta muuten nukkunut loistavasti koko yön. :talk017 Toisaalta huonoimpina öinä on valvottu kuuteen aamulla tai yöllä nukkumisten välissä kolmisen tuntia. Mutta toivottavasti se tästä tasoittuu noiden parempien öiden suuntaan...

Ainakin poika on ollut ruoka-aikaan kotona. Painossa ollaan ylitetty eilisen punnituksen mukaan 4 kg ihan reippaasti ja pituuttakin oli jo huimat 55.5 cm (syntymäpituus 50 cm). Ilmankos osa 56 cm vaatteistakin on pieniä näin kahden viikon iässä. :grin
 
Täällä on äitiysura alkanut sellasen tunnemyrskyn saattelemana, etten kyllä ikinä olisi osannut tähän varautua. Rakkaus pientä kohtaan on ihan suunnaton, koko ajan on huoli jostain (niska retkahti, saako tarpeeksi ruokaa, pulautteleeko liikaa, lohduton olo, kun näkee, että vatsaa vääntää eikä oikein osaa auttaa, miksi nukkuu niin paljon jne jne tms tms) ja toisaalta välillä iltaisin väsyneenä ahdistaa imetyksen intensiivisyys ja se, että toinen tarvitsee mua pitkään 24/7. Oon ollut yllättynyt, että missä ne kuuluisat jaksuhormonit piileskelee, sillä mun on ainakin myönnettävä, että varsinkin öisin äiti on kyllä vähän väsynyt ja pelottaa, että miten ja kuinka pitkään sitä oikeesti jaksaa. Pieni on vielä toistaiseksi ollut tosi helppo, mitä nyt jo silmätulehdusta sairastellaan ja pulauttelut taisi suuremmin alkaa juurikin tänään. Sellanen kokonaisvaltainen "paska mutsi" -fiilis on jatkuvasti läsnä, kun tuntuu, ettei osaa hoitaa toista oikein. Ja sitten on ahdistunut olo, että onko elämä pelkkää tissivaipparallia seuraavat ainakin 6 kk. Voispa lähtee ees koirien kanssa lenkille tuulettamaan päätään, mutta takaraivossa kokoajan lapsentahtinen imetys eikä voi koskaan olla varma tarviiko toinen tissiä heti kohta edellisen tissittelyn jälkeen vai nukkuisko vaikka sen 3 h, että ehtiskin lenkille. Ja sujuuko se imetys edes niin ku kuuluis ja tuohan kyllä nukkuis varmaan vaikka 6h putkeen, miksei se itse herää syömään ja ja ja ja vaikka sun mitä. Sekavaa, mutta sekavat on ajatuksetkin. Ja saako näitä ees sanoa ääneen, vai pitäiskö vaan hehkua äitiyden ja lapsivuodeajan onnea...ja oon toki äärimmäisen onnellinen, kiitollinen ja rakastunut vauvaan, mutta sekaan mahtuu näemmä myös toisenlaisia tunteita.


Sent from my iPad using Vau Foorumi
 
Skylar, tervetuloa vanhemmuuteen :Heartred

Pikkuhiljaa alat saada asioihin selvyyttä, kun annat vain aikaa itsellesi ja lapsellesi.
Joka päivä opit enemmän ja enemmän omasta lapsestasi ja teille tulee se oma rytmi.
Rytmin tietenkin määrää lapsesi, mutta sitten itse voit keksiä keinoja, joilla pystyt tehdä siitä myös itsellesi sopivan.
Se vauvan rytmikin, kun saattaa muuttua ihan yhtäkkiä.
Ja täällä, kun olen lukenut muiden juttuja, niin jotkut äidit jopa säikähtäneet, että mikä vauvaa oikein vaivaa, kun ei menekään enää nukkumaan niin kuin esimerkiksi viikko sitten.
Mutta jos miettii aikuistakin ihmistä, niin meilläkin tuo päivän rytmi saattaa muuttua.
Välillä sitä nukahtaa helposti jo kello 22.00 ja sitten tulee niitä vaiheita, kun ei vaan millään saa unta kuin vasta kello 24 jälkeen :p

Älä pidä negatiivisia tunteita ja ajatuksia sisälläsi. Itse tein niin esikoisen kohdalla ja se vain pahentaa omaa oloa.
Jaa niitä vaikka juuri täällä, jos tuntuu ettet uskalla sanoa ääneen läheisillesi :)

Sitä tulee kyllä ristiriitaisia tunteita. Välillä on niin onnensa kukkuloilla ja sitä voisi ihan onnesta itkeä, kun katsoo omaa lastaan. Sitten tulee niitä epätoivon tunteita, kun ei millään mitään ei jaksaisi ja silti on vain pakko, vaikka mielessään ajattelee, että jos vain voisi lähteä. Ja ei välttämättä jaksa edes iloita omasta pienokaisestaan.
Se on ihan normaalia. Eihän ihminen väsyneenä jaksa tehdä yleensäkään paljon mitään :)

Monelle saattaa tulla järkytyksenä se kuinka riippuvainen se pieni ihminen voikaan olla äidistään.
Ja vielä enemmän onkin riippuvainen silloin, kun äiti imettää.
Sekin vaihe menee kuitenkin yllättävän nopeasti ohi.

Voimia :Heartred

Ps.
Kohta toivottavasti itsekin pääsen jakamaan omaa alkutaivalta.
On ihan kiva päästä näkemään, että kuinka paljon on aika kullannut muistot :grin
 
Muokattu viimeksi:
Skylarilla tutun kuuloisia ajatuksia. Täällä välillä samoja fiiliksiä ja toisinaan hyvinkin riittämätön olo. Taitaa olla kuitenkin ihan normaalia vanhemmaksi kasvamista. :) jaksuja sinne!!
 
Onko Skylar joku syy, miksi pitää yöllä herättää syömään? Siis, että miksei voi vaan antaa nukkua sen 6h, jos uni maistuu? :) Jos vauva kasvaa hyvin, niin mä antaisin nukkua sillon kun nukuttaa. Tai niin aiempien kanssa olen tehnyt, taisi esikoinen nukkua viikon iässä jo kuuden tunnin pätkiä. Ja on aina ollu hyvä nukkumaan. Toisin, kuin veljensä...
Ja toinen, lähde ihmeessä lenkille tuulettumaan! Jos vauva on juuri syönyt, niin kyllä se pärjää hyvin sen lenkin ajan isänkin hoidossa. Vaikka vähän itkettäisi, niin ei se ole vaarallista :wink Onhan hänellä turvallinen ja lohduttava syli kuitenkin lenkinkin ajan.. Tekisi meinaan hurjan hyvää päästä vähän irrottautumaan välillä. Kohta huomaat, että kaikki meneekin ihan hyvin, vaikka et olisikaan itse joka hetki saatavilla :) Ja voithan sinä vaikka pumpata tilkan maitoa, että saa isä syöttää, jos nälkä yllättää :)
Jaksamisia sinne! :) Kylmä se siitä alkaa sujumaan!

Sent from my GT-P5100 using Vau Foorumi mobile app
 
Tyyppi on ollut vähän kellertävä (vaikka siis ihobiliarvot ihan normaalin rajoissa, verestä ei oo otettu ollenkaan) ja siks oon ollut tarkkana noiden syömisten ja uneliaisuuden kanssa. Ja jotenkin mulla vaan iskostu synnärillä päähän, että syöttöväli max 2-4 h ja oon sitten yrittänyt orjallisesti pitää siitä kiinni, vaikka sikeimpien päikkäreiden ja yöunien aikaan vaavi tosiaan nukkuis kyllä onnensa ohi varmaan helpostikin useammalla tunnilla. Sain itteni nyt tässä illan mittaan psyykattua ihan hysteeriseksi ton nukkumisen kanssa, joten on varmaan pakko huomenna soittaa neuvolaan ja mennä ainakin vaa'alla käymään :sad001


Sent from my iPad using Vau Foorumi
 
4 h välein imetys oikein riittävä, jos vähän kellertää. Siitä pikkuhiljaa annat nukkua pitempään. Mutta siis tuommosta Se just on. :) Ihanan itkuista hormoniväsy vauva-arkea alkuun. Mutta aika menee aivan super nopeaa ja kohta sulla on kaikki hallinnassa. Meijänki esikoinen pulautteli muutaman viikon ikäsenä vähän enemmän. Ja just oli niitä masu ja muitaki itkuja. Mä sit vaan tein kaksi päätöstä, jätettiin lisämaito pois ja imetin aikasintaan tunnin välein. Diagnisoin siis, että sai liian paljon maitoa mikä aiheutti pulauttelua ja masupipejä. Kokeile siis eri juttuja, meillä nuo autto. Ja tosiaanki voit ainakin sen tunnin kävelylenkin tehä, kyllä mies/mummu/läheinen pärjää sen aikaa. Ja anna itkun tulla, seki helpottaa. Mä muistan, että otin alkuun vaan pitkiä suihkuja yksinään, seki on jo jotain. :)
 
Baby-blues! Mulla tullut joka kerta vauvan ollessa siinä viikon iässä, olo on riittämätön, onnellinen ja kauhuissaan yhtä aikaa. Luulen että se kehon hurja hormonimyrsky auttaa sitoutumaan vauvaan kaikkne niine tunteineen- luonto hoitanut tämänkin puolen tehokkaasti!
 
Mä ainakin toivon, että täällä uskalletaan kertoa kaikista tunteista laidasta laitaan!

Itse en osaa vielä yhtään kuvitella tunteitani tulevaa vauvaa kohtaan, ja se pelottaa. Että entä jos se äidinrakkaus ei heti sytykään ja jos vauva tuntuukin ihan vieraalta. Nytkin huomaan välillä ajattelevani itsekkäästi ja pinnallisesti, vaikka kai tässä vaiheessa raskautta vauvan kuuluisi olla jo etusijalla mun ajatusmaailmassa... Esimerkkinä vaikka mahan kasvu ja tuleva synnytys. Usein huomaan toivovani, että vauva tulisi pihalle hyvissä ajoin, jotta maha ei venyisi tästä enempää ja ei olisi niin paljon pungerrettavaa synnytyksessä. Vaikka tärkeintähän pitäisi olla, että vauva kasvaa mahassa turvassa mahdollisimman pitkään. Paska mutsi -fiiliksiä on siis ilmassa jo ennen kuin varsinaisesti olen edes äiti... :oops:
 
Oi tehän olette ihan loistavia mammoja siellä jo kaikki! Itse olen töissä tekemisissä kaikenlaisten lapsukaisten kanssa mitä erinäisimmistä lähtökohdista, ja olen huomannut, että lapset on ihan älyttömän kestävää tekoa. Moni on jo alakouluikäisenä loistava ja vahva tyyppi, vaikka olisi kuinka synkistä oloista, perheestä jossa kukaan ei ole välittänyt vauvan pulautteluista tai keltaisuudesta mitään, saatika edes isommista ongelmista. Varmasti olette riittävän hyviä vanhempia, vaikka kaikki ei aina meniskään ihan putkeen.

Älä Skylar nyt liikaa väsytä itteäs siellä. Olet hieno äiti ja vielä hienommaksi muutut, ku muistat välillä vähän levähtääkin :). Jos sulla on mies siinä rinnalla niin ihan sumeilematta käytä sitä hyväksi heti alusta asti. Sillekin on tärkeää, että luotat siihen.

Pihla, kyllä ne tunteet herää sitten aikanaan. Ei niistä kannata ottaa paineita. Vauvat on tehty rakastettaviksi ja ne on aika ammattimaisen söpöjä jo alusta asti. Kohta pääset ihmettelemään, kuinka se sinua kattoo viisaasti silmiin muutaman tunnin ikäisenä :Heartred.
 
Tuo ammattilaisen söpöjä oli hyvä! :D En mäkään Pihla raskauden aikana tuntenu esikoista kohtaan mitään (nyt on vähän erijuttu, kun tietää vähän mitä tulossa). Ja nämä on tosi henkilökohtasia juttuja. Mulle iski se tunne samantein kun vauva oli maailmassa, toisille parin viikon päästä tai kuukauden. Tuut vielä yllättymään ittees! :)
 
Mä en esikkoa odottaessa tuntenu mitään suuria äitiyden ja rakkauden tunteita, en varmaan muutamaan kuukauteen syntymän jälkeen. Tykkäsin ja hoidin jne, mutta ei mitään ylenpalttisia tunteita... Ehkä meni jonkinlaisen masiksen piikkiin mutta kuitenkin.
Nyt ainakin tää odotus on sujunut "odottavimmissa"merkeissä, jotenkin enempi intoa mukana. Mä niin toivon että tää meno jatkuu synnytyksen jälkeenkin, ettei taas tule taantumista ja lamaantumista... :oops:
 
Skylar, tsemppihali! Nuo kaikki tunteet kuuluu juurikin äitiyteen, ja etenkin siihen äitiyden alkutaipaleeseen! :Heartbigred

Nuo tunteet helpottaa ihan varmasti ajan kanssa, joskin se huoli lapsesta ei varmasti lopu koskaan.

Mutta kannustaisin (niinkuin kaikkia muitakin joilla isä on mukana kuvioissa) ottamaan isä mukaan vauvan hoitoon alusta alkaen. On tärkeää, että pääset itse ulos tuulettumaan (enkä nyt tarkoita mitään baarireissuja, vaan just niitä lenkkejä:wink) koska levännyt äiti on parempi äiti. Ja hetken tuulettuminen raikkaassa ulkoilmassa saa synkemmät ajatukset taka-alalle.

Haluan ainakin itse ajatella niin, että isi on ihan yhtä hyvä hoitaja lapselle kuin äitikin enkä hetkeäkään epäröi jättää vauvaa isälle. Täysimetys ei kärsi niistä lyhyistä irtiotoista. Itse lähin heti ekasta viikosta lähtien koiran kanssa lenkille tai esikoisen kanssa pariksi tunniksi puistoon. Lyhyemmille lenkeille niin, että vauva on juuri syönyt, mutta pidempää puistoilua varten pumppaan ennen lähtöä maidon pulloon ja isi syöttää pullosta. Saapahan isikin ottaa vastuuta ja pääsee luomaan sitä kahdenkeskistä sidettä vauvaan. :) Imetys ei todellakaan siitä kärsi, että silloin tällöin vauva saa äidinmaidon pullosta. (Eri asia sitten jos alkaa koko ajan pulloruokkia, sitten voi olla ettei rinta enää kelpaa...)
 
On kyllä tullut niin viisaita ja rehellisiä sanoja ettei oikein ole mitään lisättävää :Heartred
 
Mä tein esikoisen kanssa sen "virheen", että jätin tosiaan kokonaan sen pulon pois noin 3 viikon iässä. Sitten, kun ois mulla ollutkin saumat lähtä käymään jossain muutamaksi tunniksi, niin eipä neiti enää huolinu pulloa. Tästä oppineena tämä seuraava tulee saamaan välillä myös pullosta pumpattua maitoa. :)
 
Näin mäkin olen ainakin teoriatasolla suunnitellut, että en aio antaa vauvan "kahlita" itseäni täysin, vaan hoitovastuuta tasapuolisesti myös isälle ja rintapumppu ja pullo käyttöön, jotta pääsee irtautumaan välillä kotiympyröistä, vaikka salille käymään. Eri asia on sitten kuinka mä pimahdan synnytyksen jälkeen ja raaskin hoitovastuuta jakaa. :rolleyes:
 
Täällä tulee hoitovastuu 98% vauvasta itselle:grin. Mä otan mielellään vauvan mukaan kaikkeen, oon itse paljon rentoutuneempi kun vauva on mukana(enkä oo keksinyt vielä paikkaa johon vauvaa ei voisi ottaa mukaan...teatteriinkaan ei haluja ole:wink), ei tarvii kiirehtiä ikinä takaisin. ja mä oon ainakin ollut niin hullaantunut symbioosista vauvaani, etten sitä malta kenellekään jättää..

kyllä meilläkin jaettiin vauvanhoitoa ekan kohdalla, mutta on sittemmin tullut meille sopivaksi systeemiksi jakaa hyvin selkeesti tämä lastenhoitohomma- mä hoidan lapset-eritysesti vauvana, mies tekee työnsä ja muuta kotihommaa(kyllä täällä tilalla riittää tekemistä:p, on koneita, rakennettavaa-korjattavaa, ruokintaa, jne). mies auttaa kyllä jos sellainen hetki mulle itselle tulee- niinkun es iltasella kl 24 jälkeen on itsellä hyvin vaikea olla hereillä huutavan vauvan kanssa, silloin on yleensä mies ottanut vaikka tunnin kanniskeltavakseen jotta saan nukkua. oletan että nyt mennään samalla systeemillä. suuria haluja hoitaa pikkuvauvaa ei mun miehellä ole vielä ilmennyt..
Pääasia on kai löytää systeemi joka kullekin perheelle toimii! meillä ei es pullotus-systeemit toisi kun stressiä kehiin kaikille:rolleyes:
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top