vauvojen kasvu ja kehitys

Hui, sun pojalla on kyllä hurja vauhti kehityksessä Ronja! :)

Meidän neiti kävelee sohvaa tms. pitkin ja käsistä kiinni pitäen. Istuminen alkaa olla myös kunnolla hallussa, vain harvoin enää tasapaino heittää. Puhetta tulee koko ajan, tunnistettavia sanoja muutamia, joista viimeisin on "äitä" :Heartred.
 
Vautsi, voin vain hämmästellä kuinka hurjia harppauksia kehityksessä on ollut esim. teillä Ronja :)

Meillä edelleen ryömitään, vauhti on toki kiihtynyt. Nyt poika osaa mennä lapsiportin kynnyksen yli nousemalla konttausasentoon, ennen matka loppui portille. Tällä hetkellä kivointa on aukoa ja sulkea ovia ja ruokapöydässä irvistellä. "Äittä" ja "Maatta" (äiti, Martta) toistuu eniten puheissa, koiran haukkuessa "ha, ha!" ja matkii myös meidän koiraa läähättämällä :)
 
Minunkin pikkuiseni ryhtyi parisen viikkoa takaperin kutsumaan minua äidiksi. "Äitiäitiäitiäiti" kuuluu vaan kun on jotain vailla tai kun vaan konttaa tohottaa eteenpäin. Mies väliin huutelee, että sano nyt jo isikin välillä.
 
Meillä äitiä hoetaan usein mutta en oikein usko että neiti yhdistää sen minuun. Saattaa edelleen vaan matkia aivastusta "ääääitih" mutta lähellä on. Isin tarkotuksen ymmärtää paremmin kun itse hoen sitä aina kun neiti näkee isin. Ei oo tullut sanoja toisella kotikielellä lainkaan, mutta eiköhän tuo tehostu kun on isin kanssa marraskuun pääasiassa kahdestaan kun oon itte töissä.
 
Tosi pitkäänhän meillä on kävelty tukia pitkin ja olen odottanut milloin uskaltaa lähteä kokeilemaan itse ilman tukea :)
 
Meil kans kävellään tukia pitkin ja käsistä kiinnipidettäessä sekä itse työnnettävällä taaperokärryllä. Mutta itse ei nouse istumaan tai seisomaan. Jokohan pitäisi itse osata nousta? Istuu kyl tosi tukevasti ja seisoo tuetta.

Ryömiminen on muuttunu vuorottaiseksi eli erittäin lähellä ollaan konttausta.

Meillä sanotaan selvästi äittä, joka oli myöa mun eka sana :)
 
Täällä on alettu istumisen lisäksi nousemaan. Tukea vasten nousee polvilleen, käsistä pideltynä humpsahtaa seisomaan hyvinkin nopsaa. Että meillä ei kontata, ei ryömitä, jos nyt tästä sitten ylöspäin nousisi :) Alkaa kyllä istuen nojailla hyvinkin rohkeasti käsiin, ehkä se liikkuminen sieltä tulee. Ryömiminen jää varmaan kokonaan. Ei millään ole masullaan, ei oo ollut enää pitkään aikaan. Hyvin ottaa askeliakin kun käsistä pitää. Sanoja tapaillaan kovasti. Kukka on ku, koira on ko, tulee jo tyttö, kiitti, täti. Tuskin kuitenkaan ite tajuaa vielä, mitä nuo tarkoittaa. Myös ättä tai jotain sinnepäin huutelee :)
 
Meillä ryömiminen oli samoin tein vuorottaista, konttaamisenkin oppi kuukausi etiäpäin ryömimisestä. Typy ei kuitenkaan tykkää kontata yhtään. Välillä kontaa lyhyitä matkoja, mutta ryömimällä hän liikkuu kuin ohjus joten se on paljon mukavampaa. Pääsee paikasta a paikkaan b nopeammin. Tukea vasten liikkuu sivusuunnassa. Mutta jos yrittää käsistä kävelyttää niin heittäytyy nykyään veteläksi. Ei suostu edes seisomaan silloin jos tukee. Eli kävelyharjoitukset on hitusen jääneet. Kärryä vasten ottaa muutamia askeleita. Sanoi ätää kun tarkoittaa äitiä. Eräs yö hän hennolla äänellä nyyhkytti pinniksestä ätää ätää. Sillon meinas tulla äidillekkin itku. Tänää oltiin miehen kanssa varmoja että yritti sanoa banaani, se on neidin suurta herkkua. Ymmärtää myös sanoja kuten täällä tai missä äiti. Ei sanaa ymmärtää valikoidusti :D
 
Meillä oli kanssa vaihe kun Aleksi heittäytyi aina veteläksi kun yritti käsistä kävelyttää tai seisten tukea. Sitä kesti jonkun aikaa, mutta enään ei juuri sitä tee :)
 
Viime viikolla poika oppi nousemaan polviseisontaan tukea vasten, tänään sitten huojuen ja varpaillaan seisten nousi seisaalleen sohvaa vasten! :) melko hurjan näköistä touhua, kun tosiaan varpaat sojossa pinnistetään. Hitaasti mutta varmasti kehitystä tulee :) niin ja vilkuttamaan oppi tosiaan pari viikkoa sitten ja "pistää viis", eli nostaa käden ylös kun äiti sanoo ne sanat. Ja nauraa kun se on niin hassua :D
 
Meillä on vähälle aikaa opittu laskeutumaan takaisin alas seisaaltaan, hyödyllinen taito, kun äidin ei enää tarvitse juosta auttamaan puolen minuutin välein :grin. Myös ilman tukea seisomista harkkaillaan, ensin vahingossa, mutta nyt jo tarkoituksella. Siitä osaa pudottautua istualleen, ei onneksi holtittomasti nurin :). Moikkaaminen on kivaaaa ja "äiti" tulee selvästi ja usein, isin suureksi harmiksi :p.
 
Meillä kävellä viipotetaan kärryn kanssa ja kovasti harjoitteli tänään seisomaan nousua ilman tukea :)
 
Meilkin noustaan seisomaan, opittiin tänään konttaamaan ja kaiken mahdollisen tuen avulla kävellään. Laskeutuminen seisomasta pepulle onnistuu ajoittain. Työnnettävä kärry on paras ja potkuautoilua harjoitellaan :)

Tuntuu että kehitystahti tällä hetkellä on niin hurjaa ettei äippä kestä mukana vauhdissa.
 
Jee, tällä viikolla meillä opittiin vihdoin istumaan nousu. Tyttö on niin vauhdikas, ettei ole malttanut istuskella vaikka taidot siihen on löytynyt. Aina lähtenyt konttaamaan, kun peppu on ollut melkein lattiassa. Uusia sanoja ei ole oppinut, mutta äitiä ja eitä osaa kyllä hokea.
 
Meilläkin noustaan seisomaan tukea vasten. Ja yleensä kun ollaan pystyssä, irrotetaan kädet. Ronskisti vaan luotetaan, että kyllä siellä joku kiinni ottaa... Käsien varassa haluttaisiin vaan koko ajan kävellä. Liikkuminen on alkanut, tosin ryömimiset ja konttaukset on jäänyt väliin. Tyyli on mielenkiintoinen heijaus käsille-pepulle, sillä sitten hinailee itseään pitkin poikin. Alkaa olla sellainen meininki, ettei sa oikein mitään tehtyä, kun koko ajan pikkumies on jossain mielenkiintoisissa touhuissa... Koko ajan saa vahtia. Ennen sai jättää istua kököttämään ja leluilla leikkimään :) Se siitä sitten :D
 
Meillä on jo pitkään seisty ja parissa viikossa oppi laskeutumisen kun jaksoin sinnikkäästi joka kerta opettaa (en osaa selittää sitä tekniikkaa mutta fyssarin ohje). Nyt kävelee tukia vasten ja poika yllätti viime sunnuntaina serkun luona kun lähti kävelee taaperokärtyn kanssa kuin vanha tekijä ekalla kerralla. Konttaa hirveää kyytiä ja alkanut myös laskeutumaan mahalleen ja kurkistelemaan kaiken alle (sohva, sänky ym). Myös hippa on sikahauskaa ja kun äiti menee piiloon ja hän löytää (esim. Menen olkkarin arkkupöydän taakse makaamaan ja hän löytää sitten minut).
 
Meilläkin kurkistellaan sohvan ja pöydän alle :D se on kyllä jotenkin söpöä. Ryömii myös sohvapöydän alle hakemaan lelua :P
 
Meillä päätettiin sen verran itsenäistyä että otettiin ekat askeleet ilman tukea ja ikää oli tuolloin 10kk 2 päivää. Kylläpä tuli ylpeä olo sitä katsellessa.:p Ja ukki hyvä kun ei hypänny kattoon kun niin innostui.
Ovet tuntuu olevan jonkin sortin pakkomielle ja niitä pitää availla ja sulkea ihan yhtenään ja kuikkia mitä takaa löytyy.
 
Mein likka nousee kaikkea vasten sujuvasti ja osaa laskeutua istualleen horjumatta. On usein polvillaan tai kyykyssä, tai armeijasta tutussa "korkea polvi"-asennossa jonka johdoksi häntä sanotaankin "korpoksi" :D Nousee välillä seisomaan ilman mitään tukia ja pysyy seisomassa hyvän tovin, laskeutuu sitten alas. Kävelee taaperokärryn kanssa jos hänet ohjaa siihen, ei itekseen lähde kulkemaan. Tasapaino on kyl tosi hyvä ja kävelemään lähtöä tässä odotellaan :)
 
Meillä osataan ryömiä, pakittaa ja pyöriä akselin ympäri. Istuminen onnistuu jo hyvin, tosin saattaa vielä muksahduksia tulla. Itse ei osaa istumaan mennä. Ei ole kiirus tytöllä liikkumaan :-D Ryömiminen ei onnistu vielä kuin lattialla, matto kun ei luista niin hyvin. Lattialta ja matoista nypitään kaikkein pienimmätkin muruset ja viedään suuhun. Vähän väliä saa olla kaivelemassa roskia suusta. Liikkuminen on onneksi vielä hidasta kun vasta viikko sitten opittu ettei juuri perässä tarvitse vielä kulkea. Ikää lauantaina 11 kk. Tänään fysioterapiaan, saas nähdä mitä siellä tällä kertaa keksitään :-) 1-vuotispäivä lähestyy kyllä liian nopeesti!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top