Vauvojen alkutaipaleen kuulumisia

Vauvalta seuraillaan tarkasti sokereita ja keltaisuutta. Synnyttyään otetut verikokeet oli tosi hyvät.

Pojulla on pieni suu ja mahtavat imuhalut. On pari kertaa saanut jo imetysten päälle lisämaitoa, kun sokerit vähän laskee. Mut se on toivottavasti vain ensipäivien vaiva, kuten aiemmillakin vauvoillani.

Jännä nähdä miten raskausajan vasta-aineet vaikuttaa vauvan vointiin, mut niin kauan kuin kaikki on ok, saan pitää vauvan vieressä. :)
 
Onko siis niin että mitään verensiirtoja ei vauva tarvitse automaattisesti vasta-aineiden takia..? sori tyhmyyteni aiheessa, mutta kovasti kiinnostaa!
ja suuresti onnea imukoneesta, lienee helppo aloittaa taas imetys, kun hädintuskin lopettanutkaan:p?
 
Juu ei. Hemppari ja veriarvot vauvalla hyvät, samoin bilirubiinit normaalit, coombsin koe oli positiivinen, eli vauvan verestä löytyy mun vasta-aineita ja vauvalla on +veri, mulla -veri. Tilanteen mukaan mennään.

Tällä hetkellä ainoastaan verensokerit tuottaa päänvaivaa ja vauva saa joka ruokakerta lisämaitoa, kun sokerit laskee liian alas muuten. Pikkusen joutuu herättelee vauvaa syömäpuuhille, mut hyvin sujuu muuten kun pääsee maidon makuun. Maito tuntuis itsellä olevan nousussa, et huomenna voi olla arat ja tupaten täydet tissit..
 
Ihanaa kun jaksat päivitellä Röppö! Kaikkea hyvää teille tutustumisen ensipäiviin :Heartred


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Edelleen ollaan sairaalassa. Olin valmistautunu olemaan täällä useita päiviä ja ihan hyvä, koska ei tiedä miten pitkäksi tää reissu vierähtää.

Vauva on viimeyöstä asti ollut sinivalohoidossa tässä mun vuoteen vieressä. Eli alkoi eilispäivän aikaan kellastumaan ja säännöllisesti otetaan nuo bilirubiinit verestä. Eivät vielä ole mitenkään hälyttävän korkealla, mut mieluummin aloitettiin tuo hoito ajoissa, ettei alkais vaikuttaa liiaksi pojun kuntoon.

Verensokerit tasoittui eilisen aikaan, eikä niitä enää tartte seurailla. Poika syö hyvin, pissaa ja kakkii, eikä painokaan ollut tänä aamuna enää laskusuuntainen. Että eiköpähän se tästä.

Himppasen alkaa tylsistyä, mutta onneks aina voi ottaa torkut :)
 
Ja edelleen ollaan sairaalassa.

Poika oli kaksi päivää valoissa ja arvot saatiin laskuun. Sit oltiin ilman valoja ja seurattiin bilirubiineja. Tän aamun arvo oli sit sen verran korkea, että laitettiin taas valopatja alle. Huomenna sitten taas seuraava verikoe, että miten bilirubiinit käyttäytyy.

Eilen iltana oli tosi kova ikävä mun palleroita, miestä ja koiraa ja kotia ja kaikkea. Itkuhan siinä sit tuli. Mutta tietenkin tärkeintä nyt on saada poju kotikuntoiseksi ja näillä mennään..

Lapset ei oo siis päässy täällä käymään, kun ovat olleet räkätaudissa. Huomenna tulee viikko, kun oon viimeks niitä nähnyt. Ihan Liian Pitkä Aika.
 
Voimia röppö ja toivotaan että pääsette kotiin pian! Voin vaan kuvitella kuinka raskasta on olla noin pitkään erossa muista lapsista :/
 
Voimia röpölle! Onks kotiin pääsy enää keltasuudesta kiinni? Kysy voitteko saada kotiin valopetiä ja sit kotisairaanhoito kävis ottaa verikokeen. Kyllä ne arvot sieltä laskee, meidän tyttö oli yli viikon valohoidossa ja se oli kyllä raastavaa kun ei saanut pitää sylissä! Ja miten semmosta pikkusta voi olla pitämättä sylissä! :love7
 
Voimia röppö! Tulikin yhtä äkkiä itselle mieleen, et jos tää synnytys menee sektioon, ni sitä ollaan sit liki viikko sairaalassa. Kylläpä saattais tulla ikävä noita mamman apinoita vaikka ne osaakin olla välillä hyvin rasittavia :sad010
 
Tsemppiä röppö! Ompa varmaan kamalaa, kun ei pienintä voi pitää sylissä koko ajan ja isompia ei näe, mutta toivottavasti pystyt ottamaan levon kannalta myös! Kotona ei varmaan noin rennosti voi ottaa!


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Mä luulen et se onnistuis jos asuttais täs kaupungin alueella, mut kun tuolla peräkorvessa ollaan, niin tulee kai halvemmaksi näin ja tää pääsiäinen vähän vaikuttaa myös. Mut jos täällä vielä ensviikolla ollaan niin alan ehdotella tuota vaihtoehtoa.

Onneks ton valopatjan kans voi pitää sylissä ja vieressä, mut se valohoito sen lampun kans on ärsyttävää, kun toinen kiljuu, eikä voi ottaa sylkkyyn..

Kyl tää tästä. Yritän ajatella että tää on mun viimeinen reissu tänne osastolle ja otan nyt kerralla niin pitkän kaavan kautta ettei ikävä tule..
 
oot sä kyllä aika sissi Röppö! Mä olisin jo varmaan varastanut sen valopatjan sekopäissäni ja paennut kotiin- ihan sydäntä kiristää ajetella sitä sairaalaan jumittamista:confused:. vaikka eihän siinä muuta voi- toivottavasti saat lapsia pian käymään jossette vielä pääse pois..

mitä jos synnyttäiskin jossain auringossa-siten voisi valohoidossa kölliä rannalla koko perheen voimin:rolleyes:-eikös??
 
lambi: toihan ois joo paras vaihtoehto. Ennen vanhaanhan nuo kellastumiset hoidettiin pitämällä vauvaa ikkunan ääressä. Mut nää suomen olosuhteet...

Pioni: siis ainoastaan nuo bilirubiinit on ongelma, muutenhan me kekkaloidaan vauvan kans ihan omaa elämää ja vuoroon tulevat Hoitsut käy meitä morjestaa ja lähtiessä heipattavat.


Nekin alkaa olla kaikki niin tuttuja mulle jo aiemmilta reissuilta. Jokunen on käyny muuten vaan tervehtimässä meitä, vaikka eivät oo hoitovastuussa meistä, mut kun täs on tutuiks tultu.. Pienen sairaalan ihanuutta tämä.
 
Muokattu viimeksi:
Kai sen sieltä valosta saa hetkeksi syliin ottaa jos kovasti pientä itkettää.. Kauheeta... Tsemppiä röppö!
 
Joskushan oli hoitona myös että juotettiin vettä vauvalle imetysten välissä kun oli keltasuutta..... Voimia röppö!!!!! Onneks se sairaalassa olo ei oo ikuista, vaikka välillä siltä tuntuukin :Heartred
 
Eilen päästiin kotiin. Aamulla oli valohoito laskenut bilirubiinia todella hyvin ja lääkäri arvioi, et voitas mennä kotiin ja palata sunnuntaina otattamaan verikokeet ja oottaa ne tulokset ja kattoo sitten, et tarviiko vielä valoa, vai päästäänkö kotiseurantaan.

Eli huh mitä hulinaa täällä kotona. Ihanaa nähdä mukeloita, mutta siinä on se varjopuoli, et kaikki ikävä ja turhauma purkaantuu sit koko sakilla. Mutta kylläpä on tehnyt terää nukkua kunnollinen yö omassa sängyssä ja hoitaa vauvaa kotioloissa ja toivotaan et huomiset verikokeet sallii meille kotiinpaluun, on täällä niin ihanata olla :)
 
Onpa kiva kuulla että pääsitte kotiin röppö! Toivottavasti se on nyt lopullista ja arvot pysyy hyvinä :)
 
Maanantaina kävi neuvolatäti kotosalla. Punnittiin poju ja paino oli 3850g (3420gsyntyessä) ja oli vajaassa viikossa kasvanut 350g, mikä on erittäin hyvä, kun pelkällä tissillä mennään. Poika on omaan ja muidenkin silmään vielä aika keltainen, vaikka onkin vaalentunut mun mielestä, et aiemmin oli tummemman värinen ja keltaisuuskin näytti pahemmalta silloin. Ei nyt sit huolestuttu tuosta väristä, kun poika syö ja kakkaa hyvin.

Juteltiin synnytyksestä ja käytiin papereita läpi mun ja vauvan osalta. "Kopasi" mun kohdun eli kokeili mahan päältä painamalla, että missä kohtu tuntuu ja onhan se alhaalla ja pikkuruinen, kuten jo sairaalasta kotiutuessa.

Ens viikolla vien sit poikaa neuvolaan päin. Vaikea uskoa et murunen on jo kohta kolme viikkoa. Aika menee liian nopsasti!!
 
PikkuIhmeen kuulumisia..

Eilen oli vauvalla sokerit matalalla, mutta yötä kohden saatiin ne nousemaan ja nyt ollut hyvät. Bilirubiinit oli nht kohonnut, joten sitä aletaan tarkkaileen, jos tarvii valohoitoo. On kyllä reipas ja kiltti poika, kun ei paljoa pistä pahakseen kun hoidellaan. Paino oli nyt tippunu vain 90g, joten siinämielessä hyvin menee.
 
Takaisin
Top