Niin se vaan alkaa vauvavuosi lähestymään loppuaan ja joillakin se jo on ohi, niin tähän ketjuun vois kirjoitella tuntemuksia (niin hyviä kuin huonoja) siitä. Mikä jäi päällimmäiseksi mieleen, mikä harmittaa ja mitä odotat tulevalta.
Meillä vauva täyttää kahden viikon päästä vuoden ja minulla on kovasti pyörinyt mielessä tämä viimeinen vuosi ja myös oma lapsuus. Toivoisin voivani antaa tuolle maailman ihanimmalle ihmisen alulle hyvän ja onnellisen lapsuuden.
Silloin kun poitsu syntyi niin moni puhui siitä miten vauva-aika menee sellaisessa sumussa ja ihmettelin sitä, mutta nyt myöhemmin huomaan etten oikein muista enää niitä alkuhetkiä ja se harmittaa aivan älyttömästi. Toki meillä ensimmäiset neljä kuukautta meni pojan leikkausta odotellessa / panikoidessa ja ehkä sen takia en ole aivan täysin osannut nauttia siitä vauva-ajasta kun toinen oli aivan pieni ja se tuntuu siltä niin kuin se aika olisi viety meiltä pois. Vasta kun poitsu oli täysin parantunut leikkauksesta olen alkanut nauttimaan tästä perus arjesta yhdessä ja sehän se parasta on…iloinen hymy aamulla odottaa pinnasängyn laidalla, kova rutistus kun on ollut hirmuinen ikävä äitiä ja jokainen uusi asia mitä toinen oppii ja MINÄ saan olla osallinen tähän…elämän parhautta :)
Kahden viikon päästä meillä juhlitaan ja odotan ihan älyttömästi mitä elämä jatkossa tuo meidän eteen :)
Käykäähän muutkin kirjoittaan mietteitänne jos täällä joku vielä käy :)
Ja oikein aurinkoista ja onnellista kevättä kaikille!!
Meillä vauva täyttää kahden viikon päästä vuoden ja minulla on kovasti pyörinyt mielessä tämä viimeinen vuosi ja myös oma lapsuus. Toivoisin voivani antaa tuolle maailman ihanimmalle ihmisen alulle hyvän ja onnellisen lapsuuden.
Silloin kun poitsu syntyi niin moni puhui siitä miten vauva-aika menee sellaisessa sumussa ja ihmettelin sitä, mutta nyt myöhemmin huomaan etten oikein muista enää niitä alkuhetkiä ja se harmittaa aivan älyttömästi. Toki meillä ensimmäiset neljä kuukautta meni pojan leikkausta odotellessa / panikoidessa ja ehkä sen takia en ole aivan täysin osannut nauttia siitä vauva-ajasta kun toinen oli aivan pieni ja se tuntuu siltä niin kuin se aika olisi viety meiltä pois. Vasta kun poitsu oli täysin parantunut leikkauksesta olen alkanut nauttimaan tästä perus arjesta yhdessä ja sehän se parasta on…iloinen hymy aamulla odottaa pinnasängyn laidalla, kova rutistus kun on ollut hirmuinen ikävä äitiä ja jokainen uusi asia mitä toinen oppii ja MINÄ saan olla osallinen tähän…elämän parhautta :)
Kahden viikon päästä meillä juhlitaan ja odotan ihan älyttömästi mitä elämä jatkossa tuo meidän eteen :)
Käykäähän muutkin kirjoittaan mietteitänne jos täällä joku vielä käy :)
Ja oikein aurinkoista ja onnellista kevättä kaikille!!