Vauvantuoksuista arkea!
- Ketjun aloittaja mariai
- Aloituspäivämäärä
Täällä on arki alkanut todella hyvin. Yöllä saadaan nukkua, ainakin toistaiseksi :D vauva syö hyvin ja päivisin jaksaa jopa olla pieniä aikoja kerrallaan hereillä :) vaunulenkillä käydään joka päivä jos sää sallii, sateeseen en lähde :D
Täällä arki kans sujunut hyvin, yön on vaihtelevia, välillä nukkuu tosin hyvin ja välillä vähän huonommin. Päivällä nukkuu neiti hyvin ja saa sit iteki nukuttua tarvittaessa. :) Vielä ainakin kuitenkin aika helppo ja kiltti, ei hirveesti kitise. :)
Ee
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Jep, siinä menee muutama viikko kun vaavit tajuaa että hetkonen, heissä on äänenvoimakkuussäädin liian pienellä. Pitää nyt nauttia näistä alun hetkistä.
No mutta meillä on helppo lapsi, oon kauhukseni huomannut että vertaan häntä aika paljon esikoiseen, joka oli rankka vauva monesta syystä... tulee huono omatunto. Ja kyllä hormonitkin tekee selvästi asioita, olen ihan eri tavalla kiinni tässä tulokkaassa kun hän on ollut minussa kiinni alusta asti. Terkka lohdutti että voi senkin takia tuntua tältä kun kaikki on vanhassa muistissa ja hoituu rutiinilla.
Tänään 2 viikkoa vanha :)
Piti käydä jo Cuplaton-ostoksilla, kauhea pieru-pulauttelija 
Esikoinen on kunnon isosisko, koko ajan "puhuu" vauvasta ja haluaa että vauva tekisi kaikkea samaa kuin hänkin, ja haluaa kovasti ottaa vauvaa syliin. Se onnistuu kivasti niin että otetaan esikoinen omaan syliin ja sitten vauva siihen tuplasyliin, ja toinen pitää vähän silmällä mitä siinä etupuolella sitten tapahtuu. Toistaiseksi on likka hyvin vakavana istunut ja silitellyt vauvan päätä, kuin olisi saanut suuren kunniatehtävän. Sanoi ensimmäisen 3-sanaisen lauseenkin viime viikolla, "missä vauva on?"
No mutta meillä on helppo lapsi, oon kauhukseni huomannut että vertaan häntä aika paljon esikoiseen, joka oli rankka vauva monesta syystä... tulee huono omatunto. Ja kyllä hormonitkin tekee selvästi asioita, olen ihan eri tavalla kiinni tässä tulokkaassa kun hän on ollut minussa kiinni alusta asti. Terkka lohdutti että voi senkin takia tuntua tältä kun kaikki on vanhassa muistissa ja hoituu rutiinilla.
Tänään 2 viikkoa vanha :)
Piti käydä jo Cuplaton-ostoksilla, kauhea pieru-pulauttelija Esikoinen on kunnon isosisko, koko ajan "puhuu" vauvasta ja haluaa että vauva tekisi kaikkea samaa kuin hänkin, ja haluaa kovasti ottaa vauvaa syliin. Se onnistuu kivasti niin että otetaan esikoinen omaan syliin ja sitten vauva siihen tuplasyliin, ja toinen pitää vähän silmällä mitä siinä etupuolella sitten tapahtuu. Toistaiseksi on likka hyvin vakavana istunut ja silitellyt vauvan päätä, kuin olisi saanut suuren kunniatehtävän. Sanoi ensimmäisen 3-sanaisen lauseenkin viime viikolla, "missä vauva on?"
Juu ei tarvii enää miettiä mitä tekis. Hyvin pitää nään pojat mut liikkkeessä ☺ illalla ihan sattuu jalkoihin kun on ollu niin paljon jalkojen päällä.
Meillä tää uusin tulokas nukkuu yöt hyvin. Menee nukkuun klo.20 ja herää klo.01-02 ja sit herää klo.04-05 ja aamulla herää klo.08-09 mut päivällä hän olisi vaan äitin sylissä. Sinänsä hankalaa kun toi isompikin haluais olla äitin kans. Nyt lähtee manduca reppu käyttöön.
Sylissä on tyytyväinen mut muuten alkaa hirvee huuto. Sitterissä suostuu oleen hetken jos isoveli on lähellä. Eipä oo enää tylsää ☺ mitäs muiden vauva arkeen?
Meillä tää uusin tulokas nukkuu yöt hyvin. Menee nukkuun klo.20 ja herää klo.01-02 ja sit herää klo.04-05 ja aamulla herää klo.08-09 mut päivällä hän olisi vaan äitin sylissä. Sinänsä hankalaa kun toi isompikin haluais olla äitin kans. Nyt lähtee manduca reppu käyttöön.
Sylissä on tyytyväinen mut muuten alkaa hirvee huuto. Sitterissä suostuu oleen hetken jos isoveli on lähellä. Eipä oo enää tylsää ☺ mitäs muiden vauva arkeen?
Meidän 6vk ikänen poitsu löysi tänään omat nyrkit. Äiti hihittää vieressä kun toinen yrittää löytää nyrkeille reittiä suuhun. Välillä osu nenään, välillä otsaan ja siitähän tuli kauhee itku meillä myös jo jokellellaan aikas hyvin. Isoveli ei ymmärtäny et se on vauvan puhetta. Veikka kuullosti sen mielestä apinalta
Voi kääk, tänään kylvetin ekaa kertaa yksin meidän pikkuista nöpönenää, ja käänsin vauvan vatsa alaspäin pestäkseni selkäpuolelta. Yhtäkkiä vaavi pärskäytti vettä siihen malliin että tajusin että pää/naama oli mennyt liian alas veteen asti, ja pikkuisella meni vettä nenään tai suuhun, sitten alkoi itkemään. Säikähdin ihan hirmuisesti ja tuli taas maailman paskin äiti -olo. Että miten niin huolimattomasti vauvaa pidin että noin pääsi käymään. Tuntikaupalla itseäni tuosta soimannut, vaikka vauvalla oli parin minuutin päästä kaikki hyvin ja tyytyväisenä taas hymyili äidille. Itkettää... hormonihöyryjä?