Vauvan tulo lemmikkiperheeseen!

Meillä on mennyt paremmin kuin uskottiinkaan! Meillä siis 1-vuotias terrieri kotona, joka ottanut vauvan hyvin vastaan. Eniten jännitettiin sitä, että koiralla murrosikä päällä ja saattaisi käyttöytyä sen mukaisesti. Ensin vähän arkaili, meni pois vauvan luota. Nyt käy antamassa pusuja silloin tällöin ja ymmärtää olla rauhallinen vauvan lähellä. Lenkkeilytkin menee hyvin vaunujen kanssa. Ainut ongelma on ajankäyttö, kun koirallekin pitäisi järjestää "omaa aikaa", joka nyt jäänyt vähemmälle...
 
Me jouduttiin luopuu meidän kisusta koska tuli niin mustasukkaiseksi että alkoi pissailee vääriin paikkoihin. Katto myös vauvaa aina uhkaavasti vaikka pelkäs sitä enkä usko että se ois sille mitään tehny mut.. ihan hirvee ikävä mun karvavauvaa :'(
 
Mä yllätyin kun meidän koira ei ollut pätkääkään kiinnostunut vauvasta kun kotiuduimme! Vieraiden vauvoista on alkanut hirveä sähläys, nuuskiminen ja lopulta haukkuminen. Ehkä oma vauva sitten tuoksui tutummalta. Koira on jo myös vanha ja muutenkin rauhoittunut tosi paljon.

Muutaman viikon jälkeen koira on osoittanut vähän merkkejä vauvan ihmettelystä, ehkä vauvan itku on jo sen verran kovaäänisempää että vanhat korvatkin sen kuulevat. Erityisesti koira nuuskii vauvaa jos olen itse ruokapöydässä ja vauva lähellä sitterissä, onneksi kuitenkin aika rauhallisesti. Mutta... yksi päivä vauva itki pitkään, koira seurasi meitä levottomana ja kun otin vauvan polvieni päälle makaamaan, yritti koira napata sen pipon suuhunsa. Koira ei vaikuta vihaiselta, mutta vähän hämmentyneeltä. Siksi olen varuillani jos vauva on sitterissä ja tilanteeseen liittyy ruokaa tai itkua. Vanhan koiran päähänpistoista kun ei ihan voi olla varma... :confused:

Isompiin lapsiin koira suhtautuu tosi kärsivällisesti, kävelevä lapsi on varmaan helpompi tunnistaa ihmiseksi. Ja isommat lapsethan yleensä tiputtelevat koiralle ruokaa pöydästä, joten ovat hyviä liittolaisia. :)
 
Jatkan vielä että koira on muutoin kotona rauhallinen enimmäkseen, mutta aika rasittava sitten kun tulee vieraita. Koira on kovin huomionkipeä ja kiehnää vieraissa, mikä on ikävää silloin jos ei ole ihan varma tykkäävätkö kyläilijät koirista.

Tekah onko teidän hauva jack russel? :) Meillä on karkeakarvainen kettuterrieri.
 
Onhan se jack russel, intoa ja vauhtia täynnä niinkuin voi kuvitella! Sen takia oonkin ollut ihmeissäni kun jaksaa vauvan lähellä olla niin rauhallinen. Mutta kyllä eläimet on aina eläimiä, parempi olla ylivarovainen niiden kanssa vaikka kuinka tietäisi, miten käyttäytyvät. Meillä on varmaankin odotettavissa, että koira yrittää pomottaa/alistaa tyttöä. Tämä on mun eka koira, joten senkin takia vähän hakemista tämä yhteiselo välillä.
 
Mä olen miettinyt olisko meidän koirapapalla kuitenkin jonkinlainen suojeluvaisto vauvaa kohtaan, koska usein esimerkiksi nukkuu sen sitterin vieressä. Jos tuo levottomuus vauvan itkiessä olisikin sitä että se ei vaan tiedä miten pitäisi pieni vinkuja pelastaa. Usein elukat kuitenkin vaistoaa että lapset on lapsia ja saattaa olla yllättävänkin kärsivällisiä niitä kohtaan. Mutta parempi olla tarkkana kuitenkin!
 
Meillä on koira alkanut vikistä, jos tyttö itkee oikein kovasti. Kyllä se varmasti ainakin vaistoaa, että toisella on hätä.

Tänään yritti koira saada tytöstä leikkikaveria! Vei lempipallonsa tytön leikkikehään, kun makoili siellä. Kuonolla vielä pukki lähemmäs, kun toinen ei palloa ottanut :grin Eipä ole koira sisäistänyt, että siskon kyvyt on tässä vaiheessa vielä aika rajalliset.
 
Tekah oon kerran tän jo sanonu mut sanonpa vielä, sulla on ihana koira! :)
 
Kiitos, catti! Kyllähän se ihana on, mutta kun sattuu hankalalle päälle, niin tulee mieleen, että olisi helpompaa elää vauva-arkea ilman koiraa. Mutta pois en antaisi, on meille kuin lapsi tuo koira :Heartred
 
Myöhemmin koirasta tulee varmasti myös lapselle rakas perheenjäsen ja leikkikaveri. :)
 
Mun toinen kissa jouduttiin lopettamaan toissa keväänä ja toinen oli niin seurankipeä, että etsin sille syksyllä uuden kodin. Silloin ei ollut vielä tietoa vauvan tulosta, mutta nyt olen ollut tosi iloinen että asiat menivät näin. Paitsi että kissa on tosi tyytyväinen uudessa kodissaan ja sillä on siellä enemmän seuraa (myös toinen kissa), on myös itsellä turvallisempi olo, kun ei tarvitse pitää koko ajan silmällä sen puuhia vauvan läheisyydessä. Kavereilla on kissa, joka yrittää vauvan vaunuihin nukkumaan aina kun silmä välttää, oli siellä vauva tai ei... Jos olosuhteet sallivat, muutaman vuoden päästä otan varmasti lemmikin juuri tuosta Itun mainitsemasta syystä, ja opettaa se varmasti lapselle myös empatiakykyä, vaikkei tietysti sisarusta siinä mielessä korvaakaan. Itselle ainakin on jäänyt hyvin lämpimät muistot lapsuuden lemmikeistä.
 
Me ollaan mietitty toista koiraa (mutta ei vielä!). Haluttaisiin toinen lapsi ja sitten, kun ovat n. kouluikäisiä niin voisi ottaa toisen pennun. Se opettaisi lapsille huolehtimista ja vastuuta. Tietty myös kärsivällisyyttä. Pitää katsoa, missä meidän elämä on silloin, kun tämä olisi ajankohtaista, mutta suunnitelma olisi ainakin tällainen :)
 
Meillä kissat on olleet hyvin varovaisia vauvan suhteen. Vasta viime päivinä ovat uskaltaneet haistella vähän lähempää. Aluksi olivat tosi hämmentyneitä ja toinen kävi katsomassa kun imetin, että kuka kumma hänen paikalla mamman kainalossa on. Itku niitä ei enää tunnu häiritsevän. Vaunuihin yrittävät mennä joten siinä on vähän vahtimista. Pitäisi ostaa sellanen verkko suojaksi.
 
Meillä on tytölle sellainen leikkipesä eli vähän kuin uimarengas, jonka keskellä on tyynyjä. Tyttö viettää siinä päivisin aika paljon aikaa, katselee roikkuvia leluja tai nukkuu. Nyt meidän koira on päättänyt, että hänkin haluaa! Menee siis nukkumaan pesään, kun tyttö ei ole siinä. En oo oikein varma, mitä mieltä oon tästä: olisko parempi, että on vain tytön paikka eli koiralta kielletty vai antaako olla, kun muutenkaan ei ole rajoitettu koiran pääsyä minnekään...?
 
Aika moni pitää koiran ja lapsen lelut erillään..Meillä on leikkimaton kanssa sama pulma,koira on ehtinyt makailla siinä muutamaan otteeseen ja tosi vaikea on nyt vanhaa kuuroa opettaa siitä pois.Ei se muuten haittaisi mut kun on nää kurakelit ja vauva kuitenkin nuohoaa naamallaan sitä mattoa,ehkä vähän liikaa vastustuskyvyn kasvatusta tulee!
 
Kaikilla varmasti vauvat jo tavalla tai toisella liikkuvat enemmän tai pitävät enemmän meteliä. Mites lemmikit ovat asiaan suhtautuneet ? :)

Meidän koira on välillä vähän liiankin kiinnostunut vauvasta, kun jalat ja kädet vispaa ja ääntä löytyy. Aina tarvii käydä haistelemassa ja nuolemassa kädet ja jalat. Olen myös huomannut, että koirasta on tullut melko mustasukkainen varsinkin miehestä. Aina yrittää ängetä väliin jos ottaa vauvan syliin ja iltaisin kiipeää melkein naamalle kerjäämään huomiota. En oikein tiedä mitä tuolle huomion kerjäämiselle voisi tehdä kun koirankin kanssa kuitenkin touhutaan ja rapsutellaan kun vauva on nukkumassa ja on aikaa..
 
meillä oli joululomalla isovanhempien luona neljä isoa koiraa, ja oli hauska seurata niiden erilaista suhtautumista vauvaan :) yksi oli aina heti paikalla jos vauva inahtikin ja olisi tahtonut koko ajan nuolla sen päätä tai jalkoja. toinen näytti pelkäävän vauvaa ja kiersi sen aina kaukaa. kolmas oli aika neutraali mutta haukkui kantoliinalle, ja neljäs oli kuin vauvaa ei olisi olemassakaan - ei tainnut edes katsoa siihen suoraan. ja käytökset meni melkein jokaisen kohdalla juuri päin vastoin kuin oltiin ajateltu!
 
Mäkin havahduin nyt jännittämään mitä tuo meidän koiravanhus tuumaa sit kun tyttö lähtee liikkeelle sen perään..Tähän mennessä yhteiselo on sujunut kun eivät välitä toisistaan eikä kuuro koira vauvan huudoista piittaa.Sosehetki tosin koiraa kiinnostaa kovasti,silläkin tuntuu olevan herkkyyskausi syömiseen kun pää tunkee lähemmäs aina jos lattialla sitterissä syötän. :D
 
Toi syömishetki kuulostaa teidän kokoonpanolla Itu hellyttävältä :) mut varmaan on joskus vähän rasittavaakin jos karvainen kaveri kuolaa myös vierellä..
 
No joo meinasin antaa sille soseen jämät mut onneksi muistin et vauva oli juuri saanut rotatehosteen,koira ja rota ei varmaan ole mattoystävällinen yhdistelmä. :D
 
Takaisin
Top