Vauvan tulo lemmikkiperheeseen!

[firstBaby]

Hei! Olen nyt rv7+6,

Olen valmistunut eläintenhoitajaksi, koko ikäni rakastanut eläimiä yli kaiken ja se on näkynyt arkielämässäni enemmän ja vähemmän. Omia pörriäisiä kotona on lapsesta saakka ollut monia, juurikin minun vuokseni

Tähän saakka nämä karvaiset ja karvattomat menijät ovat olleet lapsen roolissa siltä osin, että suurinosa vapaa-ajasta menee näitä sylitellessä, hoidellessa ja koiran kanssa harrastellessa. Nyt on kumminkin alkanut raskauden sisäistämisen jälkeen hiukan huolettaa, miten kaikki sujuu ja lähtee käyntiin synnytyksen jälkeen uudella kokoonpanolla.

(selvennetään nyt että asunnosta löytyy keskikokoinen noutajasekoitus, neljä kissaa, kolme pupusta, kiinankellosammakoita, käärme ja hamsteri)

En missään nimessä ajattele yhdestäkään luopumista ratkaisuna mihinkään, sitä vastaan olen täysin.

Ensimmäinen huoli on siitä, miten koira ottaa tulokkaan vastaan. Nyt jo vanhempi koiruli asui vielä pentuna/nuorena kanssani vanhemmillani, jossa äidilläni oli hoidossa lapsia kotona (perhepäivähoitaja) ja silloin koira olisi antanut lasten vaikka kiipeillä päällänsä, mikäli se olisi sallittu. Mutta tilanne on toki eri, kun siitä on jo sen verran aikaa ;o miten muiden koirat ovat sopeutuneet?

Toinen herää siitä, miten saan arjen pyörimään niin,. että minulla riittää aikaa kaikkeen :O
Toki minulla on mies apuna, joka auttaa arjen askareissa ja koiran + muiden kanssa.
Mitenköhän lenkkeilyt koiran ja vauvan kanssa sujuvat?

Olen aina ollut itse sitä mieltä, että muuten lapsen on hyvä syntyä lemmikkiperheeseen.. Lemmikit opettavat monia asioita ja en näe mitään negatiivista syytä, miksi lemmikkini ja lapseni eivät sopisi saman katon alle.

 

[neljäskissa]

me olimme ottaneet kanin vuosi ennen esikoisen syntymää ja pojan syntyessä jotkut olivat sitä mieltä että siitä pitäisi luopua. mutta se ei ollut vaihtoehto. hyvin nuo ovat samassa tilassa menneet, silloin kun poika oli vielä pienempi niin kania pidettiin häkissä kun poika makoili lattialla. nyt poika tulee 2v ja kavereitahan nuo ovat, kanin halutessa rauhaa pääsee hän häkkiin turvaan. tosin poika sielläkin vieraillut paristi katseen välttäessä :D sitä paitsi olen jostain lukenut/kuullut että jos vauva kodissa on lemmikkejä niin ei niin helposti tulisi allergioita.

 

[Sukey]

Jos koira on jo tottunut lapsiin, niin tuskin tulee ongelmaa. Tietysti pieni lapsi vie todella paljon aikaa, joten muutos on lemmikeille suuri.

Meillä on kolme kissaa, eivätkä ne mielestäni stressanneet lapsen syntymää. Tosin me ei myöskään olla palloteltu niitä kovinkaan kummoisesti, joten ne eivät menettäneet niin paljon omaa aikaansa lapsille.

Itse kyllä ymmärrän täysin, jos joku haluaa luopua lemmikeistä lapsen syntymän jälkeen. Kun ensin antaa läheisyyttä lapselle ja sen jälkeen haluaa hoitaa parisuhdetta, niin kaikki eivät välttämättä halua enää lopulla vapaa-ajallaan silittää ja helliä lemmikkejä. Kyllä ihmisellä täytyy välillä olla mahdollisuus olla itsekseen ilman minkäänlaista fyysistä kontaktia toiseen elävään olentoon :-)

 

[Syystoukka]

Meillä on tällä hetkellä 3v koiraherra. Sekoitus kahdesta melko haastavasta rodusta ja lisäksi hän on kodinvaihtaja, joka tuo luonnollisesti omat ongelmansa (eroahdistus, remmirähjäys jne). Monessa asiassa ollaan paljon edetty tässä kolmen vuoden aikana, mutta en usko, että koiran remmirähjäystä saadaan täysin kitkettyä pois ennen vauvan syntymään, jos ylipäätään koskaan. Vaunulenkit ei siis varmaankaan tule kysymykseen 35kg rähjän kanssa. Onneksi koira on alusta saakka opetettu menemään "meidän ehdoilla" eli koira ei sekoa, vaikka ei pääsisi pitkille lenkeille ja koko ajan ei tehdä jotain aivojumppaa. Lisäksi koira on aikalailla mustasukkainen ja varmasti on alussa ainakin tunkemassa silitettäväksi aina, kun "muukalainen" on sylissä tai vaipanvaihdossa tai muuten. Mutta kyllä tuo varmasti hyvin pian tajuaa, että pikkuinen kuuluu laumaan ja eikä varmaan tarvitse itkuhälyttimiäkään hankkia, kun koiruus ajaa saman asian :)

 

[Sukey]

Aloittajalle vielä, että vauvan ollessa pieni koiran lenkittäminen käy helposti. Syyskuussa on varmasti vielä sen verran lämmintä, ettei tarvitse olla vauvan kanssa kahta viikkoa sisällä. Ja koiran voi totuttaa kävelemään vaunujen vieressä ennen vauvan syntymistä. Pitkille lenkeille on helppo lähteä, jos/kun vauva nukkuu pitkiä päiväunia.

Ensi keväänä voi olla kinkkisempää, kun pieni ei enää viihdy vaunuissa tai rattaissa, vaan haluaa mennä ja tutkia :D Mutta niitä on turha vielä murehtia, koska pienen lapsen kanssa arki muuttuu vähän väliä ja elämä kyllä löytää itselleen sopivan uoman :)

 

[Jenni-Julia]

Meillä ollut aina koiria. Esikoisen syntyessä meillä oli 12 kuukauden ikäinen rottweiler. Kun vauva tuotiin kotiin laskin kaukalon maahan. Koira ei mennyt lähellekään, ikäänkuin vauvan ympärille olisi tullut kupla. Meni pidempi aika ennen kuin koira tuli haistamaan läheltä vauvaa. Koira tiesi, että tässä on jotain niin kallista, ettei parane heti edes haistaa. Koskaan ei ole ollut mitään ongelmaa. Aina ollaan pystytty luottamaaan koiraan 100 %.
Sama juttu toistui kun meidän tyttö syntyi vuotta myöhemmin. Kun meidän tyttö täytti vuoden hommattiin toinenkin koira, Pittbul. Eikä koskaan mitän ongelmaa. Meillä koirat ja laset parhaimmat ystävät. Mutta meillä ei okoirat ole kuitenkaan lapsia kohtaan ylisuojelivia, vaan ollaan tehty selväksi, että me ollaan ne jotka suojelee ja hoitaa. Ei koirat. Yönsä koirat nukkuu aina lasten sängyn vieressä, paitsi nyt rotikka pentuboksissa, kun sai 17.1 pentuja. :) Silloinkin päästi heti lapset katsomaan pentujansa.:)

 

[Jenni-Julia]

tuosta lenkittämisestä vielä kannattaa miettiä sitäkin, että kaikki vauvat eivät viihdy vaunuissa. Miten silloin toimitaan.
Mutta meillä ainakin rullannut aina tosi hyvin ! :) me toki asutaan sen verran syrjässä, että koirat saa olla irti pihassa, sekin auttaa todella paljon. Sitten meistä jomki kumpi käynyt juoksuttamassa koirat, metsässä tai pellolla kun molemmat ollaan kotona. Meillä myös koirat tottuneet siihen, että mennään sitten ku me sanotaan :) Uskon kyllä etää kaikki sujuu :) Kunhan vain itse jaksaa ! :) Täytyy muistaa omakin jaksaminen.

 

[Itu1]

Muakin vähän jännittää meidän terrierin suhtautuminen tulokkaaseen. Se on lasten kanssa kyllä erittäin kärsivällinen, mutta vauvoista menee ihan sekaisin. Ilmeisesti jo vauvan tuoksu on koiralle hämmentävä. Ei koira varsinaisesti mitään tee, mutta varsinkin vieraiden vauvojen kanssa on pitänyt varoa ettei koira vahingossa raavi vauvaa. Jos taas koira ei pääse vauvaa hulluna nuuskimaan, alkaa päättymätön haukkuminen. Toivottavasti koira tottuu sitten kun vauva ei ole vieras vaan pysyvä asukas meillä...

 

[nanzu88]

meillä kotona melkein viisivuotias dobermanni.. on kyllä tuohon esikoiseen tottunut, koska tuli meille pentuna silloin kun esikoinen syntyi.. saa nähdä miten nyt meitin poika reagoi kun tulee yksi kaksijalkainen lisää mikä menee jossainvaiheessa nelivedolla :D

 

[kaali]

Meille tuli 4 kuukautta sitten löytökoira, jonka kanssa nuo remmirähjäämiset sun muut on tulleet tutuiksi. Tyttö on vielä hyvin nuori ja energinen, alle vuoden, ja 25kg kyllä jaksaa myös vetää... Lisäksi on ongelmia mm. vieraiden kanssa. Ollaan tehty hulluna töitä nämä kuukaudet - rähjäämisen, vetämisen, vieraille huutamisen / ihmisarkuuden, mielialan mukaan vaihtelevan sisäsiisteyden, tavaroiden syömisen jne. kanssa - ja tulokset on alkaneet näkyä. Toki tekemistä on vielä paljon. Mutta upea tunne, koska plussan jälkeen murehdin näiden kahden yhteiseloa valtavasti. Vähän aikaa sitten meillä kävi vauvavieras, ja suureksi onneksemme kaikki meni hienosti. Onneksi tää koira on ollut suhteellisen nuori ja helposti koulutettavissa, toisin kuin aluksi tuntui. Nyt jatkamme samaa rataa niin eiköhän vaunulenkeistäkin tule pääosin oikein mukavia!

 

[Jenniy_]

Mua arveluttaa toi lenkkeily tuon meidän koiruuden kanssa.. Elättelen suuria toiveita, että se syksyyn mennessä osaa jo kävellä nätisti yhdellä puolella tietä eikä loiki edestakaisin. :D Täytyy varmaan sitten tosiaan harjoitella vaunujen kanssa kävelyä jo ennen vauvan tuloa.
Meidän koira on toki vasta noin puolivuotias, eli pentusählä ja malttamaton vielä.

Luultavasti tuo Choco-poika pelkää vauvaa ainakin aluksi. Se pelkää kaikkea. Toin eteiseen pienen matkalaukun reissua varten ja jestas se oli pelottava ! Sitä piti tuijottaa uhkaavasti toiselta puolelta asuntoa ja murista sohvan takaa. :D

Mutta ehkäpä se tottuu sitten ajan kanssa vauvan itkuun ym.
Auttaako se mitään, jos ennen vauvan syntymää esim. kuunteluttaa koiralla vauvan itkua ? Pissavaippaa tai harsoa mies saa sitten kuskata synnäriltä kotiin, jotta koira tottuisi edes vähän vauvan hajuun.

Kuinka paljon olette antaneet koiran ottaa kosketuskontaktia vauvaan ? Vai kiellättekö ehdottomasti vauvan tarkkailuakin ? Jos sitä kovin kieltää vauvan lähellä oleilun, niin eikös se voi alkaa jotenkin pelkäämään vauvaa, koska sitä aina kielletään ?

 

[kaali]

Jenniy_, on ehdottomasti hyvä idea kuunteluttaa vauvan ääniä! :) Koiran kanssa voi myös etukäteen treenata, mihin saa tulla ja mihin koskea. Jos englanti sujuu, Sophia Yinillä on sivuillaan sekä kaikenlaista video-opetusta koulutuksesta sekä blogikirjoitus siitä, mitä kaikkea helppoa ja hyödyllistä koiran kanssa kannattaa opetella ennen vauvan tuloa. Yin on todellinen koiraguru, joka osaa selittää asiat hurjan yksinkertaisesti. :)

En itse usko, että koiralta on tarpeen kieltää kanssakäynti vauvan kanssa - nehän ovat samaa perhettä. Säännöt on vain tehtävä selväksi rohkaisemalla hyvää ja ehkäisemällä ei-toivottua käytöstä. Jos esimerkiksi et halua koiran nuolevan vauvaa, voit ensin kieltää jos se yrittää näin tehdä ja palkita, jos se tarjoaa tilalle hyvää käytöstä, esim. istuu, vaihtaa nuuhkimiseen tms. Jos se rikkoo kieltoa heti ja nuolaisee uudestaan, täytyy tietysti seurata johdonmukainen, EI-liian kova rangaistus, siis esim. portin taakse laitto. Vauvasta ei kannata tehdä koiralle mystistä, vältettävää asiaa, jonka lähestymisestä seuraa huutoa. Ja jos koira pelkää, sen kannattaa antaa tutustua kun siltä tuntuu, aikaa on eikä vauvasta tarvitse tehdä suurta numeroa. :) Koiran elämä muuttuu siinä kovasto kuitenkin, joten on tärkeää että sen rutiinit pysyvät, että se saa tarvitsemansa määrän tilaa ja toisaalta myös mahdollisuuden tutustua ja rakastua uuteen perheenjäseneen. Koira voi oireilla esim. mustasukkaisuutta, mutta se menee varmasti ohi lempeällä johdonmukaisuudella. Ja mitään kummallisempaa tuskin tarvitaan, koira varmaan mielellään tarkkailee arjen puuhia ja osallistuu niihin haistelemalla. Ja kyllä se tajuaa että sille jutellaan, joten senkun pölötät menemään vaippaa vaihtaessa. :)

Vaunulenkkejä kantsii joo treenata etukäteen. Varmasti töhötys helpottaa kun pentu kasvaa, ja vaunut voi toimia hillitsevänäkin elementtinä. Huoli pois siis, koirat sopeutuu mitä ihmeellisimpiin asioihin ja monet vauvatkin rakastaa koirien seurailua aivan hysteerisesti! :D

 

[Jenniy_]

Täytyypä tutustua noihin sivuihin, kiitos kaali vinkistä ! :)

Tuo meidän haukku kyllä on sellainen, että se änkeää kaikkiin arkisiin touhuihin mukaan ja pyörii jaloissa ärsyttämiseen asti välillä. Oppisikohan se pyykkien ripustamisen narulle ja tiskaamisen ? :D
Muutenkin olen miettinyt tuota mustasukkaisuutta, kun koira saa paljon huomiota. Toisaalta se on myös tosi itsenäinen ja voi leikkiä tuntikaupalla yksikseen. Ehkäpä jos sitä ei itse jännitä, niin koirallekaan se ei tuota isompia "ongelmia". :)

 

[kaali]

Varmaan yks hyvä vois olla poistaa matot aluksi, meidän murkkuikänen ainakin protestoi pissakakkatempuilla... :D

 

[Syysmorsian]

Meillä 2 kissaa, jotka toivottavasti suhtautuvat vauvaan hyvin. Tosin voi olla, että ainakin poikakissa tulee olemaan hieman mustasukkainen "mamman" huomiosta, kun on sellainen "sylivauva" :P
Pinnasängyn päälle täytynee rakentaa verkko, että vauva saa nukkua rauhassa, kissat kun yleensä menevät mielenkiinnolla kaikkiin uusiin paikkoihin nukkumaan...

 

[Santtu88]

Hei, oletteko huomanneet lemmikkien käytöksen muuttuneen sen jälkeen kun tulitte raskaaksi? Mun äidilläni on oikea super-adhd koira ja huomasin, että alkuraskaudessa se vain istui kauempana ja tarkkaili kun taas muita kohtaan koira hyppi ja riehui. Lisäksi tuntui, että se otti mun käskyt enemmän todesta kuin muiden. En tiedä aistiiko koira raskauden vai onko minun läsnäoloni vain niin rauhoittavaa

Lisäksi meidän kissa on alkanut nukkua päivisin mun vatsallani tai ihan kiinni kyljessä. En ole varma onko kyse vain hellyydenkipeydestä..

Syysmorsian; minäkin olen suunnitellut sellaista verkkoa pinnasängyn päälle! Pelkään, että meidän halipulla-kissa hiippailee vauvan päälle nukkumaan.. Tuntuu jotenkin hassulta pistää vauva "häkkiin" nukkumaan

 

[Syysmorsian]

Santtu88: minuakin hieman huvittaa ajatus vauvan nukuttamisesta "vankilassa", mutta onhan niitä vaunujen päälle laitettavia verkkojakin :)

En tiedä haluanko vain uskoa niin, mutta minusta tuntuu, että appivanhempien kultainennoutaja ei enää hypi minua vasten niin kuin sillä on ollut tapana. Välillä istuu vieressäni ja tuijottaa mua herkeämättä ja käy lähelle nukkumaan...

 

[Kissankello]

Meillä ei ite tällä hetkellä ole lemmikkejä, mutta mua jännittää aika paljon anopin koirat. Sillä on niitä neljä, joista kolme on tällasii täysin aikuisia Virosta pelastettuja ongelma tapauksia..niistä kahdella on lähinnä vaan kauhee eroahdistus, mutta kolmas on aikamoinen räyhääjä, koska se pelkää kaikkea. Eikä se anna kenenkään muun oikein edes silittää tai koskea, kuin anopin ja sen miehen. Neljäs koira on tosi rauhallinen ainakin aikuisten seurassa, tosin se tykkää tulla viereen istuu ja sit käydä nojaamaan ja lössähtää päälle (ja tää on siis 37 kilon tankki :)).

Mulla on itellä ollut enemmän kissoja, rottia ja hamstereita eikä ole hirveesti kokemusta koirista (ollut lapsena vaan muutaman vuoden ulkokoira, kun asuttiin maalla), joten olen aika arka varsinkin näiden pelastettujen koirien kanssa, ja melkeimpä pelkään tätä räyhääjä tapausta. Aina kylässä anoppikin kehoittaa olla antamatta mitään huomiota sille, ettei se käy vahingossakaan räyhää mulle . En ollenkaan tiedä miten kukaan näistä koirista suhtautuu pikku nyyttiin ja sen itkuun ym., kun ei ne ole koskaan ollut missään tekemisissä lasten kanssa. Ei ne varmastikaan tahallaan mitään tee, mutta pelkään, että ne säikähtäessään/innostuessaan satuttaa vauvaa.

Pitää tästä vielä anopin kanssa jutella ja setvitellä miten tehdään, mutta ei hänkään ole aikaisemmin "ongelma koiria" vauvoihin tutustuttanut. Heillä on kyllä viimeiset 35 vuotta aina ollut koiria (tosin hyvin leppoisia semmoisia), joten onneksi ei ne ole mitään uusia kokemattomia koiranomistajia. Silti tuntuu jotenkin, että sitä räyhääjää en haluais millään päästää lähellekään vauvaa, mutta niinkuin Jenniy ja kaali mainitsi, ettei vauvasta kandeis tehdä liian mystistäkään asiaa koiralle. Mutta jotenkin vaan pelottaa ihan hirveesti, että se vielä satuttaa vauvaa...

Oisko muilla kokemuksia miten tutustuttaa tällasii koiria?

 

[Tekah]

Meidän "viime syyskuun lapsi" on jackrusselinterrieri uros. Tänä viikonloppuna miehen veljen perhe oli vierailulla vajaa vuoden ikäisen tyttönsä kanssa. Vähän etukäteen jännitettiin, että mitenkähän koira suhtautuu lapseen. Meni paljon paremmin kuin uskallettiin kuvitellakaan! Koira kävi välillä antamassa pusuja tytölle ja leikkivät yhdessä lelulaatikolla! Saattin jopa opetettua, että tytön kädestä ei saa ottaa leluja, vasta on kun pudottanut tai heittänyt maahan. Nyt on kyllä huojentunut olo tämän "ensi syyskuun lapsen" kanssa koiran suhtautumista ajatellen. Eiköhän se hyvin mene! :)

 

[miiumiu]

hei, mites teillä muilla on lemmikit suhtautunu uusiin perheenjäseniin? Täällä on kissat tosi kiinnostuneita vauvasta ja hirvee vahtiminen ettei pääse liian lähelle. Muuten kaikki hyvin mut joku kissoista oli yks päivä pissannu sohvalle