Tällaista ketjua tänne toivottiin, eli höpinöitä imetyksestä, pulloruokinnasta yms. :)
Vauvan ruokinta
- Ketjun aloittaja rosmarinaa
- Aloituspäivämäärä
Kiitos Rosmarinaa tämän ketjun tekemisestä ko jotkut on niin käettömiä
Mutta siis kaipaisin jo kokeneilta mammoilta mielipiteitä imettämisestä että imettääkö vaiko ei ja myös tulevilta ensimmäistä odottavilta mammoilta.
Tosiaan minua itseäni suuresti ahistaa koko imettämis aihe ja vakaasti olen ollu sitä mieltä etten imetä! Mutta olen ruvennut myös hieman harkitsemaan etten olisi liian jyrkästi kieltäytymässä.. mutta jos haluaa imettää ja sitten haluaakin lopettaa niin miten se onnistuu ja mitä kaikkea pittää hommata jos aikoo imettää ja mitä pittää ottaa huomioon jaja oon ihan pihalla ja kohta laps syntyy eikä tämä tuleva mami tiijjä ees miten ruokkia häntä
(Muokkasin omia kirjotuksiani)
Mutta siis kaipaisin jo kokeneilta mammoilta mielipiteitä imettämisestä että imettääkö vaiko ei ja myös tulevilta ensimmäistä odottavilta mammoilta.
Tosiaan minua itseäni suuresti ahistaa koko imettämis aihe ja vakaasti olen ollu sitä mieltä etten imetä! Mutta olen ruvennut myös hieman harkitsemaan etten olisi liian jyrkästi kieltäytymässä.. mutta jos haluaa imettää ja sitten haluaakin lopettaa niin miten se onnistuu ja mitä kaikkea pittää hommata jos aikoo imettää ja mitä pittää ottaa huomioon jaja oon ihan pihalla ja kohta laps syntyy eikä tämä tuleva mami tiijjä ees miten ruokkia häntä
(Muokkasin omia kirjotuksiani)
Odette
Piirimestaruustason postaaja
Tuli mieleen, että ehkä yksi tärkeä asia olisi pohtia, että miksi et halua imettää/miksi sinusta tuntuu, että et halua imettää/miksi imettäminen ahdistaa?
Vastauksena kysymykseen:
Itse haluan imettää, jos suinkin voin, koska paitsi että on usein helpoin ja kustannustehokkain (ruoka kulkee aina mukana ja on ilmaista) tapa ruokkia vauva, sillä ja äidinmaidolla on niin suuria terveyshyötyjä niin äidille kuin vauvalle ja vaikuttaa lapsen kehitykseen positiivisen vuorovaikutuksen ja ihokontaktin kautta, että lähtökohtaisesti imetys on meille ykkösvalinta.
MUTTA: kaikki eivät voi imettää, eikä imetys asianmukaisesta ohjauksesta, kärsivällisestä yrittämisestä huolimatta tai muista syistä onnistu tai esim. jostain lääkitys- tai sairaussyistä ei saa imettää, eli olen itse ajatellut asian niin, että jos imetys ei jostain syystä meillä onnistu, yritän ensisijaisesti saada maitoa lypsettyä ja ruokkia vauvaa ihokontaktissa pullosta omalla äidinmaidolla ja sitten viimesijaisena vaihtoehtona korvikkeella. Jos imetys ei onnistu, olisi se varmaan itselleni pieni pettymys ja tuntuisi epäonnistuneelta, mutta en silti pidä muita äitejä epäonnistuneina tai "huonoina äiteinä", jos eivät halua tai voi imettää. Tilanteet ja ihmisten taustat ovat erilaisia. Itse vain en kaiken imetykseen liittyvän tietoni perusteella voisi omalla kohdallani lähtökohtaisesti aloittaa pullolla ja korvikkeella, koska itsekin yritän syödä mahd. terveellisesti ja "oikein", joten haluaisin tarjota samaa vauvalle. Mutta tosiaan: aina ei hyvä yrityskään auta ja sitten pitää toimia toisin, tilanteen mukaan.
Yritän siis aloittaa imetyksellä ja olen varmistellut jo vähän tukiverkostoa (esim. http://www.imetys.fi/ voi tarvittaessa saada vertaistukea ja opastusta) siltä varalta, että sairaalassa ei neuvota kunnolla tai tulee ongelmia muuten. Tuolta sivustolta löytyy myös kaikenlaista infoa ja ehkä myös jotain vastauksia Henuu pohtimiisi asioihin.
Vastauksena kysymykseen:
Itse haluan imettää, jos suinkin voin, koska paitsi että on usein helpoin ja kustannustehokkain (ruoka kulkee aina mukana ja on ilmaista) tapa ruokkia vauva, sillä ja äidinmaidolla on niin suuria terveyshyötyjä niin äidille kuin vauvalle ja vaikuttaa lapsen kehitykseen positiivisen vuorovaikutuksen ja ihokontaktin kautta, että lähtökohtaisesti imetys on meille ykkösvalinta.
MUTTA: kaikki eivät voi imettää, eikä imetys asianmukaisesta ohjauksesta, kärsivällisestä yrittämisestä huolimatta tai muista syistä onnistu tai esim. jostain lääkitys- tai sairaussyistä ei saa imettää, eli olen itse ajatellut asian niin, että jos imetys ei jostain syystä meillä onnistu, yritän ensisijaisesti saada maitoa lypsettyä ja ruokkia vauvaa ihokontaktissa pullosta omalla äidinmaidolla ja sitten viimesijaisena vaihtoehtona korvikkeella. Jos imetys ei onnistu, olisi se varmaan itselleni pieni pettymys ja tuntuisi epäonnistuneelta, mutta en silti pidä muita äitejä epäonnistuneina tai "huonoina äiteinä", jos eivät halua tai voi imettää. Tilanteet ja ihmisten taustat ovat erilaisia. Itse vain en kaiken imetykseen liittyvän tietoni perusteella voisi omalla kohdallani lähtökohtaisesti aloittaa pullolla ja korvikkeella, koska itsekin yritän syödä mahd. terveellisesti ja "oikein", joten haluaisin tarjota samaa vauvalle. Mutta tosiaan: aina ei hyvä yrityskään auta ja sitten pitää toimia toisin, tilanteen mukaan.
Yritän siis aloittaa imetyksellä ja olen varmistellut jo vähän tukiverkostoa (esim. http://www.imetys.fi/ voi tarvittaessa saada vertaistukea ja opastusta) siltä varalta, että sairaalassa ei neuvota kunnolla tai tulee ongelmia muuten. Tuolta sivustolta löytyy myös kaikenlaista infoa ja ehkä myös jotain vastauksia Henuu pohtimiisi asioihin.
Hei Henuu, samoilla linjoilla olen Odetten kanssa.
Ja myös sama kysymys: Mikä imettämisessä eniten ahdistaa?
Oletko joutunut painostuksen alaiseksi vanhempien tai th toimesta? Saanut liikaa hyvää tarkoittavia neuvoja? Kaverit pelotelleet sillä että on kamalaa ja sattuu jne?
En tiedä millä paikkakunnalla asut, mutta meillä täällä kaakonkulmalla toimii Imetyksen Tuki Ry:n paikallisosasto, josta saa neuvoa jos kun ahdistaa/ei suju jne. Oletko ottanut selvää löytyykö teiltä päin? He kyllä neuvovat myös pulloruokinnan. Meillä he kävivät pitämässä luennon neuvolassa imettämisestä ja se ainakin itselle toi uusia ajatuksia aiheesta.
Jos aiot pulloruokkia lapsen niin, imetyksen tuki ry suositteli tutustumaan aiheeseen lapsentahtinen imetys pulloruokinnassa.
Periaatteessa pulloruokintaa varten tarvitset alkuun muutaman erilaisen tuttipullon ja niihin kasan päitä. Erilaisia sen takia että löydät sen parhaan omalle lapsellesi. Lisäksi tietysti korviketta ja jos haluaa elämää helpottaa niin pullojen sterilointilaite ja kuivausteline. Hyvin pienellä pääsee siis alkuun. Itse olen myös ostanut kaiken varalta muutamia tuttipulloja päineen kaappiin, jos imettäminen ei onnistu tai tarvitsee aluksi antaa lisämaitoa. Ostin Ainun peruspulloja ja sitten yhden ns. koliikkipullon, josta ei pysty imemään liian nopeasti, joka on se pulloruokittujen lasten suurin ongelma.
Omalla kohdalla JOS imetys onnistuu haluaisin imettää siihen asti kun napero on n. puoli vuotias. Sitten kiinteiden ruokien kunnollisen aloittamisen jälkeen siirtyminen korvikkeeseen. Suoraan sanottuna haluan olla siinä kohtaa vähän itsekäs ja saada enemmän vapautta vauvan hoidosta ja siirtää sitä enemmän miehelle. Tietenkin mies hoitaa vauvaa koko ajan, mutta niin pystyn loppu äitiyslomasta omasta mielestäni nauttimaan enemmän.
Ja myös sama kysymys: Mikä imettämisessä eniten ahdistaa?
Oletko joutunut painostuksen alaiseksi vanhempien tai th toimesta? Saanut liikaa hyvää tarkoittavia neuvoja? Kaverit pelotelleet sillä että on kamalaa ja sattuu jne?
En tiedä millä paikkakunnalla asut, mutta meillä täällä kaakonkulmalla toimii Imetyksen Tuki Ry:n paikallisosasto, josta saa neuvoa jos kun ahdistaa/ei suju jne. Oletko ottanut selvää löytyykö teiltä päin? He kyllä neuvovat myös pulloruokinnan. Meillä he kävivät pitämässä luennon neuvolassa imettämisestä ja se ainakin itselle toi uusia ajatuksia aiheesta.
Jos aiot pulloruokkia lapsen niin, imetyksen tuki ry suositteli tutustumaan aiheeseen lapsentahtinen imetys pulloruokinnassa.
Periaatteessa pulloruokintaa varten tarvitset alkuun muutaman erilaisen tuttipullon ja niihin kasan päitä. Erilaisia sen takia että löydät sen parhaan omalle lapsellesi. Lisäksi tietysti korviketta ja jos haluaa elämää helpottaa niin pullojen sterilointilaite ja kuivausteline. Hyvin pienellä pääsee siis alkuun. Itse olen myös ostanut kaiken varalta muutamia tuttipulloja päineen kaappiin, jos imettäminen ei onnistu tai tarvitsee aluksi antaa lisämaitoa. Ostin Ainun peruspulloja ja sitten yhden ns. koliikkipullon, josta ei pysty imemään liian nopeasti, joka on se pulloruokittujen lasten suurin ongelma.
Omalla kohdalla JOS imetys onnistuu haluaisin imettää siihen asti kun napero on n. puoli vuotias. Sitten kiinteiden ruokien kunnollisen aloittamisen jälkeen siirtyminen korvikkeeseen. Suoraan sanottuna haluan olla siinä kohtaa vähän itsekäs ja saada enemmän vapautta vauvan hoidosta ja siirtää sitä enemmän miehelle. Tietenkin mies hoitaa vauvaa koko ajan, mutta niin pystyn loppu äitiyslomasta omasta mielestäni nauttimaan enemmän.
iinama
Puuhakas puhuja
Mua kand aluks ahdisti ajatus imettämisestä ja ennen raskautta olin sitä mieltä, että mä en aijo imettää. Mut raskauden myötä oon tullu toisiin aatoksiin. Ja en tiiä mistä ahdistus johtuu, mut tissit ja nännit on jostain syystä mulle joku arka paikka mihin ei saa koskee (varsinkaan nänneihin). Siis henkisesti arka, ei fyysisesti.
Toivon pystyväni imettämään. Omalla äidilläni ei maitoa riittänyt, ja niinpä minut ja veljeni on kummatkin ruokittu korvikkeella. Tiedostan siis mahdollisuuden ongelmiin ja varmuudeksi on purkki korviketta hankittuna.
Toiveena siis täysimetys, mutta haluan vauvan oppivan myös pulloon. Haluan myös isän pystyvän syöttämään vauvaa, ja esim. kaupunkireissuilla tai juhlissa (näitä riittää kesälle!) olisi kätevämpää syöttää pullosta kuin etsiä suojaisampaa paikkaa tissin kaiveluun. Pullostakin haluan ehdottomasti syöttää omaa maitoani.
Toivon pystyväni olemaan armollinen tässäkin asiassa itselleni. Jos maito ei riitä tai imetyksessä on muita ongelmia, aion antaa korviketta ilman huonoa omatuntoa.
Toiveena siis täysimetys, mutta haluan vauvan oppivan myös pulloon. Haluan myös isän pystyvän syöttämään vauvaa, ja esim. kaupunkireissuilla tai juhlissa (näitä riittää kesälle!) olisi kätevämpää syöttää pullosta kuin etsiä suojaisampaa paikkaa tissin kaiveluun. Pullostakin haluan ehdottomasti syöttää omaa maitoani.
Toivon pystyväni olemaan armollinen tässäkin asiassa itselleni. Jos maito ei riitä tai imetyksessä on muita ongelmia, aion antaa korviketta ilman huonoa omatuntoa.
Mulla on takana yksi ahdistava imetyskokemus. Olin 17-vuotias kun sain esikoisen, ajattelin raskaana ollessa että imetän tottakai, niin "kuuluu" tehdä...
Imetys lähti ihan ok käyntiin, sain synnärillä jo ohjausta, hyvää ja tehokasta (vain yksi hoitaja nappasi niin kipeästi rinnasta kiinni ja suorastaan änki itkevän vauvan naamaa tissiin kiinni että siitä jäi kamala fiilis)
Minun "ongelmani" oli/on joko nännin mataluus tai esikoisen huono imuote. Alusta asti oli käytössä rintakumi (rintakumi asetetaan nännin päälle ja sen avulla vauva saa nännin paremmin suuhun, rintakumia käytetään myös kipeiden/rikkinäisten nännien apuun) No mä en ikinä päässyt eroon rintakumista vaan se jäi käyttöön, yritin kyllä vieroittaa vauvaa kumista, mutta ei hän halunnut paljaasta rinnasta imeä. Oletan että rintakumin takia rinnan stimulaatio vähenee ja sen takia maidon tulokin niukkeni. Lisäksi rintakumin kanssa oli hankala imettää, se piti saada paikoilleen, sitten vauva kädellänsä huitas sen pois ja sit se olikin likanen ja vauva nälkänen ja lopuksi itkettiin vauvan kanssa kilpaa :/ täysimetin 3kk ja sen jälkeen tissi+korvike pullosta 6kk asti jonka jälkeen lopetin imettämisen ja siirryttiin vain pulloon.
Rintakumin käyttö ei varsinaisesti ollut se ahdistuksen tekijä vaan ehkä ennemminkin paine siitä että hyvä äiti imettää ja äitini kommentit siitä että hän on imettänyt meitä, omia lapsiaan yli vuoden aina ja että mun olisi pitänyt vain yrittää kovemmin. Nyt tästä on kohta 9v ja olen äitini kanssa keskustellut asiasta (äitini ei oikein osannut silloin valita sanojaan tuoreelle "teiniäidille" ja isänikin oli vakavasti sairas silloin eli stressiä oli kaikilla)
Kaikesta tuosta huolimatta aion jos vaan pystyn imettää tätäkin vauvaa, nähtäväksi vielä jää tuleeko 9v takaiset muistot mieleen. Oma mielipiteeni on se että kaikki tekee omat ratkaisunsa ja vauvasta kasvaa ihan yhtä hyvä oli sitten pulloruokittu tai tissiruokittu!!!
Ohhoh tulikin pitkä teksi.. toivottavasti joku edes jaksaa lukea :)
Imetys lähti ihan ok käyntiin, sain synnärillä jo ohjausta, hyvää ja tehokasta (vain yksi hoitaja nappasi niin kipeästi rinnasta kiinni ja suorastaan änki itkevän vauvan naamaa tissiin kiinni että siitä jäi kamala fiilis)
Minun "ongelmani" oli/on joko nännin mataluus tai esikoisen huono imuote. Alusta asti oli käytössä rintakumi (rintakumi asetetaan nännin päälle ja sen avulla vauva saa nännin paremmin suuhun, rintakumia käytetään myös kipeiden/rikkinäisten nännien apuun) No mä en ikinä päässyt eroon rintakumista vaan se jäi käyttöön, yritin kyllä vieroittaa vauvaa kumista, mutta ei hän halunnut paljaasta rinnasta imeä. Oletan että rintakumin takia rinnan stimulaatio vähenee ja sen takia maidon tulokin niukkeni. Lisäksi rintakumin kanssa oli hankala imettää, se piti saada paikoilleen, sitten vauva kädellänsä huitas sen pois ja sit se olikin likanen ja vauva nälkänen ja lopuksi itkettiin vauvan kanssa kilpaa :/ täysimetin 3kk ja sen jälkeen tissi+korvike pullosta 6kk asti jonka jälkeen lopetin imettämisen ja siirryttiin vain pulloon.
Rintakumin käyttö ei varsinaisesti ollut se ahdistuksen tekijä vaan ehkä ennemminkin paine siitä että hyvä äiti imettää ja äitini kommentit siitä että hän on imettänyt meitä, omia lapsiaan yli vuoden aina ja että mun olisi pitänyt vain yrittää kovemmin. Nyt tästä on kohta 9v ja olen äitini kanssa keskustellut asiasta (äitini ei oikein osannut silloin valita sanojaan tuoreelle "teiniäidille" ja isänikin oli vakavasti sairas silloin eli stressiä oli kaikilla)
Kaikesta tuosta huolimatta aion jos vaan pystyn imettää tätäkin vauvaa, nähtäväksi vielä jää tuleeko 9v takaiset muistot mieleen. Oma mielipiteeni on se että kaikki tekee omat ratkaisunsa ja vauvasta kasvaa ihan yhtä hyvä oli sitten pulloruokittu tai tissiruokittu!!!
Ohhoh tulikin pitkä teksi.. toivottavasti joku edes jaksaa lukea :)
frozenflower
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Ymmärrän varsin hyvin ahdistuksen imetystä kohtaan. Minulla ei ole yhtää positiivista kokemusta rinnoistani. Koko nuoruusiän olen saanut kuulla kuinka rintani ovat kuin "ketun kuono" tai "ajokoiran korvat".
Niin pitkään kun minulla on vaatteet yllä, niin rinnat näyttää hyviltä, mutta se alastomuus on minulle kova paikka.
Koska olin saanut kuulla tuota perheeltäni vuosia, aloin inhota rintojani täysin.
Olin jo unohtanut koko homman, kunnes aloin pumppaamaan maitoa vauvalle kätilöiden ohjeiden mukaan.
Henkinen pahoinvointi oli hirveää. Kokeilin kahdesti niin, että olin itsestäni eikä kukaan muu päässyt näkemään ja mieleni teki vain itkeä kun ahdisti niin paljon.
Jätin koko touhun sikseen, kunnes kätilö tänään soitti ja muistutti pumppaamaan maitoa. Alkoi taas ahdistaa, joten oli vain keksittävä kaikkea muuta tekemistä koko sille ajalle mitä yritin maitoa pumpata.
Olen kuitenkin päättänyt, että tällä kertaa haluan onnistua ja kovasti elättelen toiveita, että pääsisin eroon tuosta "häpeästä" ja ahdistuksesta...
Niin pitkään kun minulla on vaatteet yllä, niin rinnat näyttää hyviltä, mutta se alastomuus on minulle kova paikka.
Koska olin saanut kuulla tuota perheeltäni vuosia, aloin inhota rintojani täysin.
Olin jo unohtanut koko homman, kunnes aloin pumppaamaan maitoa vauvalle kätilöiden ohjeiden mukaan.
Henkinen pahoinvointi oli hirveää. Kokeilin kahdesti niin, että olin itsestäni eikä kukaan muu päässyt näkemään ja mieleni teki vain itkeä kun ahdisti niin paljon.
Jätin koko touhun sikseen, kunnes kätilö tänään soitti ja muistutti pumppaamaan maitoa. Alkoi taas ahdistaa, joten oli vain keksittävä kaikkea muuta tekemistä koko sille ajalle mitä yritin maitoa pumpata.
Olen kuitenkin päättänyt, että tällä kertaa haluan onnistua ja kovasti elättelen toiveita, että pääsisin eroon tuosta "häpeästä" ja ahdistuksesta...
Odette
Piirimestaruustason postaaja
Mulla myös yksi piinaava kokemus rinnoista, kun yksi kouluaikainen miespuolinen tuttu aikoinaan totesi, että olisi ihannenainen, jos multa tulis naama/pää ja mun yhdeltä hyvältä ystävältä vartalo (pitkä&urheilullinen). Samassa yhteydessä tuli analyysiä ällörinnoista, jotka ovat kamalimmat mitä naisella voi olla (just noi ketunkuonot) ja olin siinä sitten vaan hiljaa, että okei...tunnistan omani, että missäköhän saunaillassa niitä on ruodittu (seurueessa oli silloin mukana yksi silloinen poikaystäväni).
Ja on myös muita ankeita kokemuksia ja kommentteja, mutta en jotenkaan osaa ehkä yhdistää niitä tähän imetykseen, jännää kyllä. Oma mies ei ole ikinä kommentoinut mitään negatiivista, päinvastoin, että ehkä sen takia pystyn suhtautumaan omiin rintoihini ihan hyväksyvästi, vaikken erityisesti koe rakastavani niitä. Ehkä tähän imetykseen liittyen koen rinnat jotenkin välineinä, siis ikäänkuin ruokintakanavana, enkä osaa yhdistää esim. noihin ikäviin kommentteihin.
Ja on myös muita ankeita kokemuksia ja kommentteja, mutta en jotenkaan osaa ehkä yhdistää niitä tähän imetykseen, jännää kyllä. Oma mies ei ole ikinä kommentoinut mitään negatiivista, päinvastoin, että ehkä sen takia pystyn suhtautumaan omiin rintoihini ihan hyväksyvästi, vaikken erityisesti koe rakastavani niitä. Ehkä tähän imetykseen liittyen koen rinnat jotenkin välineinä, siis ikäänkuin ruokintakanavana, enkä osaa yhdistää esim. noihin ikäviin kommentteihin.
frozenflower
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Minulla voi vaikuttaa rintojen yhdistäminen imetykseen se, että ensikosketus imetykseen ei ollut mikään paras.
Oltiin siis vielä synnytyssalissa, kun lääkäri tuli katsomaan meidän vointiamme.
Kyseli mites imetys mennyt ja eihän me oltu vielä kokeiltu, kun vauva vain nukkui ja itse olin myös levännyt siinä.
Herätti sitten vauvan ja nappasi kipeästi rinnasta pinsettiotteella ja venytti sitä vauvan suuhun. Vauva huusi ja teki mieli muutama kyynel tirauttaa kun se sattui.
No ei onnistunut ei..
Osastolla sentään sain ihanasti neuvoja asian suhteen (minulla matalat/sisäänpäin kääntyneet nännit, joka vaikeuttaa imetystä).
Nyt toivoisin, että vauva alkaisi rintaa hapuamaan heti syntymän jälkeen ja toiveissa onkin paljon ihokontaktia maidontulon lisäämiseksi.
Oltiin siis vielä synnytyssalissa, kun lääkäri tuli katsomaan meidän vointiamme.
Kyseli mites imetys mennyt ja eihän me oltu vielä kokeiltu, kun vauva vain nukkui ja itse olin myös levännyt siinä.
Herätti sitten vauvan ja nappasi kipeästi rinnasta pinsettiotteella ja venytti sitä vauvan suuhun. Vauva huusi ja teki mieli muutama kyynel tirauttaa kun se sattui.
No ei onnistunut ei..
Osastolla sentään sain ihanasti neuvoja asian suhteen (minulla matalat/sisäänpäin kääntyneet nännit, joka vaikeuttaa imetystä).
Nyt toivoisin, että vauva alkaisi rintaa hapuamaan heti syntymän jälkeen ja toiveissa onkin paljon ihokontaktia maidontulon lisäämiseksi.
Odette
Piirimestaruustason postaaja
Auts, onpa lääkäri käyttäytynyt monesta syystä tökerösti ja väärin.
Mä ajattelen että imetän jos onnistuu ja nyt aion tietty tehdä paljon sen eteen että se onnistuisi. Ilman stressiä toivottavasti.
Mekin haluamme pitää vauvaa mahdollisimman paljon ihokontaktissa, ensi-imetys heti salissa ja tiheää imetystä osastollakin että maito nousee hyvin.
Itse näen imetyksen helppona (vaikka eka imetys ei ollu helppoo) ja taloudellisena ratkaisuna. Myöskin sillä on niitä tärkeitä terveysvaikutuksia vauvalle ja äidillekkin!!
Mutta yritän tällä kertaa olla ottamatta asiasta turhia paineita, imetys vaatii toki työtä ja ei aina ole alkuun helppoa!!
Kotona odottaa apuvälineitä imetykseen mm. rintapumppu, imetystyyny, maidonkerääjä. Rintakumia en ole vielä hankkinut, mies saa sen hakea kaupasta jos tarvetta tulee. Ja jostain sairaaloista saa myös rintakumin jos tarvitsee..
Meillä on myös tuttipulloja ja pari äidinmaidonkorviketötsää!! :)
Mekin haluamme pitää vauvaa mahdollisimman paljon ihokontaktissa, ensi-imetys heti salissa ja tiheää imetystä osastollakin että maito nousee hyvin.
Itse näen imetyksen helppona (vaikka eka imetys ei ollu helppoo) ja taloudellisena ratkaisuna. Myöskin sillä on niitä tärkeitä terveysvaikutuksia vauvalle ja äidillekkin!!
Mutta yritän tällä kertaa olla ottamatta asiasta turhia paineita, imetys vaatii toki työtä ja ei aina ole alkuun helppoa!!
Kotona odottaa apuvälineitä imetykseen mm. rintapumppu, imetystyyny, maidonkerääjä. Rintakumia en ole vielä hankkinut, mies saa sen hakea kaupasta jos tarvetta tulee. Ja jostain sairaaloista saa myös rintakumin jos tarvitsee..
Meillä on myös tuttipulloja ja pari äidinmaidonkorviketötsää!! :)
Mulle ei ollut ennen ensimmästä lasta tullut edes mieleen, ettei imetys onnistuisi. No ei onnistunut ei. Esikoinen oli iso vauva ja kun nälkä tuli, oli helvetti irti samoin tein. Tyttö on niin temperamenttinen, ettei suostunut rinnalle ollenkaan. Rintakumin käyttöä harjoiteltiin kovasti, koska mullakin on matalat rinnanpäät, mutta koin sen vaikeana ja ahdistavana kun vaati ainakin multa ihan hirveesti säätöä eikä vauva siltikään suostunut syömään. Maito nousi 4-5 päivänä vasta, että eihän se olis sieltä mitään saanutkaan... Kotona jaksoin muutaman viikon pumppailla maitoa, mutta sitä tuli niin vähän, että se oli vain pieni lisä korvikkeen ohella. Lopulta lopetin yrittämisen oman henkisen jaksamiseni takia.
Toisen kohdalla halusin panostaa erityisesti imettämiseen. Oltiin tytön kanssa paljon ihokontaktissa, pyysin ja sain paljon ohjausta imetykseen sairaalassa ja kokeiltiin lisämaidon hörpyttämistä tuttipullon sijaan (toinenkin tyttö oli siis sen verran iso, että lisämaitoa piti antaa kun mun maito nousi taas vasta noin 4 päivän kuluttua sektiosta). Tätä toista imetin seitsemän kertaa muistaakseni. Kun oma maito nousi, lapsi kieltäytyi rinnasta. Lopetin lopulta taas yrittämisen oman mielenterveyden takia, pettymys epäonnistumisesta oli niin suuri.
Mun lapset on siis kasvaneet korvikkeella. Mun mielestä korvikkeessa on paljon hyviä puolia; vauvaa voi syöttää kuka tahansa, syöttäminen oli nopeaa (ei välttämättä kaikilla, mutta meillä se oli aina noin 10 min juttu), lapset on kasvaneet hyvin, nukkuneet pitkiä unia jo hyvin pienestä ja olleet terveitä. En koe tuttipullojen pesemistä vaikeana, meillä taisi olla kaksi lempipulloa, joita pääasiassa käytettiin. Keitin ne kattilassa kerran päivässä, syöttöjen välillä pesin. Riitti meillä ihan hyvin. Ainut huono puoli mikä nyt tulee mieleen korvikkeella ruokkimisesta oli se oma huono omatunto. Se tunne, että omasta mielestäni epäonnistuin vaikka kovasti halusin imettää. Osaisinpa olla tällä kertaa armollisempi itseäni kohtaan. Imetystä yritetään vielä tällä kolmannellakin kerralla.
Toisen kohdalla halusin panostaa erityisesti imettämiseen. Oltiin tytön kanssa paljon ihokontaktissa, pyysin ja sain paljon ohjausta imetykseen sairaalassa ja kokeiltiin lisämaidon hörpyttämistä tuttipullon sijaan (toinenkin tyttö oli siis sen verran iso, että lisämaitoa piti antaa kun mun maito nousi taas vasta noin 4 päivän kuluttua sektiosta). Tätä toista imetin seitsemän kertaa muistaakseni. Kun oma maito nousi, lapsi kieltäytyi rinnasta. Lopetin lopulta taas yrittämisen oman mielenterveyden takia, pettymys epäonnistumisesta oli niin suuri.
Mun lapset on siis kasvaneet korvikkeella. Mun mielestä korvikkeessa on paljon hyviä puolia; vauvaa voi syöttää kuka tahansa, syöttäminen oli nopeaa (ei välttämättä kaikilla, mutta meillä se oli aina noin 10 min juttu), lapset on kasvaneet hyvin, nukkuneet pitkiä unia jo hyvin pienestä ja olleet terveitä. En koe tuttipullojen pesemistä vaikeana, meillä taisi olla kaksi lempipulloa, joita pääasiassa käytettiin. Keitin ne kattilassa kerran päivässä, syöttöjen välillä pesin. Riitti meillä ihan hyvin. Ainut huono puoli mikä nyt tulee mieleen korvikkeella ruokkimisesta oli se oma huono omatunto. Se tunne, että omasta mielestäni epäonnistuin vaikka kovasti halusin imettää. Osaisinpa olla tällä kertaa armollisempi itseäni kohtaan. Imetystä yritetään vielä tällä kolmannellakin kerralla.
Mut tosiaan tuohon Henuu:n viestiin vielä; voithan sä kokeilla imettämistä, jos siltä tuntuu. Jos se tuntuu pahalta/ahdistaa, niin pakko ei ole, korvikkeella kasvaa ihan hyviä lapsia. Mun mielestä äidin mielenterveys on tärkeämpää kuin se kumman valitsee kahdesta hyvästä ruokintavaihtoehdosta. Maidon tulo loppuu itsestään kun ei imetä; maidon tulon estämiseen on myös tarvittaessa lääkkeitä saatavilla.
Mää oon aatellu kanssa että imetä, vaikka pitkälle alkuraskautta oli olo että se on inhottavaa, ällöttävää ja ahdistavaa. Jotenkin se mieli on kuitenkin muuttunut. :) ehkä suurin syy on se, että sillä sais mahollisesti kiloja helpommin tippumaan. :D ja toki nyt on tullut olo et siinä pääsee oikeesti lähelle vauvaa. 
Jos kuitenkin näyttää, että imetys ei onnistu, en ala kauheen kauaa yrittää just kans sen takia kun siitä tulee varmasti ahdistavaa ja mulla muutenki ongelmii oman pääni ja mielenterveyteni kanssa. Huomasin jo että kun koiraa en saanut syömään (vaikkei nyt vauvan syöttämiseen liitykkään) oli stressitaso katossa, saati sitten jos ei imetys onnistu.
Oon kans ostanu pari tötsää äidinmaidonkorviketta ja just tänään lueskelin siitä kyljestä et joko huoneenlämpöisenä tai mikrossa lämmitettynä juotetaan. Onko lämmittäminen tarpeellista? Kieltämättä ois helpompaa vaan sellaisenaan kaataa pulloon ja suoraan syöttää lämmittämäyyä.
Jos kuitenkin näyttää, että imetys ei onnistu, en ala kauheen kauaa yrittää just kans sen takia kun siitä tulee varmasti ahdistavaa ja mulla muutenki ongelmii oman pääni ja mielenterveyteni kanssa. Huomasin jo että kun koiraa en saanut syömään (vaikkei nyt vauvan syöttämiseen liitykkään) oli stressitaso katossa, saati sitten jos ei imetys onnistu.
Oon kans ostanu pari tötsää äidinmaidonkorviketta ja just tänään lueskelin siitä kyljestä et joko huoneenlämpöisenä tai mikrossa lämmitettynä juotetaan. Onko lämmittäminen tarpeellista? Kieltämättä ois helpompaa vaan sellaisenaan kaataa pulloon ja suoraan syöttää lämmittämäyyä.
Ekaa odottaessa mulle ei edes käynyt mielessä että maitoa ei voisi tulla. Mutta sairaalassa kävi aika äkkiä selväksi että multa sitä ei vain tule eivätkä nännitkään kestä mitään. Pakottivat silti kokeilemaan josko nousisi- lapsi huusi nälkäänsä suu verisenä. Sen jälkeen kun olin istunut rintapumpun ääressä 1,5 tuntia ja siellä oli pohjalla pari tippaa jotain, jonka epäilin olevan ennemmin kudosnesteitä kuin maitoa niin totesin että tämä oli tässä... Toisen kohdalla ei edes yritetty erityisesti aiemman kokemuksen vuoksi. Nyt syntyneelle yritin antaa tissiä, jos sieltä tulisikin jotain tällä kertaa. No... Toisesta rinnasta tuli pari tippaa! Toisesta ei saatu mitään. No, edes pari pisaraa. Ehkä niistä sai vastustuskykyä. Ei taaskaan noussut sitten sen enempää ja rikkihän nuo nännit meinasivat mennä jälleen...
Eli ehkä mun roikottimia vaan ei ole tarkoitettu imetykseen. Ei se mitään, en ole oikeastaan edes pettynyt asiaan. Ainoastaan ärsyttää jos ihmiset alkavat arvostella mua kuin olisin huonompi äiti kun ruokin pullosta- koska ruokintatapa ei todellakaan tee kenestäkään parempaa tai huonompaa! :) Pääasia että lapsi saa ruokaa.
Nyt meillä sitten tosiaan on taas pullonpyörittelyä. Toistaiseksi pieni on syönyt semmoisen 3-4 tunnin välein 10ml/ikäpäivä. Eli nyt viikon ikäisenä 70ml. Johonkin 100ml:n asti hyvin tyypillinen "tahti". Sitten saa nähdä kuinka paljon alkaa mennä, kun maidon määrä "vakiintuu". :) Meillä on käytössä nan-korvike, lähinnä hyvän saatavuuden takia. Meillähän kun ei ole autoa niin jos mahdollista niin halutaan käyttää sitä, mitä varmasti löytyy joka kaupasta tarpeeksi. Vielä ei ole ilmennyt vatsavaivoja, ehkäpä tuo siis käy. Käytetään mam-merkkisiä anti-colic pulloja, niistä tulee maito sopivan hitaasti. (Vaikka tietysti se on siis ihan yksilöllistä mikä sopii parhaiten.)
Tosta lämmittämisestä; Mä oon ymmärtänyt että huoneenlämpöinen on ok, ja sellaisena oon itsekin esim ulkona juottanut. Mutta koska sitä menee aluksi niin pieniä määriä, jotka säilötään jääkaapissa, niin ne nyt ainakin pitää lämmittää, koska vauvat kylmettyvät helposti jos sisuksiin menee kylmää nestettä. :) Ei oo muuten aina ihan helppoa se sopivaksi lämmittäminen! Siihen muutaman kymmenen millin lämpeämiseen menee vain muutama sekunti. Mutta senkin oppii. Pääasia ettei ole jääkaappikylmää tai polttavaa.
Toisen kohdalla ei edes yritetty erityisesti aiemman kokemuksen vuoksi. Nyt syntyneelle yritin antaa tissiä, jos sieltä tulisikin jotain tällä kertaa. No... Toisesta rinnasta tuli pari tippaa! Toisesta ei saatu mitään. No, edes pari pisaraa. Ehkä niistä sai vastustuskykyä. Ei taaskaan noussut sitten sen enempää ja rikkihän nuo nännit meinasivat mennä jälleen... Eli ehkä mun roikottimia vaan ei ole tarkoitettu imetykseen. Ei se mitään, en ole oikeastaan edes pettynyt asiaan. Ainoastaan ärsyttää jos ihmiset alkavat arvostella mua kuin olisin huonompi äiti kun ruokin pullosta- koska ruokintatapa ei todellakaan tee kenestäkään parempaa tai huonompaa! :) Pääasia että lapsi saa ruokaa.
Nyt meillä sitten tosiaan on taas pullonpyörittelyä. Toistaiseksi pieni on syönyt semmoisen 3-4 tunnin välein 10ml/ikäpäivä. Eli nyt viikon ikäisenä 70ml. Johonkin 100ml:n asti hyvin tyypillinen "tahti". Sitten saa nähdä kuinka paljon alkaa mennä, kun maidon määrä "vakiintuu". :) Meillä on käytössä nan-korvike, lähinnä hyvän saatavuuden takia. Meillähän kun ei ole autoa niin jos mahdollista niin halutaan käyttää sitä, mitä varmasti löytyy joka kaupasta tarpeeksi. Vielä ei ole ilmennyt vatsavaivoja, ehkäpä tuo siis käy. Käytetään mam-merkkisiä anti-colic pulloja, niistä tulee maito sopivan hitaasti. (Vaikka tietysti se on siis ihan yksilöllistä mikä sopii parhaiten.)
Tosta lämmittämisestä; Mä oon ymmärtänyt että huoneenlämpöinen on ok, ja sellaisena oon itsekin esim ulkona juottanut. Mutta koska sitä menee aluksi niin pieniä määriä, jotka säilötään jääkaapissa, niin ne nyt ainakin pitää lämmittää, koska vauvat kylmettyvät helposti jos sisuksiin menee kylmää nestettä. :) Ei oo muuten aina ihan helppoa se sopivaksi lämmittäminen! Siihen muutaman kymmenen millin lämpeämiseen menee vain muutama sekunti. Mutta senkin oppii. Pääasia ettei ole jääkaappikylmää tai polttavaa.
Minä aion imettää tätä tulevaa vauvaa niin kuin imetin esikoistakin. Ei se alkuun helppoa ollut ja kun poika oli iso niin laitoksella annettiin lisämaitoa pullosta. Se otti luonnolle kun tuli riittämätön olo... No mulla maito nousi vasta kotona kunnolla ja sitten sitä tuli yli oman vauvan tarpeen. Olisin muuten alkanut maidonluovuttajaksi, mutta kun olisi ollut niin pitkä matka toimittaa se eikä sairaalalta haeta kotoa kuin tietyltä alueelta.
Meillä oli esikoisen kannsa ehkäpä suurin ongelma oikean imuotteen ja imetysasennon löytäminen. Sitten kun ne saatiin kuntoon, oli imettäminen helppoa. Minulle se on niin luonnollista, että olen imettänyt esikoista jopa marketin lastenkenkäosastolla. Esikoista imetin noin vuoden ikään asti. Poika jätti itse tissin pois. Yhtenä päivänä vaan havahduin siihen, että en ole imettänyt pariin päivään. Kaverit oli pelotelleet, että lopettamisessa menee kauan ja tissit on kipeenä jatkuvasti kun on niin täynnä maitoa. Meillä ei mennyt niin vaan poika vähensi itse imemistä ja tissit sopeutuivat tilanteeseen.
Tämän uuden vauvan kohdalla aion imettää niin pitkään kuin vauva haluaa. Meillä neuvolassa suositeltiin esikoisen kohdalla kiinteiden maistulua jo 4kk iästä, ja näin myös teimme. Varmaankin tämänkin vauvan kohdalla aloitamme siinä 4kk iässä kiinteiden maistelun. Tosin minulla se ei vielä vähentänyt maidontuoloa. Olenkin puhunut yhden todella hyvän ja läheisen ystävän kanssa, että pakastan tällä kertaa maitoa hänen vauvalleen, jos minulla taas tulee sitä runsaasti. Hänellä maito riittää noin kolme ensimmäistä kuukautta ja sitten se loppuu. Eikä hän tiedä miksi niin on.
Mielestäni päätyy sitten imettämiseen tai pulloruokintaan syystä tai toisesta ei tee kenestäkään parempaa tai huonomaa äitiä. Ei se tarkoita etteikö rakasta lastaan. Rakkautta on se ruokkiminen. Tuli maito sitten tissistä tai pullosta. Monesti olisin itsekin toivonut ,että esikoinen olisi huolinut pullon niin mies olisi voinut vaikka hoitaa yöllä syöttämisen välillä, että minä olisi saanut nukkua. Mutta meidän ronkelille ei enää sitten kelvannut pullo kun pääsi jyvälle tissistä. Eikä minun hermoni kestänyt kuunnella sitä huutoa kun toisella oli nälkä ja pullo ei kelvannut. Kerran tai kaksi mies sai pojan pullosta syömään vähän kun minä en ollut paikalla (olin suihkissa tms.), mutta jos minä olin edes näkyvillä niin pullo ei kelvannut. Eipä meillä kelvannu tuttikaan... Vaan eipä tissiäkään "huvituttina" saanut poika pitää.
Meillä oli esikoisen kannsa ehkäpä suurin ongelma oikean imuotteen ja imetysasennon löytäminen. Sitten kun ne saatiin kuntoon, oli imettäminen helppoa. Minulle se on niin luonnollista, että olen imettänyt esikoista jopa marketin lastenkenkäosastolla.
Esikoista imetin noin vuoden ikään asti. Poika jätti itse tissin pois. Yhtenä päivänä vaan havahduin siihen, että en ole imettänyt pariin päivään. Kaverit oli pelotelleet, että lopettamisessa menee kauan ja tissit on kipeenä jatkuvasti kun on niin täynnä maitoa. Meillä ei mennyt niin vaan poika vähensi itse imemistä ja tissit sopeutuivat tilanteeseen.Tämän uuden vauvan kohdalla aion imettää niin pitkään kuin vauva haluaa. Meillä neuvolassa suositeltiin esikoisen kohdalla kiinteiden maistulua jo 4kk iästä, ja näin myös teimme. Varmaankin tämänkin vauvan kohdalla aloitamme siinä 4kk iässä kiinteiden maistelun. Tosin minulla se ei vielä vähentänyt maidontuoloa. Olenkin puhunut yhden todella hyvän ja läheisen ystävän kanssa, että pakastan tällä kertaa maitoa hänen vauvalleen, jos minulla taas tulee sitä runsaasti. Hänellä maito riittää noin kolme ensimmäistä kuukautta ja sitten se loppuu. Eikä hän tiedä miksi niin on.
Mielestäni päätyy sitten imettämiseen tai pulloruokintaan syystä tai toisesta ei tee kenestäkään parempaa tai huonomaa äitiä. Ei se tarkoita etteikö rakasta lastaan. Rakkautta on se ruokkiminen. Tuli maito sitten tissistä tai pullosta. Monesti olisin itsekin toivonut ,että esikoinen olisi huolinut pullon niin mies olisi voinut vaikka hoitaa yöllä syöttämisen välillä, että minä olisi saanut nukkua. Mutta meidän ronkelille ei enää sitten kelvannut pullo kun pääsi jyvälle tissistä. Eikä minun hermoni kestänyt kuunnella sitä huutoa kun toisella oli nälkä ja pullo ei kelvannut. Kerran tai kaksi mies sai pojan pullosta syömään vähän kun minä en ollut paikalla (olin suihkissa tms.), mutta jos minä olin edes näkyvillä niin pullo ei kelvannut. Eipä meillä kelvannu tuttikaan... Vaan eipä tissiäkään "huvituttina" saanut poika pitää.
iitu90
Näppärä viestien naputtelija
Itse toivon saavani imettää myös tätä pikkuista.
Esikoisen kanssa maito nousi kiireellisestä sektiosta huolimatta todella hyvin!
Itse saanut kärsiä myös rinnoistani, lähinnä koska ne kasvo teini-iässä niin isoiksi että niistä huomauteltiin koko ajan. Itse silti tykään ja ollut aina sinut, vaikka voisi rinnat olla pienemmät.
Esikoinen ei edes suostunut juomaan pullosta laisinkaan, monesti kokeiltiin jopa omalla maidollani.
Eli meillä mentiin täysi-imetyksellä niinkauan kunnes tuli kiinteät ruuat eteen. Lopuksi imetin lähinnä iltasin ja sitten lopetin kun tyttö puras alkavilla hampaantyngillään nänniä kolmannen kerran.
Itsekin käytin rintakumia, lähinnä koska rinnat turposivat maidosta niin, ettei pikkunen saanut nännistä otetta. Niitä pidettiin aika usein, juurikin turvoneiden rintojen takia.
Ihmettelin usein et neiti salli rintakumin mutta ei pulloa.
Esikoisen kanssa maito nousi kiireellisestä sektiosta huolimatta todella hyvin!
Itse saanut kärsiä myös rinnoistani, lähinnä koska ne kasvo teini-iässä niin isoiksi että niistä huomauteltiin koko ajan. Itse silti tykään ja ollut aina sinut, vaikka voisi rinnat olla pienemmät.
Esikoinen ei edes suostunut juomaan pullosta laisinkaan, monesti kokeiltiin jopa omalla maidollani.
Eli meillä mentiin täysi-imetyksellä niinkauan kunnes tuli kiinteät ruuat eteen. Lopuksi imetin lähinnä iltasin ja sitten lopetin kun tyttö puras alkavilla hampaantyngillään nänniä kolmannen kerran.
Itsekin käytin rintakumia, lähinnä koska rinnat turposivat maidosta niin, ettei pikkunen saanut nännistä otetta. Niitä pidettiin aika usein, juurikin turvoneiden rintojen takia.
Ihmettelin usein et neiti salli rintakumin mutta ei pulloa.
Ahdistukseni varmaan johtuu siitä etten tykkää yhtään että rintojani kosketaan millään tavalla. Sekä ahdistaa ja mietityttää jaksaminen jos olen lapselle ainut ruoanlähde.
Niin ja kaikki sukulaiset ja ystävät on ollu sitä mieltä että kyllä täytyy ehdottomasti imettää, eihän lapselle muuta ruokaa ole ko rintamaito!
Minusta todella typerä ajatusmaailma..
Niin ja sekin on hyvin häiritsevää, että minusta ja siis Minulle imettäminen on aika intiimi tapahtuma niin en halua ketään katsomaan sitä ja tiedän että sukulaiset on niin ajattelemattomia että tulevat perässä katsomaan jos imettäminen käynnissä!
Hieman olen saanut mieltäni muutettua jyrkästä eistä siihen että voisi kai sitä kokeilla, mutta silti vaikka laitoksella kokeilisinkin imettämistä niin kyllä mää taidan haluta kotona ruokkia pullosta.
Onneksi täältä foorumilta saa paljon apua kaikkiin mieltä askarruttaviin asioihin!♡
Niin ja kaikki sukulaiset ja ystävät on ollu sitä mieltä että kyllä täytyy ehdottomasti imettää, eihän lapselle muuta ruokaa ole ko rintamaito!
Minusta todella typerä ajatusmaailma..
Niin ja sekin on hyvin häiritsevää, että minusta ja siis Minulle imettäminen on aika intiimi tapahtuma niin en halua ketään katsomaan sitä ja tiedän että sukulaiset on niin ajattelemattomia että tulevat perässä katsomaan jos imettäminen käynnissä!
Hieman olen saanut mieltäni muutettua jyrkästä eistä siihen että voisi kai sitä kokeilla, mutta silti vaikka laitoksella kokeilisinkin imettämistä niin kyllä mää taidan haluta kotona ruokkia pullosta.
Onneksi täältä foorumilta saa paljon apua kaikkiin mieltä askarruttaviin asioihin!♡