Vauvan nukkumisjärjestelyt

Ja vauvan voi myös ottaa siihen laidalle vain äidin viereen. Sänky seinää vasten tai pinnis siihen laidaksi tms :)
 
^ Meillä tuo ratkaisu tulee olemaan varmaan potentiaalinen vaihtoehto.
Tuleva iskä on sellanen hökkyrä, ettei mikään vaisto sitä sano, etteikö ala kesken yön unissaan jumppaamaan :grin
 
Meillä oli sängyssä ennen kaks turbiinia mut nykyään kumpikin nukkuu aika rauhallisesti ja kääntyy hallitusti :D Alkuun uskalsin antaa vauvan nukkua vain sivuvaunuks laitetussa pinniksessä ja sillä puolen mun vieressä kut nykyään nukkuu välissäkin eikä kukaan ole kertaakaan kopsauttanu unissaan vauvaa saati kääntyny päälle tms, neiti itse kyllä potkii meitä aika tavalla myllätessään 360 astetta meiningillä X:nä pitkin sänkyä..
 
Meidän kolmevuotias aika usein nykyään tulee peittonsa ja tyynynsä kanssa meidän väliin. Olen huomannut, että mieheni unia se tuntuu rauhoittavan. Ei kuorsaa niin paljoa ja levottomuus häviää. Minua taas häiritsee suuresti, koska olen niin herkkä tönimiselle ja potkuille. Viime yönä sain pikkunyrkin silmään... Muistelen, että pikkuvauvanakin jos joskus unohtui tissille (kun nukahdin) niin sai kyllä aika rauhassa olla eikä miestäni häirinnyt. Minä puolestani olin aina vähän huolissani, että miten pieni pärjää välissä ja siksi nostin omaan sänkyyn.
 
Nyt huonosti nukkuneena tajunnut, että mieheni saa ihme sätkykohtauksia kesken yön vaikka kuinka paljon. En ole aikaisemmin sellaisiin kiinnittänyt huomiota (nukkunut tyytyväisenä vain vieressä!), mutta nyt kun nukkuu niin hentoa unta/hereillä, niin havainnoi kyllä kaikenlaista liikehdintää vierestään!
 
Tähän en voi muuta sanoa esikon jälkeen kuin, että älä suunnittele liikaa :)
Meillä on ollut huono nukkuja ja on vieläkin. Hyvänä yönä herää 4 krt ja sammuu tutilla... Huonona yönä 10 krt ja on hereillä 2-3 h.
Omaan huoneeseen kokeiltiin niin heräs itkemään vähän väliä.
Arkiyöt mies nukkuu vierashuoneessa tulpat korvissa, vkl yöt minä. Esikko nyt 1v 1kk
 
Meillä on huononukkuja ja kova näkemään unia. Nyt kolme vuotta ja heräilee usein edelleen huuhtaen jotakin ja kömpii viereen välillä Herätyksiä viime yönä kolme kertaa. Ja se on aika normaalia. Kuulostaa aika hurjalle ja kyllähän se on meidän elämään vaikuttanut. Kaikenlaista on kokeiltu ja selvitetty. Mutta minkäs teet, kun pojan päässä pyörii niin paljon ajatuksia ja mielikuvitus on vilkas. Nythän tuo yövalvominen alkaa sit uudelleen ja pitää vaan toivoa, että pikkasen nukkuvampi tapaus olisi kyseessä. Muutoinhan musta ei ole enää kolmen vuoden päästä mitään jäljellä :D Mutta en halua pelotella esikoisen saajia, kaikki on kuitenkin sen arvoista, kun on ihana lapsi ja perhe!
 
Ja lapset on yksilöitä. Meillä taas on ollu onnea sen suhteen, että likka alko nukkuu jo joskus neli-viiskuisena hyvin säännöllisesti eikä kovasti heräilly. Vastasyntyneenäkin nukkui jo hyviä useamman tunnin pätkiä.

Tämä siis esikoisen odottajille kannustuksena. Kummin päin vaan voi mennä :)
 
Eipä noita nukkumis juttuja varmaan voi yhtään ennalta ennustaa. Sen näkee sitten aikanaan! :)
 
aBu, eihän niitä tosiaan voi ennustaa. Mutta ehkä on kuitenkin hyvä vähän varautua siihen koko aika huutavaan koliikkitapaukseen niin voi yllättyä ilosesti, jos lapsi nukkuukin paremmin :D
 
Mulla on just tuo asenne, et vauva voi huutaa tyyliin 24/7 ja jos tuosta vähemmällä selvii, niin sehän on jo työvoitto! Asiat voi aina olla huonomminkin :wink
 
Juu, kyllä sitä jotenkin itsekin varautuu huutavaan tapaukseen. Valvovaan ja huutavaan. Helpompi siitä lähtökohdasta on mukautua kaikkeen mahdolliseen, kuin jos maalais ruusunkuvia mielessään.
 
Mun mielestä ekan yövalvomiset jakso paljo paremmin ku sitte seuraavien. Ekalta oli kumminki mahollisuus levähellä enemmän myös päivisin. Toisen ku sai, niin oli värkättävä päivät sen isomman kanssa. Mulla tosin tuo toinen oli tosi mahakipuinen. Huusi yöt läpeensä yleensä aamu viiteen asti ellei koko ajan pitänyt sylissä. Meinas aamulla väsyttää nousta isomman kans ylös.

Mut toisaalta se on vaan yks vaihe elämässä. Onhan ne yövalvomiset rankkoja, mut kyllä neki aikanaan loppuu.
 
Meillä 3v poika sai oman huoneen vuoden alussa ja on hyvin pysynyt yöt siellä. Imetin yli kaksi vuotiaaksi joten ei ihan helppo tie ole tuohon tilanteeseen ollut. Tyttö 11 kk on nyt pari yötä ollut ilman tissiä ja nukkuu koko yön. Hän on pinnasängyssä sivuvaunu tyylillä. Isäntä nukkuu erihuoneessa, koska kuorsaa kovasti. Eli itse nukun parisängyssä yksin ja pitkään aikaan koko yön ilman häiriöitä :-D
 
Nyt parina iltana miettiny et miten ihmees selviin ton esikon pinnasänkyyn laiton kans täs jatkossa. Ku ny jo tuo pallura painuu ku kurottelee laidan yli. Ja o melko epämiellyttävää... Ylösnostaminen o helppoo ku natiainen seisoo, mut toiseen suuntaan
 
Mua on alkanut jännittää jo tässä vaiheessa, että miten ne illat menee sitten kun lapsia on kaksi. Jos vaikka mies on työmatkalla ja pitäis saada kaks pientä lasta nukkumaan... Jos vauva huutaa, niin se pitää varmaan ihan ensin saada hiljaiseksi, että ehtisi saada isomman nukkumaan. Onneksi tuo on jo tosi helppo saada nukkumaan, mutta kyllä se silti vaatii huomion 100 % itselleen ainakin 10 minuutiksi. Esikoinen oli kyllä vauvana niin kova huutamaan iltaisin, ettei sitä saanut ollenkaan laskettua käsistään... Ehkä siinä sitten kaikki oppii vähän jotain uutta. o_O
 
Täytyy heti alkuun sanoa, että aikaa myöten kyllä unohtaa, miten on vauva valvottanut tms. Yritin muistella isompien lasten vauva-aikaa, mutta ehkei siinä ollut mitään kummempaa kun muistan vaan, et ollaan kaikki nukuttu

Tuon kohta 3vn ja keskosena syntyneen nukuttelin kapalossa ja äitiyspakkauslaatikossa, kun hänet siis kotiin saimme. Ja paljon nukkui syleissä, yöllä syöttelin sängyssä ja välillä mukkui meidän vieressä ja välillä laatikkosängyssään. Keskoselle erityisesti on läheisyys ja kosketus tärkeätä. Pinnasänkyyn siirtyi n. 4kkn ikäisenä, yleensä nukahti rinnalle ja nostettiin sänkyyn. Nukkui paljon myös vaunuissa ulkona n. kkn ikäisestä. Sulassa sovussa ollaan perhepedissä oltu, tosin nykyään mies ja poika nukkuu niin leveästi, että mä saatan siirry sohvalle. Välillä mies jäi suosilla sohvalle kun valvoo myöhempään. Poika nukkui kyllä omassa pikkusängyssään tosi hyvin yöt jo pidemmän aikaa, mut nyt alkuraskauden väsymyksen myötä mun oli helpompi nukuttaa iltasadun kera viereen ja nukahtaa itekin. Nyt treenataan taas omaa sänkyä, mikä on samassa huoneessa.

Tuleva beibi tulee nukkumaan laatikkosängyssä. Pinnasänky ollaan annettu eteenpäin, joten sen hankinta on edessä. Saa nähdä, miten me kaikki mahdutaan samaan huoneeseen.. Isompi koti on mietinnässä kyllä, isommilla lapsilla kun on omat huoneet mut tuntuis vähän epäreilulta laittaa 3v 13v veljensä kanssa samaan huoneeseen. 15v tyttö ja 13v poikakaan ei enää samassa viihdy.. Ehkä meidän sänky muuttaa olkkariin ja makkarista tulee pienten huone Saa nähdä, kuinka käy.
 
Mä suunnittelin vähän pinnasänkyä sivuvaunuksi sänkyyn, jotta vauva on helppo siitä sitten nostaa tissille. Mies varmaan nukkuu arkiyöt alakerran sohvalla, että jaksaa käydä töissä. Tähän yhdistettynä 2 koiraa ja 2 kissaa voikin olla mielenkiintoinen yhdistelmä. Noo, kai sen oman tyylinsä löytää hakemalla ja onneks noi koirat on ainakin tähän asti ollut aika sopeutuvaisia.

Yritän suhtautua, että vauva valvottaa ja öistä tulee rikkonaisia sekä univelkaa kertyy. Voin sitten yllättyä positiivisesti jos näin ei käykään :D.

Vähän jännittää, kun mieheni on ihan mielettömän sikeäuninen tapaus, että herääkö ne "isän vaistot" sieltä sitten vauvan myötä ja reagoiko herkästi esim vauvan itkuun unen läpi yms. Voinko myöhemmässä vaiheessa luottaa siihen, että kun mies ja vauva on kahdestaan kotona niin mies ei vain jatka uniaan tyytyväisenä vauvan huutaessa naama punaisena vieressä.
 
Vauvaa varten on nyt pinnasänky kasattu ja pedattukin jo valmiiksi. On pikkuisen sitten mukava tulla maailmaan :)
 
Takaisin
Top