Vauvakuume, miten saisi sen tarttumaan miehellekin...?

M

muumimamma84

Vasta-alkaja
:anyone:shy:Minulla on siis kova vauvakuume. Esikoinen on 3,5v ja haluaisin kovasti hänelle pikkusisaruksen. Mieheni ei vaan ole samaa mieltä... En tiedä mikä siinä aiheessa on niin vaikeaa, mutta harvemmin hän suostuu edes puhumaan siitä. Hän ei siis haluaisi enempää lapsia. Minä taas olen aina halunnut kaksi lasta. Itsellänikin on isosisko. Mieheni on taas ainoa lapsi. En tiedä onko tuolla suurtakin vaikutusta asiaan... On aina hankalaa kun ei tiedä miten ottaa edes asia esille. Ehkäisy on käytössä, mutta haluaisin luopua siitä kesään mennessä. Haaveilen päivittäin raskaaksi tulosta, vauvasta ja kaikesta siihen liittyvästä. Tarve on voimakas ja fyysinen. Onko muita samassa tilanteessa olevia tai olleita?
 
Täällä samanlaisia fiiliksiä. Esikoinen on 4,5v. ja itselläni ollut jo muutaman vuoden vauvakuume. Mies ei tiedä mitä haluaa.... Olen yrittänyt satunnaisesti aina kysellä aiheesta, mutta mitään selvää vastausta ei koskaan tule. Toisen lapsen kuitenkin tahdon! Tämä vaikuttaa kyllä negatiivisesti kaikkeen... :sad001 Viime aikoina on kaveriporukasta tullut useampia raskausuutisia ja tämä vain lisää ahdistusta. Ikää molemmilla kuitenkin mittarissa jo 33+, joten ei tässä kovasti odotella enää voi...
 
Meilläkin on tutuilla alkanut tulla näitä nuorempia lapsia, niin on vähän alkanut mietityttää miehen asenne toiseen lapseen. Mieheni ei nimittäin todellakaan halua useampaa lasta - minä kun olin ja olen jatkuvasti kiukkuinen hänen työmatkoistaan, jolloin joudun olemaan tytön kanssa todella paljon yksin. ( miehellä viime vuonna 150 matkapäivää! )

Pikkuinen on tosin vasta reilun vuoden, eli ei välttämättä ymmärtäisi uutta vauvaa, ja itsekin toivon pääseväni ainakin joksikin aikaa takaisin työelämään, työ kun on sellainen, että ammattitaito vanhenee aika äkkiä. ( plaah työn ja perheen yhdistäminen )

Mutta kun itsellä on jo 31 vuotta lasissa ja miehellä vuosi enemmän, niin odottelu ei ainakaan paranna asiaa.
 
hei! Vaikea sanoa, itselläni on ollut tuo sama ongelma... ei vaan ole taipunut.

Meillä puhutaan vasta ekasta vauvasta ja mies on aika selkeästi ilmaissut, että yhden haluaa, ei enempää :( Itse olen ajatellut, että sitten/kun/jos meille se yksi tulee, niin yritän keksiä kaikki keinot, että tulisi toinenkin, mikäli vielä onnistuu.
Nyt siis mittarissa jo 42v.

Miehet ovat hankalia.

Koita keksiä jotain, tosin miehesi varmasti ajattelee, ettei teillä aika ole vielä lopussa, ehkä sen vuoksi vetkuttaa asiaa. Tsemppii :)
 
Minullakin oli alussa vaikeuksia saada miehelle vauvakuume. Ostin jopa söpön 56cm kokoisen bodyn ja näytin miehelle että kato nyt kun ihana ja eikö olis ihanaa pukea tämmönen omalle pienokaiselle. :D aikaa kului semmonen puoli vuotta kunnes mies oli valmis yrittämään lasta ja jos ulkona näkyi pieniä lapsia tai vauva jossain niin hän alkoi puhua että pian meilläkin on tuommoinen :-) plussatesti oli mahtava kokemus vaikka ei mies sitä heti oikein konkreettisesti ymmärtänyt kun vasta sen ekan neuvolan jälkeen. :D ja keskeytynyt keskenmeno todettiin viikolla 8+ ja kyllä miehestä huomasi kuinka surullinen ja pettynyt hän oli. :( niin siitä se vauvakuume on vaan lisääntynyt ja melkeen hän puhuu enemmän vauvoista kun minä! :-)
 
Nostelenpa tätä kun on meillä ajankohtainen aihe. Kuopus on reilu 11kk ja haluaisin vielä yhden (eli kolmannen, esikoinen jo teini-iässä) lapsen. Olen asiaa pyöritellyt mielessäni jo pitkään ja eilen sitten vihdoin uskalsin edes hiukan puhua asiasta miehelle. Mut siinä kävi just niinkuin pelkäsin, eli mies käytännössä tyrmäsi ajatuksen yhdellä lauseella täysin.
Tämä on asia josta en halua jankuttaa enkä tahdo toista painostaa joten asia keskustelu jäi siihen. Nyt mä oon ihan järkyttävän surullinen, tuntuu että tää asia on mun puolesta päätetty eikä mulla ollut asiaan mitään sanottavaa :(
Ikää mulla jo 37 eli 'katsotaan muutaman vuoden kuluttua' ei tule kyseeseen.
 
Täällä yksi pikkukakkosta haluava! Tää meidän ensimmäinen on n.6kk nyt ja olen jo parisen kuukautta kuumeillut pikkusisarusta hänelle! Ensinnäkin käytännön syistä: leikkiseuraksi ja myöhemmällä iällä (itse 3 veljeä omaavana) toistensa tueksi. Miehellä on 15 vuotta vanhempi veli joten käytännössä hän näkee kasvaneensa ainoana lapsena koska veli muutti 17-vuotiaana pois kotoa.

Mies on halunnut aina yhden lapsen, tämä meidän ensimmäinen sai alkunsa vahingossa (kumi käytössä) eikä hän siis olisi tätäkään VIELÄ halunnut. On nyt kuitenkin hyvä isä ja ylpeä tytöstään , kasvoi samanlailla vanhemmaksi raskauden myötä kuin minäkin. Nyt kun olen puhunut toisesta, on vastaus että ei missään nimessä (ikinä)! ..kiva :shifty:

Toinen lapsi tuo paljon velvollisuuksia tullessaan vaikka jotkut sanovat että siinä se kaks menee missä ykskin. Ensinnäkin kun vauva valvottaa 24/7, ei voi itse nukkua enää "vauvan kanssa" niinkuin nyt. Toiseksi , meillä ei oikein ole mahdollisuutta toisen vanhemman jäädä kotihoidontuelle eli päiväkotimaksut sitten tuplaantuvat. Mies vetoaa lisäksi seuraavaan: hän haluaa antaa yhdelle lapsen maksimaalisen laajan mahdollisuuden harrastaa isompana, maksoi paljon tai ei. Toinen lapsihan rajoittaa tätä sitten kun hänkin tarvitsee harrastuksen! Älytöntä mun mielestä:dead: näen sisaruksen hyödyn isompana käytännössä kuin että ainoa lapsi harrastaa mitä tahtoo (ja harrastuskin varmaan vaihtuisi joka toinen kuukausi kun mielenkiinto loppuu)..

Uskon, että eniten vaakakupissa painaa isähahmon vapauden "riistäminen". Hänen elämänsä on pysynyt melko samanlaisena kuin ennen tätä ekaa lasta , mitä nyt viihteelle hän ei pääse enää 2-4x/kk. Harrastukset ja kavereiden kanssa hengailu onnistuu yhä siinä missä ennenkin! Toisen lapsen myötä jostain olisi taas leikattava omista menoista sillä äidin jaksaminen on koetuksella (riippuu tietenkin lasten luonteesta ja päivän rytmityksen onnistumisesta) vielä enemmän! Niin, äitihän on leikannut omia menojaan about 75% jo ensimmäisen myötä ja se on aivan hyvä näin! Jos sitä jäljellä olevaa lähtee vielä leikkaamaan niin sitten voipi olla että mamma ei enää kestä:joyful:

Jaksamistakin olen miettinyt ja väsyneempinä päivinä kun tyttö on ollut vaativa jne unet olleet vähissä , olenkin ollut varma että yksi saa luvan riittää:rolleyes: yhden yösyötön luovuttaminen isälle ja itse nukkuneena mieli kääntyy taas takaisin kahden lapsen kannalle:joyful:

Raivostuttaa itsenäisenä ihmisenä todella kovin se fakta, että todella tarvitsen miehen siunauksen ja suostumuksen sekä isosti apua häneltä ekana vuonna jotta jaksaisin kasvattaa kahta lasta. Olen aina hankkinut sen mitä todella halajan ja nyt toisen lapsen saaminen ei olekaan enää itsestä kiinni:shy: aina olen lapsia halunnut ja tää eka kun tuli vahingossa ni se oli vain odottamaton positiivinen yllätys (ainakin meikäläiselle).. Siihen ei kummallakaan ollut sanomista suuntaan tai toiseen sillä abortti ei ole vaihtoehto :smug:
 
No, meillä on täysin tyrmätty ajatus toisesta lapsesta - mies on kertonut kaikille sukulaisille, että meille ei tule enää enempää lapsia. Enää ei ole edes ' katsotaan nyt joskus myöhemmin ' tilanteessa.

Johtuu varmaan siitä, kun olemme nyt kumpikin töissä, ja mieskin joutuu joustamaan lapsen hoitoon viemisessä ja hakemisessa edes joskus ( vaikka itse joustan pakon edessä aina, kun herra on ulkomailla ).

Itselläni on aina ollut pikkuveljen kanssa läheiset välit, joten vähän surettaa, jos tytöllä ei koskaan tule olemaan sisarusta.
 
muumimamma84 sanoi:
:anyone:shy:Minulla on siis kova vauvakuume. Esikoinen on 3,5v ja haluaisin kovasti hänelle pikkusisaruksen. Mieheni ei vaan ole samaa mieltä... En tiedä mikä siinä aiheessa on niin vaikeaa, mutta harvemmin hän suostuu edes puhumaan siitä. Hän ei siis haluaisi enempää lapsia. Minä taas olen aina halunnut kaksi lasta. Itsellänikin on isosisko. Mieheni on taas ainoa lapsi. En tiedä onko tuolla suurtakin vaikutusta asiaan... On aina hankalaa kun ei tiedä miten ottaa edes asia esille. Ehkäisy on käytössä, mutta haluaisin luopua siitä kesään mennessä. Haaveilen päivittäin raskaaksi tulosta, vauvasta ja kaikesta siihen liittyvästä. Tarve on voimakas ja fyysinen. Onko muita samassa tilanteessa olevia tai olleita?
Click to expand...
Täältä löytyy yksi lähes samanlaisesta tilanteesta... tosin pari päivää takaperin kysyin mieheltä suoraan... ja odotin vastausta niin kauan että kertoi... sanoi kyllä ettei tiedä mutta ei kumminkaan ollut valmis käyttämään ehkäisyä... välillä ihmettelen miehiä että mitä niiden päässä liikkuu...
 
Täälläkin sama tilanne kun teikäläisillä. Meille syntyi viime kesänä tytär ja mies totesi, että toista ei sitten tule. Jälkikäteen totesi, että ei olisi ollut valmis (vielä) ensimmäiseenkään. Haluaisin vielä toisen lapsen, olen aina halunnut kaksi. Ikää on jo kohta 36, joten tässä ei ole kovin paljon aikaa enää. Vaikka olen nauttinut vauva-ajasta olen myös samalla surrut, että toista pienokaista ei todennäköisesti tule. :sad001
 
SeEnsimmäinen: Meillä on ihan samat keskustelut ja syyt siihen, miksi mies ei halua toista lasta. Hänen elämänsä ei ole paljoakaan muuttunut lapsen jälkeen, hän käy töissä, treeneissä ja tapaa ystäviään niin kuin ennenkin. Toisen lapsen myötä tosiaan äidin jaksaminen voisi olla koetuksella ja varmasti se vaatisi vauvavuonna enemmän osallistumista. Taistelen ihan saman ajatuksen kanssa, että tämä asia ei ole minusta kiinni, vaikka olen tottunut pyrkimään kohti sitä mitä haluan. Toki ei voi tietää, tulisiko sitä toista lasta, mutta se, että ei saa edes yrittää tuntuu pahalta. Minulla on myös sisaruksia ja haluaisin saman meidän pienokaiselle.
 
Tänään keskusteltiin toisesta lapsesta suht järkevästi. Lopputulos oli kuitenkin sama, mies sanoo ei ei ei!!
On toisen vauvan mainitsemisesta JOTAIN hyötyä kuitenkin ollut, mies ainakin sanoo miettineensä asiaa esim. töissä tai muualla jos on hetken ollut yksin ja on aikaa pohdiskella elämän syntyjä syviä.. Hän kertoi että on tyytyväinen nyt tähän tilanteeseen jossa ollaan: pieni vauva-aika alkaa olla ohi (tyttö kohta 7kk) , elämä siis helpottaa jossain määrin ja omaa aikaakin on vielä (hänellä varsinkin runsaasti). Koiria on kolme joten niissäkin riittää tekemistä.

Mitä nyt sitä keskustelua käyn mielessäni läpi näin jälkikäteen niin PERIAATTEESSA toiselle vauvalle olisi mahdollisuus, miehen ehtona oli että annettaisi kaikki koirat pois :confused: valitse tässä nyt sitten:angry4 kiristäjä ukko minulla, vetäsinki siitä lopulta herneet nenään. Urpo mies isolla U:lla:angry5:angry5
 
SeEnsimmäinen: Hyvä että keskustelitte asiasta, mutta harmi että lopputulos edelleen on EI. :-( Mitä luulet, voisiko hän muuttaa mielensä esim. kahden vuoden tähtäimellä? Mitä itse ajattelet, jos hänen ajatuksensa ei muutu? Katkeroidutko?

Näitä asioita olen itse käynyt läpi mielessäni, jopa niin pitkälle että se saattaa jopa johtaa eroon. :-( En tosin ole kovin toiveekas senkään suhteen, että saisin lapsen mahdollisen uuden kumppanin kanssa... Nämä ovat vaikeita asioita, todella vaikeita.
 
Voimia kaikille tämän asian kanssa painiville :Heartred
Vaikea asia.

Olen jossakin ketjussa kertonutkin, että mun mies ei halunnut lisää lapsia. Oli aika ehdoton. Sitten vaan jossain vaiheessa hän itse oma-aloitteisesti ottikin asian puheeksi, ja nyt kuumeilee kovasti mun kanssa. Kun vaan vielä saisimme vauvan....
 
Myy80 sanoi:
SeEnsimmäinen: Hyvä että keskustelitte asiasta, mutta harmi että lopputulos edelleen on EI. :-( Mitä luulet, voisiko hän muuttaa mielensä esim. kahden vuoden tähtäimellä? Mitä itse ajattelet, jos hänen ajatuksensa ei muutu? Katkeroidutko?

Näitä asioita olen itse käynyt läpi mielessäni, jopa niin pitkälle että se saattaa jopa johtaa eroon. :-( En tosin ole kovin toiveekas senkään suhteen, että saisin lapsen mahdollisen uuden kumppanin kanssa... Nämä ovat vaikeita asioita, todella vaikeita.
Click to expand...


Kyllä oon aika varma että katkeroidun, nytki välillä jo tiuskin "tyhjästä" miehelle vähän turhan usein. Oon jotenkin niin perheen perustamismoodille kääntynyt ja tuntuu että nyt on se aika elämästä kun on aika asettua ja kasvattaa jo olemassa olevaa vauvaa sekä saada tälle pikkusisarus. Olla kotona ja kasvaa tiiviiksi perheeksi, tehdä lapset suht pienellä ikäerolla - samoilla silmillä mennä vauva-ajat.

Tuntuu että jos tässä odottelee useamman vuoden ni en halua enää uudestaan "vajota" siihen väsymykseen ja kotona lorvimiseen kun on kerran sieltä noussut .. Ymmärrättekö mitä yritän sanoa? :D ja näen suuremman "hyödyn" siinä että lapset ovat suht saman ikäisiä ja näin ollen leikit ovat samalla tasolla. Heistä on seuraa toisilleen :)
 
Olen täysin samoilla linjoilla ja ymmärrän ihan täysin mitä ajattelet. :-) Mieheni ei vaan ole "perhemoodissa" eikä varmaan koskaan siihen pääse - omat kiinnostuksen kohteet ovat tärkeämpiä. Hassua huomata, miten erilaisia ollaankaan.
 
Luinkin tuossa ylempänä, että miehesi on aina halunnut vaan yhden. Oletko aiemmin ollut samoilla linjoilla hänen kanssaan?
Meillä on aina puhuttu kahdesta, kunnes toinen muutti mielensä (ja tämä ensimmäinenkin tuli liian aikaisin). En yhtään osannut odottaa tätä. :-(
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top