Vauva perätilassa, synnytys vai sektio?

Mä kävin perätilan takia maanantaina seurannassa ja kysyin siellä tuosta napanuorasta ja sen mahdollisesta kiertymisestä. Juurikin tuon LilyF:n kokemuksen takia. Lääkäri sanoi kuitenkin, että sitä on ihan turha katsoa tässä vaiheessa, kun vauva kuitenkin liikkuu ja vaihtaa asentoa niin paljon vielä, että napanuoran kanssa voi tapahtua vielä mitä vaan. Jos siis on nyt ihan hyvin, niin voi olla, että synnytykseen mennessä onkin kietonut itsensä siihen.

Mua on alkanut jännittää synnytys entistä enemmän. Tarkoitus olisi siis kokeilla alatiesynnytystä perätilasta huolimatta, mutta maanantaina lääkärikäynnin jälkeen olen alkanut miettiä suunniteltua sektiota, jos mitään ei tapahdu seuraavaan käyntiin mennessä. Edellisellä käynnillä lääkäri siis oli sitä mieltä, että perätilan takia raskauden ei anneta mennä paljon yli ja että perätilaisia ei kai yleensä käynnistetä. Tällä viikolla oli eri lääkäri ja eri mielipiteet ja tämä oli sitä mieltä, että koska vauvalla on kaikki hyvin, niin ei syytä hätäillä toimenpiteiden kanssa ja että käynnistystäkin voidaan harkita. Seuraava käynti vasta 41+0. Musta on alkanut tuntua, että jos tämä muksu ei tule itsekseen ulos ennen sitä, niin sitten haluan sektion. En tiedä uskallanko enää noilla viikoilla alkaa puskea perätilaista ulos, jos painoarvio vaikka onkin alakantissa ja oikeasti tuleekin odotettua isompi vauva. Ja jos käynnistys ei etenekään sujuvasti, niin sekin pelottaa.
 
Minulle sanottiin silloin tosi painokkaasti, että perätilassa ei kannata käynnistää, että luonnollisen käynnistyksen puuttuminen on merkki siitä, että kaikki ei ehkä sujuisi. En lähtisi siihen, Tuikku!
 
Nämä on kyllä vaikeita asioita... Mulla on vauva perätilassa edelleen ja maanantaina yritetään kääntää. Kamalalta tuntuu ajatus jo ihan siitä kääntämisestä. Saati, että pitäisi miettiä sektiota tai perätilaisen synnytystä... Nyt jo sattui neuvolassa, kun siellä "kokeili" vatsan päältä missä asennossa vauva on. Ihme runnomista... Alkoi pyörryttää ja tuli huono todella olo. Todella toivon, että vauva kääntyy nyt itsellään ennen maanantaita.
 
Täällä on tapahtunut se ihme että bejbe on kääntynyt pää alaspäin :D jee! Toivottavasti pysyykin, kun ei ollut vielä kiinnittynyt eikä laskeutunut kunnolla... Nyt jumppapalloa vain kehiin.
Toivottavasti muillakin käännökset onnistuu/vauva hoksaakin oikean asennon luonnostaan!
 
Tuikulle. Mulla käynnistettiin kyllä perätilainen, mutta vedet olivat niin vähissä, että pelkäsivät tulijan istuvan napanuoran lyttyyn. Mun siskoni tiesi varoittaa, että heti jos yhtään tuntuu minkäänlaista supistelun oiretta, niin kannattaa nappuloista kieltäytyä. Toisena käynnistelypäivänä alkoi tapahtua. Ekat supistukset tuli puol neljä iltapäivällä ja nyytti oli sylissä puol 11 illalla. Meidän kohdalla meni hienosti.
 
Niin ja sain yhden Panadolin ennen saliin menoa. Salissa ilokaasua, muuta ei ehtinyt kun olinkin jo kokonaan auennut :)
 
Heips ajattelin tulla kertomaan oman kokemuksen. Eli siis sunnuntaina noin klo 4 meni lapsivedet ja lähettiin lanssilla sairaalaan perätilantakia. Sairaalassa supistukset alkoi vasta su-ma välisenä yönä aika epäsäännöllisinä mutta sen verta tuntuvina että sain jotain kipupiikkiä pakaraan jotta sai edes vähän nukuttua. Ma aamuna klo 8.30 rupes supistukset tulee 2-5min välein ja niin kipeinä et kattoivat kohdunsuun joka oliikin jo 4cm auki ja lähettiin synnytyssaliin. Siellä sain epiduraalin jonka avulla nukuin ponnistamis tarpeeseen asti. Synnytyksen kesto 8h16min ponnnistus 40min ja ensisynnyttäjä olen. Täytyy sanoa että en uskonu saavani ponnistettua tuota poitsuu ulos kun aina ponnistuksen jälkeen tunsi kuinka se valuu takasin päin :-\ mutta siis ei jäänyt traumoja ja oon tyytyväinen etten sektiota valinnut :-)
 
Eppari tehtiin ja hyvä niin olis varmaan tullut muuten pahempaa vahinkoa kun aattelee et se vauva tulee sieltä kuitenkin ns kaksinkerroin.
 
Täällä vauva kääntyi onnistuneesti, heti ensi yrittämällä. Lääkärin varmat otteet ja kolme pitkää ulospuhallusta minulta, niin tyyppi oli pää menosuuntaan. :dummy1: Vauvan vointia seurattiin puoli tuntia käännön jälkeen ja hänellä oli kaikki hyvin. Itse lievästi panikoin käännön jälkeen ja jännitys purkautui itkuna. Oli ollut niin kova huoli tästä asiasta. Lisäksi tilanne oli nopea ja kääntö tuntui epämukavalle. Kuitenkin jäi hyvä mieli kaikesta. Lääkäri oli todella taitava. Lisäksi hoitaja oli olemukseltaan rauhoittava, avoin ja lämmin ihminen. :Heartpink
 
Huomenta. pyllytarjonnassa ollut pikkuinen saatu maailmaan. Luin täällä paljon juttuja ja samojen kysymysten kanssa painiskelin mikä valinta olisi oikea. Keskiviikkona olin äit.polilla jossa hyvin kerrottiin siitä mitä alatie synnytys tässä tapauksessa on ja rohkaistiin siihen koska omat lantion mittani ja lapsen hyvä perätarjonta ja koko sitä puolti. Tuon käynnin jälkeen olin varma että haluan lähteä ennemmin synnyttämään kun sektioon.
Eilen alkoi lapsivetet mennä klo 21. aikoihin.
Soitin sairaalaan ja sanoivat että turvallisinta tilata lanssi. Lanssi toi sairaalaan klo.22.00 jolloin olin 4cm auki ja supistukset alkoi voimistua tasaiseen. Saliin siirryin lääkärin jälkeen klo 22.45 kun hän oli tarkistanut ettei napanuora ole tulossa ennen pyllyä. Salissa supistukset voimistui nopeasti ja ennen puoltayötä olin 8 cm auki ja sain spinaali puudutuksen. Tuon jälkeen supistus kivut hävisi ja saimme odottaa ponnistus tarvetta.
Kun tunto sen verran palasi sain ruveta ponnistamaan. Ponnistus vaihe oli rankka, en sitä kiistä. Töitä sai tehdä ja hiki tuli. Välillä ajatus tapahtuuko mitään kävi mielessä mutta kätilö ja lääkärit tsemppasivat ja kertoivat tilanteesta hyvin. Tyttö syntyi 20 minuutissa. Ei tikin tikki, pieniä nirhaumia. Olipa voittaja fiilis!!
Tyttön mitat 50cm ja 3694g ❤️
Stemppiä siis kaikille joilla loppurutistus edessä.
 
Meillä kans eilen tuli vauva maailmaan perätilasta huolimatta alakautta. 3,7kg ja 51cm. Synnytys meni hyvin ja eteni reippaasti itsekseen. Alkoi vesien menolla ja supistukset alkoi pian sen jälkeen. Samaa mieltä kuin Niisku16, että ponnistusvaihe oli rankka ja välillä meinasi usko mennä, mutta saatiin se vauva kuitenkin maailmaan. Ja vaikka itsestä ponnistusvaihe kesti pitkään, niin ei se lopulta ollut kuin 12 minuuttia. Eppari tehtiin ja se oli varmasti ihan hyvä ratkaisu. Lisäksi taisi tulla limakalvoihin pari muuta tikkiä. Vauvalla kaikki erinomaisesti ja pisteitä sai heti 9. Kätilö oli koko ajan ihanasti mukana ja ohjeisti ja kannusti. Esikko kun on, niin ei ole vertailukohtaa raivotarjontaisen synnyttämiseen mutta en itse usko että kovin suuria eroja on. Ehkä juurikin tuo ponnistusvaihe, mutta jos kuuntelee kätilön ohjeita niin hommasta selviää varmasti. Tsemppiä niille, jotka vielä painiskelevat päätöksen kanssa tai odottavat synnytyksen alkamista/sektiota :)
 
Koska teillä kaikki sujunut noin hyvin, uskaltauduin kertomaan tänne oman tarinani. Lokakuisissa en viitsi pelotella :). Meidän vaavi oli pitkään raivotarjonnassa, mutta kääntyikin yllättäen perätilaan rv 36. Saman tien tehtiin lähete kääntöä varten rv 37+2. Siellä kysyin erikseen riskeistä ja sanoivat vain, että riskinä vauvan sydänäänten lasku, mitä seurataan koko ajan. Noh, sanoivat, että on niin otollisessa asennossa, että harmittaisi, jos ei yritettäisi kääntää. Näinpä sitten tehtiin ja toisella yrittämällä kääntyi. Kaikki hyvin koko ajan ja sykkeet seurannassakin kunnossa. Seuraavana päivänä alkoi sitten sellainen sirkus! Supistuksia 7 min. välein klo 12 alkaen aika kipeitä. Pari tuntia myöhemmin 5 min. välein, jolloin mies kotiin ja tytylle hoitaja paikalle. Käskivät synnärille tarkistamaan tilanne ja erityisesti, että tarjonta pysynyt. Näin tehtiin, vaavi pää alaspäin, joten rauhassa saatiin tulla kotiin odottamaan tilanteen kehittymistä. Eipä kehittynyt, mutta eipä laantunutkaan. 28 tuntia 5 min. välein semi-kipeitä supistuksia->uusi soitto synnärille. Käskivät paikalle tsekkaukseen. Käyrillä kolme tuntia, supistukset jo kipeitä, 3 min. välein. Lääkäri käy toteamassa, että vauva ylhäällä ja pari senttiä vasta paikat auki-> Panadolin kanssa kotiin kypsyttelemään. 30 tuntia 3-7 min. välein supistuksia, sitten laantuivat pois, kun vaavi ei tullut hommaan mukaan. Sen jälkeen kroppa luuli synnyttäneensä, rinnoista valui maito, joka paikkaa kolotti, katujyrän alle jäänyt fiilis. Sitten se kaikkein pahin, hulvahtaen nestettä housuun koko ajan. Taas synnärille, kun mitä muuta se olisi voinut olla kuin lapsivettä? Eipä ollut, oli "jälkivuotoa". Sen jälkeen reilu kaksi viikkoa odottelua, liekö kroppa uudelleen käynnistää hormonit luonnollisesti, en usko. Olen" synnyttänyt", minulla on jälkivuotoa, mutta ei vauvaa. Pääasia, että vaavilla kaikki hyvin, mutta ei tuo inhimillistä ollut millään tapaa. Miksi ei vauhditettu? Jos olisivat kertoneet synnytyshormonien voivan reagoida kääntöön noin, en ikimaailmassa olisi siihen suostunut. Olisi ehkä kääntynyt itse tai jos ei, olisi keskusteltu synnytyksestä/sektiosta näillä viikoilla. Nyt siis 40+2.
 
Takaisin
Top