Vauva ja lemmikit

mä en pidä kissoista. En oo vielä tavannut kissaa, jolla ei olis arvaamattomia tapoja. Ja vaikka muuten en pelkää eläimiä, enkä kissojakaan, niin oon jotenkin ylivarovainen aina tilanteessa, missä on lapsi ja kissa. Varmaan siirrän lapsiinikin jotain sanatonta kissavihaa, kun oon ihan hermona, jos lapsi leikkii kissan kanssa.
 
Kun mä oon niin kehunut oman kissani viisautta ja kiltteyttä, niin pakko nyt raportoida, että tämä kissaälykkö oli yön aikana löytänyt mun nuppineularasian ja levittänyt neulat pöydälle (hänhän ei missään nimessä kiipeile pöydillä) ja vieressä odottavaan pinnikseen. Aamulla kävi kantamassa ylpeänä yhden nuppineulan mun jalkojen juureen, että tässä tätä saalista sullekin.
 
Mutta mulla on kyllä vähän päinvastainen suhde kissoihin kuin esim. Röpöllä. Mulla on paljon hyviä kokemuksia kissoista ja pienistä lapsista, kun taas koirat tuntuvat arvaamattomilta ja ihan liian suurilta vauvojen seuraan. Sekä lapsuudenkodin kissa että tämä nykyinen ovat tosi hyviä pitämään juuri oikean etäisyyden lapsiin: vauvoja kartetaan, taaperoihin otetaan varovainen kontakti, luottamuksen kasvaessa päästään halailemaan.
 
Mullakin on kissoja kohtaan tietty varaus... Koiria meillä on aina ollut joten niihin luotan. Toki en koiraakaan jätä kaksin vauvan kanssa! Ystäväperheen kissa on tosi kiltti mut sekin yhtäkkiä hyökkäys mun jalkaan kiinni kun ekaks ite änkesi vessaan mukaan ja kiehnäs jaloissa. Sitten kun rapsuttelin niin hups, yhtäkkiä oli jalassa kynsineen kiinni... Se meidän entinen koirahan näykkäs (ei purrut) tyttöä sormeen et ei saa sokeasti luottaa koiriinkaan vaikka sekin oli kiltti. Tämä nykyinen koira on niin tottunut ton tytön härväykseen et siihen luotan enemmän! Kissat on jotenkin niin arvaamattomia...


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
^Noh, pistetään hormonien piikkiin :wink :grin Niin siis ne aikasemmat kiukuttelut kissasta, kiva kuulla että sillä on asiat oikeasti hyvin :)
 
Mie ymmärrän lyyti sinua kyllä. Se on vielä jonkun toisen kissa, ei sun ja arvostan, että pidät siitä silti huolta. Oli elukka mikä tahansa, heitteillejättö on jotain aivan kaameaa! Eli rispektit sulle :)
 
Muokattu viimeksi:
Noh.... Mullahan on tosiaan 2 kissaa ja joku saattaa marinaketjusta muistaa parikin kertaa kuinka oon uhannu vääntää niiltä niskat nurin kun ovat naukumisellaan herättäneet mut muutenki huonosti nukutun yön jälkeen. Sehän ei tarkota sitä, että mä tosissani olisin niiltä niitä niskoja katkomassa. Me asutaan omakotitalossa maalla ja kissat on täysin sisäkissoja. Jonkun mielestä sekin saattaa olla eläinrääkkäystä, mutta se on heijän ongelma. Mulla on toimintaani omat syyni. Jos kissat ärsyttää (kuten viime aikoina), laitan ne yöksi oven taakse, jolloin niillä on käytössä keittiö/kirjastohuone/olkkari. Siellä on vettä ja hiekkis, ruokaa saavat ruoka-aikoina. Muuten tuo toinen vamma-apina vaan söis ja söis... Tällön niiden ääni ei kuulu makkariin niin kovana että se häiritsis. Vauvan sänkyyn mietin aluksi kaltereita päälle, mut aattelin kuitenkin sit kattoa, josko kissat ees menee pinnikseen esim. päiväunien aikaan (oon siis vierellä valvomassa). Jos menevät niin makkarin ovi pysyy kiinni. Siks meillä ovet on että niitä käytetään tarvittaessa. :) Tuli nyt pitkä postaus pötkössä, mut kännykkä on vammanen eikä anna tehä rivinvaihtoja kun foorumille kirjottaa. P.S meiän kissat on ihan maatiaisia ja varmaan osaisivat metsästää. Jossain vaiheessa oon suunnitellu tekeväni niille aitauksen ulos...
 
Voi herranjumala kun pitää tehdä nyt asiasta hankala. Oot vaan ite antanu aikasemmin ihan eri kuvan, suurinpiirtein ilmassu sen niin, että kissa lentää pihalle ja that´s it!
Sinä olet nyt ite laajentanu tämän aiheen näin laajaksi kissojen metsästyksestä, hyvinvoinnista ym. lähtien.
Mie olen kysyny sulta asiallisesti, että kuinka kissa tottuu vauvaan, jos kissa on vauvan syntymän jälkeen pihalla. Kaiken sinun kertoman jälkeen, se on asia, johon et silti ole vastannut, vaikka muuta tekstiä onkin riittäny. Ihan kiva että olet selventäny, vaikka mitään selityksiä en kyllä ole kaivannut.

Ja mie todellakin arvostan myös sitä, että kissasta huolehdit ja oikeasti sillä kuullostas olevan ihan hyvät oltavat. Oot vaan antanut ihan eri kuvan aikasemmin. Ja niin kauan kun on vaan se kuva, on myös näitä väärinkäsityksiä.
 
Mä Lyyti kyllä ymmärrän sun ärsytyksen kissaa kohtaan. En ole noita aikasempia keskusteluita nähnyt, mutta tunnistan noi samat jutut meidän jo kuolleesta kissasta. Oli kyllä teidän kissaa huomattavasti lempeämpi tapaus!

Ihan samalla tavalla raahasi ruokansa valkoselle matolle ja kuljeskeli etenkin öisin kämppää ympäri mouruten. Matot oli nurkissa kasassa kun ravasi öisin spurttejaan... Ulkoa kantoi päästäisiä ja joskus jonkun linnunkin ikkunalaudalle, katso mamma mulla on saalis! Yök yök, en varmasti päästänyt sisälle!

Toi kaikki on kissan luonnollista käyttäytymistä. Ne on yöeläimiä ja tykkää päästä sinne ulos. Oli sit pakkasta tai ei! Kyllä mä heitin yöllä sitä kohti tyynyllä ja pelottelin, et turpa kiinni tai henki lähtee! Just kun oli saanu vauvan ja itsensä uneen, niin kissa halusi huomiota... Ei vaan kaikkea jaksa! Jonkun on oltava hiljaa!

Toihan on Lyyti vaan hyvä juttu, että asutte omakotitalossa jossa kissa voi toteuttaa itseään ja päästä vapaaksi luontoon.
Mä itse pidän enemminkin kissan rääkkäämisenä (älä ota kirjaimellisesti, niillä on ihan hyvä olla myös sisäkissoina) sitä, et joutuu elämään kerrostalo yksiössä hiekkalaatikko elämää ja tyytymään ikkunata näkyviin lintuihin.

Kyllä meidän kisu sai hellyttäviä rapsutuksia ja myös mun ja miehen raivokohtauksia 13-vuotta. Kauhea suru tuli kun jouduttiin lopettamaan. Kaikki mahdollinen tutkittiin ja tehtiin eläinlääkärissä. Kuoleman jälkeen pitkään elin niin kuin kisu olisi vielä meillä... Mutta en todellakaan halua uutta kissaa. On niistä vaan huolta ja vaivaa!
 
Ja Lyyti vaikka mulla on nytten pari rotukissaa, niin on myös niitä maatiaisia.
Ainii, hevosiakin oli. Ja lampaita. Ja pupuja. Sillon kun asuin maalla ja oli mahdollista pitää elukoita vähän eri tavalla kun just tässä tilanteessa.

Yritän sanoa sitä, että enempi mulla on näkemystä tuohon lande-elämään, kun kerrostalossa kissan pitoon.
 
Jep, on viisainta lopettaa...Meitä on monenlaisia ja kaikki me halutaan kuitenkin tärkeimmillemme hyvää..
 
Ootko lyyti koskaan selvittäny miks se kissa jatkuvasti naukuu ja huutaa? Meillä on ollu niin hiljaisia kissoja, etten tollasesta tiedä mitään. Ainoan kerran kissan jatkuva huutaminen otti aivoon, ku sillä oli kiima. Sekin loppui kun kissa leikattiin.

Pioni: meillä on sellanen kissa, joka ei suostu pihalle. Vanha kissa yritti aina karata ulko-ovesta tonne rappukäytävään ja kesäisin tykkäsi ulkoilla valjaissa. Tää nykyinen ei mer lähellekään ulko-ovea. Katselee tyytyväisenä ikkunasta pihalle ja välillä piipahtaa partsilla, jos ovi on auki.

Niin ne kissat on vaan erilaisia :)


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Väsyneenä kaikki äänet on liikaa, kun haluaisi nukkua. Aamuyöllä oli taas vaihteeks hiki, ni avasin ikkunan. Kyllä muuten rupes lintujen tsirp tsirp ärsyttämään. Pakko oli laittaa ikkuna kiinni.

Mä varmaan olisin sinuna jo etsimässä kissalle uutta kotia. Välillä menee käpy tohon meidänkin elukkaan vaikka se ei ees osaa naukua. Se vaan tykkää ravata öisin ees taas meidän sängyn ja keittiön välillä.


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Takaisin
Top