Vauva arki

jaica

jaica

Sanaisen arkkunsa ammentaja
Ajattelin laittaa tänne jo pystyyn ihan oman keskustelu paikan vauva arkea aloittamista varten kerta huhtikuisia putkahtaa maailmaan. :)


1-2 vrk.
Alku on lähtenyt käyntiin hyvin.
Rauhallinen poika, syö ja nukkuu hyvin. Omaa maitoa on tullut sen verran että ollaan pärjätty ja nyt maito on alkanut nousemaan. Poika on ollut paljon tissillä. Välillä saanut tovin nukkua omassa boksissaan kun oon ite levinnyt. Viime yönä nukuin jo 2-3 h pätkiä. Sieltä se uni alkaa taas äitillekki tulemaan. Ja mikä mahtavaa ei tarvi koko aika olla pissalla. :)

Tunne mitä mahtavin äitillä.
Ihana rakastettava pieni mies alkaa heräilee. Joten tankkausta taas.

Me ollaan pojan kanssa vielä osastolla ja tänään saadaan kuulla päästäänkö jo kotiutumaan.
 
Päästiin kotia jo sunnuntaina kun poika oli 2 vrk. ikäinen.
Äiti jätti synnärille painoa 6 kg.

4 vrk.
Nyt kotosalla tokaa päivää. Väsymys painaa vanhemmilla ja niin ilmeisesti pienelläkin. Syön kokoaika jotain. Herkkuja taas hyvällä mielellä, karkkia, suklaata, jätskii. . :)
Ja kotiruokaa! !..

Eilen oli vaikea päivä liikkumisen suhteen, tuntu vaan tosi aralle toi alakerta.
Tikit kirveli ja paikat oli turvoksissa. .
Onneksi tänään on taas paljon helpompaa olla.

Poika nukkuu ja syö unenlahjat aivan mahtavat. Yöt on nukkunut vieressä ja viime yönä söi tissillä n. tunnin välein.

Mein pojat on muute kummatkin näyttäneet ihan samalle syntyessään.
Esikoisella vaan on silmien välissä verisuoni joka näkyy vieläkin sinisenä viivana. Pienemmällä taas pidemmät raajat kuin esikolla oli.
Huomaa kun on samoja vaatteita käytössä.

Tuo pieni tuhiseva ihme.
Oon taas niin rakastunut.
♥

Huh. Tänään käytiin jo vähän kaupoilla.
Kävin ostaa lindexiltä muutamat imetysliivit. Ja liikkuminen ollut tänään paljon helpompaa.
 
Vaavi on nyt 5vuorokautta ja eilen kotiuduttiin. Kotona on todella ihana olla! Ei tarvitse kuunnella kellon ympäri vauvojen huutoa...
Aika menee kuin siivillä. Syötttöjä kellon ympäri noin 2-3h välein. Jaksan jostain syystä (varmaan hormoonit) oikein mainiosti ja annan miehen nukkua rauhassa öisin. Neiti on niin kovin rauhallinen yleensä, että harvoin huutaa. Isänsä hyvät unenlahjat on tälle suotu. Pikkuinen nukkuu vieressäni, alkaa tuntua, että pinnasänky jää käyttämättä. Neito on niin pitkä ja hoikka, että kaikki 50cm vaatteet ovat aikas leveitä hälle. Toisaalta me mennään vielä pipo, paita, sukat kombolla. On kyllä viltti koko ajan menossa mukana, mutta on kiva saada imettäessä nopeaan ihokontaktia.

Tikkejä kivistää välillä, mutta liikkuminen menee oikein hienosti, kuten jo ihan ekasta päivästä. Ei ole ollenkaan toipilainen olo. Hieman kuumeinen kun maito vieläkin hieman nousee. Kaikki paikat on ihan maidossa ja pakkasessa alkaa jo nyt olla hyvät varastot. Ikettää ihan ihme asiat ja tyttöä on ihana ihailla tämän nukkuessa tai tissillä ollessa. Mies on palaillut tekemään töitä ja me pärjätään hyvin kahdestaan kotona. Hieman pitää suunnitella asioita etukäteen. Kun istuituu imettämään, niin kaiken tarpeellisen pitää olla käden ulottuvilla.

Pikkuinen on todella ihana ja rakas!
 
Meidän poika täyttää ensi yönä viikon, ihan muutaman tunnin kuluttua. Tuntuu kaukaiselta jo raskausaika, olen nauttinut elämästä ilman närästystä, hikoilua ja raskausdiabetesta. Arvot olleet normaaleja taas, kun olen mittaillut.

Me kotiuduttiin kun poika oli 2vrk, olin jo todella valmis kotiin, siellä osastolla oli niin tylsää. Onneksi huonetoveri oli mukava, itseasiassa erään vasemmistopoliitikon vaimo :-) Pelkoni tuon osalta oli siis turhaa.

Olen yllättynyt siitä, kuinka vähän alakerta on kipeytynyt niinkin pahojen (3.asteen) repeämien jälkeen ja on ollut ihanaa huomata, että muutenkin toipuminen synnytyksestä on ollut helpompaa ja nopeampaa kuin sektion jälkeen. Vaikka siis siitäkin toivuin hyvin. Nyt, kun olen kokenut molemmat tavat synnyttää, voin kuitenkin todeta että alatiesynnytyksen jäljiltä olen ollut paljon toimintakykyisempi. Liikkuminen ja kaikki touhuaminen on aivan erilaista. Jälkivuotokin on huomattavasti niukempaa.

Vauva on tosi rauhallinen ja nukkuu koko ajan, siinä mielessä ihan erilainen kuin isosiskonsa oli. Hän oli heti alusta paljon hereillä ja aika virkeä muutenkin. Tässä varmaan vaikuttaa se parin viikon varaslähtö masusta. Eiköhän poika tuosta vielä virkisty. Hän syö kuitenkin hyvin ja kakkaa senmukaisesti :-) Pikkuisen oli vissiin bilirubiiniarvo koholla, joten kehottivat seuraamaan kotona vointia. Ajattelin huomenna varmuudeksi soitella osastolle, jos poika on yhtä unelias kuin tänään. Eilen hän oli paljon enemmän hereillä. Joten täytynee nyt seurailla vointia.

Miten muilla kotiutuneilla nukutaan? Perhepedissä, omassa sängyssä vai sivuvaunussa? Meidän vauva ei viihdy pinniksessä, en ole jaksanut vielä järjestellä siitä pesämäisempää. Pari yötä nukkui vieressäni, mutta pelkään että liiskaan vauvan ja hieman myös että kissat hyppää/kävelee päälle. Vauva nukkuu nyt siinä vuokraamassani vaavi-sängyssä, jonka saan kivasti ihan viereeni ja sillä tavalla suojaan, ettei kissat pysty ainakaan pään päälle hyppäämään. Eivätkä kyllä ole olleet kiinnostuneitakaan sillä tavalla.
 
Poju nukkuu pinniksessä makkarissa ja päivisin vaunussa olkkarissa tai keittiössä. Hui, tänään tulee jo 7vrk synnytyksestä!
kovasti täälläki nukutaan, nyt eka repaleisempi yö ja pientä ininää usein... väsyttää:coffee
 
Meijän pirpana jo 12 vuorokautta. Tänään neuvola. Yöllä nukkuu vähän liiankin hyvin, jopa 6 tuntia tässä yksi yö, päivällä 3 tuntia. Aamulla ja illalla tissittelee 1-2 tunnin välein. eilisen illan tosin roikkui lohtutissillä, kun masukipua piti. Typerät antibiootit, onneksi ei ole enää montaa päivää jäljellä ja sektiohaavakin on jo siisti. Vielä kun pääsisi vaunuttelemaan, täällä on yksi vuosikas karvapallo joka kiipeilee seinille tekemisen puutteesta. Raukka ei oo tottunu tämmöseen löysäilyyn.
 
Vauveli on jo melkein kaksi viikkoa ja se kyllä huomaa! Ekat päivät meni kivasti horrostaessa, mutta nyt pikkunen jaksaa yölläkin ''katsella maisemia'' ja tykkää lohtutissillä olla. Ainut ongelma on vuolaasti virtaava maito, joka tekee lohtutisseilystä hankalaa. Hyvänä kakkosena tulee ihokontakti äskän rinnalla. Hän nukkuu jo pidempiä pätkiä 4h ja sitten välillä hän tuntuu vain torkahtelevan hetkeksi ja sitten taas innostuvan maailman tarkkailusta ja rinnan imemisesta. Kakkaa ja pissaa tulee joka välissä ja pikkunen kärsii vatsan kipristelystä. Silti hän on kovin hiljainen ja tyytyväinen vauva. Ääntä lähtee kyllä, mutta vain kun palvelu ei pelaa ja muuten hän vain ynisee ja tuhisee.

Kovasti ajattelin ennen pikkuisen syntymää, että pinniksessä sitten nukkuu, mutta vauveli ei ole tähän mennessä edes koskettanut pinnistä. Ensi päivinä olin niin hermoheikko, että herääkö pikkunen varmasti syömään ja onko kaikki varmasti hyvin, että nukuin levollisemmin kun hän oli ihan vieressä. Nyt olen niin tottunut ja niin on lapsikin, että perhepedillä taidetaan mennä. Meillä vauva on minun ja reunalla olevan tyynyvallin välissä, joten lapsi ei ''haittaa'' minun ja miehen vierekkäin nukkumista. Järjestely toimii meillä loistavasti! Päivisin neiti nukkuu sylissäni, kanssani sohvalla tai tuollaisessa vaunukopassa, joka on tutulta saaduista vanhoista vaunuista otettu.

Alussa neidillä oli keltaisuutta, jota kehotettiin seuraamaan kotona, mutta nyt keltaisuutta ei enää ole ja vauveli on todella hyvän värinen. Perinyt minun tummuutta. Sydämen sivuäänikin on hävinnyt ja muutenkin vauva on hyvinvoiva:) Oma alun itkuisuuskin on laantunut. Välillä voi tulla vähän kyynel silmään, jostain liikuttavasta, mutta en itkeskele jatkuvalla syötöllä kaikelle:p Maidon tuotanto on tasaantunut, mutta maitoa tulee silti ''liikaa''. Olen vähän miettinyt, jos rupeaisin maidonluovuttajaksi, mutta vähän mietityttää tuleeko siitä liikaa hommaa minulle. Toisaalta ainahan sen voi sitten lopettaa, jos tuntuu liian rankalle. Olisi hienoa auttaa pikkuisia keskosia!

Kissat ovat hyvin tottuneet vauvaan ja pitävät hyvää välimatkaa tähän. Saavat tulla kyllä haistelemaan ja ihmettelemään, mutta eivät kisut kauheesti ole innostuneet. Hienosti myös jättävät vauvan jutut rauhaan ja eivät ole aivan paniikissa jos pikkuinen huutaa:)
 
Täällä kotiuduttiin sairaalasta eilen ja voi että mitä tunteiden myllerrystä täällä on ollut! Asiaan vaikuttaa varmasti sekä hormonit, uusi tilanne että kauhea univelka. Yhtenä hetkenä itken suuresta onnesta, ihan sanoinkuvaamattomasta, jota en olisi voinut koskaan kuvitellakaan. Toisena hetkenä itken suuresta huolesta ja olen aivan varma, että jotain on pielessä / olen mokannut / olen maailman huonoin äiti jne.

Meidän vauva nukkuu tosi paljon ja syö tosi lyhyitä pätkiä. Tästä olen tosi huolissani koko ajan ja niinpä menemme tänään neuvolaan punnitukseen. Kuinka usein ja kauan teidän pikkuiset syövät? Herätättekö koskaan syömään, jos vauva vain nukkuu? Kun aina ohjeistetaan, että vauvan pitäisi syödä 8-12 kertaa vuorokaudessa. Mutta samalla ohjeistetaan, että antaa vauvan itse ilmaista, kun haluaa syödä. Meidän pikkuinen saattaa kepeästi nukkua neljä tuntia putkeen päivällä. Sitten ehkä vähän antaa merkkiä, että voisi syödä, mutta rinnalle päästyään nukahtaa ihan heti. Imetyksen ovat joskus noin 5 minuutin pituisia ja silloinkin pitää koko ajan lempeästi herätellä. Joskus sitten innostuu imemään aktiivisesti 20 minuuttia putkeen, mutta useimmiten uni kiinnostaa paljon enemmän kuin syöminen. Tästä syystä en itsekään ole pystynyt nukkumaan öisin, koska pelkään, ettei hän silloin söisi ollenkaan. Siksi hän myöskin on nukkunut aika paljon meidän sängyssämme, vaikka se aiheuttaakin, että en itse nuku paljonkaan.

Missä asennossa te imetätte? Imetin ensin paljon istuma-asennossa, mutta imetystyynystä huolimatta sain siitä kauhean niskajumin, joten nyt imetän useimmiten makuulla. Kyllä siinäkin niska jumiutuu, mutta ei yhtä paljon.
 
Auttaisiko jos laitat kellon soimaan vaikka 3 tunnin välein ja nouset silloin tissittelemään vauvan kanssa? Saisit itsekin nukkua. Meillä neiti syö vaihtelevasti 5-30min välillä lussuttelee verkkaiseen jopa liki tunnin, tuo johtuu yleensä vatsanpuruista. Pääasiassa imetän istualleen, aamumamit yleensä pitkällään köllitään.


Onko siellä imetystukihenkilöä? Voisivatko tehdä kotikäyntiä tai katsoa imetysasentoja neuvolassa? Meidän neuvolassa ei tuota imetysohjausta hirveästi harjoitettu vanhempien lasten aikaan, joten kyselin imetysjuttuja jo paljon osastolla ollessa. Jos olet facebookissa, siellä on sellainen ryhmä kuin imetyksen tuki ry, kannattaa liittyä. Siellä tukiäidit vastailevat kysymyksiin ja neuvovat.

Nuo vaihtelevat tunteet kuuluvat lapsivuodeaikaan, se on sinällään ihan normaalia. Kiva, kun ottivat teidät neuvolaan niin saat mielen rauhan.

Tsemppiä :)
 
Meillä oli samaa ongelmaa jo osatolla,että tissille nukahti 5min jälkeen..joskus viihtyi 15-20min. Poju nukkui, eikä vaatinut ruokaa,ei edes pissannut... sillon ohjeistettiin että tarjoa 2-4h välein ja kokeile korviketta lisäksi. En antanut korviketta, yritin väkisin imettää..mutta ei onnistunut, nännit oli kipeet, poika huusi ja sitten nukahti ja äiti itki...pelkäsin että kuolee nälkään jo ensimmäisenä päivänä kotona. Sitten äitini kehotti pumppaamaan ja yrittää antaa sitä tissin jälkeen lisäksi. Minä pumppasin ja annoin pullosta, maito lähti nousemaan vasta 4-5vrkn jälkeen synnytyksestä. Nyt poika piristynyt ja herää itse syömään...nukkuu välillä pitkiäkin pätkiä 4-6h.
tarkkaile tuleeko pissi, silloin kun on 4 päivää vanha pitäisi tulla 4 pissavaippaa ja 5 päivää vanha ni sitte vähintään 5 pissavaippaa.
itse en enään halua imettää ollenkaan, koen itseni siinä niin epäonnistuneeksi ja siksi pumppaan ja annan pullosta, saan mielenrauhan:smiley-angelic003

Nuo tunteet tulee kaikille (luulisin), itkua täälläkin väännetty ja oon miettiny miten me selvitään ym ja yhtäkkiä oonkin maailman onnellisin. Välillä ihmettelee itsekkin mitä päässä liikkuu:happy090
 
rondine, mulla oli AIVAN samanlaista alussa! Oman mielenrauhan ja yöunien takia laitoin tosiaan aluksi herätyksen 2h välein ja sitten myöhemmin 3h välien soimaan. Vauva nukkuu myös siksi vieressä, että tiedän varmasti herääväni kun hän haluaa tissiä. Alussa sairaalassa ja ekoina päivinä kotona häntä piti ihan herättää syömään. Unisena hän kyllä pippaa nälästä, mutta ei herännyt tarpeeksi, että olisi alkanut imemään. Lämpimästi suosittelen imetyspunnitusta. Siinä vauva laitetaan pelkän vaipan kanssa vaa'alle ja sitten imetetään ja sitten punnitaan uudemman kerran ihan samoissa vermeissä vaippaa vaihtamatta. Näin voit sitten nähdä ihan luetettavaa dataa siitä kuinka paljon pikkunen on syönyt. Vauvoissa on kumminkin huimasti eroja! Toinen saattaa syödä tunnin ja toinen formulatankkaa parissa minutissa. Toiset nukkuvat helposti koko vuorokauden lämpeensä välillä syöden ja toiset taas heräävät vähän väliä syömään ja ovat enemmän hereillä. Pissan ja kakan määrää seuraamalla voi myös varmistaa, että vauva saa tarpeeksi ruokaa. Painon nousu on myös varma merkki. Minä sain kovasti luottamusta maidon riittävyyteen juuri siitä imetyspunnituksesta ja tietenkin kannustavasta miehestä!:)

Imetän paljon sillein että vauvalla on pää ylempänä kuin peppu. Muuten hänelle tulee kovasti ilmaa vatsaan. Pitkä selkäisenä kannattaa kokeilla sellasta asentoa missä vauva tavallaan istuu edessäsi. Luovasti kannatta kokeilla ihan kaikkia asentoja jotka mieleen juolahtaa. Googlaamalla löytää myös hyviä kuvia! Imetyksestä stressaaminen aiheuttaa myös lihan jännityksiä ja kipeitä hartioita. Tosiaan kannattaa ihan rohkeasti hakea apua ja tukea imetykseen! Se on niin paljon mukavampaa hommaa kun ei koko aikaa stressaa!:)

Meilläkin oli osastolla ongelmia ennen maidonnousua. Koin maidon riittämättömyyden ja korvikkeiden antamisen todella kauheaksi ja itseni epäonnistuneeksi. Onneksi mies ja kivat kätilöt jaksoivat tsempata minua ja sinnikkäästi imetin ennen korvikkeiden antoa ja sitten loput lypsin viimeistä pisaraa myöten. Kyllä siinä itku tuli useaan otteeseen, mutta kyllä se sinnikkyys palkittiin lopulta:) Hyvä Nodde, jos olet löytänyt mielenrauhan noin:) Se on kumminkin tärkeintä, että homma toimii. Ehkä kumminkin kehottaisin kokeilemaan vielä sitä imettämistä ihan ilman onnistumisen stressiä, kun se on kumminkin kätevämpää kuin pullojen ja purkkien pesu ja desaus. Kukin kumminkin tavallaan!

On ihan normaalia olla huolissaan pikkuisestaan ja huono äiti -fiilikset vaan kertoo, että yrität selvästi parhaasi ja olet näin ollen hyvä äiti:) Jos yhtään helpottaa, niin tiedä, että ne hormooni itkukohtaukset menee ajan kanssa ohi ja kohta jo helpottaa! Niistä tunteista on myös tärkeä puhua tai saada muuten purettua kun ovat niin voimakkaita, että niihin tuntuu henkisesti hukkuvan!
 
Niin ja meillä piti alussa ihan kunnolla herätellä! Vaatteet vauvalta pois ja valot päälle ja kutiteltiin heti jos alkoi lopettamaan. Kun saatiin neidille enemmän energiaa, niin alkoi hän itse imeä tarpeeksi ja herätä syömään. Myös vaipan vaihto ja kaikki hoitotoimenpiteet oli meille oivallisia vauvan herättämiskeinoja!
 
Imetyspunnaukset voi tehdä ihan vaatteet päälläkin. Käyttää vaavin puntarilla ennen ja jälkeen tissittelyn. Mitään ei lisätä eikä oteta pois päältä punnitusten välillä. Ei edes pissi ja kakkavaippoja :)
 
Täälläkin kotiuduttu eilen,vauva tyytyväinen. yöllä heräili itse syömään 2,5h - 3h välein. Kello oli varalta soimassa, ettei syöttö väli menisi yli 4h mutta poika piti itse huolen ruoka ajoista =) Alussa kun syntyi, niin sanoivat että on laiska imemään ja oksentelee paljon. Heti kun sain vauvan mukaan osastolle, niin imetys alkoi sujua ja mitään imu ongelmia tai oksentelua ei ollut. 2 kertaa annoin lisämaitoa ensimmäisen illan aikana. Tein vauvalle myös syöttöpunnituksia, 15-20min imetyksen jälkeen paino nousi n. 40g joten se kuulemma riittää vauvan tarpeisiin ja lisämaidolle ei ollut tarvetta. Nyt poju heräilee syömään samoihin aikoihin, kun omat rinnat täyttyy maidosta. Osastolla maitoa tulvi niin, että seisomaan noustessa oli lattialla hirveä maito lammikko ja mekot ja vauva ihan märkinä =) Isot sisarukset ottaneet vauvan hyvin vastaan, mustasukkaisuutta ei vielä ainakaan havaittavissa. Ihanaa, kun pääsee elämään taas omaa normaali arkea. Sektiosta itse olen hyvin toipunut, en tarvitse kipulääkkeitä ja liikkuminen onnistuu todella hyvin. pitää muistaa ettei ala rehkimään, ettei toipuminen ota vain takapakkia.
 
Kiitos teidän ihanista viesteistä, tuli melkein itku silmään niistäkin. :rolleyes: On tämä vertaistuki tosi tärkeää!

Käytiin punnituksessa. Pikkuiselle oli tullut eiliseen verrattuna 50 g lisää, neuvolaterkan mukaan tosi hyvä. Hänen mielestään kaikki oli ihan kunnossa imetyksen suhteen. Hän juuri puhui tuosta samasta, että jos vauva ei meinaa jaksaa syödä niin ottaa vaikka pesuhetken juuri silloin ja kokeilee sitten uudestaan. Imetin siellä neuvolassa ja hänen mukaan se näytti sujuvan oikein hyvin. Joten kai tässä nyt oikeastaan on eniten kyse omasta herkkohermoisuudesta.

Vielä tuosta tunteiden myllerryksestä ja itkuisuudesta; vaikka välillä tulee niitä negatiivisia tunteita, jotka ovat tosi raskaita, niin en kuitenkaan vaihtaisi pois tätä tunnevuoristorataa. En ollut koskaan voinut kuvitellakaan tuntevani näin vahvasti. Miehenikin on mukana tässä vuoristoradassa ihan täysillä. Viimeisenä päivänä sairaalassa yritettiin syödä lounasta huoneessa, mutta siitä ei meinannut tulla mitään, kun itkettiin molemmat niin paljon. Mies puhui minulle niin kauniisti siitä, miten paljon hän meitä rakastaa ja miten kiitollinen hän on meidän perheestä. En tule koskaan unohtamaan sitä hetkeä. :Heartred Joten tämä herkkä kausi on kuitenkin pohjimmiltaan aika ihanaa.
 
Niinhän se on. Vaikka on niitä aivan kauheita negatiivisiä tunteita, niin on myös niitä superihania tunteita ja hetkiä, jotka varmasti muistuu mielessä paljon pidempään kuin ne hetkelliset epätoivon hetket! :love7

Kuullostaa rondine siltä, että vauvasi saa tarpeeksi ruokaa! Parasta mitä voit nyt tehdä, on luottaa itseesi ja vauvaasi!:)
 
Tuo 50g on todella hyvä!

onhan tämä melkoista tunteiden vuoristorataa ollut. Itsellä tuntuu olo nyt tasaantuneen, mutta tänään kun odottelin miestä reilun tunnin asioilta tytön kanssa autossa ja kotona koira oli pikkusen pistänyt yksin ollessaan rattaliksi pääsi pienet itkupotkuraivarit.
 
Vauva 12 Vrk. :)
Ihanaa ja rauhallista aikaa.
Muutamat sukulaiset ja ystävät käyneet katsomassa pääsiäisen aikana vauvaa. Muuten oltu omalla porukalla.
Vauva väsymys voitettu ja ei voi todeta muuta kuin että me ollaan saatu todella kiltti pieni miehen alku.

Aika menee hirmuisella vauhdilla.
Isoveli palasi eilen tarhaan ja isi tänään perus arkeen.
Eilen käytiin hoitaa huoltajuus jutut kuntoon samalla ko isi tuttusti isyyden. Nyt odotellaan maistraatista nimipaperit. :)

Tänään nukuttiin aamulla kunnon pitkä pätkä yli 3h. :)
Ja vielki köllitää sängyssä.
Pieni nukahtaa kohta ja äiti pääsee suihkuun rauhassa ..
Voi tätä yö hikoilua, märkää peittoa ja pahaa hajua. . En oo ikinä hikoillut näin ja nyt tuntuu todella ällölle ko haisen päivisin. Vahvoja tuoksuja en halua käyttää että vauva saa rauhassa olla äitin tuoksuista ja bio deoakin vaan sipaukset aamu suihkun jälkeen.

Poika oli viime viikolla neuvolassa 6 vrk. ottanut jo oman syntymä painon kiinni ja mennyt vielä ylikin. Kyllä maidossa on tehoa.

Tissi maito ylituotanto voitettu.
Viime kerrasta viisastuneena en pumpannut ko muutaman kerran pahimman pinkeyden pois että vauva sai paremman otteet rinnasta.
Ei siis päässyt yli tuotanto käynnistyy joka maitoa tulee sen verran ko vauva tarvitsee. Tissitkään ei oo enää aamuisin niin kipiät ko alussa. :)

Alapää hyvin parantunut ja joo jo äitillä himot alkanut nousemaan.
Jos nyt vielä oottais sen verta että paikat on todella parantuneet loppuun saakka.

Ihanaa lukea muitten vauva arjesta. Voimia jokaiselle.
 
Muokattu viimeksi:
Täällä tultiin tosiaan eilen kotiin, imetysyritysten jälkeen kotona, päädyin pulloon :/ sattuu ja tunnen olon niin epämukavaksi etten vaan pysty imettämään. Aina on ollut nännit herkät, enkä ole seksin yhteydessäkään tykännyt yhtään niiden hivelystä yms. Ei kuitenkaan korvikkeita, lypsäminen onnistuu, onneksi edes se. Hyvin on syönyt tästä huolimatta, ja pystyypähän seuraamaan paljonko poika syö. Oltiin nimittäin yksi ylimääräinen yö synnärillä, pojan painonlaskun takia, kun mulla ei maito heti noussut. Mutta saatiin kuin saatiinkin pojan paino vuorokaudessa nousemaan +100g ja se oli kuulemma tooodella hyvin.
Pelottaa ehkä, että jos joku alkaa moralisoimaan päätöstäni olla imettämättä, mutta toisaalta olen sellainen ihminen, etten välitä toisten mielipiteistä pätkänvertaa!

Mulla ei ollut repeämiä, eikä tarvittu tikkejä ollenkaan, joten täälläkin alapää alkaa jo nyt tuntumaan paremmalta!
Neuvolaan mennään maanantaina kattelemaan, onko paino lähtenyt nousuun ja muutenkin ekaan tarkastukseen.

On se vaan ihanaa olla kotona ja nauttia pienestä ja nauttia perhearjesta! :dummy:
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top