Vauva-arki <3

Enemmän siellä lintsillä on puuhaa pienelle kun saaristoristeilyllä. Mulla hajois ainaki pää ton taaperon kans pienellä risteilijällä, jossa pitäis istua paikoillaan:grin Linnanmäelle ei maksa sisään ja siellä on muutama pikkulastenlaite ilmainen. Sealife saattais olla kiva kans, sehän on Lintsin vieressä, ei Korkeasaaren vieressä.
 
Ahaa se onkin siellä! No hyvä tietää :)
Se risteily nyt onkin hieman enempi vanhemmille suunnattu juttu, täytyyhän meidänkin saada jotain omaa kivaa...
 
Lintsille kannattaa ehdottomasti mennä! Siellä on yli 10 ilmaista laitetta alle 100cm lapselle johon saa aikuinenkin mennä mukaan! Me oltiin jo viime kesänä elokuussa neidin kanssa kaikissa laitteissa mihin pääsi ja jo 8kk vanha tyttö oli ihan fiiliksissä :grin
Ne risteilyt on ihan jees just nimenomaan aikuiselle,pikkulapsen kanssa en minäkään lähtisi kun sais kokoajan olla sydän syrjällään milloin tyyppi on yli laidan :eek:
 
Mulla taitaa olla ihan väärä kuva lintsistä :) Tosin en oo siel ikinä käyny, mutta en vaan millään uskonut että näin pieniä otetaan huomioon noin hurjassa paikassa.
 
Meillä ei olla oltu sairaina juuri ollenkaan.
Esikoisella on kerran ollut päivän kuumetta (ennen vuoden ikää), ei muuta.
Kuopus on on ollut ennen vuoden ikää flunssassa. Muuten terve. Nyt toissa viikolla kuopus oli 5 päivää kovassa kuumeessa (hieman kpuristelikin - käytiin silloin lääkärissä) ja tänään taas nousi kuume. Ei tosiaan mitään muita oireita..
 
Oliko muilla tässä puolentoista vuoden huitteilla jonkinlaista äitissä roikkumista normaalia enemmän? Tyttö on nyt 2vk vajaa puoltoista vuotta ja viikon verran ollu semmonen takiainen ja kitisijä etten ymmärrä. Mä en voi mennä ees toiseen huoneeseen kun alkaa huuto ja muutenkin päivät ollu aamusta iltaan vaan kitinää. Meillä on tutti vielä öisin nukkuessa ja tyttö tietää missä niitä pidetään mutta ei pääse ite ottamaan, nyt roikkuu päivisinkin kaapin kahvassa pyytämässä tuttia.

Mä oon ite ollu jo viikon flunssassa mutta en oo huomannu mitään oireita että tyttökin ois kipee, mutta tosi väsyttäviä päiviä kun aamusta iltaan roikkuu kitisevä pikku neiti kiinni o_O
 
Meena on ollu vikan kuukauden enemmän mussa kiinni. Oletan kuuluvan vaan johonki vaiheeseen. En ole ruokkinut sitä. Eli käyn edelleen vessassa ilman neitiä, vien roskia yms. ja tästä kiukuttelusta ennemmin komennan kuin lohdutan. On kuitenkin ihan selkeetä, milloin kiukkuaa ja milloin on lohdutusta tarvitseva paha mieli. Ja isä pääsääntöisesti hoitaa iltatoimet ja iltaunille viennin. Minä kun olen päivät kotona.
 
Meillä toimitaan samoin kuin anjuskalla,eli en lähde mukaan peliin jossa äiti vaan kelpaa. Reilusti vilkutan jos lähden jonnekin vaikka itkua seuraa. Pahempi olisi lähteä salaa. Mutta on kyllä ärsyttävä takiaisvaihe o_O
 
Meillä taas on niin päin, että äiti ei oo oikeen pätevä mihinkään :D jos isä vaihtaa vaipan, niin en sais olla samassa huoneessakaan pahimpina kausina, tai muuten tulee järkyttävä huuto :D enkä tietenkää voi ku levitellä käsiä, että voi voi kun ei äiti kelpaa :wink vaikuttaa tietysti myös, kun mies tekee alkuviikot pitkää päivää, saattaa olla ettei nää koko päivänä tyttöä.
 
Mä toivoisin kans välillä etten kelpais. Useampi kun välillä huutaa ja vaan äiti kelpaa, niin siinä on pitelemistä... Mut pakkohan se isinkin on ees välillä hoitaa joitakin asioita. Pikkumies kyllä tyyntyy helposti ja tyytyy kohtaloonsa. Isin kanssa on kuitenkin ihan kivaa :). Isoveli on mun perään edelleen enemmän. Ehkä armeijassakin huutaa äitiä apuun :)
 
Ens viikolla tulee täyteen puoltoista vuotta ja sehän on kaikkien suositus tutista luopumiseen. Onko jollain hyviä vinkkejä miten pääsis mahdollisimman kivuttomasti eteenpäin asian kaa? Eipä oo aiempaa kokemusta asiasta.
 
sss, varmaan taas aikasta monta eri tyyliä löytyy :wink
Mutta monet etenevät vaiheittain niin, että ensi laitetaan kaikki tutit pois päiväsaikaan, ja tosiaan niin, ettei ole härninä missään kaapin päällä (toiset taas tykkäävät, että lapsi käy itse aamulla ja päikkäreiltä herätessään viemässä tutin tuttiparkkiin). Käyttöön ne otetaan vasta päiväunille tai yöunille mentäessä. Sitten kun muutama hetki (ei kannata pitkittää liikaa) on menty näin, jätetään pois myös päiväunilta ja lopuksi yöuniltakin. Tutti voi "mennä rikki", sen voi viedä pupuvauvoille metsään tai sitten vaan kerrotaan lapselle, että hän on tullut niiiiiiin taitavaksi, ettei tavitse, koska vaan pikkuiset jotak ei osaa olla ilman, tarvii tuttia. Jo ihanihan pienelle kannattaa sanottaa tilanteita ja tarjota jotain tilalle: Sinua sattui ja haluaisit tutin, mutta minä voin puhaltaa ja voit tulla halille. Sinua itkettää kun haluaisit tutin unille, mutta minä autan sinua sadulla, silityksillä ja voit ottaa unikaverin kainaloon. Toki siitä tutista ei tarvitse muistutella jos lapsi ei siitä kysele. Hirmuisesti ei ehkä kannata säälitellä ja suunnata huomiota niihin hetkiin kun tuttia kaivataan vaan ehkä liioiteltu reippaus toimii paremmin, ja sitten kohti seuraavaa hetkeä -juu, haluaisit tutin, mutta onneksi ei yhtään tarvita kun ollaan niin reippaina :wink Mennäänkö ajelemaan autoilla?

Sen verran olen aina lapsen puolella, että suosittelen mahd. pikaista ja reipasta ratkaisua pitkitetyn operaation sijaan. Saattaa olla vanhemmalle vaikeampaa niin, mutta lapselle helpompaa kun hommat hoidetaan "nopeaan alta pois".

Toiset taasen ei paljon vaiheittaisia menoja kaipaa, vaan valmistellaan tovi lasta puheilla tutin tarpeettomuudesta ja sitten yhdessä viedään tutit pois. Jotkut saavat jotain superkivaa tilalle ja sitten jos tuttia kaivataan, voi muistuttaa, että laitettiin ne tutit pois ja nyt sinulla on tämä upea parkkitalo/Värityskirja jne.

Meillähän ei nyt sitten toteuteta mitään noista vaihtoehdoista kun ei se tutti kelvannut vaikka kuinka yritettiin, heh.

Ps. jos lasta harmittaa tutista luopuminen, niin vaikka vanhemmista ei aina siltä tunnu, niin harmi katoaa kyllä hyvinkin nopeaan.
 
Mä oon ottanut tutit "laastarityyliin"pois. Eli ne vaan hävis. Tosin mun lapset ovat olleet n.1 vee ja tuttikin ollut siinä vaiheessa vain unilla. Ihan parista illasta puhutaan kun ovat tutin perään itkeneet. Nopeasti ovat unohtaneet. Esikoisen kohdalla vieroitus venyi lähes 2 vee asti ja hänen kanssa taisteltiin n.viikko nukuttamisien kanssa.
 
Nyt on viikko kulunut siitä kun luovuttiin tutista. Päätin sitten vain yhtenä aamuna että nyt se on tehtävä, mutta kyllä nyt nukuttaminen vie kauan :sad001 Tytöllä on selvästi hakemista että osaa rauhoittua ilman tuttia, pyörii, touhuaa, pälättää ja itkee kun mennään nukkumaan. Tunnista pariin saa iltaisin nukuttaa toista, toivottavasti se vielä helpottaa.
 
Kyllä se helpottaa. Joskus esim. raskaampi peitto tai räsymatto peiton päällä auttaa rauhottumaan jos lapsi ei vältiä esim. silittelyistä, saduista, musiikista (unilaulut hiljaisella) tai unileluista. Sitkeästi vaan samalla rutiinilla, hyvä siitä tulee! :Heartred
 
Tuli muuten mieleen, että onko teidän taaperoilla unirättejä tai leluja käytössä? Meillähän unirättinä toimii äidin yökkärit. :D Silloin kun poitsu oli jotain 6kk ikäinen, niin univaikeuksien takia kokeilin jos äidin haju siinä yökkärissä auttaa parempiin yöuniin. Kyllähän se auttoi ja nyt ei tietty osaa nukkua ilman sitä yökkäriä. Sillä tavalla vähän hankala kun poitsu nukkuu reissuilla päikyt rattaissa ja kädessä pitää olla se äidin pinkki Hello Kitty- yökkäri. :rolleyes:
 
Meillä toisella on halinalle, joko silittää sitä tai omia hiuksiaan. Toinen nyplää peittoaan, paitsi jos ollaan vieraassa paikassa yötä, silloin haluaa oman halinallensa vielä "extraturvaksi" :D

Jos me vanhemmat ollaan oltu kotoa pois yötä ja isovanhemmat ovat olleet tyttöjen kanssa meillä yötä (huimat 2 yötä ja eri aikaan tietysti), niin tällöin olen jättänyt omia yöpaitoja tytöille - ovat ottaneet yöksi viereen.

Nuista tuteista...-sss hattua nostan sinulle! Ja muillekin..Meillä vielä unitutit käytössä. Kai me viedään ne sitten orava vauvoille syksyllä. Tuntuu että niin paljon kaikkea uutta, etten ole jaksanut kiinnitää asiaan huomiota. Joskaan toinen ei tarvi unituttia, mikä on hyvä asia.

Edit. Olipa "kiva" kuulla, että isovanhempien mielestä "varamummin" lapsenlapsi on kiva ottaa yöksi, kun he voivat vuorotella tytön hoidossa ja toinen saa huilata..Kun näiden meidän lasten kanssa ei voi huilata.............Toki ymmärrän että yhtä on helpompi vahtia, mutta mutta..
 
Meillä tutista luovuttu aikoja sitten... Mutta yöksi on tuttipullo käytössä, enkä oikein tiedä miten sais koko maidon pois vai pitäskö eka nokkamukiin yömaito ja sit vasta kokonaan pois.. Hankalaa..
 
On sillä pari pientä pupua sängyssä. Ei ne tunnu sille tärkeitä olevan, mutta kyllä pakkaan aina mukaan reissuun tuomaan tuttuuden tunnetta. Rättiä ei oo. Peitto toki, mut harvemmin edes päällä. Aina ollut semmonen jämäkkä pötkylätyyny sängyssä. Siihen ei voi tukehtua ja se pienentää muuten isoa pinnasänkyä. Tuttia ei oo ollu koskaan.
 
Meillä on vielä tutti käytössä nukkumaanmennessä. Aikeissa luopua, mutta koska vaihdoimme pinnasängyn lasten sänkyyn en viitsinyt ottaa samalla tuttiakin pois.
Lastensänky kannettiin tytön huoneeseen ja ajattelin, että kokeillaan päikkäreitä nukkua siinä näin loma-ajalla ja sitten vasta yöunia. No ekana iltana sanoin, että nyt nukkumaan niin tyttö meni uuteen sänkyyn. Ajattelin että kokeillaan. Vartin päästä siellä olikin jo ihan hiljaista ja Alisa nukkui jo. Aamulla istui sängyssään höpöttelemässä.
Kyllähän se sieltä joku kerta karkaakin, mutta ei pääse omaa huonetta kauemmas. HIenosti on mennyt! Jos kohta se tuttikin...
Sängyssä on sellainen aasi, josta saa narua vetämällä musiikin. Sen kanssa tyttö nukkuu, tai no aasi on laitettu kiinni sängyn puoliin että ei se sitä kainaloonsa saa.
 
Takaisin
Top