vauva-arkea ?

Illil, mulla oli haava/maha tosi kipeä pitkään..Ehkä muistatkin kun sitä valittelin sillon aiemmin. Särkylääkkeitä söin 2-3 kertaa vuorokaudes muutaman viikon.
Mut nää on kyl tosi yksilöllisiä, toisen kokemuks ei välttis kerro omasta tapauksesta pal mitää.
Mitähän mä osaisin ajallisesti sanoa omasta tapauksestani..  Ekat kaks viikkoa tais olla ihan pahimpia..oli tosi vaikee liikkua ja sattu tosi lujaa. Siitä viikko tai pari vielä aika kipeetä ja sit alko helpottaa.
Mul oli maha tosi puutunu aika isoltakin alueelta. Nyt enää haavan lähettyviltä.
Mun haava vuoti myös aika paljon kudosnestettä.
Kuhmuroita neuvolan täti sanoi tuntevansa masussa, hyytymiä varmaankin. Ite en pystyny tunnustelemaan kun teki nii kipeetä ja enää ei tunnu.
Edelleenkään ei tee mieli arpeen koskea, on arka ja jotenki mua inhottaa se heh. Eli en osaa sanoa onko kova tms.

Täällä ei oo jälkivuodosta selvitty edelleenkään. Tai se ei oo enää veristä se vuoto vaan kellertävää enemmänki ja oma haju sil kyl on. Eli vähän ku runsasta valkovuotoo ehkä, emmä tiiä. Huoh.
Saas nähä koska menkat alkaa. Täysimetyksellä kun on onneks pystyny olemaan ni ei välttis viel pitkää aikaa, mut ei näistä tiiä.

Noan simmu ei meinaa rauhottua ja huomenna edessä soitto uudelle neuvolan tädille.
Tääl mutsil alkaa huomenna joku samperin viemäriverkoston kuvaaminen ja putsaaminen, eli kaikki altaat ja vessa poissa käytöstä. Ihanaa pienen kakkapyllyn kanssa ja itekki aika usein tota vessaa tarvis. Agrh.
Kolme päivää luki tosi vajavaises tiedottees työn kestoks mut ei mitää aikoja et mistä mihin, ei ne ny helvetti voi pitää ihmisiä kolmea päivää putkee ilman vessaa ja lavuaareja.

Tilasin aiemmin Jotexilta kankaita ja tänää oonki sit ommellu uutee kämppää verhoja ja matsaavia tyynynpäällisiä. Noa ollu levollisempi ku eilen ja viihtyny iteksee sitteris ja torkkumas ni päässy vähän ite touhuilemaan :)
 
Täällä ois kans seksihalut mut miehellä ei tunnu olevan..:( en oo jaksanu alkaa sitä ihmettelee sille...otan puheeksi sitten kun siltä tuntuu.
 
Mun jälkivuoto ei haise millekään..ainakaan en ole huomannut, jotenka jos yhtään tuntuu et ei normii niin kantsii soittaa neuvolaan..Muakin ärsyttää toi mun alapää..vieläki hirmu turvonnut kaikki sielä...:( Nyt mulla kilotkin tuntuu jämähtäneen..eka alkoi tippuu hyvin mut nyt ei aikoihin oo tippunut..vieläki se 9 kiloo tallella..ja toi maha muuten hyvä mut pieni pömppis tuntuu jääneen ja siinä kunnon selluliitti vielä lisäksi kun näkyy sellasii röpelöitä..hyi. Mä en tunne kroppaa ollenkaa omaksi kun oon normisti niin pieni ja kiintee..:(
Kai tää jtn väsymys masista nyt on, mut plääh.
 
Eka tän päivän huippu-uutiset. Eli vauva on vihdoin 17 päivän ikäisenä saavuttanut syntymäpainonsa. ? Painoa oli tänään 3430g kun syntymäpaino oli 3420g. Eli jeejee, saatiin vihdoin lupa ulkoiluun. =) Ollaanhan me kyllä vähän jo ulkona vauvan kanssa käyty, esim. perjantaina käytiin neuvolassa ja silleen. Mites, onko tosiaan niin, että ulkoilu pitää aloittaa siten, että ekalla kerralla ulkona 15min, sit 30min, sit 45min ja sit niin kauan kun haluaa? Miten olin luullut, että toi koskee vaan talvivauvoja?? Ja joo, yksi ehtikin jo muualla vastata, että hänen mielestään tuo koskee vaan talvivauvoja. Eli todellakin ollaan ulkona enemmän kuin 15min.

Olen jokunen päivä sitten aloittanut kirjoittamaan tuollaista juttua synnytyksestä ja vauvan ensimmäisistä viikoista ja kaikenlaisia asioita varsinkin synnytyksestä on muistunut mieleen! [:)] Ajattelin vaan, että on kivaa tuommonen kirjoittaa ja myöhemmin voi sitten muistella. =)

Jälkivuodon hajusta.. Mulla se on alusta asti haissut vähän kummalta, eli enpä siis huolestu, kun se ei ole mihkään pahentunut. :D

Niina_1, siis sulla tulee nyt maitoa ihan tarpeeksi? Vaikka kolme viikkoa meni huonommin..? Teillä ei siis mene korvikkeita enää päivittäin? Täällä sitä maitoa ei vaan tule tarpeeksi. =( Mut sopiiko vielä toivoa, että tilanne tästä kohentuisi? Olisi niin helppoa kun kotona olisi vaaka, jolla voisi tehdä noita syöttöpunnituksia, eli punnita vauva ennen ja jälkeen syötön, niin näkisi paljonko tavaraa massuun on mennyt! Yöllä ainakin pidemmän unipätkän jälkeen rinnat vuotaa, tai oikeestaan ainakin toinen rinta, niin kyllä sitä maitoa mulla jonkin verran on..

Viime yö meni huonosti. [:@] Vauva heräili jo joskus kolmen aikoihin ja sitten melkein valvottiin koko aika puoli seiskaan asti.. Pariin kertaan kyllä torkahdettiin hetkeksi, mutta ää! Olin ihan rättipoikki itse ja vauva imi rintaa.. Sitten aina havahduin kun tissi putosi sen suusta, enkä olisi millään jaksanut avustaa sitä sinne. Puoli seiskan aikoihin vauva sitten vihdoin nukahti ja itseä vaan harmitti, kun tiesin, että pian pitää kuitenkin herätä kun 8.15 oli neuvola! HUH.  Toivottavasti tää tuleva yö menisi vähän paremmin!

No mutta kivaa loppupäivää kaikille. Jatkan tässä vauvan kanssa seurustelua. =) ?
 
Hoshi: Meille sanottiin ulkoilusta sairaalassa näin, että pikkuhiljaa kannattaa aloittaa. Eli näin hyvillä ilmoilla voi varmasti olla vähän pidempään kuin sen 15min, mutta ei heti ekoilla kerroilla kannata jättää ulos moneksi tunniksi nukkumaan [:)] Ja tosta maito-asiasta: Mulla siis sen kolme viikkoa, mikä meni sairaalassa, vauva sai max. 50ml syötyä tissistä. Kun päästiin kotiin, ja pystyin imettämään useammin ja ympäri vuorokauden, niin n. viikossa maitoa rupesi tulemaan enemmän. Ei tarvita korvikkeita enää päivittän, silloin tällöin joku pieni tilkka menee kun vauva tosi nälkäinen. Eli ei kannata luopua toivosta, vaan sinnikkäästi imettää mahdollisimman paljon ja vaikka yrittää pumpatakkin. Mä kans alkuun kaipasin sitä sairaalan vaakaa, mutta kyllähän se vauva ilmoittaa jos jää nälkäiseksi [:)] Tsemppiä teille, toivottavasti sitä maitoa alkaisi sielläkin virrata [:)]
 
Maidolla läträämisestä ja naiseudesta: onko ketään muuta, joka tuntee itsensä enemmänkin lypsylehmäksi kuin naiseksi/äidiksi? Tänään tuli oikeasti ekaa kertaa sellainen olo, että hitto, eipä mulla muuta merkitystä enää olekaan, vaikka hölmöhän mä olen, kun tollasia ajatuksia päähäni päästän. Hyvä, että maitoa on, vauva syö ja kasvaa hyvin. Tää vaihe kun loppujen lopuksi kestää niin vähän aikaa. Ehkä siihen vaikuttaa sekin, että mulla on muutenkin kauhea ulkonäkökriisi: tukka on hirvee ja maha on iso plösö ja tissit varmaan tuplasti isommat ku normaalisti. Ei tee yhtään mieli lähteä ihmisten ilmoille. Tuli itseasiassa illil mieleen, tällaiselle kaikki-heti-nyt-luonteelle tää on vaan hankalaa...Eli tsemppiä sulle illil. Tiedän tunteen...
Sitten tuosta maidon riittämisestä. Tuli mieleen, että juotteko te kaikki paljon nestettä päivän aikana? Mulle kun uppoaa päivässä varmaan 4 litraa, pääasiassa vettä, ja kaikki on kehon pyytämää.

No niin, ja nyt kutsuhuuto kuului taas...[;)]
 
Hei vaan! Nyt voi sitten itsekin siirtyä tälle puolelle kirjoittelemaan.. Tosiaan sunnuntaina pikkuisen kanssa kotiuduttiin. Kissat ensin pelkäsivät pientä, mutta nyt yksi jo hakeutuu pikkuisen viereen kovasti.. Muut ei oikeastaan välitä tosta ollenkaan.. Pitää vielä seurata kuinka jatkossa sitten menee.[:)]

Tarkempaa synnytystarinaa kirjoittelen jossain vaiheessa, kunhan jaksan ajatuksia kasata sen verran. Kauan kesti ennenkuin oikeasti alkoi mitään tapahtumaan kohdunsuulla.. Kärsin yli puoli vuorokautta supistuksista, eikä kohdunsuulla edennyt tilanne minnekään, koko ajan oltiin vain puolelle toista sormelle auki. Sit puhkaistiin kalvot ja miut laitettiin tiputukseen, jonka kautta sain supistuksia edistävää lääkettä, ni sit alkoikin tapahtumaan. Epiduraalin ehdin just saada sopivasti onneksi niin sain pienen hetken levättyä ennen loppu koitosta. Voimat oli ihan loppu kyl siinä vaiheessa ku piti ponnistamaan alkaa, koko alakroppa vaan tärisi ja vapisi! Mut ponnistusvaihe meni hyvin, ei tullu repeämiä eikä jouduttu leikkaamaan[:)] Kätilöt oli aivan mahtavia!! ja mies kanssa![:)]

Sairaalassa maitoa ei meinannut nousta, joten lisämaitoa pieni sai ja nyt kotona ollaan vielä hieman jouduttu lisämaitoa antamaan. Imetys menee ihan ok, mut en jotenkin ole löytänyt siitä sitä ihanuutta ja autuutta.[&:] Tuntuu vain todella sitovalta ja välillä jopa ahdistavalta. En tiedä johtuuko sitten siitä, et pieni kiukuttelee hirveästi aina kesken imemisen ja ravistelee päätään. Tuntuu, että on aikamoista taistelua välillä nuo syömishetket.[:-] Rintakumia pitää käyttää, kun ei tuo meiän neiti osaa ottaa otetta tuosta rinnasta ilman sitä. Muutamasti olen koittanut, mut vielä ei ainakaan ole onnistunut.

Mies on ollut ihan mahtava nyt nää pari kotipäivää. Vaihtaa mielellään vaippaa ja pukee neitiä, jotta oppisi hommat paremmin. Röyhtäytteleekin syöntien välissä ja kantelee tyttöä ympäriinsä täällä asunnossa ja selittää hänelle syntyjä syviä[:D].. Eilenkin mies huolehti taloudesta, pesi pyykkiä ja laittoi ruokaa jne. Teki jopa munkkeja, kun meiltä vappu meni siellä synnärillä[:)][:)] Mies on innostunut jopa vauvakirjaa täyttelemään[:D] ja eilen tulosteli sinne jo kuvia innoissaan alkupäivistä![:D]

Nyt neiti nukkuu jo toista tuntia sängyssään. En ole öitä onnistunut tuota pinniksessä nukuttamaan, vaikka niin ajattelin. Yrittänyt olen, mutta on se vaan helpompaa pitää siinä vierellä nuo yösyötöt, niin pystyy itse jatkamaan unia nopeammin. Ehkä jossain vaiheessa sitten, kun yörytmi tasoittuu, niin onnistuisi tuo öisin pinniksessä nukuttaminenkin..!?[8|]
 
Hei kaikille!!!Voih kun tuntuu, että on ollut pari päivää ihan pimennossa kaikesta ja hyvä kun on ehtinyt hampaat peseen. Eilinen oli ihan kaaos päivä. Tuntu, että vauvalla ei ollut mikään koskaan hyvin, vaikka kuinka yritti perustarpeet tyydyttää ja antaa syliä ja läheisyyttä. Kitisi ja itkeskeli koko päivän. Mulla oli just semmonen olo, että hitto mä en jaksa ja että mä en riitä vauvalle. Milloin olin huono äiti, kun imetys ei onnistunut, milloin huono, kun en saanut vauvaa lohdutettuaItkeskelin vaan koko päivän ja kaikki tuntui ikävältä. Jotenkin ei jaksanut enää illalla vauvallekaan hymyillä, kun oli niin poikki. No siitäkös vasta huono olo tulikin, että kuinka hunoo äiti oon kun ajattelen näin negatiivisesti, et kuinka moni olis tuosta pienestä 24/7 ikionnellinen. Vaikka kuinka päässään sen tiedostaa, että nää kaikki ajatukset on normaalia ja johtuu uudesta elämäntilanteesta, mutta silti syyllistää itseään näistä ajatuksista.

Äiti tosiaan oli meillä eilen viis tuntia ja koko ajan seurusteli vauvan kanssa, kunnes se sit viiden tunnin jälkeen simahti kun tukki. Jotenkin meidän poika yrittää ihan liikaa olla jo iso poika, vaikka se on vasta niiiiiin pieni. Kauheesti olis jo kiire liikkeelle

Toi imetys nyt on sujunut niin ja näin, ja niin kun joku mainitsikin, niin mäkään en oo saanut siitä mitään ihanuutta irti vaan aina pelottaa aloittaa se syöminen, kun se on niin vaikeeta ja tuo yksi saa rinnalla niitä raivareita. No eilen illalla sit alettiin miettiin, että saakohan vauva tarpeeksi maitoa, kun on ollut niin itkuinen ja tunkee koko ajan nyrkkejä ym suuhun. Rinnoista tulee kyllä ihan hyvin maitoa, mutta kun imeä ei kauaa jaksa/halua, niin masu jää aina tyhjäksi. Koitettiin sit eilen antaa tissin lisäksi korviketta ja imas senkin ihan hetkessä. Nyt on annettu korviketta lisäksi pitkin päivää ja vauva on ollut huomattavasti tyytyväisempi ja rauhallisempi. Onkin siis ollut raukka nälissään. Kovasti yritän imetystä harjotella, tyynynkin kävin tänään ostaan, jos se jotain auttais. Toisaalta masentaa sekin, että ei pysty tissillä tarjoamaan vauvalle täyttä ravintoa, mutta toisaalta pääasia, että vauva on tyytyväinen. Mullakin ollut tänään paljon mukavampi päivä, kun ei oo vauvan kanssa tarvinnut koko aikaa taistella. Monet muutkin täällä tuntuu antavan lisäksi korviketta, joten se lohduttaa ja auttaa tajuamaan, että ei sais ottaa liikojakaan paineita imetyksen onnistumisesta. Yritän sit vaika välillä pumpatakin, että vauva sais ees omaa maitoo. Mut jotenkin toi imetyksen rankkuuus on yllättänyt aivan täysin, varsinkin kun molemmilla tuppaa meneen hermo kun harjotellaanNo toivotaan, että tähän joku keino löytyy ja löydettäis molemmaat syömisen mielekkyys.

Meillä on mies ollut ihanasti mukana vauvan hoidossa ja oon päivittäin päässyt käymään ruokakaupassa ym asioilla hetkeksi. Tehnyt muuten tosi hyvää ja sit tulee taas uusin mielin takas kotiin. Eiköhän tämä tästä pikku hiljaa

Nyt tuotiin pieni mies ruokailemaan, joten täytyy mennä. Palailen kommentoimaan toisella kertaa.
Tsemppiä kaikille mammoille!!!!!!

_____________________________
 
Täälläkin on ihan kaaosta[:(]. Tähän asti imetys on sujunut ihan ok:sti, mutta nyt on jotenkin hankalaa. Vauva imee tissiä aina vähän väliä ja itkee jatkuvasti. Jotenki oon ihan kiinni tässä vauvassa, kun se on kokoajan tissillä. Välillä se lopettaa, mutta kohta taas itkee ja mikään muu ei auta kuin tissi. Oon ihan poikki ja mieskään ei voi auttaa kun se ei voi imettää. Tietysti vois antaa korviketta, mut oon ollu niin jotenki sitä korviketta vastaan ainakin tähän asti...mut pitää kai ruveta antamaan sitä jos ei vauva saa muuten tarpeeksi[&o]. Anelse tunsin tosi hyvin sympatiaa sinua kohtaan, kun täällä on fiilikset ihan samat, en riitä vauvalle, en oo hyvä äiti, en jaksa enää jne. Loukkaannuin eilen omalle äidillenikin jostakin mitättömästä asiasta, kun olin niin väsynyt ja itkeä vollotin puhelimessa, äiti vaan käski tylysti ryhditäytymään jne. Laittoi kuitenkin lohduttavampaa viestiä myöhemmin ja aikoi tulla avuksi ristiäisten järjestämisessä. Tässä on niin paljon ollut kaikenlaista hässäkkää ja vauvan itku imee loputkin mehut, mua niiin sälittää kun tuo pieni itkee. Ja mies antaa sen itkeä...äskönkin jouduin huutamaan sille että tuo sen vauvan tänne tissille tai antaa sille korviketta[:@]. Miten voin mennä huomenna sinne kampaajallekaan kun murehdin tuota pientä niin kovasti ja en oikein luota että mies hoitaa sitä tarpeeksi hyvin[:o]...pelkään että se antaa vauvan itkeä. *Huokaus* voi kun tuo oman pienen itku on niin sydäntäsärkevää...aina ei oikein tiedä edes mikä sillä on, mutta tissittely lohduttaa aina...mutta kun sitäkään ei voi aina olla tekemässä[&o].
 
Voi blaah kun kaikki taas itkettää[:(]Tai nyt oikeestaan toi mies, kun tuntuu, että se ei osaa sanoo mitään järkevää vaan kaikki loukkaa. Varsinkin viime yönä sano jotain tosi loukkaavaa, kun se on yleensä tosi äree jos sen herättää kesken unien. Ei kaikkee musta voi senkään piikkiin laittaa, että on unessa tms...Joo nyt se ehdotti tossa, että eihän tästä tuu mitään, että mennään takasin sinne niitten porukoille, että kun mulla ei oo täällä kotona selvästikään hyvä olla. Ei se tajua, että ehkä enemmänkin itken sitä, että kun en koe, että tarpeeksi puhallettais yhteen hiileen ja jaettais yhdessä tsempata toisiamme vauvan hoitoonkin liittyvissä asioissa. Äääh, kaikk tuntuu niin monimutkaselta. Koskahan nää olotilat ja elämä oikeen tasottuu...Sit jotenkin tuntuu pahalta täällä vaan höpöttää negatiivisia asioita[:(]Se on jotenkin hassua, että kun tuo pieni on niin ihana ja sitä rakastaa älyttömästi, mutta sit ei kuitenkaan vielä osaa sanoa kovinkaan montaa positiivista asiaa äitiydestä...No onneks huomenna tulee taas tukiporukka, niin saa kunnolla purkaa itteään. Outoo, mutta kaikki nää asiat mitä miettii ja kokee rankkana, on just niitä, mitä raskausaikana pelkäskin.

Mipsu meillä on nyt ollut ulkoilemassa vanuhaalari, pipo, hanskat ja sit vauva vielä makuupussissa. Koko ajan oon vauhkonnut, että onko liikaa, mutta tosi hyvin tuntuu siellä lämpösessä nukkuvan[:)]Varmaan siitä sit ainakin vähentää lämpösemmällä ton makuupussin..Sen pitemmälle en oo vielä kerennyt miettimään[:D]

illil täällä samoja fiiliksiä...Välillä tuntuu kaikki tosi ahdistavalta ja rankalta just siks, että kun se pieni ihminen täyttää päivän niin aamusta iltaan..Sit kuitenkin on se tietty äidinvaisto mikä herää, kun kuulee toisen itkevän. Joo mäkin kävin viime yönä syötön jälkeen kolme kertaa tarkistamassa, että vauva jäi varmasti hyvään asentoon sängyssään[:D]

Hoshi tsemppiä kovasti, toivotaan että ensi yö menis vähän paremmin[:)]

Riida ihanaa, että ootte päässyt kotiin ja kerkesit tulla moikkaamaan[:)]Niin ahkerasti tossa lopussa kirjoteltiin tuolla hermoheikkojen odotuspuolella, että tuntuu tosiaan että joku on puuttunut. Meillä kisut pelästyi ensimmäistä kunnon rääkäsyä, mutta muuten niitä ei oikeestaan kiinnosta. Toinen nukkuu edelleeb meidän kaa sängyssä, mutta toinen on siirtynyt olkkariin. Tainnut kokea uniensa kannalta viisaammaksi ratkasuksi[:D]Näin hyvin ku on mennyt, niin oon uskaltanut ottaa vauvan viekkuunkin nukkumaan, kun onhan se siinä kuitenkin kun kainalossa ja ihan varmasti havahdun, jos yksikään yrittää viereen tulla[:D]Täälläkin mennään rintakumilla, enkä usko, että meidän poitsu siitä koskaa pois oppiikaan. Niin hermoheikko kaveri on[:D]Toivottavasti teillä joskus onnistuu, nyt vaan pääasia, että vauva syö. Mulla on imetyksen suhteen tosi paljon samoja ajatuksia kun sulla. Vitsit, mun on kans joka päivä pitänyt alkaa vauvakirjaan laittaan kuvia ym, mutta saattaapi olla, että valmiiksi tulee pojan 18 vee syntymäpäiväksi tällä menolla[:D]

Jaahas, pieni mien tuolla sängyssään koisii kiltisti, et jospa sitä itekin menis nukkumaan, ni jaksaa sit ekan kerran parkasuun herätä[:D]Mua muuten pelottaa ihan sikana, kun mies menee perjantaina töihin[&:]
HYVÄÄ YÖTÄ KAIKILLE!!!!!!
 
Näitä teidän kommentteja lukiessani tulee elävästi mieleen esikoisen vauva-aika, imetyksen rankkuus ja parisuhteen "kriisi". Kaipa sitä tuoksi voi sanoa. Mutta jos teitä yhtään lohduttaa, niin kyllä kaikki tasaantuu. Imetys on rankkaa puuhaa ja kun sitä tekee ensimmäistä kertaa, niin vielä rankempaa se on, varsinkin jos kaikki ei suju niinkuin pumpulinpehmeissä kuvitelmissa. Nännit on kipeät, pelko maidon riittävyydestä ahdistaa, ei saa nukkua, on niin kiinni vauvassa, mies ei voi auttaa, muuta kuin lisämaidon kanssa, mutta sittenhän on huono äiti jne. Mulla mies totesi, että kakkosen kanssa mulla on enemmän maitoa kuin esikoisen kanssa. Voi hyvin olla mahdollista. Mä en nimittäin ole stressanut tällä kertaa lainkaan niin paljon maidon riittävyydestä kuin esikoisen kanssa. Ja kuulemma stressi vaikuttaa maidontuotantoon. Sanotaan myös, että erityisesti yöimetykset lisää maidontuotantoa. Tiedä häntä, itse en oo huomannut moista, vaikka neiti kyllä lahjakkaasti herättää yöllä kahden tunnin välein. Mutta vaikka imetys on helpompaa kuin ekalla kerralla, niin silti ahdistaa tuo niin kiinni vauvassa oleminen. Erityisesti vielä esikoisen takia, kun se monta kertaa tuntuu vetäytyvän kuoreensa, kun äidin on pakko antaa vauvalle ruokaa, silloin kuin vauva sitä pyytää.
Hienoa, jos imettäminen sujuu, mutta jos ei, niin ei sitä lisämaitoa pidä katsoa kuin halpaa makkaraa. Joskus se on tarpeen ja jos äiti oikeasti ei jaksa, niin jos isä yhden yön antaa korviketta, niin ei se lapsi siitä pilalle mene. Oikeasti.
Täällä mun maassani suositellaan muuten kamomillateen ja veden lämpimänä juomista ja paljon, jotta tulis maitoa. Sekä mallasjuoman. Tää kikka taitaa Suomessakin olla käytössä. Niin ja täällä kehotetaan äitejä olemaan syömättä possua, lammasta, kaali- ja papukasviksia sekä sipulia ja kohtuudella tai minimissä sitrushedelmiä, tulista ruokaa, hiilihappojuomia ja herkkuja. Tämä kuulemma vähentää vauvan mahavaivoja. Mulla toimi, vaikka en kirjaimellisesti noudattanutkaan.

Parisuhteesta: Meillä meni esikoisen kanssa oma aikansa (muutama kuukausi) ennenkuin saatiin parisuhde raiteilleen. Vauva vaan pisti koko systeemin mukkelismakkelis ja kun mies ei oo sieltä puheliaimmasta päästä, niin hautoi sitten monia asioita itsekseen. Ja mä taas väsyneenä ja lapsen kanssa yksin kotona päivät pitkät tunsin itseni yksinäiseksi ja hylätyksi ja mies ei tuntunut tätä ymmärtävän, kun olihan vauva siellä. Ei siihen auttanut muu kuin aika, kommunikaatio ja tottuminen siihen, että parisuhde on vauva-ajan väkisinkin "kakkosena" ja aikaa puolisolle pitää nyt oikeasti varata. Nyt kakkosenkin kanssa on taas tottumista, mutta ehkä pienemmässä määrin kuin esikoisen kanssa. Ehkä.[:D] Miten teillä muilla, joilla on jo aikaisempaa perheenlisäystä?
 
Tänään meidän prinsessa sitten 1kk vanha..wau kun aika menee äkkiä..:)

Eilen sitten uskalsin kaverin kutsusta lähtä noiden pienempien kanssa kahvilaan kahville..:) hyvin meni..poika nyt viihtyykin rattaissa vaik kui kauan, mut tuota neitiä vähän jännitin kun ei yhtää viihdy...nyt viihtyi sitten hetken ja sitten heräs..imetin siinä yleisellä paikalla sillee et peitin neidin ja mun rinnan harsoliinalla että kukaan ei nää mtn. sitten neiti vain rintareppuun ni kaikki meni oikeen hyvin...voin siis lähtä kahville toistekin..:) 
 
HANSLANKKARI: Juurikin noin meni meilläkin esikon aikaan ja ehkä vähän kakkosenkin aikaan..:) mut tosiaan vähemmän...nyt voisin sanoo et tää kolmas teki meistä nyt vain lastenhoitajia..tällä hetkellä en nää yhtää hetkeä kun meillä olis aikaa helliä esim. toisiamme...sitten kun vihdoin saa lapset nukkuu ni mä ainakin nukahdan samantien itekin..:D Mut eiköhän tässäkin aika auta asiaan..kun saa tän pienimmänkin isommaksi ni sitten voi taas viettää aikaa kaksinkin..onneksi rakastamme toisiamme paljon ja mollemmat ymmärtää tän tilanteen ni ei varmaa ainakaa ero tuu ja jaksetaan odottaa et se meijänki aika tulee vielä..:)
 
Juuri kun eilen sanoin, ettei meillä nukuta pinniksessä öitä, niin viime yön tuo neiti siellä nukkuikin.. [:)] Ensin tuntui illalla ettei saada pientä mitenkään rauhoittumaan, oli valveilla todella pitkän pätkän ja ruokaa tankkaili vähän väliä.. Vihdoin lisämaitoannoksen jälkeen rupes rauhoittumaan ja mies sitten totesi että koitetaan nyt laittaa se pinnikseen. Mie sit sen käärin peittoon ja sinnehän se nukahti..[:)] Kello oli jotain lähemmäs yksi siinä vaiheessa.. Tyttö nukkuikin sitten pinniksessä kuuteen asti aamulla, jolloin heräsi ruokailemaan[:)] Oli ihana päästä miehen kainaloon nukkumaan![:D][:D]

anelse:  En miekään usko, että täällä kovin helpolla tuosta kumista eroon päästään. Muutamasti oon koittanu sitä pois jättää, mut tyttö vaan raivoaa.. Ei avaa suutaan yhtään tarpeeksi, että saisi kunnon otteen rinnasta. No, kaipa se vaan täytyy jatkaa kokeilua. Yksi kätilöistäkin kyl synnärillä totesi, et ei kannata kumin pois jätöstä stressata turhia, et sen kanssa voi kyl hoitaa koko imetysajan huoletta. Onhan siinä oma hommansa aina muistaa ottaa kumit mukaan ja niiden pesut ym. Mut ei täs täl hetkel ainakaan muu auta.. [:)]

..piti käydä välissä taas syöttämässä tuota neitia kun rupes ähinää kuulumaan sohvalta.. [:)] Jonkin aikaa neiti siinä on viihtynyt isin kanssa jutellen.. heh, tai vielähän se menee niin, et isi juttelee ja tyttö vaan kuuntelee ja ihmettelee..[:D] Nyt oon huomannu, et helpoiten tosta imetyksestä selviää, kun ottaa neidin tuolta kainalon alta imetykseen.. Siinä asennossa tuntuu imevän kaikista tyytyväisimmin, eikä tule niitä raivokohtauksia.[:)] Nyt meni pikkainen pinnikseen nukkumaan.. Onkin taas ollut hereillä puol kymmenestä asti, nukkui vaunuissa sen puolisen tuntia tosin välissä, mutta kuitenkin.. niin ja torkkui aina välillä tissillä, eikä meinannu syömisestä tulla mitään..[:)]

Tänään käytiin ekan kerran vaunulenkilläkin, kun oli aamupäivästä niin kaunis ilma. Tosi hyvin meni kyllä. Tyttö nukkui just lenkin ajan.. Kotiin kun tultiin, ei mennyt kuin hetki ni tyttö heräili vaunuista syömään. Tänäänkin tuntuu, että on syöty taas vähän väliä nyt päivällä.. Hyvähän se tosin on, että syö![:D] Huomenna tulee neuvolantäti vierailulle, ni pitäis vissii saada jotain hieman siivottua täällä. Lähinnä pölyjä pyyhkiä ja imuroida, ku ei taas oo ehtiny mitään tekemään.

On kyl pikkuinen niin valloittava ja ihana! Satunnaiset hymyt on ihan parhaita![:)] Just mietin tänään, et hurjaa kun tyttö on jo viikon vanha, kun itsestään tuntuu et synnytyksestä ois vasta joku pari päivää[:-] Pitäis tosiaan saada se synnytystarinakin aikaiseksi kirjoittaa, mut ehkä tosiaan tässä jossain välissä se tulee rustattua. Täytyis vissii osata sinne facen puolelle pikku hiljaa siirtyä näitä juttuja kirjoittelemaan.. ehkä hiljalleen se tästä onnistuukin! [:)]
 
Pakko mainita tänne vaihteeksi positiivisiakin asioita[;)]: Tää tuli virkistäytyneenä kampaajalta, kyllä nyt kelpaa ristiäisiä viettää[:)].
Päivällä oli vielä ihan kaaosta, vauva vaan itki vaan ja kun syötin sitä tuntui ettei se koskaan tuu kylläiseksi. Ulkonakin yritin vaavia nukuttaa, nukahtikin..jopa hetkeksi. Sitten taas imetin ja annoin korvikettakin lisäksi, mutta vauva vaan huusi. Kun vauva hetkeksi rauhottui aloin valmistamaan ruokaa...alkoi tulla jo kiire sinne kampaajalle, oli kamala nälkä ja vauva alkoi taas parkua. Odotin tietysti että tulis jo se mieskin kotiin pelastamaan tilanteen..samaan aikaan koitin tehdä ruokaa, meikata itseäni ja rauhoitella vauvaa. Melkosta hässäkkää oli huh huh. Onneksi mies sitten tuli ja pääsin "pakenemaan" paikalta, vaikka vaikealta tuntui jättää poika.

No nyt on kaikki hyvin. Tullessa kävin hakemassa meille Hesestä herkkuja. Kotona oli kaikki hallinnassa ja ihana poikani nukkui kuin enkeli[:)]. Mies oli kerennyt järjestellä tavaroitakin varastoon ja siistiä pihaa. Mitenhän tuo mies onnistui hoitamaan niin hyvin kaiken (olen hieman kateellinen[;)]) ja juuri eilen tuskailin miten pojat pärjäävät keskenään[&:][:D].

Ei oikein osaa kirjoittaa tuonne facebookin sivuille..Tänne on jotenkin tuttua ja turvallista kirjoittaa.
 
Ihanaa MIPSU että sait uuden tukan :) millos teillä ristijäiset ja onko isot vai pienet?...voikun mäkin pääsisin laittaa tukkaa, mut ei taida onnistua vielä kun tyttö ei juo pullosta..:(
 
Mä en jaksa odottaa meidän ristijäisiä...päätettiin tällä kertaa pitää kotona, kun on näitä lapsia tässä..:) Meille tulee molempien vanhemmat, molempien sisarukset ja 2 kummia avecineen ja toisella on lapsikin..:) Täytyy sitten vaikka ottaa kunnon perhepotretti kuvakin kun on kaikki niin laittautuneitakin..
 
Mites muilla?mitä teillä tarjoillaan, missä:kirkossa vai kotona, isot/pienet ristijäiset tulossa?
 
Mitenkä teillä vietetään äippäpäivää? Luuletteko että miehenne muistaa teitäkin tällä kertaa? Mun mies on antanut mullekin kukana oman äitinsä lisäksi...:)
 
Täällä on muuten hurjan hiljasta nykyään, huomaa että säät lämpenee, ootte varmaa ulkona??:) ja sitten kun kaikilla alkaa oleen jo nyytti niin ymmärrettävää..tais meillä muuten olla tyttövoittoinen huhtikuu??vaikka kyllä poikii oli lähes yhtä paljon tullut..ONNITTELUT vielä ihan kaikille huhtimammoille..:)
 
Juups kiitos embu, kyllä uus tukka piristää kummasti. Toivottavasti sinäkin pääset pian hemmottelemaan itseäsi.

Ritiäisistä: Meillä on jo tulevana launataina ristiäiset[:)]. Täällä kotona ne pidetään ja molempien vanhemmat, sisarukset perheineen/puolisoineen, minun mummo ja molempien kummit sekä vauvan kummit eli väkeä tulee vähän päälle 20 henkeä. Anoppi leipoo täytekakun, äiti kalavoileipäkakun, mies leipoo kinkkuvoileipäkakun ja täti pikkuleipiä+ jotain muita pieniä lisukkeita leipovat. Taitaa tulla paljon syötävää[:D]. Eikä olla vieläkään toista nimeä ja sukunimeä päätetty[:D]...pitää viim. huomenna ilmoittaa ne papille.

Meillä ei tuo mies hirveästi ole juhlapäivistä välittänyt, joten saa nähdä muistaako äitienpäivänä. Kortti olis kiva saada, harmi kun tuo poika ei vielä osaa askarrella[;)]. Tuolla poitsu nukkuu vaunuissa. Melkein jo pari tuntia nukkunut ja se on kyllä ihme, kun se ei yleensä nuku kuin korkeintaan tunnin. Pitää lähtä tarkistaan, kun ei voi täysin noihin itkuhälyttimiin luottaa.
 
Kyllä teki hyvää lukea Anelsen ja Mipsun kokemuksia. KIITOS! On ollut ihan samanlaisia oloja päivittäin. Ja etenkin tossa korvike or not -vaiheessa.
 
Hei vaan. =) Enpäs ookaan ehtinyt muutamaan päivään tulla kirjoittamaan.. Pikkanen roikkuu tässä tissillä, mutta taidan olla vaan tuttina. [>:] Mut ehkä auttaa maidon lisääntymiseen silti?

Tosiaan helpottavaa huomata, että muutkin joutuu korvikkeita lisänä antamaan. Mullekin tietysti tärkeintä, että pieni saa massunsa täyteen ja voi hyvin. [:)]

Pikkukirppu on tänään 3 viikkoa vanha. ?

Tää viikko tähän asti on taas mennyt yhdessä hujauksessa.. Eilem kävin minäkin kampaajalla. =) Tosi kivaa kun on uusi look! Ja isi oli hyvin pärjännyt vaavin kanssa. Tänään mua sit taas hemmoteltiin, sain uudet kollarit ja hupparin.. Ja hajuvettä. ^---^

Täällä ollaan vissiin ihan kotosalla äitienpäivänä. =) Saa nähdä muistaako mies mua mitenkään! Tärkeintä, että pikkumies on lähellä ja on tyytyväinen oloonsa. ?

Me ei vietetä ristiäisiä vaan meillä on nimiäiset. Vielä ei olla niitä sen enempää suunniteltu. Sen verran tiedetään, että joskus kesäkuussa ne pidetään, kun ollaan päästy muuttamaan uuteen asuntoon. [:)] Luultavasti pidetään nimiäiset enemmän loppukuusta, koska ajankohdan pitää sopia omalle isälleni! Vieraita tulee varmaan melkoisesti.. Täytyy kyllä niitä sitten tarkkaan miettiä, ettei vieraita olisi mitään viittäkymmentä. [:D] Nimihän meillä on jo päätettynä ollut pidempään ja paperit maistraattiin lähetin eilen. =)

Kurja ilma ulkona.. Oltiin kyllä vaunuilemassakin, kun oltiin miehen asunnolla yötä viime yönä. Laitettiin sit vaunuihin vaan sadesuoja ja hyvin reissu meni. (-:

Heiii, onkos moni muuten liittynyt tuohon vaukirjaan? Mulle tuli tänään postissa tuo tommonen tarjous ja vaikuttaa sika kivalta. Saa veloituksetta ton paketin eikä sitoudu mihinkään. :-) Mietin, että pitäisikö siis liittyä! Sit voisi jatkossa ostaa paketteja, jos ovat kivan oloisia.

Nyt oliskin sitten viikonloppu. Tosin, yhtä viikonloppuahan tämä elämä on. [8D] Mitään suunnitelmia meillä ei ole.. Voisin lähteä ekalle ihan todelliselle vaunukävelylle.. Mennä siis vaan ja kävellä joku lenkki. Toistaiseksi ollaan vaan esim. käyty kaupassa tjtn. Eli toivotaan, että olisi hyvä ilma viikonloppuna.

Maanantaina olisi sitten edessä isyyden tunnustus ja sitten mennäänkin vissiin koko perhe mun mummolaan yöksi. ^^ Näkevät hekin vauvan toista kertaa. Varmaan on vauva melkoisesti kasvanut sitten vierailun synnytyssairaalassa.

Plääh, tossa toi pieni kirppu isin sylissä jotain kitisee.. Mikäköhän sillä on, ei pitäisi olla nälkä. [8|] No heh, nyt se kyllä päästi melkoisia ääniä takapäästään. Kait oli sitten vaan ilmavaivoja. [:D]

Nyt syömään! Vointeja mammat, hyvää viikonloppua ja nauttikaa ihkaensimmäisestä äitienpäivästä. Eikö olekin ihanaa olla äiti. ?



edit.. jotenkin tuntuu siltä, että tolla vauvalla on kokoajan nälkä. Annan sille sitten vaikka vähän korviketta, niin se sitä syö joo, mut superhitaasti, että vaikuttaa siltä, ettei sillä oo ees nälkä. No, sit otan tuttipullon pois ja alkaa kitinä. HMMM.

Ja tuntuu siltä, että tää pieni välillä itkis väsymystään.. [8|] Nytkin se on ollut hereillä varmaan melkein kolme tuntia.
 
Moikkis. Piti tulla noita sektiojuttuja kommentoimaa välissä, muuten oon vähän jälessä ku ei koskaa kerkee lukemaa loppuu asti, tiedätte varmaa[;)]... Mulla toipuminen alko tosi hyvin, sairaalassa jo köpöttelin hyvää vauhtia, eikä haavaa sattunu muuten ku sänkyy mennessä ja noustessa. edit: Kotona tosin toipuminen pysähty hetkeks ku tuli vieraista ylimäärästä väsymystä ja stressiä ja sit se paskamainen ja sitkee rintatulehdus.. Mut tosiaa kylkiasennosta yritän edelleeki nousta sängystä ettei tuu reviteltyy liikaa vatsalihaksia ku ei satu enää ollenkaa. Mut pari ekaa viikkoa oli pahin, sit oon oikeestaa pystyny tekee jo kaikkee ja on pitäny himmailla ettei rasita haavan paranemista just harhaluulossa et ois ihan terve jo. Mulla tulee äitienpäivänä tasan neljä viikkoa leikkauksesta, ja tällä viikolla imuroin ja pesin lattiat, ja haravoin pihaa ku tuntu hyvältä. Vauvaa oon nostanu myös turvakaukalon ja sitterin kera.. Ja lähes joka päivä tällä viikolla oon kävelly noin 4 km. Aikasemmin pienempiä lenkkejä. Mulla kans mahanahka on ollu ihan tunnoton, enkä ees ollu tajunnu kysyä siitä keltään, joten hyvä kuulla et muillaki sellasta on ollu, et varmaa on ihan normaalia. Haavan yläpuolella on kaikista tunnottomimmat kohdat, tai oikeestaa sillee myös vähän hellänä on iho, semmonen jännä sekotus tunnottomuutta ja hellänä olemista[:D][&:] ..koita täs ny selittää järkevästi.. mut se tietää ken sen tuntee!
Mut nyt siis ei oo oikeestaa leikkauksesta enää mitää vaivaa jäljellä, haava on kovan tuntunen ku siin on sitä arpikudosta, mut se on niin hyvin parantunu umpee ym. et oon sitä hieronu ni se pehmenee eikä jää niin kiristäväks. Muuten vaa on nyt tosi rapakuntonen olo, ootan kovasti et umpeutuu se kuuden viikon toipumisaika et pääsee vähän treenaamaa vatsoja ym. Sit vaa pitää käydä tuumasta toimee ettei jää vaa meinaamisen tasolle[;)]

Meiän pojulla oli varpaankynsi kasvanu ihon sisää ja nyt siinä on inha kynsivallin tulehdus[&:][:(]. Reppana on itkeny tänää ihan hirveesti sen takia, ja se ukkovarvas onki tosi kipeen näkönen, mut ei kuulemma tarvii mennä lekurii ku ruoka maistuu, ei oo kuumetta ja muuten on poika hyväkuntonen. Soitin siis lääkärille ja apteekista sai lisää ohjeita. Betadinella parannellaan. Onko muilla ollu tommosia kurjuuksia vaavin riesana?

Mutta muuten sujuu vauva-arki ihanasti parin ekan rankan viikon jälkee!! Poika on aivan ihana ja niin koko meiän perhe[:)]

Tänää askarreltii äitienpäiväkortteja mummoille, eli painettii piskuisia jalankuvia paperille[:)][:)]. Ristiäiset saatii varattua sunnuntaille 30.5. ja seuraavaks pääsee askarteleepaskartelee sinne kutsukortteja[;)] Kivaa!
 
Oonpas väsynyt. Pari ensimmäistä viikkoo aattelin, et onpa meillä helppo lapsi, ympärivuorokauden oli tyytyväinen ja nukku aina parin tunnin pätkät, sit söi ja sit nukku taas. Pari kertaa päivässä jakso _hyväntuulisena_ seurustella pitemmät pätkät. Mut nyt sit tää viikko! Ilmeisesti maha vaivaa, poika vaan kitisee ja kiemurtelee ja mikään asento ei oo hyvä. Valvoo tunteja putkeen kitisten ja sitten nukkuu hetken ja kitisee taas. Rinnallakin alkaa joskus kiemurtelee ja ähkimään ja itkemään ja joskus kääntelee päätään tissi suussa niin raivosasti, et se repiminen sattuu! Eilisen ja tän päivän on halunnu vähän väliä imeä, mut ilmeisesti on sit niin väsyny, et ei siitä imemisestä meinaa tulla mitään ja molemmat ollaan ihan hermona! Voi kun saisin tänä yönä nukkua [:(].

Ainoo helpotus päiviin on aina koko perheen voimin (mies, koira, minä ja poika) suoritettu lenkki, jollon saan ton pienen irti minusta ja vaunuun nukkumaan. Jos joutuis koko päivän sisällä hengailemaan, olisin varmasti paljon väsyneempi.

Nyt alan todella huolella hoitamaan sen röyhtäyttämisen, jos siinä ois avain poikasen vaivoihin. Öisin vaan helposti jää se tekemättä, jos sattuu nukahtamaan rinnalle, niin tyytyväisenä sitä sit iteki vaa jatkas unia. Meillä yöt nukutaa aina vieretysten, en jaksa rampata pinniksen ja sängyn väliä. Päivisinkin vaikee saada pinnikseen nukkumaan, ei joko nukaha sinne, tai sit jos nukahtaa, nukkuu vaan hetken. Paljon paremmin nukkuu sylissä/ vieressä.

No nyt tais poitsu hereillä, on tuolla pihalla vaunuissa nukkumassa iltalenkin jäljiltä.

Tää oli vähän negatiivista tilitystä nyt ehkä, mut piti päästä avautumaan! En oo ennättäny tännekää mitään kirjottelee, ku kaikki aika on menny poikasen hoitoon. Ihana pieni mieshän se on, ja musta tuntuu et oon ihan elementissäni, kun saan hoitaa ja hoivata <3, mut nyt vaan tartteis saada unta!
 
RwMama: jaksamista valvomiseen..täällä ihan sama juttu..lasten hoitaminen ja niiden kanssa touhuuminen on ihan mun juttu mut sit ku on tätä valvomista niin on ihan loppu...onneksi tää pikkuvauva vaihe menee nopeesti..mun lapsilla ainakin siinä 3kk tienoilla alkaa helpottaa kaiken suhteen..:) sitä odotellessa..tai no mulla ei mtn valittamista ole..neiti niin rauhallinen..mut jos tuo meidä kakkonen oppis nukkuu omaan sänkyyn tai jtn...:O
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top