paprika
Puuhakas puhuja
Meillä on myös 50 cm vaatteet käytössä. Ihan muutamat 56 cm on sopivia. Olen kyllä välillä käyttänyt 56 cm bodeja, jos kaikki sopivan väriset 50 cm on pesussa, mutta suurimmasta osasta joutuu kääntään hihat ja kaula-aukko roikkuu tosi alhaalla... en tykkää. Nyt kun tuli yhtäkkiä tällaiset helteet, niin huomasin ettei meillä ole juuri yhtään ohuita vaatteita pojalle. Ja kun se tissittelee niin usein, niin hikoillaan sitten yhdessä kovasti.
Mulla on oma maito lisääntynyt koko ajan. Annetaan edelleen pari kertaa päivässä (joko kauppareissuilla tai nukkumaanmennessä) korviketta, mutta päivän kokonaiskorvike-annos on edelleen noin 1 dl. Poika vaikuttaa tyytyväiseltä, joten minun maidon on ollut pakko lisääntyä. Välillä kyllä ahdistaa, kun poika haluaa tissiä tosi usein, mutta tällä mennään. Jospa minun maito vielä tästä lisääntyis, niin tissillä olot varmaan sen myötä harvenis.
Me ollaan kyllä jo annettu korvike huoneenlämpöisenä. Jos ollaan esim. ostoksilla, niin olen vain laittanut korvikkeen suoraan tuttipulloon ja antanut pojalle. Kotioloissa kyllä lämmitetään se vesihanan alla.
Hienoa Hoshi, kun jaksat sinnikkäästi imettää. Noin juuri minäkin olen ajatellut, että niin kauan imetän kuin vähänkin maitoa tulee. Nyt siis on alkanut tuleen maitoa enemmän. Korviketta annan vasta, kun poika on imenyt molempia tissejä 2-3 kertaa, eikä vieläkään ole tyytyväinen tai sitten tosiaan mukavuussyistä keskellä citymarketin käytäviä.
Meillä on hormoninäppylät alkaneet vähentymään ihan itsestään, emme ole käyttäneet mitään voiteita. Pahin vaihe kesti ehkä reilun viikon.
Minä Nyytti kyllä päättäisin pojan nimestä ihan itse tuossa sinun tilanteessa. Varsinkin, kun pojan isän kiinnostus on tuota luokkaa muutenkin kuulumisiin. Painon pudotus mullakin on tyssännyt. 8 kg lähti ihan itsestään, mutta siihen on jäänyt eli vielä olisi 5 kg raskauskiloja + 5 kg ennen raskautta kerättyjä kiloja pudotettavana. Jospa pian uskaltautuisi pidemmille vaunulenkeillä ja hieman rajoittaisi herkkujen syöntiä... jospa se sitten siitä. En ole tosiaan vielä uskaltanut lähteä kovin kauas kotoa... jos vaikka poika herää kesken lenkin ja sitten se haluaa heti tissiä... miten ihmeessä keskellä ojan penkkaa imettäisi! Poika kyllä tuntuu nukkuvan vaunuissa tosi hyvin niin kauan kuin vaunut liikkuu. Mutta heti kun parkkeeraa vaunut johonkin, niin poika herää... eli päiväunien nukkuminen ulkona ei ole vielä onnistunut. Muuten kyllä tuntuu, että ulkoilun jälkeen poika nukkuu pitempiä pätkiä sisällä eli ihan hyvää unilääkettä tuo ulkoilma.
Eilen jäimme ekaa kertaa pojan kanssa kaksistaan. Ensin mies oli isyyslomalla ja sitten minun vanhemmat olivat täällä käymässä, joten nyt vasta alkoi omien rutiinien opettelu. Ja heti tietysti tilanne päällä. Meillä on kissoille suuri kissatarha, johon ne pääsee suoraan takaovesta. Suurimman osan päivästä kissat ovatkin ulkona, kun ilmat on näin ihanat. Varsinkin meidän maatiaiskissa Aatu lähes asuu ulkona. Eilen Aatu tuli sitten sisälle ja hetken päästä kuulin, että se oksentaa. Ajattelin, että se on taas syönyt jonkun hiiren tms. ja oksentaa sen takia. Se oksensi kolme kertaa ja sitten se käveli olohuoneeseen nukkumaan. Hieman ihmettelin asiaa, kun yleensä se haluaa suoraan takaisin ulos ja nyt se laittoikin nukkumaan. Meillä oli imetyspuuhat kesken, joten en sen enempää asiaa miettinyt. Sitten menin siivoamaan ne oksennukset ja samalla menin katsomaan Aatua. Sen toinen tassu oli turvonnut noin nelinkertaiseksi! Soitin miehelle töihin ja olimme molemmat sitä mieltä, että kyyhän sitä on pistänyt. Juoksin hakemaan kyytabletin ja sitten yritin soittaa päivystykseen... kukaan ei vastaa ja poika huutaa taas nälkäänsä sohvalla... puhelimesta loppui tietysti virta ja jouduin laittamaan sen piuhan päähän... siinä sitten samalla yritin saada eläinlääkäriä kiinni, tyynnyttää itkevää poikaa ja lämmittää korviketta (imettämisen koin tässä tilanteessa liian hankalaksi). Lopulta mies sai eläinlääkärin kiinni ja sieltä sanottiin, että on tultava heti sinne. Kissa pitää saada tiputukseen ja lääkitykseen. Olen aina kuvitellut, että kyytabletilla tuollaisesta selviäis, mutta kissat ja koirat on kuulemma aina vietävä tiputukseen. Kyyn myrkky tekee tosi pahaa jälkeä elimistössä. Sitten pakkasin kissan boksiin, pojan turvakaukaloon (samalla syöttäen korviketta) ja yritin vaihtaa omia vaatteitani... ja sitten autoon ja kohti lääkäriä. Hienosti selvittiin tuosta tilanteesta... vaikkakin kaupassa olin itse ilman meikkiä ja hiukset ihan sekaisin... mutta aina ei voi voittaa.
Aatu jätettiin sinne tiputukseen ja mies haki sen sitten puolenyön aikaan kotiin. Se sai vielä viikon antibioottikuurin mukaan ja sitä pitää tarkkailla 1-2 viikon ajan. Munuais-, maksa- ja sydänvauriot voivat tulla vielä viiveellä.
Meillä on edelleen pojan etunimi hukassa! Inhottavaa jutella hänestä "poikana". Akseli oltiin jo tavallaan päätetty, mutta nyt sekään ei tunnu oikein hyvältä... nyt olisi päällimmäisenä mielessä Iisakki tai Iivari... miten ihmeessä nimen keksiminen voi olla näin vaikeaa! Ristiäiset on 6.6. ja pappi halusi tietää nimen 2.6. eli siihen asti olis aikaa vielä arpoa!
Mulla on oma maito lisääntynyt koko ajan. Annetaan edelleen pari kertaa päivässä (joko kauppareissuilla tai nukkumaanmennessä) korviketta, mutta päivän kokonaiskorvike-annos on edelleen noin 1 dl. Poika vaikuttaa tyytyväiseltä, joten minun maidon on ollut pakko lisääntyä. Välillä kyllä ahdistaa, kun poika haluaa tissiä tosi usein, mutta tällä mennään. Jospa minun maito vielä tästä lisääntyis, niin tissillä olot varmaan sen myötä harvenis.
Me ollaan kyllä jo annettu korvike huoneenlämpöisenä. Jos ollaan esim. ostoksilla, niin olen vain laittanut korvikkeen suoraan tuttipulloon ja antanut pojalle. Kotioloissa kyllä lämmitetään se vesihanan alla.
Hienoa Hoshi, kun jaksat sinnikkäästi imettää. Noin juuri minäkin olen ajatellut, että niin kauan imetän kuin vähänkin maitoa tulee. Nyt siis on alkanut tuleen maitoa enemmän. Korviketta annan vasta, kun poika on imenyt molempia tissejä 2-3 kertaa, eikä vieläkään ole tyytyväinen tai sitten tosiaan mukavuussyistä keskellä citymarketin käytäviä.
Meillä on hormoninäppylät alkaneet vähentymään ihan itsestään, emme ole käyttäneet mitään voiteita. Pahin vaihe kesti ehkä reilun viikon.
Minä Nyytti kyllä päättäisin pojan nimestä ihan itse tuossa sinun tilanteessa. Varsinkin, kun pojan isän kiinnostus on tuota luokkaa muutenkin kuulumisiin. Painon pudotus mullakin on tyssännyt. 8 kg lähti ihan itsestään, mutta siihen on jäänyt eli vielä olisi 5 kg raskauskiloja + 5 kg ennen raskautta kerättyjä kiloja pudotettavana. Jospa pian uskaltautuisi pidemmille vaunulenkeillä ja hieman rajoittaisi herkkujen syöntiä... jospa se sitten siitä. En ole tosiaan vielä uskaltanut lähteä kovin kauas kotoa... jos vaikka poika herää kesken lenkin ja sitten se haluaa heti tissiä... miten ihmeessä keskellä ojan penkkaa imettäisi! Poika kyllä tuntuu nukkuvan vaunuissa tosi hyvin niin kauan kuin vaunut liikkuu. Mutta heti kun parkkeeraa vaunut johonkin, niin poika herää... eli päiväunien nukkuminen ulkona ei ole vielä onnistunut. Muuten kyllä tuntuu, että ulkoilun jälkeen poika nukkuu pitempiä pätkiä sisällä eli ihan hyvää unilääkettä tuo ulkoilma.
Eilen jäimme ekaa kertaa pojan kanssa kaksistaan. Ensin mies oli isyyslomalla ja sitten minun vanhemmat olivat täällä käymässä, joten nyt vasta alkoi omien rutiinien opettelu. Ja heti tietysti tilanne päällä. Meillä on kissoille suuri kissatarha, johon ne pääsee suoraan takaovesta. Suurimman osan päivästä kissat ovatkin ulkona, kun ilmat on näin ihanat. Varsinkin meidän maatiaiskissa Aatu lähes asuu ulkona. Eilen Aatu tuli sitten sisälle ja hetken päästä kuulin, että se oksentaa. Ajattelin, että se on taas syönyt jonkun hiiren tms. ja oksentaa sen takia. Se oksensi kolme kertaa ja sitten se käveli olohuoneeseen nukkumaan. Hieman ihmettelin asiaa, kun yleensä se haluaa suoraan takaisin ulos ja nyt se laittoikin nukkumaan. Meillä oli imetyspuuhat kesken, joten en sen enempää asiaa miettinyt. Sitten menin siivoamaan ne oksennukset ja samalla menin katsomaan Aatua. Sen toinen tassu oli turvonnut noin nelinkertaiseksi! Soitin miehelle töihin ja olimme molemmat sitä mieltä, että kyyhän sitä on pistänyt. Juoksin hakemaan kyytabletin ja sitten yritin soittaa päivystykseen... kukaan ei vastaa ja poika huutaa taas nälkäänsä sohvalla... puhelimesta loppui tietysti virta ja jouduin laittamaan sen piuhan päähän... siinä sitten samalla yritin saada eläinlääkäriä kiinni, tyynnyttää itkevää poikaa ja lämmittää korviketta (imettämisen koin tässä tilanteessa liian hankalaksi). Lopulta mies sai eläinlääkärin kiinni ja sieltä sanottiin, että on tultava heti sinne. Kissa pitää saada tiputukseen ja lääkitykseen. Olen aina kuvitellut, että kyytabletilla tuollaisesta selviäis, mutta kissat ja koirat on kuulemma aina vietävä tiputukseen. Kyyn myrkky tekee tosi pahaa jälkeä elimistössä. Sitten pakkasin kissan boksiin, pojan turvakaukaloon (samalla syöttäen korviketta) ja yritin vaihtaa omia vaatteitani... ja sitten autoon ja kohti lääkäriä. Hienosti selvittiin tuosta tilanteesta... vaikkakin kaupassa olin itse ilman meikkiä ja hiukset ihan sekaisin... mutta aina ei voi voittaa.
Aatu jätettiin sinne tiputukseen ja mies haki sen sitten puolenyön aikaan kotiin. Se sai vielä viikon antibioottikuurin mukaan ja sitä pitää tarkkailla 1-2 viikon ajan. Munuais-, maksa- ja sydänvauriot voivat tulla vielä viiveellä.
Meillä on edelleen pojan etunimi hukassa! Inhottavaa jutella hänestä "poikana". Akseli oltiin jo tavallaan päätetty, mutta nyt sekään ei tunnu oikein hyvältä... nyt olisi päällimmäisenä mielessä Iisakki tai Iivari... miten ihmeessä nimen keksiminen voi olla näin vaikeaa! Ristiäiset on 6.6. ja pappi halusi tietää nimen 2.6. eli siihen asti olis aikaa vielä arpoa!