vauva-arkea ?

niina_1

Vauhtiin päässyt keskustelija
Aloitellanko uutta ketjua sitä mukaa kun vauvoja putkahtelee maailmaan, helpompi olisi kuulumisia kirjoitella ja lukea? [:)] Ei tietenkään mitään "sinä et ole synnyttänyt, pysy toisessa ketjussa", vaan samaan tyyliin kuin viimeisen kolmanneksen alussa anelse aloitti uuden ketjun josta selkeämmin kaikki löytyy [;)]
 
Loistava idea Niina[:)]

Täällä lähteny arki vauvan kanssa hyvin rullaamaan, pieni syö ja nukkuu hyvin ja on niin suloinen ettei meinaa käsityskyky riittää!
Vieläkään ei ole turhia itkeskellyt tai kitissyt, ruokaa vaan tahtoo todella usein sanomalla Ehehehehe..[:D] Ilma meinaa väliollä masussa kiertää ja sillon pitää pieniä ääniä päästellä ja irvistellä ja kipristellä.
Suurin ongelma tällä hetkellä on se ettei ole niin pieniä vaatteita kun toinen tarvis[:D]
Kaveri hukkuu koon 50 vaatteisiin...Nytteki sil on vaan paita päällä, joka ulottuukin niklkkoihin ja sit pitkävartiset sukat jotka ylettyy nivustaipeisiin[:D]
Pitäs vissii nukenvaatteet tällasella mini-ihmisellä olla alkuunsa[;)]  No eipä tuolla ollu painoakaan laitokselta lähtiessä kun 2590g..eli ihan nukelta näyttää ja tuntuukin, pienen pieni!
Ei tuota voi kun katsoa ja ihmetellä kyllä..
Sydän meinaa pakahtua kun ilmeitä seurailee ja kun poika katsoo silmiin ja hymyilee niin huh huh.. Elämän hienoin asia ehdottomasti![:)] 

Mites teillä mulla on käyny painon kanssa, paljonko jäi laitokselle?
Mua harmittaa etten tajunnu käydä vaa´ssa ennen laikkausta mut vikassa neuvolassa rv35, eli viikkoa aiemmin sitä oli 79kg ja tänä aamuna vaaka sano 73kg.
Uskaltaiskohan arvella et n.500g ois voinu tulla lisää ainaki tohon loppuu eli 6.5kg ois tippunu synnytyksen jälkee tähän päivää mennessä. 10kg ois vielä lähtöpainoon jäljellä.
Aika paljon sitä on hetkessä lähteny kyl.
Kunhan tästä alkaa leikkaushaava paranemaan ja hemppa/vointi paranemaan+ pieni kasvaa niin että pääsee ulkoilemaan+ vaunutkin vois pikkuhiljaa saksasta saapua niin eiköhän se siitä kun alkaa liikkumaan[:D]
Pinniskin saatiin eilen koottua, tai mä makasin sängyllä ja muut kasas kun enhän mä mitää jaksa tai kykene ahertamaan.

Tulipahan huomattua että sairaalassaoloajasta selvis ja vauvan kanssa arki alko rullaamaan vaikka ei ollu sitä sairaalakassia, ei vauvan kamoja eikä sänkyä laitettuna, saati kaikkea vieläkään hommattuna. Kyllä sitä pärjää :)

Onkos muilla imetys lähteny hyvin sujumaan? Tai imetättekö ylipäätään?
Täällä mennään täysimetyksellä ja mun pojalla (ihanaa päästä sanomaan noin!!) on niin kova imuote et tissit jo ihan hajalla [:D] Toisesta sain kuorittua rupea just suihkun jälkee..
Sattuu niin pirusti aina kun alottaa syömisen et huh huh..
Maitoa tulee reilusti ja tissit onkin ihan kovat ja pakkautuneet, ei niin kovin mukavaa mut pääasia et pöperöä riittää[:D]
Kaalin totesin tänää maineensa veroseks, kyllä helpotti tissisärky ja kipu kun isot kaalinlehdet kaulimella rullasin ja liiveihin laitoin, ihana rauhottava vaikutus![:)]
Ihaninta imetyksessä on kyllä se kun poika tykkää käyttää tissiä tyynynä syönnin jälkeen, kääntää päätään ja laittaa posken tissin päälle ja nukahtaa siihen..oih[:)] 
Maitoa onkin sit iso läntti lakanalla kun valuu vaan ohi heh[:D]

Tätä juttua riittäis vaik kuinka paljon, pakko lopettaa välillä![:D]
 
Voi Nyytti miten ihanaa luettavaa... rupee ihan itkettämään. Voi kun itsekin saisi jo pikkuisen turvallisesti syliin ja kokea tuon kaiken... Luin kans jostain noista kaalinlehdistä, että ne tuo helpotusta. Pitää varmaan itekki sitten kokeilla niitä...
 
Nyytti ihanaa kun kertoilet vauva-arjesta. :) Itse ei malttaisi ollenkaan odotella, että pikkumies tulee maailmaan... Voihh! 
 
Ööö, eli tänne vissiin nyt sitten kirjoittavat jo vauvansa saaneet ja myös edelleen odottavat mammat... Täällä olisi huomenna se ylimääräinen ultra, jossa katotaan miten päin vauva masussa on. Jännä päästä katteleen vauvaa, vaikka kohtahan se muutenkin nähdään. En kyl tiedä haluanko enää kurkata haarojen väliin... ehkä mukavampi, että sukupuoli olis yllätys loppuun asti, vaikka poikafiilis on hyvin vahva.

Olikohan se illil, joka kyseli muiden nukkumisjärjestelyistä... me ollaan päätetty, että vauva on meidän kanssa samassa sängyssä ainoastaan, kun ollaan hereillä. Pelätään sitä, että unenpöpperössä käännytään vauvan päälle tai raskas peitto painuu jotenkin vahingossa vauvan kasvojen päälle. Eihän sitä nukkuessa tiedä mitä tekee. Mä en usko, että äidillä olisi jokin supervaisto, joka satavarmasti estää vauvan päälle kääntymisen yöllä. Mulla ei ainakaan ole, kun yhtenä yönäkin mies heräsi siihen, kun makasin sen päällä. En tajua, miten olin unessa ryöminy sen päälle heräämättä. Olin varmaan luullu sitä patjaksi, hehee... muutenkin huidon ahkerasti käsillä ja pyörin kuin hurrikaani yöllä. Ja onhan siinä sängyssä isäkin... Ainahan sitä voi vahinkoja sattuja. Muutenkin olen niin huono nukkuja ja kärsiny pahoista uniongelmista, etten mä saisi mitenkään nukuttua avuton pikkukäärö vieressä, vaikka se olisikin tavallaan tosi ihanaa ja jotkut asiantuntijat oikein sitä suosittelee. Pikkuisen äitiyskoppa on kyllä samassa huoneessa nurkassa ihan meidän sängyn lähellä. Ymmärrän kyllä, että joiltakin se onnistuu, mutta täällä ei kyllä mitenkään...

Ärsyttävän harmaata ollu viime päivät... laittelin toissapäivänä ruukkunarsisseja ulos piristämään ja tänäänki vaan satanu lunta. No ehkä se kevät ja kesä tulee oikeasti joskus. Ja en tajua, mihin kaikki pikku virpojat on kadonnu. Olin eiliselle varannu suklaamunia ja patukoita, mutta eipä näkyny virpojia tänäkään vuonna... Mä lähdin pienenä jo aamu kahdeksalta liikkeelle ison korin kanssa ja tulin varmaan ilta neljältä kotiin takaisin, niin kovaa oli kilpailu lasten välillä[:D][:D][:D] Harmi, jos tuo perinne kuolee hiljalleen... joku pappikin paheksui hesarissa, että perinne on loukkaava, paheksuttava ja se pitäisi kitkeä pois kokonaan. Voi jessus, miten tylsiä ihmiset voi olla...

Tänään ollu aika heikko ja väsynyt olo. Kävelylenkinkin sain juuri ja juuri tehtyä. Yritetään silti lähteä torstaina vanhempien luo ajeleen sellanen 400 km. Muuten ahistun kuoliaaksi täällä tylsässä kaupungissa. No onpas siinä matkan varrella onneksi sairaaloita[:D]

Mieheni oli saanu varpajaiskutsun ihan toukokuun alkupäiville (siis kaverinsa varpajaisiin - sen vaimolla laskettu aika ihan huhtikuun lopulla). Varpajaiset on tässä tapauksessa kokonainen ja kostea mökkiviikonloppureissu. Meillä on aikaisemmin laskettu aika kuin niillä, mutta eipä mies onneksi innostunut kokonaisesta varpajaisryyppäysviikonlopusta, kun meilläkin pitäisi silloin olla kotona ihan pieni nyytti. Mä en ymmärrä, miten joku voi suunnitella jotain mökkiviikonloppua, kun kotona tuhisee vastasyntyny pieni oma vauva, joka vasta viikon vanha. Mieheni kaverin varpajaisten pitäisi siis olla vajaan viikon kuluttua niiden lasketusta ajasta. Entäs jos vauva syntyy myöhemmin, vaimo sairastuu masennukseen tai ei vaan jaksa mitään, sairaalassa olo venyy tai tulee jotain ongelmia ja ukko on vaan ryyppäämässä monta päivää jossain kaukana metsän keskellä. Mä en oikein ymmärrä täysin tota varpajaisperinnettä. Mä ainakin haluan, etten ole yksin vauvan kanssa ekoina viikkoina ainakaan. Millasia fiiliksiä teillä on noista varpajaisista? Onneksi mun mies ei ollut edes kiinnostunut lähteen mökkeileen useammaksi päiväksi niin ainakin yksi riidanaihe vähemmän[:D] Mä oon luullu, että ne varpajaiset on vaan yksi kostea ilta korkeintaan ja that's it. Jos mun ukko rupeaisi suunnitteleen jotain hemmetin mökkireissua viikonlopuksi, kun just olen synnyttänyt niin mä räjähtäisin. Ja vielä etukäteen, kun ei voi tietää, miten synnytys ja kaikki sujuu. Kyllähän sitä ehtii myöhemmin juhlia, kun arki vähän tasaantuu eikä ole enää perse revenneenä. Ja toisaalta naisellehan siinä kuuluisi järjestää sellaiset kemut, että oksat pois! Miksi naisille ei ole mitään varpajaisia? Eikö ennen vanhaan tuoreelle äidille tehty kaikki ruoat valmiiksi ja hemmoteltiin sun muuta...

No joo... nyt lopetan tämän kiihkoilun ja omanapahöpinän ja lähden syömään loput banaanirahkat, nam!
 
Marilynin kirjoituksiin viitaten haluaisinkin vielä kysyä noista nukkumajärjestelyistä, eli mites vauvan saaneet on asian hoitaneet?
Me ollaan nukuttu viekukkain syntymästä asti.
Mua ei jotenkaan ole pelottanu et rusentaisin kun onhan se ihan selkeä möykky kuitenkin[;)]
Ja toisen viekussa on niiiin ihana olla![:)]
Käytännöllisyys kai ennenkaikkea, sillä usein kun syöttää niin on ollu helppoa vaan vaihtaa vauva välillä eri puolelle ottamaan toisesta tissistä ja sit taas nukahdetaan kun valmista.
Pinniksen kokoamisen jälkeen oon laittanu Noan sinne kun iltateelle koneen ääreen tuun ja yöpuulle käyn ja oon nostanu viekkuuni vasta sitten kun ekaa kertaa on heränny pyytämään ruokaa, mut sen jälkeen on viekkuun jääny.

Neuvolan täti kävi tänään ja multa otettiin tikit pois. Kehui kovasti poikaa kun on niin jäntevä ja reipas[:)]
Painoa oli 2580g ja ke mennään neuvolaan uuteen punnitukseen, seurataan tarkemmin et lähtee kunnolla nousemaan. Papereiden mukaan sairaalastalähtöpaino olikin ollu 2560 eikä 2590 niinku mä muistelin, eli ei oo kauheesti noussu kyllä, mut ei onneks laskenukkaa. Pientä keltaisuutta on mutta ei huolestuttavasti, katotaan sekin tilanne sit ke uudelleen.
Vaunut saapuivat tänään! Jei[:D] Vielä ovat paketissa mut huomenna pitää availla ja kattoo mitä tuli tilattua :)

Mutsi ja exä kävi tänään lastetarvikekirpparilla ja Kappahlissa ja pienelle löyty minivaatteita jonnii verran[:)]
Kappahlista ostivat koon 44cm potkuhousut[:)] ompahan yhet sopivat[;)]

Pannari alkaa tuoksumaan, joten keittiöön mars.
En malta oottaa kyllä ku jännitän ketkä poksahtelee seuraavaks[:D]
 
Voi Nyytti! Sun tarinat kuulostaa niin mun omilta kokemuksilta. Etenkin tuo ehehehehe.

Meidän pikku-ukko on hieman turhan aktiivinen öisin, mutta nukkuu tosi nätisti päivällä. Yöllä herää 0,5-2h välillä, kitisee ja vinkuu, malttaa vetää muutaman imaisun ja taas kitisee ja vinkuu. On nostettu pystyyn jolloin saa hieman röyhtäistyä. Tänään haettiin apteekista gefilus tippoja, jos vaikka auttaisi masukipuihin.

Vauvaa jaksaisi katsella vaikka kuinka. Onnentunteet ovat valtavia - tuntuu, että tunteisiin pakahtuu. Joka päivä olen vetistellyt "tämä on oikeasti mun oma poikanen, oma rakas lapseni". Öisinkin kun vauva vinkuu ja kitisee, nostan hänet pystyyn ja painan poskeni pikkuisen poskea vasten ja taas jaksaa [:D] Mies on yhtä myyty. Ja vetistelee välillä hänkin.

Tänään lähdin käymään kaupoilla ja jätin vaavin miehen kanssa kotiin. Kun pääsin kauppaan asti, niin alkoi itkettää. Oli pakko soittaa yhdelle kaverilleni, jotta maltoin kävellä kaupassa. Kaverini lohdutteli, että nämä tunteet on ihan normaaleja. Puhelun ajan kauppareissu meni ihan ok, mutta sen jälkeen alkoi taas sattumaan vatsaan. Tuntui kuin sisuskaluja olisi kaiherrettu. Järkyttävä ikävä omaa rakasta vauvaa. Kotona oli kaikki ok - mies oli syöttänyt pullosta pumppaamani maidon. Olivat kokeilleet tuttiakin ensimmäistä kertaa. Siis valtava kokemus olla erossa 1,5 h.
 
Turkoosi, se erotuska on kyllä kamalaa! Mä vannoin kotiinpäästyäni sillon(n.20-30min kävelyltä) etten enää ikinä lähe mihkää vaan pysyn pojan kans koko ajan[:D] <3
Toivottavasti gefilustipat auttaa teidän pikkuisen masuvaivoihin! Mistä iästä eteenpäin niitä saa antaa?
 
Hei vaan!

Mä täällä vielä odottelen että päästäis harjoittelemaan sitä oikeaa vauva-arkea kotona.. Poika siis edelleen lastenosastolla syömistä harjoittelemassa. Parempaan päin mennään kuitenkin, paino on lähtenyt nousuun ja syödä jaksaa jo puolet kerta-annoksesta itse, puolet sitten letkun kautta. Eilen illalla kun viimeisen kerran imetin niin jaksoi jopa hieman yli puolet, taas hieman enemmän kotiin päin siis [:)] Pojalla siis syntymäpaino oli 2932g, ja eilisessä aamupunnituksessa 2590g, eli kyllähän se melkoisesti ehti pudota. Nyt siis onneksi tasaisessa nousussa ja ehkä tämän viikon aikana päästäis kotiin, kunhan tuo maailman ihanin pikkumies keksisi sen syömisen ilon [;)] Hirveästi harmittaa se kun mies ei pääse sairaalaan mukaan kun vieläkin sairaana, ei tunnu menevän ohi millään. Viimeeksi nähnyt poikaa torstaina kun tuli meitä kotiin hakemaan, ja silloin matkaan lähdinkin vain minä.. [&o]

Ihanalta kuulostaa teidän muiden vauvajutut siellä kotona [:)] Toki samoja tunteita mullakin on, vain siellä sairaalassa. Ihan käsittämätön suojeluvaisto voi olla sitä pientä ihmistä kohtaan, sitä voisi vaan tuijotella tuntikaupalla kun toinen niin ihanasti tuhisee..

imetyksestä: Mä käyn sairaalassa poikaa syöttämässä ja imetän siis kaiken mitä pikkuinen jaksaa syödä. Ja kotona pumppaan maitoa talteen jota vien sairaalaan, sitä hän sitten syö öisin ja ne loput letkun kautta mitä ei jaksa rinnasta imeä. Välillä tuntuu että järki lähtee näiden tissien kanssa, ihan kuin kahta tiiliskiveä raahaisi mukana [:D] Mies mua välillä leikkisästi nimittääkin lypsylehmäksi [:D] No melkoinen meijeri mä taidan ollakkin. Täytyykin koittaa noita kaalinlehtiä jos kerran toimivat.

Painosta: Mä kans harmittelin kun en laitoksella tajunnut käydä vaa'alla, vaan vasta kotona viikko leikkauksen jälkeen. Silloin oli yhdeksästä tulleesta kilosta jäljellä 2, eli ei tämä ihan huonosti mennyt [;)] Vaikka tosiaan mitään en leikkauksen jälkeen ole urheillut, itsestään on karisseet. Mä kyllä oon tooosi yllättänyt miten hyvin oon parantunut leikkauksesta! Mitään särkylääkkeitä edes en ole kotona enäävtarvinnut, ja ihan normaalisti pystyy touhuilemaan, ei tietysti mitään raskasta nostelemaan.

Mä lähden tästä suihkuun ja valmistautumaan sairaalaan lähtöön.

Nyytti: Ei ollut täälläkään sairaalakassia pakattuna ja kotonakin melkoisesti hommia kesken, mutta hengissä selvittiin silti [;)]


 
"Ihanaa", etten ole ainoa tuon erotuskan kanssa. On aika valtava tunne sekin. Tänään käytiin koko porukalla kaupassa ja sielläkin iski ihme olo, ikäänkuin paniikkikohtaus (vatsaan sattui, henkeä ahdisti). Tuli kiire päästä takaisin kotiin "turvaan". Vauva oli kopassa jotenkin ihan liian kaukana. Olisin halunnut ottaa syliin ja pitää iholla. Ihmeellisiä eläimellisiä suojeluviettejä. Taidan muuttaa viidakkoon [;)]

Mies osti cuplaton ja gefilus tippoja masuvaivoihin, kun neukkulan täti niiden mainitsi voivan auttaa. En tullut ajatelleeksi ollenkaan saako niitä antaa [:o] Pitää huomenna kysyä kun täti tulee kotikäynnille.

Ja todellakin Nyytti se sydämen ultrannut mies oli meillä sama viiksiniekka (Hytinantti)

Tossa noi mun ukot keinuu katosta riippuvassa keinussa ja napittavat toisiaan. Ja mua vaan itkettää kun näyttää niin liikkikseltä. Pikku-ukko oli taas niin hermona, eikä meinannut rauhoittua millään. Nyt siis ihokontaktissa miehellä.
 
illil: Kyllä mulla raskausaikana tuli maitotippoja, varsinkin jos tissejä yhtään puristeli. Ja synnytyksen jälkeen (eli siis mun kohdalla leikkauksen) siinä meni pari päivää että maito kunnolla nousi. Näin se mun käsityksen mukaan menee yleensä kaikkien kohdalla, että parissa-kolmessa päivässä se maito alkaa kunnolla virtaamaan [:)] Ja mä kun oon joutunu nyt joka päivä pumppailemaan maitoa et saan sitä sairaalaan vietyä pikkuiselle ja ettei tissit räjähdä kotona ollessa, niin huomaa kyllä että maidon tulo on vaan lisääntymään päin koko ajan [:D]
 
Niina, oletpa kyllä tosi hyvin leikkauksesta parantunu!
Mä syön särkylääkkeitä edelleen 2-3 kertaa päivässä sen pari kerrallaan..Masu välil niin kipeä et tosi vaikeaa liikkua ja eilen se haava rupes vuotamaan ihan urakalla[&:]
Kahdet vaatekerrat kastu ihan läpi kudosnesteestä ja kättärillekin jo soittelin. Onneks alko sit helpottamaan ja kolmannet vaatteet sain pidettyä kuivana. Eilen oli myös maha muuten todella kipeä, ei ole meinannut toimia kotiutumisen jälkeen, niin oli täynnä ilmaa ja kaikkee..teki mieli itkeä kun kipu tuli aalloittain uudelleen ja uudelleen, vauvan kans viekukkain sängyllä ähistiin[:D]

Maidosta, mulla tuli muutamia tippoja sillon tällöin viimeisen kuukauden aikana.
Sairaalassa imetin heti leikkauksen jälkeen kun osastolle vauvan luo pääsin ja maitoa tuli muttei mitenkään vyörymällä. Seuraavana päivänä se nous kunnolla ja siitä asti oon vuotanu kun seula. Tissit kovat ku kanuunat ja ei aina niin mukavaa tosiaan kaalit on mulla auttanu kun särkemään ja polttamaan ruvennu.
Vauva jos pari kertaa imasee ja päästää irti niin maito valuu noroina tissiä pitkin.. Eilen tuli töllöä katsellessä läpi niin liiveistä, liivinsuojuksista kun paidastakin[:-][:D]
Sen pitäs vissiin tasottua täs pikkuhiljaa et tuölee enää sen verran kun on tarvetta eikä solkenaan.
 
Maidosta... Mulla ei ollut merkkiäkään maidosta ennen synnytystä. Heti syntymän jälkeen vauva siis laitettiin rinnalle imemään. Ihan pieniä pisaroita sain itse tuolloin puristettua. Jo sairaalassaolo aikana maito nousi ja nyt noruu solkenaan. Välillä kivistää ikävästi, kun pienen ruokailuilla on pidempiä taukoja.
 
Heips! Maaliskuisista tulin käymään [:D] täälläkin on näköjään jo useampi vauvautunut! Minäkin vauvauduin hieman aikaisemmin itse, helmikuun puolella ja mun pikku neidillä on ikää jo reilut 5 viikkoa. Aika menee niiiin nopeesti!

Ollaan maaliskuisten vauva-arki keskustelussa suunnitelleet hyppyä tuonne vaun vauvautuneiden osastolle eli "Sitä sun tätä vauvaperheen elämästä" ja kutsumme teidät sinne mukaan! Jos tehtäis kevätvauvat 2010 keskustelu missä jakaa fiiliksiä ja kysymyksiä. Omalla palstalla olemme kaikki huomanneet että keskustelu ei käy enää niin kiivaana kuin silloin kun pikkuiset vielä kuplissaan joten siksi ehkä kivakin saada muita mukaan! Ja pianhan meidän palstat sulkeutuvat ja siirtyvät ensi vuoden maaliskuisten ja huhtikuisten käyttöön!

Eli teretulemasta kevätvauvojen 2010 arkeen heti kun se sinne vauvapuolelle tulee! Pian... [:D]
 
Aloitin vauva-arki palstan maalis-huhtikuisille tuonne vauvautuneiden osioon, tervetuloa sinne sitten kun siltä tuntuu [:D][:D][:D]
Esittelin hieman omia taustojani siihen alkuun, olis tietty kiva jos muutkin niin tekisi saapuessaan niin tiietään ketä ollaan [:)][:)][:)]

Tapailemisiin!
 
Heips! Kirjoitin jo tuonne maalis-huhtivauvojen osioon, mutta siellä tuntui olevan aika hiljaista, joten kopsaan tekstin tänne:

Täällä vauva-arki on alkanut ihan hyvin ja poika on rauhallisen oloinen, ei turhia itkeskele (ainakaan vielä[;)]). Mulla ei vaan vielä tunnu olevan maito noussut kunnolla...kun sitä ei ainakaan hirveästi vuoda, eikä rinnat tunnu mitenkään erityisen täydeltä. Vauva imee muuten hyvin, mutta joskus on vaikea löytää hyvää asentoa ja saada rintaa kunnolla suuhun. Usein vauva myös nukahtaa rinnalle lyhyen ajan imettyään. Mies olikin vähän huolissaan saako vauva tarpeeksi ravintoa ja halusi että testataan rintapumppua, johon ei tietenkään paljoa maitoa herunut(mutta sehän ei kuulemma kerro siitä paljonko vauva maitoa saa). Annettiin myös varmuuden vuoksi hieman korviketta. Onko siitä hirveästi haittaa, jos vauva kuitenkin suostuu myös tissille? vai miten kannattaisi toimia? Tällä vaavilla on myös usein hikka, siihen ei taida olla mitään apukeinoja? Missähän välissä vaippa kannattaisi vaihtaa ja kuinka usein? Kun ennen syöntiä vaipanvaihto oisi hyvä siinä mielessä, että vauva heräisi kunnolla ja pysyisi paremmin hereillä syönnin ajan...mutta sitten taas syönnin jälkeen kakkaa taas ja vaippa pitäisi uudestaan vaihtaa. Tällaiset perusjutut askarruttaa mieltäni, kun kaikki on vielä uutta eikä vakiorutiinia ole muodostunut[8|].
 
Mipsu, mä vaihdan vaipan ennen syöntiä just siks ett vauva piristyy siinä peppua pestessä ja touhutessa ja jaksaa sit tosiaan paremmin syödäkkin.
Jos vauva syönnin jälkeen vähän turauttaa eikä se näytä sitä häritsevän niin mä olen antanut olla ja vaihtanu vaipan sit hetken päästä ennen seuraavaa syöttöä. Aika tiheästihän nämä pienet syövät.
Jos kuuluu enempi ääniä takapuolesta ni sit oon vaihtanu samoin tein.
Hikkaan ei taida apukeinoja olla, meilläkin se vierailee usein. Useiimiten tulee kun kakkos röyhtäsyllä, ihan järestää oikeastaa[:D]
Maidosta, vaikea täältäkään on tuohon oikein kommentoida. Mut jos vauva on pirteä ja paino nousee niin kyllähän se riittävästi ravintoa saa. Varmasti sullakin pian maitoa enempi nousee. Olikos se nii et ekan parin viikon aikana nousee viimestää vai muistankohan ihan väärin[8|]
Jos käy oikein mietityttämään nii ainahan voi soittaa neuvolaan tai jonneen ja kysyä "asiantuntijoiden" mielipidettä.
Aika newbie olen minäkin tässä ja itellä maitoa suihkuaa kaaressa.
imetän useimmiten kyljellään niin että vauva on sen verta alempana et joutuu vähän kääntämää päätää saadaksee rinnan kunnolla suuhun, sillon ote suurempi ja parempi. Ja vuorottelen rintoja.

Maidonkerääjän oon nyt ottanu käyttöön kun maitoa valuu toisesta niin paljon imettäessä. 50ml jo muutamasta imetyksestä  kerääntyny ja meinaan laittaa pakkaseen vararuuaks :)
 
Juu elkää vaan mamit meitä möhömahoja jättäkö, ennen kun ollaan kaikki poksahdettu[:D]
Toki tietysti hieman puheenaiheet vaihtuu, mutta jotenki ollaan tultu niin läheisiksi, että haluaa jutella kaikenmoisia elämästä muutenkin teidän kanssa[:)]Perässä tullaan hitaasti mutta varmasti[;)]

Mipsu puhuit tosta hikasta, niin oliko teidän pojalla usein hikka silloin masussa?Voiko tota korviketta antaa siis ihan jos tuntuu, ettei maitoo tuu. Ettei tartte soittaa neuvolan tätille ja kysyä lupaaa[:D][:D]Kun mäkin oon sitä muutaman purkin varannut varulta kaappiin enkä tiedä siitä oikeen mitään. Mun on varmaan hemmetin vaikee sit tajuta, että se vauva on oikeestimun ja mä päätän sen asioista. Varmaan oon joka asiaan kyselemässä lupaa kaiken maailman täteiltä[:D]
Mites sä oot synnytyksestä palautunut??Jouduttiinko sulla tekeen sitä välilihanleikkausta, kun tuli noin vauhdilla poika maailmaan?Mua jotenkin pelottaa se kamalasti....

Mammat
ootteko huomanneet vauvassa mitään samoja piirteitä tai tapoja, kun millainen oli masussa?Siis jotenkin tällee sekavasti esitettynä[:D]Eli siis kun vauva tekee jonkun jutun, niin tuleeko siitä mieleen masuajat?Esim päivärytmit, onks niillä mitään yhtenäisyyttöä masuaikojen kanssa.

Tuntuuko teillä, että onko hormonit mitenkään erityisesti jyllännyt esim itkettääkö usein tai kaikkee mistä nyt höpötellään[:D]

Kovasti kysymyksiä teiltä konkareilta[:D]

Onkohan niina saanut jo nyyttinsä kotsaan?
 
Heipä hei taas kaikki ihanat naiset!! [:)]

anelse: Meidän pikku-rölli on edelleen sairaalassa [&o] Edistystä syömisen kanssa on tapahtunut jo paljon, lähestulkoon kaiken syö itse. Ensi viikon aikana varmaankin pääsee kotiin, näin ainakin hoitaja eilen arveli. Mulla iski taas tänään joku epätoivo, mä haluan sen pienen jo kotiin!! Tuntuu ihan kuin mun pitäisi jakaa vauvani sen sairaalahenkilökunnan kanssa, elää niiden rytmien ja sääntöjen mukaan.. [:(] Inhottavaa kun imettäessä koko ajan joku tulee kyttäämään että mites siellä pärjätään yms.. Hyväähän ne vaan tarkottaa ja ei vauvaa siellä sairaalassa turhaan pidetä, mutta silti.. NIIIIIIN TURHAUTTAVAAA!!! [:@] Ja mun on pitänyt monesti kiittää sua kauniista sanoista ja ajatuksista, ne on tuonut piristystä moneen päivään [:)] Muutenkin olet jotenkin niin pirtsakka tapaus että sun tekstejä lukiessa on aina hymy huulilla [:D]

Mipsu: Mä myös vaihdan vaipat aina ennen imetystä, siinä vauva sopivasti heräilee ettei heti nukahda tissi suussa [:)]

Täällä myös maidon tulo aiheuttaa harmitusta.. Alkuun sitä tuntui tulevan ihan kohtuullisesti, tissit ihan pinkeänä koko ajan.. Mutta nyt vaikka kuinka kotona ollessa pumppailen maitoa talteen pienelle, niin sen määrä tuntuu vähenevän koko ajan! En ole enimmilläänkään saanut pumpatessa kuin 100ml YHTEENSÄ kummastakin, ja nyt tänä iltana ei ole tullut kuin 50ml yhteensä molemmista pariinkin otteeseen... [&o] Ei se ole ihme että sairaalassa imettäessä vauvalle pitää antaa lisää maitoa pullosta kun ei saa rinnalta kuin n.40ml kerralla, 70ml on kerta-annos mikä pitää jaksaa syödä.. HUOH!!

Ja noihin vauvan tapoihin ja rytmeihin masussa ja ulkomaailmassa en osaa oikein vielä sanoa mitään, kun tähän asti ollaan jouduttu menemään sairaalan rytmeillä. Hikka pojulla kyllä tulee monta kertaa päivässä, niinkuin mahassakin [:)] Ja en tiiä johtuuko tää nyt hormoonien heittelystä vai mistä, mut melkein joka toinen pvä on tosi positiivinen mieli vauvan kotiutumisen suhteen, "hyvässä hoidossahan se siellä on yms..." ja taas joka toinen päivä itkua tihrustaen tulen kotiin kun tuntuu ettei tää sairaala-rumba pääty ikinä.
 
Anelse,samaa porukkaa ollaan edelleen ja mihkää oo menossa[:)] Voihan sitä kirjotella useampaan paikkaan samaan aikaa kun tää palsta tosiaan varmaan katoaa jossain vaiheessa uusien tieltä mut sen aika on sit.

Mä en ole huomannu muuta samankaltaisuutta oikeastaan kun tuon hikan. Se oli masussa usein ja on edellee. Mut mitään selkeitä unirytmejä en huomannu masussa eikä niitä vieläkään ole, vaihtelee. Välillä ollaan hereillä ja syödään ihan vähän väliä ja välillä otetaan neljänkin tunnin unet. Illat yleensä tankkausaikaa ja yöt menee tosi vaihtelevasti. Joskus ollaan hereil parin tunnin välein aamuu asti ja välil herätää vaa kerran koko yössä vähän pidemmäks aikaa ja tankataa sillon useamman kerran.
Mua itkettää edellee herkästi(varsinki jos ajattelee Noa synnytystä ja ensihetkiä ni aina tippa linssissä[:D]) mut muuten en oo mitää suuren suurta hormoonimyllerrystä huomannu, tai sit ne on vaa edellee päällä raskausajan jäljiltä ja en huomaa eroa[:D] Viime päivät oon itseasiassa ollu rauhallisempi ja hyväntuulisempi ku aikoihin!

Voi Niina, ymmärrän hyvin et sua turhauttaa ja harmittaa! Toivottavasti saatte tosiaan pikku peikon pian kotiin!!
Mä oonkii miettiny noita maitomääriä et minkä ikäisenä/kokoisena pitäisi jaksaa minkäkin verran, mistä sen näkis??
Mietin noita pakastamisia et minkä suuruisia annoksia laittaisin.
Mä en uskalla kauheesti pumpata kun tätä maitoa tulee reilusti jo nyt ja en taho antaa kropalle vinkkiä et tarvis lisää alkaa tuottamaa.. Kerran kokeilin ja yhen annoksen pakastin.
Koita vaan Niina pumpata ahkerasti ettei kroppa ainakaa erehdy luulemaan että maidon tarve on vähentyny. Tosi harmi ettei sitä tuu niin paljoa enää/tällä hetkellä, mut varmasti se lisääntyy kun saat pojun kotiin ja pääset imettämää tiuhaa. Sit tissit tietää et nyt tarvitaaki lisää[:D]
 
Takaisin
Top