Ööö, eli tänne vissiin nyt sitten kirjoittavat jo vauvansa saaneet ja myös edelleen odottavat mammat... Täällä olisi huomenna se ylimääräinen ultra, jossa katotaan miten päin vauva masussa on. Jännä päästä katteleen vauvaa, vaikka kohtahan se muutenkin nähdään. En kyl tiedä haluanko enää kurkata haarojen väliin... ehkä mukavampi, että sukupuoli olis yllätys loppuun asti, vaikka poikafiilis on hyvin vahva.
Olikohan se illil, joka kyseli muiden nukkumisjärjestelyistä... me ollaan päätetty, että vauva on meidän kanssa samassa sängyssä ainoastaan, kun ollaan hereillä. Pelätään sitä, että unenpöpperössä käännytään vauvan päälle tai raskas peitto painuu jotenkin vahingossa vauvan kasvojen päälle. Eihän sitä nukkuessa tiedä mitä tekee. Mä en usko, että äidillä olisi jokin supervaisto, joka satavarmasti estää vauvan päälle kääntymisen yöllä. Mulla ei ainakaan ole, kun yhtenä yönäkin mies heräsi siihen, kun makasin sen päällä. En tajua, miten olin unessa ryöminy sen päälle heräämättä. Olin varmaan luullu sitä patjaksi, hehee... muutenkin huidon ahkerasti käsillä ja pyörin kuin hurrikaani yöllä. Ja onhan siinä sängyssä isäkin... Ainahan sitä voi vahinkoja sattuja. Muutenkin olen niin huono nukkuja ja kärsiny pahoista uniongelmista, etten mä saisi mitenkään nukuttua avuton pikkukäärö vieressä, vaikka se olisikin tavallaan tosi ihanaa ja jotkut asiantuntijat oikein sitä suosittelee. Pikkuisen äitiyskoppa on kyllä samassa huoneessa nurkassa ihan meidän sängyn lähellä. Ymmärrän kyllä, että joiltakin se onnistuu, mutta täällä ei kyllä mitenkään...
Ärsyttävän harmaata ollu viime päivät... laittelin toissapäivänä ruukkunarsisseja ulos piristämään ja tänäänki vaan satanu lunta. No ehkä se kevät ja kesä tulee oikeasti joskus. Ja en tajua, mihin kaikki pikku virpojat on kadonnu. Olin eiliselle varannu suklaamunia ja patukoita, mutta eipä näkyny virpojia tänäkään vuonna... Mä lähdin pienenä jo aamu kahdeksalta liikkeelle ison korin kanssa ja tulin varmaan ilta neljältä kotiin takaisin, niin kovaa oli kilpailu lasten välillä[:D][:D][:D] Harmi, jos tuo perinne kuolee hiljalleen... joku pappikin paheksui hesarissa, että perinne on loukkaava, paheksuttava ja se pitäisi kitkeä pois kokonaan. Voi jessus, miten tylsiä ihmiset voi olla...
Tänään ollu aika heikko ja väsynyt olo. Kävelylenkinkin sain juuri ja juuri tehtyä. Yritetään silti lähteä torstaina vanhempien luo ajeleen sellanen 400 km. Muuten ahistun kuoliaaksi täällä tylsässä kaupungissa. No onpas siinä matkan varrella onneksi sairaaloita[:D]
Mieheni oli saanu varpajaiskutsun ihan toukokuun alkupäiville (siis kaverinsa varpajaisiin - sen vaimolla laskettu aika ihan huhtikuun lopulla). Varpajaiset on tässä tapauksessa kokonainen ja kostea mökkiviikonloppureissu. Meillä on aikaisemmin laskettu aika kuin niillä, mutta eipä mies onneksi innostunut kokonaisesta varpajaisryyppäysviikonlopusta, kun meilläkin pitäisi silloin olla kotona ihan pieni nyytti. Mä en ymmärrä, miten joku voi suunnitella jotain mökkiviikonloppua, kun kotona tuhisee vastasyntyny pieni oma vauva, joka vasta viikon vanha. Mieheni kaverin varpajaisten pitäisi siis olla vajaan viikon kuluttua niiden lasketusta ajasta. Entäs jos vauva syntyy myöhemmin, vaimo sairastuu masennukseen tai ei vaan jaksa mitään, sairaalassa olo venyy tai tulee jotain ongelmia ja ukko on vaan ryyppäämässä monta päivää jossain kaukana metsän keskellä. Mä en oikein ymmärrä täysin tota varpajaisperinnettä. Mä ainakin haluan, etten ole yksin vauvan kanssa ekoina viikkoina ainakaan. Millasia fiiliksiä teillä on noista varpajaisista? Onneksi mun mies ei ollut edes kiinnostunut lähteen mökkeileen useammaksi päiväksi niin ainakin yksi riidanaihe vähemmän[:D] Mä oon luullu, että ne varpajaiset on vaan yksi kostea ilta korkeintaan ja that's it. Jos mun ukko rupeaisi suunnitteleen jotain hemmetin mökkireissua viikonlopuksi, kun just olen synnyttänyt niin mä räjähtäisin. Ja vielä etukäteen, kun ei voi tietää, miten synnytys ja kaikki sujuu. Kyllähän sitä ehtii myöhemmin juhlia, kun arki vähän tasaantuu eikä ole enää perse revenneenä. Ja toisaalta naisellehan siinä kuuluisi järjestää sellaiset kemut, että oksat pois! Miksi naisille ei ole mitään varpajaisia? Eikö ennen vanhaan tuoreelle äidille tehty kaikki ruoat valmiiksi ja hemmoteltiin sun muuta...
No joo... nyt lopetan tämän kiihkoilun ja omanapahöpinän ja lähden syömään loput banaanirahkat, nam!