Vauva-arkea <3

Eyewink onko teillä ollut rota rokotusta vielä siis ollenkaan? Meillä kun se on jo kokonaisuudessaan koko kolmen sarja ohi (viimene 4kk), ensimmäinen rokotesarja mikä annetaan ennenku etes piikkejä, niitäkin onko kahesta rokotteesta saatu jo kolme, toisesta toinen tehoste ja toisestaki tulee ny tehoste 6kk neuvolassa, molempien kolmannet tehosteet sitte 12kk neuvolassa. Onneks ne tosin on ohi ne rotat, neitille iski mahakivut, eikä nukuttu pariin yöhön ollenkaan, kun oli hirveää itkuaa kun koski.. :( Piikeistä ei o tullu mtn. Mut lykkyy teille ja toivottavasti löyvät nopsaa jonkun lekurin joka voi neuvoo tarkemmi et kannattaako niitä mite monta ottaa!
 
meillä on takana mielenkiintoinen ilta. ollaan nyt reilu viikko nukutettu Ilona omaan sänkyyn sillai, et iltapuuron jälkeen istutaan vähän aikaa sitterissä tai sylissä, sit mennään ottamaan iltatissiä ja siinä ku aletaan pilkkimään, nostan sit omaan sänkyyn, minne Ilona on tähän asti jäänyt ihan hyvin. tänään oliki sit erilainen ilta. kävin kerran rauhoittelemassa tyttöä, kun alkoi itkemään sängyssä ja kun tokan kerran lähdin ja oottelin et itku loppuu, ei se loppunutkaan, vaan kiihtyi ja kiihtyi (välillä tuli hiljaisiakin hetkiä, joten en heti mennyt paikalle) ja lopulta tyttö huusi jo niin hysteerisenä, et palasin katsomaan et mikä siellä on. siellä makasi tyttö oksennuslammikossa eli oli ilmeisesti raivonnut niin pahasti et oli lopulta oksentanut. no eihän siinä muuta kuin rauhoittelemaan tyttöä sylissä ja pesemään oksennusta tukasta ja takaraivosta ja uusi yöbody päälle ja lisää rauhoitusta. loppujen lopuksi nukutin tytön meidän sänkyyn ja halusipa hän vielä tissiäkin ennen nukahtamistaan. äsken kävin katsoo nii siellä se pieni enkeli nukkuu niinkun ei olisi ikinä raivonnutkaan :)
 
Tinttura: vitsit, onhan tyttö jo saanu kaks rotaa, en ois hoksannu ellet ois kysyny asiasta! Kiitos kiitos kiitos! Eli nyt voin siis kolmannen jättää ottamatta koska kahdestakin on jo hyvä suoja :) Kylläpä tuli helpottunu olo, jee!


Meillä nukahti tyttö eilen ensimmäistä kertaa itsekseen sänkyyn, saa nähä millon hoksaa järjestää samanlaiset raivarit ku della_79:n tyttö :)
Ajattelin että ei hitsi ku menee kokoajan enemmän ja enemmän aikaa tähän nukutushommaan (parhaimmillaan 1,5h) ku tyttö vaan häärää ja häärää eikä millään suostu nukahtamaan. Lopussa menee ihan itkuksi ku väsyttää jo liikaa. Niin eihän mulla oo kohta omaa aikaa enää ollenkaa! Ku päikkäritki on sitä max tunnin luokkaa...
No aikani tytön kans siinä makoilin ja kattelin sitä hääräämistä ja pikkukitinää mutta kokeilin sitten sitä että läksin huoneesta hipihiljaa pois ja kuuntelin kuitenki korva tarkkana kokoajan että alkaako itkemään.
Hitsi, ei pihahdustakaan ja 10min päästä menin kattoon nii tyttö oli saanu tutin itelleen suuhun ja nukku sikeästi sängyssään! Hittolainen, oiskohan tämä nyt sellanen merkki että meikäläinenki alkaa saamaan jo vähän pitempää omaa aikaa illasta :)
Katotaan nii tänään on itkukohtauksen paikka ku menin kehuun :) 
 
juttelin eilen illalla kaverin kanssa, joka kertoi, että hänen kaksosista toinen on saanut vastaavanlaisia raivareita kuin meidän tyttö sai eilen. kuulemma ns. tikahtumiskohtaus, et jotenkin lapsi raivotessaan vetää paljon ilmaa sisäänsä ja se jotenkin laukaisee oksennusrefleksin. täytyy kysellä enemmän neuvolassa. en kuitenkaan osannut eilen edes huolestua asiasta, koska tyttö oli muuten ihan kunnossa (söi hyvin jne.), mitä nyt hieman väsynyt ennen raivariaan. jossain luki myös, että temperamenttisilla vauvoilla ja taaperoilla tuo tikahtumiskohtaus voi olla yleistäkin. taitaa olla tyttö perinyt mun ja isänsä temperamentin et mielenkiinnolla odotetaan uhmaikää ja murrosikää.

muisteltiin tuossa aamulla pojan kanssa (tai siis minä muistelin, kun poika ei enää muista pikkulapsiaikojaan kovinkaan hyvin) hänen raivareitaan, kun käytiin läpi vauvan eilisiltaista raivoamista, jonka hänkin oli kuullut omaan huoneeseensa. poika nimittäin potki ja muksi nyrkeillä ja heitti pikkuautot suutuspäissään seinälle ja päin isäänsä. se saatiin onneksi karsittua nopeasti pois se muksiminen ja potkiminen, mun piti vaan kerran ottaa ranteesta ja nilkasta kiinni ja pitää tiukkasävyinen puhuttelu (päästin vasta sitten irti, kun poika lupasi, ettei enää lyö ja potki mua).
 
piti kirjoitella tuosta vauvan virkayskästä, meinaan tajusin eilen, että se on tarkoitettu mulle :D olin suihkussa ja tyttö vietti aikaa isänsä kanssa olohuoneessa. oltiin just ennen mun suihkuunmenoa syöty puuro ja tyttö sulatteli sitä eka sitterissä ja sitten iskän sylissä, kun alkoi unikiukkuisuus tulla. ilmeisesti tyttö kuuli, kun tulin suihkusta, sillä yskiminen alkoi koventua ja samalla tyttö alkoi itkeskelemään. menin suoraan suihkusta makkariin pukemaan ja kuuntelin samalla kun tyttö yski ja yskä koveni ja kiukku alkoi. en tahallanikaan sanonut mitään, vaan puin rauhassa ja kävin harjaamassa tukankin ennenkuin menin olkkariin. olkkarissa istui tyttö tippa linssissä ja ilme kirkastui heti, kun tulin huoneeseen ja kädet ojentui et ota syliin. siinä sitten istuttiin sohvassa mies ja minä tyttö sylissä ja mies sanoi jotakin ja tyttö alkoi itkemään ns. vierastusitkua. ollaan mietitty et joku miehen ilmeissä, eleissä tai äänensävyssä on semmoista, että tyttö reagoi siihen itkemällä. eilen tuo sama itku tuli, kun tyttö oli mun enolla sylissä ja minä sanoin tytölle "missä oot" ja itku tuli ja rauhoittui vasta kun eno hädissään työnsi tytön takas mun syliin.
 
Täällä on alkanut löytymään omia mielipiteitä. Yleensä liittyen siihen että lattialla yksin oleminen on hirveää. Osaakin niin dramaattisen itkun joka kääntyy heti riemuksi kun otetaan syliin =D Mutta onneksi on myös tullut tosi ihania piirteitä, kun ollaan vierekkäin matolla tai sängyssä, tulee vierelle kiehnäämään tai kellahtaa kylkeen kiinni ja paistattelee siinä huomiossa. Kutiaa kainaloista tai hassusti selän puolelta ja kierii onnessaan kikattaen kun kutitetaan. Nauraa muutenkin paljon enemmän ja helpommin kuin ennen.
Välillä jaksaa olla yksinkin leikkimässä, innoissaan paiskoo ja heiluttaa lelujaan ja painii pallon kanssa, olen kuullut jopa naurua ja kujertelua yksikseen.

Olen vähän yllättynyt miten vähän tuo poika vielä liikkuu vaikka pääseekin eteenpäin ryömimään. Yleensä katselee konttausasennossa nytkytellen ympärilleen ja kun löytää kohteen, maha maahan ja nopeasti kohti! Mutta yleensä tuo kohde on jokin lähellä oleva, parin metrin päässä olevaan leluun ei edes lähde kohteutumaan. Oma kaukosäädin on paras kaikesta!

Pikkuhiljaa tilanne on mennyt siihen, että poika imee enää nukkumaan mennessä. Muuna aikana imetyksen yrittäminen saa aikaan raivokohtauksen. Eli nyt syödään tissiä enää max 3 kertaa päivällä, yöunille nukahtaessa ja yöllä 2-3 kertaa. Aamupalaksi on puuroa, lounaaksi ja päivälliseksi mössöjä, välipalaksi marjoja tai hedelmiä ja iltapalaksi vielä puuroa. Poika tykkää tosi paljon syömisestä, ei ole oikeastaan hyljeksinyt mitään. Suu ammollaan odottaa kun lusikka tulee kohti ja syö itse innoissaan banaania ja maissinaksuja. Mössöjä ollaan annettu niin paljon kun halusi ja tosi nopeasti sitten mentiin tähän että imetys jäi kakkoseksi.

Pari päivää 6kk täyttämisen jälkeen oli 3 yötä kun poika söi kokoajan. 8-10 kertaa siinä 12h unijakson aikana... Kyl oli tuskaa kun päivällä ei sitten millään huolinut tissiä. Nyt ollaan onneksi taas normitilanteessa, yleensä syö yöllä kahden ja kuuden pintaan, nukkuu yhdeksästä yhdeksään.

En nyt tiedä miten oikein edetä tuossa nukuttamisessa. Nyt se menee niin että poika on omassa sängyssään joka on sivuvaununa ja syö rintaa. Kun saa tarpeekseen, kierähtää selälleen, laitan tutin suuhun, poika kierähtää kyljelleen selkä muhun päin, laitan sammakkolelun käsien väliin ja stoppaan mahalleen kierähtämisen pitämällä yläjalasta kiinni. Nukahtaa nopeasti siihen ja laitan vähän peittoa päälle. En haluaisi vielä jättää näitä ainoita imemiskertoja pois.

Oltiin pitkään mummulassa missä ei käyty ollenkaan vaunulenkeillä. Nyt kotona ollessa poika on saanut hirveitä raivareita kärryissä ennenkuin on nukahtamassa. Jaksaa olla ostoskeskuksessa ihan hyvin kun on katseltavaa ja valoja mutta luonnossa matkalla huutaa niin että meinaa tikahtua. Lopettaa huudon heti kun nostaa pois ja aloittaa kun peppu koskee kärryjä. Olen kerran tullut lenkiltä takaisin kakara kainalossa kärryjä yhdellä kädellä kuskaten. Kun poitsu alkoi huutamaan kainalossakin, laitoin takas kärryihin ja hetken päästä rauhoittukin sinne, juuri kun oltiin takasin kotona =D No eikun u-käännös ja takaisin liikkeelle, sitten katseli vielä 20min ympärilleen ja nukahti sitten rauhassa. Saa nähdä miten seuraavalla kerralla käy. Kärryissä on kuitenkin selkänoja vähän pystymmässä että näkee ulos asti.
 
Kirjoittelen edelleen padilla, niin älkää tuskastuko, kun en saa kappalejakoja tehtyä. Ei vaan hyväksy rivinvaihtoa tämä. Meillä on ollut hieman raskaampaa vauva-arkea viimeisen viikon. Poika sai noroviruksen ja meni niin huonoon kuntoon, että vaati sairaalahoitoa. Viisi päivää oltiin sairaalassa ja nyt elämä taas hymyilee ja poika on terve. :) Tauti alkoi niin rajuna, että kaksi tuntia alkamisesta poika oli kuivunut ja siltä meni taju. Onneksi oltiin silloin jo sairaalalla. Poika vietti ensiavussa useamman tunnin ja käytiin läpi kaikki tutkimukset aivoverenvuodosta, keskushermostobakteeriin ja sokeritautiin. Onneksi lopulta poika virkosi ja selvisi, että kyseessä on vain tosi raju vatsatauti. Kyllä siinä ehdittiin vuorokauden verran tosi huolissaan olla! Poika olikin sitten hoidossa lastenosastolla ja muutaman vuorokauden letkuissa. Ihme kyllä edelleen pystyn imettämään, vaikka ekan vuorokauden aikana imetin pojan vain kerran ja sen jälkeenkin aika harvakseltaan, kun poika oli tiputuksessa. Sain olla sairaalassa koko ajan pojan kanssa, myös yöt. Mies oli myös niin paljon kuin suinkin töiltään pystyi. Kyllä tällaisen kokemuksen jälkeen taas osaa arvostaa arkea terveen lapsen kanssa kotona. :) jospa meillä olisi nyt sairaalakiintiö tältä vuodelta täynnä, kaksi kertaa lastenosastolla on riittävästi puolen vuoden sisään. Toisaalta kaikilla vauvaperheillä on omat haasteensa ja muuten meillä on ollut niin helppoa, että tässä kai sitten tuli kerta rysäyksellä taas haastetta.
 
Ammy, ihana oli lukea taas teidän arjesta. :) Tosi hauskaa, kun jaksat kertoa paljon. Moni asia kuulostaa niiiiin tutulta! Kirjoittelen meidän arjesta lisää, kun arki taas vähän tasaantuu sairaala arjen jälkeen.
 
En nyt kerkiä aikasempia lukemaan, täytyy illalla tänne ihan ajan kanssa tulla ja lukea kaikki läpi ! mutta nyt jotakuinkin meidän arkea.

Neiti juhannuksen tienoilla nousi konttausasentoon ja sen jälkeen ahkerasti päivittäin reenannut. Nyt sitten pääsee mittarimato tyyliin menemään eteenpäin ja on kaikissa tavaroissa kiinni joihin ylettyy. Toki vielä hitaasti eteneee mutta aikasa ku mönkii nii pääsee :D nousee siis konttausasentoon, liikuttaa jalkoja eteenpäin ja siitä röjähtää maahan jolloin pääsee eteenpäin ja taaas sama alusta. 

Kiinteitä ollaan nyt puoltoista kuukautta syöty ja ainut mistä masu meni kipeeksi oli nyt eilen annettu neljänviljan kaurapuuro, niitä valion. Iltasin vetää kaks desiä velliä ja vielä päälle aika usein melkein pari desiä maitoa. Kurkkua ja vesimeloonia on myös saanut meiltä maistella :) luumua tai päärynää täytyy joka päivä antaa ettei vatsa menis kauhean kovalle.

Ja TAAS tämä ihana ystävä vierastaminen on tullut kylään :) Ei kaikkia, mutta niitä joille tytön voisi antaa hoitoon on tämä neiti päättänyt vierastaa. Oli nyt toissaviikonloppuna yökylässä ja oli mennyt hyvin vaikka alkuun vierastikin mutta tietysti illalla oli itkettänyt kun ei malttanut mennä nukkumaan eikä sitten syyä ja itkenyt yliväsymystä ja nälkäänsä. Aikasa oli huutanut ja vaunuihin sitten nukahtanut ja aamulla kaikki taas oli hyvin. Mäkin oon päässyt pari kertaa lähtemään ulos kavereiden kanssa kun mies on jäänyt tyllerön kanssa kotiin :)

Nyt en enempää kerkiä kirjotella, meteliä alkaa kuulua kun neiti heräilee!
 
Ihanaa lukea muiden vauva-arjesta! :) 

Meillä ollaan tällä hetkellä ihan kauheassa flunssassa, kumpikin lapsukainen ja minä ollaan ihan tukossa. Pari yötä ollaan tytön kanssa nukuttu sohvalla puoli-istuvassa asennossa että happi edes jotenkin kulkee. Makkarissa nimittäin on niin kuuma. Ihana helpotus oli eilen kun luin yhtä vauvaopasta jossa neuvottiin laittamaan suolaa veteen ja sitä nenään tippoina, se jonkun verran aukasee tukkoista nenää. Noinkin yksinkertainen juttu muttei tullu mieleen itelle :D Toissailtana oksensi limaa juuri saadun tissimaidon kanssa, kyllä säikähdin kun tuntui ettei se happi ala kulkea ollenkaan. Tänään onneksi jaksoi olla lattiallakin ja leikkiä leluillaan. 

Meillä ryömitään, ehkä noin pari viikkoa on nyt ryöminy silleen että sitä voi sanoa ryömimiseksi. Kovasti harjottelee nousua konttausasentoon. Tänään löysi peililiukuovet joista näkee itsensä, kovasti hälle jutteli ja yritti kädellä läpsytellä. :D Veljen touhuja seuraa koko ajan ja todella tarkasti. Ja jos veli tekee jotain hassua, alkaa hirvee naurun rätkätys. :D Ja veli siitä innostuu ja alkaa naurattamaan lisää vauvaa :D 

Soseita menee meillä 4 kertaa päivässä, paitsi nyt kun ollaan kipeitä, ei ruoka maistu ollenkaan enkä ole siitä stressiä ottanut ,pääasia että maitoa suostuu tissistä juomaan. Illalla syödään veljän viljan puuroa, ihan hiutaleista tehtyä, hyvin uppoaa neidille, siitä hän kyllä tykkää. 

Puuron saa illalla ja sen jälkeen syö vielä iltatissin jonka jälkeen nukahtaa 21-22 välillä. Aamulla herätään siinä 8-9 maissa. Yöllä syö sen kaksi kertaa, paitsi nyt kun kipeitä ollaan, useammin heräilee. Päivisin nukutaan parit pitkät unet ja yhdet lyhyet. Joku päivä tosin saattaa olla ettei nuku kuin yhdet unet. Riippuu ihan päivästä. 

Meillä myös on alettu vierastaa. Jos laittaa vaikka lattialle ja joku oudompi ihminen on lähellä, kääntyy heti äitiin päin ja vaatii syliin, alkaa myös lohduton itku. Sama jos joutuu vaikka väsyneenä jonkun vieraamman ihmisen syliin, itku tulee. Onneksi mummot ja ukit ja lähimmät ihmiset saa ottaa hänet syliin jne... 

Viveca hurjalta kuulosti tuo teidän sairastelu ja sairaalareissu. Varmaan olette olleet todella huolissaan ennen sitä kun saitte selville oikean diagnoosin. Kauheata tuo tajunnan menetys... Hui, en tiedä edes miten itse reagoisin vastaavaan... Onneksi kuitenkin selvisitte "säikähdyksellä" ja poika on taas kunnossa. 

ammy, kuulosti niin ihanan tutulle nuo omat mielipiteet vauvalla, auta armias jos väärällä hetkellä karkaat hänen vierestä lattialta, alkaa kauhea huuto. :D Ja sitten nuo kaikki kiehnäämiset sun muut hellyydenosoitukset vauvalta, voiko mikään enää ihanempaa olla. <3 Tietää ainakin että on tärkeä ihminen vauvalle ja sekös ainakin itselle on ollut todella tärkeää että vauva tietää ja tuntee oman rakkaimman ihmiset/ihmiset hyvin. 
 
Hemppa, pikaista paranemista teille kaikille. Nuo suolavesitipat on kyllä loistokeksintö,niillä saa vähintäänkin parannettua nenäfriidan tehoa jos eivät yksistään pitkään auttaiskaan. 
Testasitkos muuten kaikki 4 viljaa erikseen vai annoitko suoraan 4viljan puuroa? 
Me ollaan testattu vasta kaura- ja riisipuuro. Ja ihan eloveenaa kyllä käytän, en niitä jauheita. 
Esikoinen itseasiassa vierastaa niitä valmispuuroja...saatiin niitä tuossa hetki sitten työkaverilta kun oli jostain saanut tetratolkulla. Pitkin hampain söi omena ym. puurot...kun siirryttiin takas 4viljaan niin aamupuuro upposi kuin mummo suohon. ;)

Roope syö nyt sosetta tai puuroa 3 aterialla päivässä. Mitään oireita ei ole ilmennyt, ei edes ummetusta vaikka kaurapuuroa meneekin iltaisin melkoinen satsi. :)
Enempää kiinteitä en vielä anna, kun meillä ei muutenkaan syödä kuin 5 kertaa päivässä,maitoakin pitäis saada masuun. Jos on oikein huono päivä niin sitten syödään 6 krt, kun yleensä yöllä tarvii silloin  lohtutissityksen. 
Iltatoimet muuttuivat äidin puusilmäisyyden vuoksi muutama päivä sitten, mutta sepäs olikin toimivampi tapa. Eli nyt saa iltatissit 19 korvilla, perään kaurapuuroa niin paljon kuin napa vetää. Sitten kölliikin vaan mun kaikussa kun luen isoveikan iltasatua 20->, ennen siis imetin tässä kohdin ja pätkä simahti tissi suuhun. Nyt vaan siirrän pinnikseen kun alkaa kovasti haukotuttaa ja narisuttaa...pientä silittelyä selkään ja taputtelua pyllylle saattaa vaatia, mutta simahtaa aika nätisti peppu pystyyn. :)

Etenemistä vois viimein kuvailla termillä ryömiminen. Ja ylöspäin kurotellaan jo kovin. Isoveikan toimintaa seurataan silmä kovana,kovasti tuntuis se antavan kimmoketta omaan liikkumiseen. :) Mielipidekin osataan jo ilmaista, jos mustanaamio isoveikka hakee lelun kädestä. :D Kärsivällisyys ei kuulu nuoremmankaan vahvuuksiin,vaan komentaa sujuvasti kaikki_mulle_heti_nyt-tyyliin. 
 
Hansu79, ensin maisteltiin kaura ja sitten ruis. Ne kun oli maisteltu niin sitten otettiin tuo neljänviljanpuuro käyttöön. Että ei ihan kylmiltään kuitenkaan. 
Nyt jouduin eilen illalla antamaan pikakaurahiutaleista tehtyä puuroa kun tuo neljänviljan jää hirmu isoiksi hiutaleiksi ja tyttö alkoi kakoa sitä ja vielä kun limaa on muutenkin kurkussa niin oksennushan siitä seurasi! 
Meillä ei myöskään esikoinen syönyt niitä kaupan valmispuroja ollenkaan. Joskus kun hän oli puolen vuoden ikäinen ja oltiin reissussa ja ostin niitä valmispurkkeja mukaan, jäivät syömättä. Normikaurapuuro kyllä menee hiutaleista tehtynä vieläkin, illalla syödään. 

Emilialla on nyt sit kaks etuhammasta. Ne tuli kyllä niin pikavauhtia etten tajunnut ollenkaan että hää hampaita tekee. Nyt kun ollaan kipeitä ja Emppu on ollu aika kiukkuinen, eikä oo oikein nukkunu päivällä, aattelin ja laitoin sen nuhan piikkiin mutta eilen sit kokeilin suuhun niin siellähän ne tuntui terävät pikku alahampaat! Ja viimeks olin kokeillu perjantaina ja sillon tuntui vain yhden alahampaan reikä. 
 
meillä Ilona on keksinyt pari viikkoa sitten, että meillähän asuu koirakin :) kaikki, mitä koira tekee (kihnuttaa itseään tassulla, pyörii selällään lattialla) on ihan valtavan hauskaa ja tyttö kikattaa koiran tekemisille. Ilona on myös tarttunut kiinni koiran häntään eikä koira sanonut siihen mitään, itse valvoin tilannetta vierestä valmiina puuttumaan, jos jotain ärtyisyyttä olisi koiralla ilmennyt.

me jouduttiin luopumaan kissasta 1,5kk sitten, koska kissa ei sopeutunutkaan vauvan tuloon, vaan reagoi pissailemalla vauvan tavaroihin (sitteriin ja leikkimatolle). kissa oli leikattu, ja pissaiskut oli kohdistettu vauvan tavaroihin, joten minkään sairauden piikkiin ei menneet. me saatiin kissalle koti meidän yläkerran naapurin luota ja hyvä niin, koska ko. naapuri on yksinasuva henkilö, jolla on ennestään kissa ja omien sanojensa mukaan aikaa kissalle. ollaan nähty kissaa pari kertaa, kun naapuri on ulkoiluttanut sitä valjaissa.
 
En tiiä sopiiks tää tähän keskusteluun ehkä parempi oli "kauhujen hetket vauvan kanssa" mut tällästä tänään..

Tänää tuli pelästyttyä tosi pahasti.. Sofia oli lattialla kolautti ittesä johonkin pelästy ja kävi itkemään me mentiin miehen kanssa kattomaan mitä kävi ni neiti lakkas hengittämäst, meni ihan veltoks, muuttu siniseks ja silmät meni ympäri :`( Roikotin sit neitiä jaloista ja alko onneks hengittämään pienen ravistelun jälkeen jonka jälkeen annoin miehen syliin ja romahin.. onneks tollases tilantees pystyy toimimaan ihan fiksusti mut sen jälkeen tuli pien shokki. =/ Nyt on onneks kaikki kunnossa :) <3


Muuten on menny tosi kivasti koko tää aika.. neitonen on alkan liikkumaan muutamia metrejä ryömimisen ja kierimisen yhdistelmällä, istuu tuetta, ruoka maistuu ja kovasti hymyilee ja juttelee. :) Kiikkuminen ja tavaroiden heittäminen lattialla on lempparia :D On se vaan niiiiin ihana lapsi <3
 
Huh huh Snorbe. Tais hiukan säikäyttää, toivottavasti tosiaan ei tuollasta tarvi alkaa arjeksi kutsumaan. Miten teitte sen jälkeen? Käytittekö lääkärissä? Mistä tuommonen voi johtua?

Meillä täällä tapetaan arkea tasaisesti. Eli ei mitään ihmeempiä. Ruokailut meillä on tosiaan sitä lapsentahtista sormiruokailua ja tissitellään vielä hyvinkin useasti. Imetys ei ole oikeastaan vielä vähentynyt juuri ollenkaan. Mutta kakka on muuttunut kiinteämmäksi joten jotain menee mahaankin asti.

Tyttö liikkuu hirveästi, konttaamaan lähteminen on varmaan ihan päivistä kiinni. Jalat kyllä menis, mutta kädet ei vielä liiku :) Iloinen ja nauru herkkä tyttö ja ovat koiramme kanssa jo ystävykset. Makaavat yhdessä lattialla, vierekkäin tai koiralla pää tytön pepun tai mahan päällä. Jos tyttö itkee menee koira heti vierelle. Toki koira on saanu myös kyytiä tytöltä eli karvoista on revitty ja korvista, mutta silloin koira vaan vaihtaa paikkaa.

Välissä itseä väsyttää, varsinkin jos nukkumaan menot on ollu hankalia. Jos tyttö ei meinaa millään nukahtaa on se minusta hirmu stressaavaa. Mutta onneksi näitä iltoja ei ole paljon. Nyt kyllä ollut hiukan enemmän koska ollaan alettu nukkumaan omassa sängyssä, jonne ei voi nukahtaa tissi suussa. Eikä nostaminen onnistu ilman heräämistä. Ennen siis tyttö nukkui meidän sängyllä jonne nukahti aina helposti tisselle, mutta tuon liikkumisen takia siirryttiin omaan sänkyyn ettei vaan tiputa. Kerran oli tosi läheltä piti tilanne. Ja kerran tippuikin, mutta se oli onneksi kylässä jossa nukuimme patjalla.

 

Noit kohtauksia kutsutaan affektikohtauksiksi, ja nää pitäis loppuu 3-4 vuotiaana.. Ei käyty lääkärissä koska neiti toipu kohtauksesta hyvin. :) Tästä löytyy tosi nihkeesti tietoa, mut tälläsen tekstin löysin..

Affektikohtaukseksi kutsutaan voimakkaan itkupuuskan yhteydessä esiintyvää kouristuskohtausta. Affektikohtauksen laukaisee yleensä kipu, pelko tai suuttumus.

Affektikohtauksessa itkemisen yhteydessä lapsen henki salpautuu ja tilanne voi jatkua jopa tajuttomuuteen. Yleensä affektikohtaus kuitenkin laukeaa nopeasti. Kohtaukset ovat vaarattomia.

Kohtauksessa lapsi tulisi pyrkiä rauhoittaa sylissä. Jos vanhempi antaa lapselle periksi kohtauksen pelossa, lapsi voi oppia käyttämään hyväksi kohtauksia.

Kiukun jälkeen lapsi kaipaa syliä ja vakuuttelua, että hänestä pidetään edelleen. Sylihoito on joskus tarpeen lapsen pyristelyistä huolimatta. Kamppaillessa vastaan lapsi voi testata vanhemman ehdottomuutta ja hänet tulisi pitää varmoin ottein sylissä kiemurteluista huolimatta, tällöin lapsi saa luottamusta itseään lujempaa vanhempaa kohtaan.

Kun tilanne on purkautunut, lapsi painautuu yleensä vanhempaansa vasten lohtua hakemaan.

 
Hui kylläpä Snorben neiti osaa säikytellä! Onneksi ei ollut vakavampaa. Mutta tuo on ilmeisesti aika yleistä, siis noi kohtaukset. 
Yhden tutun lapsi teki vuoden iässä uhalla noita kohtauksia. Jos ei saanut tahtoaan läpi, lopetti hengittämästä. Joskus oli mennyt kuulemma siniseksi asti naamasta. Mutta joka kerralla alkanut kuitenkin hengittää kun happi on alkanut olla lopuillaan. Halunnut siis testata vanhempiaan. 

Asiasta kukkaruukkuun:
Onko muiden vauvoilla eroahdistusta? Tai haluaisiko vauva olla koko ajan sylissä?
Meillä on nyt kaksi päivää olleet ihan mahdottomia. Emilia ei viihdy yhtään lattialla yksin. Aleksin kanssa touhuaa jos hän on vieressä mutta jos kaikki häviää näköpiiristä niin HETI alkaa karmiva itku ja ei rauhotu muuten kuin ottamalla syliin. Yleensä myös alkaa itkeä heti jos minä nousen lattialta lähteäkseni johonkin. Itkee myös syöttötuolissa kun meen kauemmaks, samoin kävelytuolissa. Selvästi liittyy siis jotenkin läheisyyteen tms.. 
Meillä sylitellään paljon, isikin sylittelee ja hassuttelee tytön kanssa ja hän todellakin nauttii niistä hetkistä mutta jos on yhtään väsynyt tai nälkäinen, ei viihdy yhtään itsekseen. Oisko tää sitä eroahdistusta? Kertokaa viisaammat! 
 
Hui Snorbe! Osaisikohan sitä itse tehdä mitään tuollaisessa. Meillä on kerran meinattu tikahtua itkuun kun vaunuissa ei vain voinut olla mutta henki kulki kuitenkin.

Meillä ollaan tosi kahtiajakoisia tuon yksinolon kanssa. Joskus alkaa huutaa heti kun päästää kädet irti tai viimeistään kun lähtee viereltä. Tänä aamuna huusi silmät kyynelissä sängyssä kun lähdin vessaan, piti ottaa sitten lattialle mukaan. Mutta nyt taas kun on maha täynnä ja juuri herännyt päikkäreiltä, menee tuolla lattialla yksin päristellen ja äm-mäm-mäm-ääniä pidellen, juuri äänistä päätellen pääsi keittiöön =D

Kyllä tuo poika useimmiten haluaa että olen siinä vierellä, sylissäolo ei ole kaikista tärkeintä. Nyt on alkanut tulla sitä että kontallaan olo on TYLSÄÄ, pitää päästä polviseisontaan tai kaikista mieluiten seisomaan jaloilleen, kiipeää itse mun päälle tai sitten tulee käsi ojossa märisten kohti ja pitää nostaa seisomaan. Sitten on nniiiin kivaa! Kiljuen katsellaan ympäriinsä tai hamutaan lähintä tukikohdetta että päästään ihan itse seisomaan ja katselemaan uusista korkeuksista.

Poika on alkanut käyttää muitakin eleitä viestimiseen. Lattialla ollessaan katsoo mua ja liioitellusti vie tyhjää kättä mukamas suuhun, tarkoittaen nälkää. Syöttötuolissa taas taaksepäin katsominen "tissihaku-liikkeellä" tarkoittaa että haluaa juoda nokkamukista. Taitaa olla aikamoinen minä itse-tyyppi meillä, syömisestä ei tahdo tulla mitään jossei laita pöydälle ruokaa mistä saa itse mukamas ottaa nyrkillä ja viedä suuhun. Oma lusikka kädessä tulee vähän liikaa heiluvia osia eikä mun ruuan tarjoilusta tahdo tulla mitään =D

Hassua että vaikka tuo nyt konttaa ja ryömii ympäriinsä, kynnykset pysäyttävät vielä poitsun. Niihin huoneisiin missä on vain lista niin menee vauhdilla mutta missä on kunnollinen puinen kynnys ei mennä, kädellä voidaan kokeilla kynnyksen yli mutta ei kai uskalleta vielä ryömiä kokonaan siitä.
 
ammy, hauska lukea teidän pojan touhuista :D Tuntuu olevan vilkas ja tosi nopeasti kehittynyt kaveri :)

Meillä käännytään molemmilta kyljiltä molemmin puolin ja ryömimistä opetellaan. Jalat taipuu jo vuorotellen sammakkoasentoon mutta ei osaa käsiä vielä yhdistää siihen. Ympyrää heittää aina mahallaan ja pääsee myös sillä tavalla hieman etenemäänki ja yleensä vähän ryömii eteenpäinki, vahingossa kuitenki :D

Meillä on ruvettu myöski muriseen ja äriseen kauheesti! Kaikki eriävät mielipiteet ilmaistaan murisemalla. Tyttö ei itke juurikaan, murisee vaan. Itku pääsee sitten jos on oikeasti harmi. Onko muilla tätä murinaa?
Ja sylissä kiemurrellaan ihan kauheesti, yleensä pyristelee pois silleen että heittää koko etukroppaa taaksepäin ja kiemurtelee pois.
Tyttö tykkää kauheesti istua tuettuna ja syöttötuolissa (tukematta). Siinä on mukava tutkia leluja ja paukuttaa niitä ja jos pöydän ääressä leikitään niin tiputella lattialle että aikuinen sitten nostaa ne takas :)

Samaa eroahdistusta myös meillä. Joskus tyttö rupeaa itkemään jo siitä kun sen pistää lattialle makaamaan. Mutta jos menee siihen hänen kanssaan, ei mitään ongelmaa :)
Oon tulkinnu asian myös niin että jos tyttö on kipeänä (hampaista) tai väsyny, lattialla ei huvita olla pätkääkään vaan sillon paras paikka on syli.
Meilläkin menee nämä jutut niin vaihtelevasti, riippuen tytön mielialasta. Nyt kun on tajuttu että hei, voin ilmaista oman mielipiteen niin sitä tehdään ihan kokoajan :D Ehkäpä se tasottuu ajan myötä...
 
Takaisin
Top