Vähän OT, mutta edelliseen kommenttiin lisäystä. Minulla on siis tyttö (nyt 5v.) ja poika (tasan 1,5v). Itse olen esikoinen ja minulla on nuorempi veli eli samanlaista asetelmaa löytyy jo omasta lapsuudestani. Lapsen sukupuoli ei ole määräävä asia lapsessa vaan luonne ja muut taipumukset varmasti määrittävät lasta enemmän. Itse olen kyllä miettinyt paljon millainen äiti olen tai lähinnä tulen olemaan kahdelle eri sukupuolta olevalle lapselleni. Minulla on vahva ja pärjäävän naisen malli, joten on luontevaa kannustaa tyttöä yrittämään, kokeilemaan, erehtymään ja onnistumaan. Toisaalta minun suvussani miehet ovat olleet vähän alisuoriutujia (kuitenkin siis ihan ok, tulevat toimeen, fiksuja ja hyviä kansalaisia) ja tällaista ketjua haluisin rikkoa. Olen miettinyt miten minä äitinä osaan tukea poikaani parhaiten olemaan hyvä mies aikuisena. Tärkeimpänä kriteerinä on tietenkin ottaa lapsen luonne huomioon.
Ehkä kysymykseen millaisia eroja pojan ja/tai tytön äitinä olosta vastaisin, että se eroaa samalla tavalla kuin kahden minkä tahansa lapsen äitinä olo. Eri luonteisille lapsille pitää olla vähän erilainen äiti ja sukupuoli on yksi ominaisuus lapsessa, eikä se aina edes ole kovin selvärajainen ominaisuus. Naisena tai miehenä voi olla monella eri tavalla. Tartuin tähän kysymykseen, koska olen itse sitä tässä viime aikoina pohtinut.
