Välilihanleikkaus?

M

Minskuli

Vasta-alkaja
Heippa! Mulla on aikaa synnytykseen vielä kuukausia, mutta synnytys pyörii jo mielessä! Vasta kuulin, että vählilihan leikkaus olisi melko yleinen synnytyksissä ja itse en tätä toimenpidettä ikinä ikinä haluaisi!!

Onko kellään leikattu välilihaa? Tuntuuko se ja miten haava paranee? Vaikuttaako se vessassa käyntiin? Mua vaan ällöttää niin ajatus! :shaking
 
moikka! mä vastailen, vaikka mulla alkaa synnytyksestä ja välilihanleikkauksesta eli epparista olla jo 1,5 vuotta.

mä oon ymmärtänyt, ettei eppari enää nykyään ole kovin yleinen ja kätilöt kyl kysyy luvan, saako sellasta tehdä. multa ainaki kysyttiin ja annoin luvan, koska pelkäsin itse eniten repeämistä. mun tyttö oli syntyessään niin iso, etten saanut pakerrettua häntä kunnolla ulos ja eppari sit helpotti sillai et sain tytön pinnistettyä ulos. multa puudutettiin ensin välilihan alue jollai paikallispuudutteella ja sit leikattiin. itse toimenpide ei tuntunut miltään, tai siis vähän tuntui et jossai jotai leikataan, mut se oli pientä verrattuna muihin synnytyskipuihin. synnytyksen ja jälkeisten tulon ym. jälkeen kätilöt ompeli tikit siihen epparivekkiin. haava oli kyl kipeä alkuun ja meni varmaan pari viikkoa ennenku pystyi istumaan kunnolla. sairaalassa istuin rengastyynyllä tai istuimen etuosassa, kotona imettäessä olin sellasessa rennossa istuma-asennossa.

haavaa kirvelee alkuun ja sitä pitää suihkuttaa joka vessakäynnin yhteydessä ja ilmakylvettää myös. mä hoidin kotona eppariarpea myös ceridal-ihoöljyllä ja se parani sit nopeasti. mulla sen haavan paraneminen oli nopeaa ja varmaan osittain, koska lähdin melkei heti liikkeelle.
 
Heippa! Mullakin on kyseisestä toimituksesta aikaa jo 2,5v mutta ajattelimpa kuitenkin vastata. Eli mun käsitys on kans se että epparia ei nykyään enää tuosta noin vaan kaikille tehdä vaan ainoastaan silloin kun on todellinen tarve. Käytännöt voi myös vaihdella sairaaloiden mukaan. Esikoinen oli itsellä syntymässä avotarjonnassa, eli kasvot kattoa kohti kun normaalisti vauva siis syntyy kasvot lattiaa kohden. Tästä virheellisestä tarjonnasta johtuen vauva eteni synnytyskanavassa melko hitaasti josta johtuen sydänäänet alkoi laskea. Tämän vuoksi mulle tehtiin eppari jotta vauva saatiin nopeasti syntymään imukupin avulla. Eli epparihaava tuli sekä myös parit ei niin kivat repeämät tuon imukupin takia. Paraneminen vei jotain parisen viikkoa, vessassa käynti oli ehkä maailman inhointa juurikin tuon dellan mainitseman karvastelun / kirvelyn vuoksi. Alapesua saa tosiaan tehdä joka kerta ja muutenkin olla tosi tarkka hygieniasta. Mutta kaikenkaikkiaan toi eppari oli kyllä pieni "murhe" kestettäväksi. Ja kun muisti ottaa särkylääkettä alkuun säännöllisesti niin ei tarvinnut kärvistellä. Kaikkihan me ollaan yksilöitä, toiset kokee asiat erilaisina kuin toiset. Tämmönen kokemus mulla. Jo joulukuun alussa olisi luvassa toinen kierros :D Saapa nähdä mimmonen kokemus se on. Pelkää en, päin vastoin, odotan innolla! :)
 
Ai niin, unohdin mainita että epparin leikkaamista taikka haavojen ompelua en tuntenut ollenkaan kun epiduraalipuudute oli vielä toiminnassa :D
 
Kyllä mun mielestä väliliha leikataan, jos tilanne sen vaatii. Jos lapsella on tukalat paikat, ja tarvitsee lisätilaa päästäkseen hyvin syntymään.. Mutta jos mahtuu hyvin tulemaan, niin ei ne sitä automaattisesti lähdetä leikkaamaan. Mielummin leikkaus siinä kohtaa, jos ei mahdu kunnolla tulemaan.. kun että repeää. Mä en kummemmin tota pohtinut synnyttämään mennessä, lähinnä oletin, että se varmaan leikataan kun niin monelta, keltä olin kuullut niin oli leikattu. Mutta ei multa tarvinnutkaan, kun mahtu sitten syntymään :) tsemppiä! Eikä se välilihan leikkaaminen kuulemma satu, parantelu toki vie vähän kauemmin aikaa..
 
Mulla on semmonen versio kerrottavana, että vaikka imukupilla vauva autettiin ulos, niin ei epparia leikattu. Jotenkin olin siinä luulossa, että imukuppi-tapauksissa se leikattais aina. No, kivempi näin.:) Toisen asteen repeämä tuli ja se parani ihan hetkessä. Eikä sattunut pahemmin synnytyksen jälkeen, pari ekaa päivää istuin vaan toisella kankulla.:D
 
Synnytin itse esikoisen viikko sitten, ja repeämiä tuli ja väliliha leikattiin. Melkein samanlainen tarina kuin TMJ:llä eli vauva avotarjonnassa ja sydänäänet alkoi laskea. Synnytys kesti melkein 24 h ja ponnistusvaihe yli 2 h. Loppusuoralla kätilöt puhui keskenään, että väliliha kannattaa leikata kun supistukset sekä mun voimat alkoi loppua. Kun kuulin sen, olin kauhuissani kun se leikkaaminen ja repeäminen oli ollu mun raskausajan painajainen. Mulla oli kuitenkin niin ihana kätilö, joka sai mut rauhoitettua että se ei satu ja sit ei ehkä tarvittais imukuppia (joka oli mun toinen pelko). Ja ei se sattunutkaan ja tytön sain synnytettyä hyvin sen jälkeen. Siis kipua en tuntenut, paitsi nyt jälkeenpäin tikit vähän aristaa. Mut tosiaan huolellinen pesu ja särkylääkkeet auttaa... Nyt jälkeenpäin mietin, miksi sitä edes pelkäsin - supistukset ilman puudutteita sattui paljon enemmän :).

Jos toinen vauva olisi joskus tulossa, niin hyvillä mielin antaisin leikata välilihan jos vauvalla ei meinaisi syntyä. Mitään traumoja ei jäänyt ja kyllä tuo ihana tuhisija on kaikkien tikkien arvoinen. :love7
 
Hei!

Synnyttin esikoiseni vasta neljä päivää sitten. Synnytyksen yhteydessä minulle jouduttiin tekemään eppari pitkittyneen ponnistusvaiheen vuoksi. Ponnistusvaihe kesti melkein 2h ja synnytin lopulta imukupin avulla. Muuten eppari ei tehdä, jos sille ei ole todellista tarvetta.
Itse epparileikkausta en tuntenut synnytyksen aikana, koska lääkäri puuduttu hyvin. Kieltämättä siinä tilanteessa muut kivut olivat paljon suurempia.
Leikkauksen jälkeen haavaa on kolottanut, mutta kipulääkityksen ja jääsiteiden avulla on menty eteenpäin. Kaksi ensimmäistä päivää haava oli kipeä. Lisäksi istumista tuli välttää, joten wc.ssä piti käydä ns. kyykkypissalla ja muistaa joka wc käynnin jälkeen suihkutella haavaa.
Epparileikkauksen jälkeen suositellaan liikkumista, jotta haava lähtee paranemaan hiljalleen. Joten vähän kerrallaan on hyvä liikkua, vaikka liikkuminen tuntuukin aluksi hassulta.
Nyt voin jo sanoa, että eppari ei kolota yhtä pahasti, mitä leikkauksen jälkeen. Joten kyllä epparileikkauksesta selviää. :)
 
Moi,

Mulle myös tuttu juttu tuo väliliham leikkaus. Etukäteen kammosin ajatusta valtavasti, mutta loppupeleissä ei ollut iso juttu. Ja tosiaan siinä kaiken rytäkän ja tuskan keskellä se on ihan sama mitä tehdään, kunhan saa vaan äkkiä vauvan ulos. Mulle eppari tehtiin koska lopussa supistusten aikana ja ponnistaessa vauvan sydänäänet hidastui liikaa ja vauva oli saatava syntymään. Kätilö jossain vaiheessa sanoi vaan, että hän joutuu nyt hieman leikkaamaan auttamaan vauvaa ulos. Hyvin puudutti eikä leikkaus sattunut yhtään. Ehkä siinä enemmänkin vähän pelästyy sitä verentuloo, kun se tietysti siiinä vähän ennen ompelua vuotelee ja tuntee kun lämmintä valuu. Mut siis niin paljo siinä muuta, että melko pieni juttu. Epparin teon jälkeen vauvan pää syntyikin melkein heti. Ja jos sydänäänet ei olis laskenut, olisin todennäkösesti saanut ponnistella ihan rauhassa eikä epparia olla tarvittu. Nyt ponnistusvaihe oli vaan 20min. Kaksi tikkiä muistaakseni tuli, ompelu ei sattunut. Muutaman päivän ajan oli just pissatessa kirvelyä ja pientä jomotusta,mut nopeaa parani. Mulle jäänyt tonne alakertaan siihen kohtaan semmoata vähän paksumpaa arpikudosta, mut kivut loppui tosi äkkiä seksielämä ollut entistä parempaa;)
 
Täytyy minunkin Minskuli mieltäsi rohkaista, niin hyvin tunnistin itseni viestistäsi :) Itse pelkäsin myös välilihanleikkausta ja kammoan kaikenlaista kehon leikkelyä eli vielä kamalampi oli ajatus sektiosta.. Esikoistyttöni syntyi 8 päivää sitten alateitse ja väliliha jouduttiin leikkaamaan kun tytön sydänäänet nousivat hurjan korkealle ja alkoi olla kiire saada neiti ulos :) Leikkaamisesta huolimatta sain myös pieniä repeämiä ja tikkejä tuli melkoinen määrä mutta ne ovat pieni paha tuon ihastuttavan käärön rinnalla <3 Itse leikkaaminen ei tuntunut miltään eikä myöskään ompelu sen jälkeen. Kätilö ei ainakaan minulta lupia kysellyt, ilmoitti vain että "nyt leikkaan että saadaan vauva ulos, vaihtoehtoja ei ole" :D Itse synnytystilanteessa tuo ilmoitus oli minulle yhdentekevä mutta jälkikäteen mietin että olisin voinut mainita pelostani kätilölle ja antaa luvan (kun ei sitä tehdä jos ei ole oikea tarve!) tehdä ilman erillisiä ilmoituksia ja that's it :) PIentä kolotusta alapäässä on ollut mutta hyvät tropit sain ja liikkeelle olen päässyt alusta asti eikä vessa-asiat ole tuottaneet ongelmia tai olleet mitenkään kivuliaita. Rengastyynyä käytän vielä kovilla tuoleilla mutta esim. sohvalla voin jo istua ilman rengasta.

Eli ei kannata tuota toimepidettä pelätä, se tulee jos on tullakseen ja usko huvikseen, palkkio on sitä luokkaa että pieni kipu on aivan yhdentekevää :) Paljon tsemppiä ja voimia loppuraskauteen ja synnytykseen, luota itseesi äläkä suota pelkää etukäteen jotain mitä ei ehkä edes tapahdu :)
 
Väliliha leikattiin. Voin kertoa, että virtsaaminen sattuu kovasti, ite menin aina suihkuun silloin, niin pystyin virtsaamaan normaalisti. Ulostaminen sen sijaan on jotain hirveää. Kakkasin ekan kerran lähes viikko synnytyksen jälkeen. Olotila koko ajan oli aivan hirveä, kun kakka ois mielellään tullut, mutten vain pystynyt ponnistamaan kamalan kivun vuoksi...
 
En halua mitenkään pelotella ketään, mutta kyllä mullekin toipuminen synnytyksen jälkeen oli yhtä tuskaa.

Epparihaavaan sattui särkylääkkeistä huolimatta ja suihkun kanssa pissasin. Isompihätä piti toimittaa peräruiskeiden kanssa, koska muuten suoli ei yksinkertaisesti toiminut, vaan vastusti kipua.

Kahteen viikkoon en voinut istua edes renkaan päällä vaan makasin tai nojasin toiselle kankulle. Epparin leikkaamisesta huolimatta minulle tuli rerpeämä, joten myös se on voinut vaikuttaa toipumiseen.
 
Takaisin
Top