Uudelleenodottajat

Onnekas10,

täällä ihan samanlainen tilanne. Ekasta ei mitään oireita, mutta nyt jo monta viikkoa jatkunutta pahoinvointia. Ekassa raskaudessa rinnat turposi ja olivat kipeät, nyt ei tunnu mitään muutoksia rinnoissa. Itse en usko sen liittyvän lapsen sukupuoleen vaan yksinkertaisesti siihen, että kroppa on nyt erilaisessa kunnossa edellisen raskauden ja univelkojen yms. jäljiltä.

Mansikkainen
 
Jännä nähdä miten nää isommat tulee ottamaan vauvan vastaan. Juttelin tässä eräänä päivänä lapsille jotain vauvasta ja isommalle yritin selittää miten se vauva siellä mahassa asustaa, hetken mietittyään herra totesi etteivät he siskonsa kanssa halua mitään vauvaa meille :D Pienempi taas hetken kuunneltuaan tuli nykäsee mun paidan ylös ja karjas masulle "Kukkuu, vauvvaa!!" :)

Mulla on kyllä nämä kolme raskautta olleet ihan erilaisia.
Ensimmäisessä oli aika vähän pahoinvointia, alkuun oli iltaisin ja siitä sitten siirtyi aamuihin ja sitten loppui. Muutaman kerran oksensin. Muutenkin vaivat oli tosi vähäisiä eikä turvotusta ollut yhtään. Närästys vaivasi loppuajasta.
Toisessa raskaudessa taas pahoinvointi ja oksentelu alkoi jo tosi aikasessa vaiheessa ja kesti yli puolenvälin. Joka päivä oksensin mutta yleensä olo helpottui aina sen jäkeen ja loppupäivä sujui ihan kivasti. Närästystä oli myös loppuvaiheessa, mutta myös muita vaivoja enemmän ja kesällä mulla oli jalat niin turvoksissa ettei meinannu mitkään kengät enää mahtua jalkaan.
Nyt mulla on tää pahoinvointi jatkuvaa, alkaa heti aamusta ja pahenee vaan iltaa kohti. Jos oksennan niin olo helpottuu vaan hetkeksi kunnes sitten taas iskee yökötys. Närästystä on ollut jo vähäsen ja uskon että sekin pahenee sitten taas myöhemmin. Muista vaivoista on vielä tässä vaiheessa vaikea sanoa mutta tuskin vältyn niiltä.
Supistuksia on aikasemmissa raskauksissa ollut jo puolivälistä lähtien, ehkä jopa jo aikasemmin, saa nähä kuin käy nyt.. Ja selkä mulla oli varsinkin kakkosen aikoihin ongelmallinen. Oon sen kerran onnistunu satuttaa ja nyt se aina välillä vihoittelee, varsinkin näköjään raskausaikana. Oon jo nyt huomannu miten se on alkanu oireilee, vaikka viikkojakin vasta näin vähän.. :/ Pelottaa että jos joudun saikulle sen takii jäämään, miten mä selviin hengissä noiden riiviöiden kanssa jos en pysty ees liikkumaan :D
 
Tervehdys täälä ilmoottautuus yksi uudelleen odottaja lisää... LA olis 6.11 joten ny on 12viikkoa jo takana..... meidän esikoinen on syntynyt 20.9.2011 eli on nyt 7kk joten ei tuu kun ny vähän reilu vuosi ikäeroa jotta kyllä mua itteetä hiukan hirvittää kuinka mustasukkaanen tästä pikku neidistä tulee kun on muutenkin se "äitin tyttö".....

synnytyskin jännittää jo kun esikoisen kanssa mulla iski se raskausmyrkytys tosi vahvana ... jotta kovasti ny pyrin välttämään kaikkea mikä saattaa nosta verenpainetta
 
Mua vähäsen harmittaa että sukulaisten ja tuttujen innostus tästä raskaudesta on ollut aika laimeeta. Esim. mun äiti unohtaa koko ajan että oon raskaana, viime kyläreissulla yritti tarjota viiniä ja kun mun vastaus oli että enhän mä voi tota juoda niin tuijotti vaan hölmönä ja hetken päästä oli vaan että ainiinjoo.
Kyllähän mä sen ymmärrän että se esikoinen on aina se ihmeellisin ja jännittävin, myös tuleville isovanhemmille ja muutenkin ihmisiä varmasti kiinnostaa enemmän kysellä esikoista odottavan kuulumisia yms. Mutta mun mielestä on kurjaa että nyt kun tämä kolmas on tulossa niin ihmisten reaktiot on että ai, oot taas paksuna, kivakiva. Itse kun kuitenkin on ihan yhtä innoissaan ja ihmeissään kun silloin esikoisen aikaan niin jotenkin menee kaikki ilo tästä odotuksesta kun ei ketään muuta kiinnosta.

Anteeksi pieni avautuminen :) Välillä vaan näissä hormoonihuuruissa alkaa tollaset pienetkin murheet tuntumaan suurilta :D
 
Liityin vasta mukaan. Laskettu aikani on 26.11. Ennestään on 7- ja 9-vuotiaat tytöt. Tästä tulokkaasta eivät kuitenkaan vielä tiedä mitään. Odotellaan ultraa, vaikka varhaisultrassa jo kävin yksityisellä. Viime kesän keskenmeno piinaa ajatuksia koko ajan. Varhaisultrassa kaikki oli kyllä kohdallaan.
 
Mulla myös ollu ensimmäinen ja tämä raskaus tähän mennessä täysin erilaisia, ekasta ei ollu mitään oireita ennen kun alkoi potkimaan. Tässä raskaudessa ollut todella kamala pahoinvointia, helpotti hetkeksi, mutta tänään tuli takaisin.
Oon miettinyt kovasti jo synnytystä. Ihan siis siksi, että vertaan esikoisen syntymään, joka kesti kokonaisuudessaan n.3 tuntia. Siis siitä että pohdin aamupäivällä että onpa jotenkin kummallinen olo, ja kohta oli jo tyttö sylissä. Kun hirveesti puhutaan että seuraava on sitten nopeampi. Ekassa neuvolassa tosin terkkari jo puhui, kun kattoi viime synnytystä, että loppuraskaudesta seurataan paikkojen tilannetta, ja mahdollisesti käynnistetään ennen laskettua aikaa, jotta ehditään sairaalaan. Onneksi sitä kerkeää kesän yli vielä miettimään :)
 
Muakin vähän jännittää tuo synnytys tai lähinnä juuri toi sairaalaan ehtiminen. Eka synnytys kesti n. 9h ja toinen vähän päälle 4h, jos tää kolmas tulee vielä nopeemmin niin tajuanko lähteä ajoissa ja ehditäänkö sittenkään o.O Onneksi nyt ei oo mikään ihan hirveen pitkä matka sairaalaan joten toivotaan ettei tarvii missään autossa alkaa punnertaa :D
 
TANKU ! meillä kans ensimmäinen täyttää ens vk 7kk, mut mulle on monet sanonu, et kun on vielä niin pieni, niin ei osaa olla mustasukkainen :) toivottavasti.. se muakin on jännittänny.
 
Pepi ja PePa, eli toisen lapsen syntymä on siis ollut ilmeisesti nopeampi? Entäs muuten helpompi? Olisi todella kiinnostavaa kuulla kaikkien kokemuksia toisen (ja ylipäätään seuraavien lasten) syntymästä! Itse kun tehtailin esikkoa 19,5 tuntia ja kyllä siitä hommasta jäi vain melkoiset pelot tulevaa ajatellen... :/ Neuvolassa terkka koitti lohduttaa, että toinen tulee varmasti helpommin ja nopeammin, mutta en tiedä lohduttaako ajatus, että toista tarvitsee synnyttää "vain" 16 tuntia...? 

Itsellä alkaa iskeä jo ihan kauhea innostus toisesta lapsesta! Perhe tuntuu perheeltä toki jo nyt, mutta kun on kaksi lasta - sehän on sitten jo ihan "oikea" perhe! :D Kovasti päivittäin mietin, että onkohan tämä tulokas yhtään samannäköinen kuin esikkomme ja millainenkohan hän on luonteeltaan. Ja siinä ne päivät sitten aika lailla meneekin, haaveillessa. :) Sitä mustasukkaisuutta en oikein osaa pelätä, kun olemme itse ajatelleet miehen kanssa esikon olevan niin pieni, ettei hän vielä oikein ymmärtäisi olla mustis... Saapa nähdä millaisena se totuus sitten valkenee... :D
 
Omalla kohdalla toisen lapsen syntymä oli kaikinpuolin helpomi ja rennompi kokemus. Esikoisen synnytys oli ehkä vähän pelottavampi ja traumaattisempi sen takia että kaikki oli niin uutta eikä oikein tiennyt että mitä pitää tehdä tai mitä seuraavaksi tapahtuu. Kakkosen synnytyksessä osasin olla itsekin jo enemmän mukana ja rennompi kun tiesi paremmin että kuinka koko prosessi tulee etenemään. Oli tosi "helppo" synnytys, jos noin voi synnytyksestä edes sanoa :D Mutta esikoiseen verrattuna oli kyllä paljon rennompi ja helpompi ja nopeampi.
 
XoXo: niin siis mulla yksi lapsi ennestään. Ja juuri se synnytys kesti kokonaisuudessaan piirun alle 3 tuntia, ja siksi nyt pelkään, kun puhutaan paljon et seuraava synnytys on nopeampi vielä. Eli kertokaa ihmeessä jotka synnyttäneet useammin kun kerran, oliko esim toka nopeempi :)
 
juu on se jännä nähä miten käy kun mun miehen siskoolla on 1vuotias likka niin on aivan hirveen mustis jos miehen sisko pitää tätä mun likkaa sylissä niin siitä sitten ittelle tullu ajatukset että kun tämä toinen syntyy niin esikoinen on sit suunnillee saman ikänen vaan ehkä se on silti helpompi hyväksyä kun se vauva on kokoajan läsnä eikä vaan silloon tällöön....

no mulla ny esikon synnytys kesti 72 tuntia mutta 8 tuntia kalvojen puhkaasusta....
 

PePa kirjoitti:
Mua vähäsen harmittaa että sukulaisten ja tuttujen innostus tästä raskaudesta on ollut aika laimeeta. Esim. mun äiti unohtaa koko ajan että oon raskaana, viime kyläreissulla yritti tarjota viiniä ja kun mun vastaus oli että enhän mä voi tota juoda niin tuijotti vaan hölmönä ja hetken päästä oli vaan että ainiinjoo.
Kyllähän mä sen ymmärrän että se esikoinen on aina se ihmeellisin ja jännittävin, myös tuleville isovanhemmille ja muutenkin ihmisiä varmasti kiinnostaa enemmän kysellä esikoista odottavan kuulumisia yms. Mutta mun mielestä on kurjaa että nyt kun tämä kolmas on tulossa niin ihmisten reaktiot on että ai, oot taas paksuna, kivakiva. Itse kun kuitenkin on ihan yhtä innoissaan ja ihmeissään kun silloin esikoisen aikaan niin jotenkin menee kaikki ilo tästä odotuksesta kun ei ketään muuta kiinnosta.


Olen joulukuun odottajien puolelta, mutta aikaisempien synnytysten perusteella saatan synnyttää jo marraskuussa. Ja nyt on pakko sanoa, että niin muakin. Olemme vanhimmalle hankkimassa uutta sänkyä ja äitini on luvannut sen kustantaa. Emme vain meinaa löytää sopivaa, etsimme kuitenkin käytettyä. Äiti sitten, että eihän se haittaa, kun ei se vanhempi sitä tarvii kuin vasta vuoden päästä syksyllä ja kyllähän nuorempi nukkuu häkkisängyssä siihen asi. Mutta mihis toi kolmas laitetaan??! Kyllä me jo marraskuussa tarvitaan viimeistäänuusi sänky vanhimmalle, siis mun mielestä..

 
Takaisin
Top