Uskossa olevat odottajat ja äidit

Keskustelun 'Äitien kohtauspaikka' aloitti pinguliini:), 4 maalis 2015.

Vaihda nimimerkki! | Näin pääset alkuun/apua! | VAUfoorumin sovellus puhelimeen! | Top 100
  1. Jos luoja suo... Peruskäyttäjä Elokuun äidit 2019

    Niin ja kyllä mä olen myös "raivonnut", kiukutellut ja surrut suoraan Jumalalle kaikkia niitä epäoikeudenmukaisia asioita. Joihinkin sain ihan selkeät vastaukset ja ymmärryksen, kun taas toisiin en.

    Yksi mystisin on ollut tämä lapsettomuusasia, että miksi niitä ei tule niitä haluaville!?!

    Itsekin koin sekundäärilapsettomuutta päälle 20vuotiaana, eikä mitään vikaa löytynyt! Esikoinen tuli ihan samantien. Sitten oli yksi keskenmeno ja lapsien välille tuli lähes 7vuoden ikäero. Mutta näin oli kaiketi paras, kun eka lapsi ja elämäntapahtumat olivat silloin hyvin haastavia.

    Sitten on niitä ihmetapauksia, jossa molemmissa vanhemmissa on löydetty lapsettomuutta aiheuttamia tekijöitä ja luonnollisesti lapsen saamista on pidetty mahdottomuutena. Sukulaisellani oli juuri nöin ja siinä kävi niin, että toinen koeputkihedelmöitys onnistui ja he saivat 1.lapsen. Luonnollisesti eivät käyttäneet ehkäisyä ja 2vuoden päästä heillä oli "luomusti" alkunsa saanut toinen lapsi! Sen jälkeen käyttivät ehkäisyä ja siitä huolimatta tuli kolmas täysin yllätyksenä, mutta kiitollisena vastaan otettuna! Ja sitten viimein Iltatähti toiveena ja nyt heillä on neljä lasta! "Lapsettomalla pariskunnalla"! Ja kaikista ovat superkiitollisia Herralle ja lapset ovat heille kaikki kaikessa.

    Kyllä kaikki on mahdollista!

    Itse jännäsin, että mitenköhän sitä enää raskautuu nelikymppisenä, kun mieskin jo yli 50. Mutta tämä oli Herran tahto, sen sain tietää rukouksen yhteydessä n. 2vuotta sitten, ennen kuin jätimme ehkäisyn pois, minun puolesta rukoilleelta mieheltä. Eli Jumala tahtoi antaa meille lahjaksi lapsen. Meni jonkin aikaa, ennenkuin oikeasti tajusin asian. Epäuski meinasi iskeä matkan varrella, kun meni noin vuoden päivät odotellessa. Mutta siinäkin matkan varrella meitä rohkaistiin eri ihmisten kautta rukouksissa. Mm. Afrikassa yksi pastori kotonansa alkoi suoraan puhua raamatusta vanhasta Saarasta, jonka miehelle kolme profeettaa kertoi, ettö vuoden päästä tästä päivästö teille on syntyvä poika... Me saatii. Tämö sama kohta sillin ennen kuin olin raskaana. Tämä pastori ei tiennyt sydämeni itkusta sillä hetkellä mitään (mietin itsekseni kun näin niin paljon lapsia Afrikassa, että Herra milloin me saadaan, vai eikö me saadakaan ollenkaan? Teki niin kipeää...), mutta vastasi Pyhön Hengen johdattamana suoraan näin. Ja kun päästiin Suomeen, niin eräs uskonveli laittoi viestin, että Jumala oli laskenut minut hänen sydämelleen ja pyysi koettelmaan seuraavan ptofetian: "Ennen teidän seuraavaa vuosipäivää olet oleva raskaana" ja positiivisen raskaustestin tein päivää ennen minun syntymäpäivää ja meidän kihlahaispäivää! Kaikki tapahtu loistavassa aikataulussa, sillä menimme mieheni kanssa naimisiin viimevuoden toukokuussa, asuimme vielä erillämme. Sitten saimme yhteisen asunnon, jonne muutimme marras - joulukuun vaihteessa ja joulukuussa tein pos. raskaustestin. Että näin meille kävi.
    Mainittakoon vielä, että minä en ole ollut koko elämääni uskossa vaan vasta n. 13v.johon liittyy kaikenlaista "häröilyä" ja vääriä valintoja ja kamalia elämäntapahtumia. Niistä olen oppinut ja samalla uskoni ja Jumala-suhteeni on vahvistunut.
    • Tykkää Tykkää x 3
    Last edited: 6 kesä 2019
  2. Enni Rakastunut foorumiin

    Kp 1 :sad001 Yk 12. Otin viime kierrossa royal geleet käyttöön, enkä tiennyt niiden aikaistavan ovista reilusti, joten talletukset jäivät 2 kertaan. Tässä kierrossa pitää alkaa yrittää aiemmin.

    Mietityttää sekin, miksi sitten saimme ton yhden lapsen, jos ei enempää. Eikö olisi ollut helpompi kestää lapsettomuutta, kun ei tiedä mistä jää paitsi. Nyt kun tiedän sen kaiken omakohtaisesti ja vauvan tavarat ja vaatteet kummittelee laatikoissaan, tuntuu raskaammalle kuin viimeeksi.
    • Sympatiaa Sympatiaa x 5
  3. Rebzu Aloittelija

    Itse olisin halunnut alkaa yrittää toista lasta jo kun esikoinen oli 1,5 vuotias. Mies ei kuitenkaan ollut vielä valmis silloin. Kun esikoinen täytti kolme niin silloin sain puhuttua miehen ympäri. Näin jälkeen päin ajateltuna tuntuu toisaalta siltä, että oikeasti en olisi ollut valmis silloin kun esikoinen oli vasta 1,5vuotias. Enemmänkin ehkä oli se paine, että pitää olla pieni ikäero, että heistä on seuraa toisilleen. Vaikka se kyllä harmittaa, että hakeuduttiin hoitoihin niin myöhään, että sen takia on ikäero kasvanut koko ajan isommaksi.

    Sekundäärisessä lapsettomuudessa yksi ärsyttävä puoli on se, että kaikki ei ymmärrä sen tuomaa pettymystä ja surua. Monet juuri saattaa sanoa tuota, että mitä valitat kun sulla on jo yksi lapsi.

    Joskus oon kuullut, että Jumala ei anna meille vastauksia, koska se kasvattaa meidän kärsivällisyyttä ja toisaalta meidän ei oo kaikkia hyvä aina tietääkään ennalta. Vaikka tiedän kyllä oman kokemuksen kautta, että kyllä sitä joskus tuntuu, että olisipa mukava kun tietäisi, että miksi tai milloin tapahtuu jotain mitä odotetaan.
    • Olen samaa mieltä Olen samaa mieltä x 1
    • Sympatiaa Sympatiaa x 1
  4. marsupilami Rakastunut foorumiin Toukomammat 2017

    Voi ei Enni :sad001 toivottavasti tämä olisi viimmeinkin se kierto josta tärpää :smiley-angelic001

    Äh, itsellä palautui tänään vahvasti keskenmeno ja tunteet pinnalle, kun tapasin erään kaverin jonka viimmeksi nähnyt joskus maaliskuun alussa, enkä yhtään tiennyt että hän on raskaana ja hänellä la päivän myöhemmin mitä mulla olisi ollut ellei olisi mennyt kesken. Meillä lapset hyvinkin saman ikäisiä, esikoisilla 2kk ikäeroa ja pienemmillä 1päivä ikäeroa. Olisi ollut mahtavaa saada kolmannetkin samaan aikaan mutta.. :sad001 en ymmärrä mikä tässä on tarkoituksena.. tuntuu jotenkin erikoiselta. MIKSI? Miksi Jumala antoi minun olla raskaana rv7 asti, ja sitten otti pois. Ja miksi nyt asia palasi pinnalle tällä tavalla että kaverilla melkein sama la mitä itsellä olisi ollut o_O
    Oon sitä jo ennen raskauttakin rukoillut että kun olisi joku tuttu mun kans samaan aikaan raskaana, kun nuorimman odotuksessa tunnuin olevani niin yksin asian kans. Nyt siihen olisi ollut mahdollisuus, mutta miksi Jumala ei antanut minun raskauden jatkua :sad001 miksi antoi sen edes alkaa :oops: tai jos halusi minun kokevan keskenmenon niin eikö ajankohta olisi voinut olla toinen. Niin ettei kaverin raskaus muistuttaisi siitä vahvasti mitä voisi olla.
    Nyt on niin pinnalla nää ajatukset ja ihan solmussa :dead: huomenna toivottavasti jo selkeämpää :smiley-angelic001
    • Sympatiaa Sympatiaa x 5
  5. Enni Rakastunut foorumiin

    Marsupilami, tosi samoja fiiliksiä täälläkin. Viimeeksi ei ollut ketään raskaana yhtä aikaa. Nyt olisi ollut useampi, näitä lapsen myötä tulleita tuttuja, jos ei olisi mennyt kesken. Ja esikoiset olisi saman ikäisiä. Nyt useampi muu saa lapsen toivomallaan ikäerolla, minä en. Ne tutut, jotka eivät ole raskaana, eivät haluakaan enempää lapsia juuri nyt. Kyllä ottaa päähän. Onhan se kiva, että toisilla onnistuu joka kerta yhtä helposti, mietin vaan miksei itellä onnistu yhtään kertaa.. Ja nyt joka päivä pomppii tuo lokakuisten ryhmien keskustelut silmille uusissa viesteissä, joissa ollaan jo yli puolenvälin, kuten minäkin olisin voinut olla..

    Sekin on surkeeta, kun jotkut kertoo olevansa raskaana, esim nuo yllä mainitut tuttavat. Olin toivonut, että ehdin ensimmäisenä meistä. Toki olen iloinen heidän puolestaan, mutta kyllä itketti kotona, että miksi aina kaikki muut..

    Tuntemattomat sukulaisetkin. Ei olla missään tekemisissä kuin hautajaisissa pakosta, kuitenkin esikoisen yritys aikanakin kaksi serkkua sai lapsen. Joista en olisi voinut kumpaakaan tilanteidensa perusteella kuvitellakaan perheen lisäystä. Nyt tän toisen yritys aikana kävi sama, kolmas serkku sai lapsen ja oikein kuva piti lähettää ja ilmoittaa.

    Enkä saanut myöskään antaa vanhemmilleni ensimmäistä lastenlasta, kuten olin pitänyt itsestään selvänä. Juuri kun olimme aloittamassa yrityksen, tuli shokkiuutinen. Kyllä masensi ja itketti viikkotolkulla. Kyllä sitä vauvaa ja raskautta hössötettiin ja heitä autettiin ja kaikkea, minua ei. Siis omasta mielestäni samalla tavalla, tai kuten olisin toivonut. Kun ei kavereita tai tuttavia ollut raskaana olisin toivonut että joku vähän hehkuttaisi kanssani ja iloitsisi ihmeestä. Mikähän ihme minussa on vikana vai oonko vasn jotekin keskimääräistä katkerampi ja loukkaantuvampi ihminen!!
    • Sympatiaa Sympatiaa x 6
  6. omrA Tuttu foorumilla Elokuunmammat 2015

    Ei voida tietää mikä on keskenmenojen tarkoitus. Mullakin oli keskenmeno juuri kaksi vuotta sitten. Tein äitienpäivänä positiivisen raskaustestin. Sitten rv10 kävin kirkossa kahdestaan silloin 2 vuotiaan esikoisen kanssa ja olikin ihana kirkko. Jotenkin oikein muistan, kuinka Pyhä Henki kosketti siellä. Kaikki oli hyvin. Kotona menin vessaan ja alushousuissa oli verta! Parin päivän päästä piti olla ensimmäinen neuvola (rv10), jossa oltais kuunneltu sydänäänet. Se verenvuoto yltyi pahaksi silloin neuvola aamuna ja soitin itku kurkussa peruakseni ajan, koska oletin olevan keskenmeno. Terkka nostatti toiveen, että joskus normaalia tuollaiset vuodot ja varasi ajan samalle päivälle neuvolan päivystykseen. Sydämen pamppaava ääni ja iloisesti liikkuva ihme oli vain itkunsekainen ajatus, kun hartaasti odotettu sydänäänten kuuleminen vaihtui mustaksi ja hiljaiseksi ruuduksi. Silloin kysyin Jumalalta, että miksi? Miksi minun läheltä kaikki kuolee? Ensin isä, sitten pikkuveli ja sitten lapsi... Itkin lääkärissä eikä lääkäri lohduttanut mitenkään. Tuntui, että olin aivan yksin. Itkin silmät päästäni monta päivää. Sitten meillä oli kivien keräämistalkoot pellolta (olemme maanviljelijöitä). Aloin keräämään kiviä ja kädessäni oli sydämen muotoinen kivi. Sitten löysin toisen, ja toisen ja... keräsin kaikki sydämen muotoiset kivet traktorin hyttiin ja niitä oli aika iso kasa! Kukaan muu ei löytänyt sydämen muotoisia kiviä. Näitä kiviä kerätessäni tajusin että nyt Kaikkivaltias Jumala puhuu minulle! Hän lohdutti minua siinä valtavassa tuskassani ja kertoi kuinka äärettömän paljon Hän rakastaa minua! Se oli vaan jotenkin niin ihmeellinen kokemus. Luin myös Jobin ja Jesajan kirjaa, jotka lohduttivat suuresti. Tiedän, että kaikki asiat ovat Jumalan valtavissa käsissä ja saan olla turvallisin mielin, mitä ikinä tapahtuukin :Heartred
    • Sympatiaa Sympatiaa x 3

Jaa tämä sivu