Uniongelma vauvalla/taaperolla?

[Emelie]

Tämä on pitkä ja monivaiheinen selostus, joten älä vastaa ketjuun lukematta ensin koko tarinaani.

Terve tyttölapsemme syntyi huhtikuussa 2018. Raskausaika oli minulle vaikea 6kk kestäneen raskauspahoinvoinnin vuoksi. Muita ongelmia raskaudessa ei ollut.

Ensin kaikki sujui hyvin, odotetusti. Tyttö sai Tuuti korviketta sairaalalla, kotona siirryttiin Arlan luomuversioon, joka puolestaan vaihdettiin Nan 1, joka vaihdettiin erilaisiin allergiaherkille vauvoille tarkoitettuihin korvikkeisiin, jopa täysin maidottomaan versioon. Palattiin alkupisteeseen kun maitoaltistuksessa oli puhtaat paperit.

Syynä vaihtoihin ja testiin, että tyttö huutoitki melkein koko hereilläoloajan. Oli puhdas vaippa ja masu täynnä eikä muutakaan vialla.

Neuvolassa myönnettiin viimein 4kk kohdalla, että "tyttö on sitten vain ns. vaativa vauva".

Sairas ei siis ole ollut kertaakaan, pientä lämpöilyä ennen uusien hampaiden puhkeamista mutta mitään muuta ei.

Nukkuminen yhtä taistelua jo 2kk iässä. Tyttöä piti kannella joko sylissä tai vaunujen kantolaukussa ympäri taloa puolesta tunnista - tuntiin ja saattoi hyvällä tuurilla nukahtaa - ellei sitten herännyt kun lopetti kantelun. Nukkui todella lyhyitä päikkäreitä.

Tätä sirkusta oli päivät ja yöt iästä 2kk - 4kk, kunnes alkoi olla liian painava kannettavaksi, ja siirryin sisällä vaunuissa hyssyttelyyn iästä 4kk-7kk, jopa yöllä. Meni erinäisiä öitä, etten nukkunut itse yhtään, sillä vaunuja piti hytkyttää jalalla koko ajan, siis ihan koko ajan, tai heräsi huutaen.

Seuraava vaihe 7kk-12kk onkin nyt sitten ollut, ettei nuku missään muualla kuin ulkona vaunuissa edelleen hyvällä tuurilla, aika vaihtelee 45 minuutista pariin tuntiin.

Illalla nukahtaa klo 18-21 mutta herää joka ikinen aamu klo 5, viimeistään klo 5.30.

Itku (huuto) herkästi jos jokin ei päivällä mene mielen mukaan.

Vauhtia ja touhuamista kyllä on mutta eipä tunnu silti väsyttävän illallakaan eli olipa nukkumaanlaitto sitten klo 18 tai klo 20 niin sen 2h itkee ja/tai kiljuu sängyssään.

Kehittynyt normaalisti, särkylääkkeistä ei koskaan ole ollut apua. Unikoulut ei toimi, huutaa pahemmin, kun yritin tassuttelua, viimeiset 3kk olen käyttänyt sitä taktiikkaa, että käyn tietyn ajan välein tsekkaamassa, jos itku jatkuu, eipä ole vaikuttanut. Sama 2h kestävä huuto jatkuu vaan.

Vieressä ei nuku, alkaa pelleilemään ja kikattamaan tai lähtee sängyltä pois. Jos pinnasänky on samassa huoneessa kuin me, heittelee uniriepuaan lattialle ja kiljuu, nostan ja heittää taas, tätä pelleilyä jatkaa vaikka tuntikausia.


Itselläni on taipumus unettomuuteen. Voiko näin pienellä olla melatoniinin tuotannosaa ongelmia vai mikä mättää?

 

[Enni]

Meillä tutkittiin myös neuvolassa erikseen lääkärillä, ei löytynyt vikaa. Ainut vähäinen apu saatiin vyöhyketerapiasta, kokeilkaa sitä vähintään 3 kerran sarja.

Meidän lapsi itki koko ekan vuoden. Itku saattoi alkaa yhtäkkiä tai vähitellen ja huusi todella kovaa ja pitkään. Korvatulpat päässä kanniskelin ympäri asuntoa. Nukkui vain minun vieressä kiinni/mahan päällä. Joskus nukkui vaunuissa jos työnsi koko ajan, kuitenkin max. 20 min ja piti kantaa kotiin. Nukkui siis aina vain lyhyitä unia, ei yleensä koskaan tuntia.

Hereilläolon aikana piti kannella koko ajan tai huusi. Automatkustus oli mahdotonta edes kauppaan, koska sylissä ei voi matkustaa. Vaunuissa, sitterissä, kantoliinassa jne. huusi koko ajan. Ainut mikä kelpasi välillä, oli koliikkikeinu. Siinä saattoi vahingossa jopa nukahtaa. Oletteko kokeilleet sellaista?

Yöllä heräili noin 40 min - 2 h välein ensimmäisen vuoden. Minä olin ainoa hoitaja, koska pulloruokinta ei kelvannut. Ja söi päivisinkin noin 1 h välein tissiä. Noin 11 kk iässä alkoi ruokailu olla jo syömistä eikä maistelua, silloin jätettiin yötissi pois. Sen jälkeen alkoi vähän pitempiä pätkiä nukkua.

Nyt on 2-vuotias eikä itke enää turhia. Nukkuu yönsä hyvin, herää enää 2-4 krt yössä. Nukkuu osittain jopa omassa sängyssään. Siihen omassa sängyssä nukkumiseen auttoi meillä se, että ostimme jatkettavan sängyn pinnasängyn tilalle. Pinnasängyssä nukkui yhden yön koko 1,5 v aikana, heräten 100 krt yön aikana.

Meille sanottiin neuvolassa aina, että kaikki on normaalia, toiset itkee enemmän kuin toiset. Toiset on tyytyväisempiä luonteita kuin toiset. Jokainen lapsi on erilainen. Kokeiltiin neuvolan suosituksesta unikoulua, huuto vain paheni. Toiset tarvitsee enemmän läheisyyttä ja syliä kuin toiset. Eli ei saatu konkreettista apua eikä tukea mihinkään eikä minkäänlaista diagnoosia. Pelkkää pään silittelyä ja tsempin toivotusta. Joka kerta kerroin kaiken rehellisesti ja valitin ihan kaikesta. En muista ensimmäisestä vuodesta edelleenkään mitään, koska en saanut nukkua ollenkaan.