Unimaailma

Mimmu86

Piirimestaruustason postaaja
Tuolla yhdellä palstalla jo muutama kertoi omista raskaudenaikaisista unista, mutta ajattelin aloittaa kokonaan uuden ketjun aiheelle. Minua on aina kiinnostaneet unet ja nyt olen selkeästi huomannut että niitä olen alkanut nähdä enemmän.
 
Miten teillä muilla? Onko raskauden aikana ollut enemmän unia ja minkälaisia?
 
Itse juuri viimeyönä näin unta että mieheni pikkuveli naisystävänsä kanssa sai lapsen ennen meitä [:D] mikä on käytännössä mahdotonta...olen myös nähnyt unia vauvan pitämisestä sylissä. Kaikenkaikkiaan olen nähnyt unia huomattavasti enemmän kuin aikaisemmin ja unia on laidasta laitaan. Ei vain vauvaunia [:)]
 
Aika vähän olen nähnyt unta vauvasta, mutta yhden karsean painajaisen olen nähnyt.

Unessa me jätettiin mieheni kanssa lapsi kotiin ja lähdettiin mökille. Kun tultiin takaisin, vauva nukkui edelleen ja mentiin sitten itsekin nukkumaan. Aamulla vauva olikin sitten kuollut. Oli aika karseaa. Pidin sinistä lasta sylissäni ja huusin. Siihen heräsin. Tai siis mies herätti.
 
Quara Toi sun uni on varmaan niitä pelkoja,mitä varmasti meistä jokainen käy läpi,kun on saamassa lasta,varsinkin ensimmäistä. Mäkin pelkään kauheesti,että mitä jos,mitä jos...[8|] Unia vauvasta olen varmasti nähnyt,mutta en ainakaan muista niitä. Muunlaisia unia kyllä olen nähnyt..mutta kyllä varmaan tulee vauvaan liittyviäkin vielä. [:)]
 
Mä oon miettiny jo nukkumista tuossa minun nykysessä "linnassani", eli kiikkustuolissa :D Eli täällä ei oo unia nähty kun on juuri ja juuri aina saa nukuttua tunnin kerrallaan :( Tänä yönä ihmeellisesti nukuin varmaan 2 tuntia kerralla, mutta ei unia. Pitäis ostaa/tehä se imetys tyyny niin varmaan toimis hyvin tossa niskatukena :D Mutta hyviä unia kaikille muille :P
 
Jep, raskaudenaikana unia on nähnyt huomattavasti normaalia enemmän,
ja etenkin semmoisia "omituisia" unia.
Vauva on kyllä nykyään pääroolissa lähestulkoon aina [:)]

Tuossa yksi yö näin sellaista unta, että pikkuinen putkahti ulos,
tukkaakin oli jo hirmuisesti! Sitten kun piti alkaa kokeilemaan imetystä,
kysyin vauvalta:"No, tuleeko sieltä maitoa?", vauva tuumasi tähän, että
"ei, ei tule". Hetken odottelun jälkeen vauva tuumaa hymyssä suin:"No nyt sieltä tulee!"[:D]

Jotenki on alkanu jännittää toi imetys, että entäs jos sitä maitoa ei tulekaan,
entäs jos vauva ei saa otetta rinnasta, entäs jos sitä ja entäs jos tätä..

Mutta jospa kaikki menisi nyt kuitenkin hyvin [:)]
 
MEikä o kuletellu Nyyttiä kantoliinassa ja heti syntymän jälkee mukamas työpaikalla.. Työkaveritkin ovat tästä nauraneet että ihan hyvään kohtaan saat lapsen kun työkin jo tulee lapsen saannista uniin [:D]
 
Mä olen kans nähny aika paljon unia vauvasta, mut kaikki ei jää niin mieleen muuten kuin että vauva oli unessa mukana.
Yks yö pikkuinen tunki itsensä vatsanpäältä ulos ja vatsalle nukkumaan.. Ja viimeyönä tuli vatsasta kahteenkin kertaan pienen pienet kädet ja ottivat äitiä kädestä kiinni.. Niin, ja yhtenä yönä hain kovasti vaatteita pojalle ja kirosin kun kaapista löytyi vain tytön vaatteita. Kaikenlisäksi istukka oli jäänyt mahaan...se oli jo aika koomista, kun aamulla muistin unen.
 
Mulla on pari unikokemusta...

Eka uni tuli joskus raskauden alkuvaiheessa.
Se oli poika ja mulla on ongelmana rintaimetys. Ihmettelin mikseivät sairaalassa ole opettaneet...

Toinen uni kai tuossa raskauden toisessa vaiheessa. Lapsi oli silloin tyttö ja taas unessa ongelmana rintaimetys.
Saatoin siinä unessakin olla heti töissä kertomassa kaikille et vauva syntyi ja et jään nyt kotiin...
Hassuinta siinä unessa oli se että mun äiti kantoi mun tyttöä muovikassissa! Sanoin sille ettei se voi muovikassissa sitä kanniskella :)

Kaikki pahin uni tapahtui tuossa raskausviikkojen 23-25 välillä. Näin unta että katsoimme vauvaa ultralla monitorista kunnes vauva yhtäkkiä hävis ruudusta. Tajusin kauhuissani et nyt se syntyi. Sitten itkin unessa ihan hervottomasti kun tiesin vauvani syntyneen kuolleena. Sitten onneksi kävikin ilmi ettei vauva ollutkaan kuollut vaan se oli semmoisessa keskoshuoneessa. Se ei ollut keskoskaappi vaan iso huone jossa kuuma ja kostea ilma. Ja sitten minä menin sinne vauvan kanssa. Jotenkin tälleen se meni.
 
Ei vauvaunia vielä. Mitähän pelkoja minä käsittelen, kun pakenen lähes joka unessa?? Ei varsinaisia painajaisia, mutta jotakin perässä seuraavaa pyrin piiloutumaan. Alitajunnan anoppia?! Vai pelkäänkö äidiksi tuloa sittenkin vieläkin, vaikken valveilla sitä tiedosta...
 
Nyt viime yönä näin unta, jossa vauva potki toista jalkaansa ulos vatsasta niin, että iho venyi sellaiselle viiden sentin kohoumalle sen jalan kohdalta. Se näytti unessa tosi häijylle...

Mun isäni on kuollut kymmenen vuotta sitten ja tuntuu, että näen nykyisin hänestä unia enemmän kuin ennen.
 
Multatassu, tuo tulkintasi äidiksi tulemisen pelosta on hyvin järkeen käypä. Mun mies sano nähneensä unen, että asui tuossa naapurissa mummonsa talossa ja minä ja syntymätön vauva oltiin kuoltu tulipalossa eikä hän edes tiennyt missä se talo oli ollut. Hän sitä unta mietti ja totesi että taitaa olla ulalla isyyden kanssa. Niin, kovin ulkopuolistahan se on jos ei tiedä missä vaimo ja vauva menee [&:]
 
Jaahas, kyllä tuohon törkeen huonosti nukuttuun yöhön sentään untakin mahtui unesta päätellen.
Vauvani istui siis syöttötuolissa joidenkin ihmisten keskellä ja minä menin sitten varovasti katsomaan sitä ja juttelemaan sille. Ja se heti tunnisti tutun äänen ja alkoi ojennella käsiään, että tahtoo syliin. Otin sen sitten syliin. Tämä oli jossain ulkosalla, yhtäkkiä meninkin sitten lapsuudenkotini huoneeseeni kokeilemaan, miltä tuntuu imettää. En meinannut osata imettää mutta vauva imaisi tottuneesti tissin suuhunsa. Ihmettelin että eihän tämä tunnu miltään eli miksi ihmiset valittavat, että sattuu [:D] Se imi ehkä minuutin ja oli kylläinen. Yritin toista puolta kokeilla ja viitsi ehkä kerran imaista ja lopetti sitten. Sitten tissini jäivät ihan erikokoisiksi, koska toinen oli tyhjennetty ja toinen ei. Mietin kovasti että mistä saisin sen rintapumpun tähän hätään. Tämä mukelo oli muuten huomattavan kypsän näköinen, ei lainkaan vauvamainen vaikka sylissä koko ajan olikin [:D]
Muuta en tästä enää oikein muista... olihan tässäki jo [:D]
 
Minäkii näin nyt jotain unta vauvasta ..mutta tosi pienen osan. Istuin puolimakuultaan mun iskän terassilla sellasella ns."rantatuolilla" mitkä saa säädettyä istuma ja makuuasentoon ja mun vieressä seiso joku..en muista olisko ollut mun veli ?ja mun edessä äiti ja sen kanssa joku.
Mun vatsa oli paljaana ja seurailin siinä vauvan liikkeitä ja yhtäkkiä navan viereen kohosi pieni,ihan normaalin vauvan kokoinen jalkapohja,kun se venytteli siellä [:D] sit sanoin vaan kaikille,että "Hui,kattokaa! Voi eii...[:(]" laitoin käden suuni eteen ja aloin itkeä ihan hirveesti ja sitten äiti taisi halata mua [:D] Itkin siis sen takia siinä unessa kun olin onnesta soikeana,kun näin oman vauvan pienen jalan jo niin kehittyneenä. [:D]

Tämä uni taitaa perustua siihen,että viime päivinä olen seuraillut vatsaani paljon ja pirpanan liikkeet on tuntunut ja näkynyt tosi selvästi vatsan pinnalta ja niin paljon,että napakin on noussut tosi korkealle. Yhtenä kertana tunsin myös,ihan oikeasti vauvan pienen jalkapohjan navan vieressä,kun se venytteli ja sitte silittelin sitä hetken aikaa niin en voinut erehtyä..[:)] se ei voinut olla mikään muu.
Mutta toi jäi tosi lyhyeksi tai sitten en vaan muista muuta. [:D]
 
Mä näin toissayönä unta synnytyksestä...mikään ei mennyt niinkun piti koska jouduin muuton takia synnyttämään ihan eri sairaalaan kuin olisin halunnut...et vissiin vähän jännittää toi synnytyssairaalan vaihto! Vaik olenkin sitä mieltä et kunhan vauvalla on kaikki hyvin niin ihan sama missä synnytän.
 
Ai niin, yhdessä unessa koin jotain tosi "ällöä".
Eli kun mulla selkeästi "ongelma" tuon rintaimetyksen kanssa niin yhdessä unessa
se rintaimetys sitten onnistui mut siinä oli se inhottava sivupiirre että vauvan imetessä myös mulle tuli
suuhun maitoa ja se maistui pahalle... [:D]

siis voi juma... buahhahhaaa
 
Rauha, tuosta tulikin mieleen. Itse näin unta jossa imetin vauvaa. Rinnasta suihkusi sitä maitoa ihan hurjasti, nännissä oli iso reikä josta sitä tuli ja vauvan naama oli ihan maidossa eikä mulla ollu mitään pyyhettä tai rättiä.

Toises unes näin vauvan oikean jalan varpaat omien varpaitteni vieressä ja ihmettelin että ompa vauvalla jo pitkät jalat. Sit vauva synty ja se oli ihan keltaisessa kuonassa ja availin kaappien ovia etsien jotain pyyhettä että voisin kuivata vauvan naaman. Löyty vaan äitin pitsiliinoja enkä niitä halunnut ottaa. Huusin äitiä apuun, vaan ei se kuullut. Lepertelin vauvalle ja sit se katos jonnekin.
 
Meille oli tullut kutsu sairaalaan. Vanha mieslääkäri selitti, kuinka sikiön kasvu huiteli yli käyrien ja koska äiti (minä) on niin pieni, synnytys ei onnistu vaan sikiö tulee kuolemaan. Vaihtoehtona on abortti (jota hän suositteli), apteekit ottavat mielellään vastaan sikiöitä ja laittavat ne purkkiin hyllylle ihmisten katseltavaksi. Suutuin, jätin mieheni yksin vastaanotolle ja lähdin kävelemään pitkin sairaalan käytäviä, etsin potilasasiamiehen yhteystietoja jotta voisin tehdä valituksen huonosta kohtelustani enkä niitä kuitenkaan löytänyt mistään. Heräsin aika huonolla mielellä.
 
Tuosta äitiyden pelosta: Viime viikolla yhdessä tv-ohjelmassa lastenpsykologi sanoi, että on nimenomaan tervettä pelätä äidiksi tuloa ja miettiä, mistä kaikesta joutuu luopumaan ja miten elämä muuttuu lapsen myötä, koska elämä kuitenkin muuttuu ja kukaan ei lapsen myötä saa pitää kaikkea entisestä elämästään. Sen psykologin mukaan on huomattavasti erikoisempaa olla pelkäämättä, mitä on tulossa.
 
Tämä EI tietenkään tarkoita kauhunsekaista pelkäämistä, mutta ei myöskään sitä, että "ah, elämäni on pelkkää onnea ja auvoa, kunhan saan vauvan." Kaikella on rajansa ja elämänmuutokseen tulee liittyä aina jonkinlainen kriisi.
 
Hahaa, voin ihan kuvitella mummelit nitro-ostoksilla tuolla starletin apteekissa [:D] Pikimustaa huumoria...

Mulla on kans ollut TOSI villejä unia nyt viimeisen kuukauden aikana. Osa on ollut ihan ns. normaaleja, olen imettänyt vauvaa tai kylvettänyt mutta näitä "normaaleja" on ollut vaan muutama kerta. Enemmänkin sitten näitä outoja...

Yksi uni oli tosi kummallinen, se taisi kyllä olla jo usempi kuukausi sitten, olisiko ollut ennen rakenneultraa. Vauva tuli kohdusta ulos, en synnyttänyt sitä, se vaan tulla tupsahti. Se oli ihan normaalin vauvan kokoinen ja näköinen. Sitten minä olin että ethän sinä vielä pysty hengittämään kun sinulla on niin huonot keuhkot, ja laitoin sille sellaisen nenä-happiletku-systeemin (joka tuli sen vauvan mukana masusta). Sitten yritin tunkea sitä vauvaa olevinani takaisin mutta totesin että ei se kyllä enää sinne mene ja se happiletku irtosi siinä rytäkässä. Laiton letkun vauvalle takaisin ja jäin miettimään, että mitenkähän se vauva tästä nyt selviää. Sitten heräsin.

Toinen aivan käsittämätön uni oli tällä viikolla. Olin Espanjassa käymässä yhden tuttavan luona, jonka olen viimeksi nähnyt joskus vuosia sitten (huomasin facebookista, että hänkin odottaa vauvaa, joten varmaan sen takia hän pääsi tähän uneen mukaan). Sitten yhtäkkiä minulle tuli supistus, ja lattialle tippui... hunajamarinoituja kanafileitä. Säikähdin ihan hulluna, että nyt tuli keskenmeno ja huusin sitä kaveria paikalle. Sitten kun kaveri tuli paikalle, niin tuumin hänelle että ei se kyllä varmaan keskenmeno ole, kun eikös silloin pitäisi tulla verta. Jäätiin siihen ihmettelemään ja sitten heräsin sydän pamppaillen. Aika friikkiä..

Muutenkin herään monesti yöllä siihen että huohotan, en aina muista että oonko edes nähnyt mitään pahaa unta vai mistä se johtuu. Neuvolatäti sanoi, että selällään nukkumista pitää välttää jos alkaa tuntua pahalta, koska silloin kohtu voi painaa verisuonia ja lapsikaan ei saa kunnolla happea. Sitten aina öisin pelkään, että olenkohan vahingossa nukkunut selälläni, vaikka ei se tähän asti ole tuntunut yhtään pahalta. Onneks oon näistä huolimatta saanu vielä nukuttua ihan kohtalaisesti, vaikka välillä iltaisin aina mietityttää, että mitähän seuraava yö taas tuo tullessaan...

Yks jännä huomio on muuten se, että minulla on jo iät ja ajat ollut sellainen säännöllisesti toistuva uni, että nostan tai joku antaa minulle vauvan syliin, ja se onkin niin painava, että en jaksa nostaa sitä tai pysy pystyssä sen vauvan kanssa ja en pääse etenemään minnekään. Koskaan vauvalle ei satu mitään mutta olen ihan kauhuissani, että miten minä nyt en jaksa pientä lasta kantaa. Nyt raskauden aikana tätä unta ei ole tullut kertaakaan? Tosin unihan ei välttämättä millään lailla liity edes vauvoihin tai äitiyteen, sehän voi viestiä jostain ihan muusta, en ole vaivautunut ottamaan selvää.

Mutta kyllä, vilkas on unimaailma! Myös tuleva isä on nähnyt paljon unia, etenkin varhaisemmilla viikoilla, että vauva menee kesken (meillä meni ensimmäinen raskaus kesken) ja mönkii aina aamulla tai keskellä yötä ihan kiinni iholle ja silittelee massua. Aika liikuttavaa [:(] Myös mies on kertonut muutamista tosi hervottomista unistaan, mutta en nyt millään muista yhtään. Mutta varmaankin kertoo tämä unimaailma jotenkin alitajuntaisesta vauva-asian käsittelemisestä, vaikka näin valvetilassa ainakin olevinaan ollaan ihan rennosti asian suhteen ja niin "valmiita" kun nyt ensimmäistä lastaan odottavat voi olla.

Mulla on myös jo pitkään ollut tosi kummallinen "kyky" unien suhteen, jollaista en ole kuullut olevan kellään (tosin en oo sitä kyllä hirveesti mainostanutkaan). Illalla, kun meen nukkumaan, tai jos muuten vaikka kesken päivän rauhoitun tarpeeksi ja suljen silmät, niin joskus saatan muistaa jonkun unen, josta muistan toisen unen, ja siitä unesta seuraavan... ja oikeesti siinä saattaa tulla putkeen kymmeniä unia, joista jotkut oon nähnyt joskus vuosia, vuosia sitten, koska muistan että asuin silloin vielä vanhempieni luona. Yleensä unet noudattelevat jotain tiettyä teemaa, eli muistan esim. jonkun unen että olin siinä jossain kaupassa, ja siitä muistan toisen kauppaunen jne. Ja jossain vaiheessa se "ketju" saattaa sitten vähän muuttua toiseen teemaan, jos en enää muista kauppa-aiheisia unia. Tosi kummallista mutta tähän asti se on ollut ihan hauskaa, koska en yleensä muista mitään hirveän pahoja unia. Ihmisaivot on kyllä NIIN käsittämättömät.
 
Takaisin
Top