Ultra- ja neuvolakuulumiset

Juurikin näin ) Tähän synnytykseen lähden kuten edelliseenkin, eli mennään tilanteen mukaan. En ole tehnyt 10 tunnin soittolistaa, en ota käsitöitä mukaan, mikäli tilanne vaatii, otan epiduraalin, jne. Toivon, että kaikki menee hyvin, mutta jo edellisestä tiedän, että kaikki ei sitten välttämättä mene kuin Strömsössä :D Ja luulenpa, että tässäkin synnytyksessä karjaisen lauseen "ei se tuu sieltä" :D Hirmuisesti tsemppiä kaikille, sallikaa itsellenne kaikki tunteet :) Itsehän saatan olla perjantaina käynnisteltävänä (yliaikaiskontrolli)...
 
Meillä ois tänää taas äippäpoli käynti edessä.. Viime maanantaina 7.9 kokoarvio oli vähän alle 2.3kg. Viikkoja oli silloin 36+5. Toivotaan että neiti ois ottanu kasvupyrähdyksen tässä.. edellisellä kerralla hän oli kasvanut 2 viikossa vaivaiset 150g :/
 
Pidetään peukkuja sitrus, että pieni todella pistää kasvussa hösseliksi.

Meillä oli tänään aamulla se yliaikaiskontrolli rv 41+6 hyvinkäällä. Koko eilisen päivän olin kauheessa jännityksessä ja yö meinasikin mennä kukkuen ja vollottaessa. Keikka meni kuitenkin oikein hyvin ja oli oikein mukavat lääkäri ja kätilö. Vaavin painoarvioksi saatiin nyt n.4100g, kohdunkaula auki 2cm ja kaulaa jäljellä 0,5cm. Oli ne viimeviikkoiset supistukset siis jotain saaneet aikaan :). Nyt sitten huomenna aamusta käynnistykseen, jos ei mitään yllättävää ruuhkaa iske synnärille. Jestas, että alkoi jännittämään niin maan mahdottomasti!!! Kohta tämä piinaava odotus on ohi ja tiedetään ilostuttaako meitä martta vaiko martti :dummy1::dummy: ?
 
Kotona ollaan, mukana ihana tyttövauva. Jäin siis tuosta yliaikaiskontrollista käynnistykseen. Ja cytoteceillä jälleen. Sain perjantaina 35 mg ja 50 mg ja lauantaina ennen puoltapäivää pääsin kalvojen puhkaisuun. Ihana ylläri oli, kun saliin sisään tuli sama kätilö, joka hoiti esikoisen synnytyksen. Oli tosin aamuvuorossa, joten kerkesi olla pari tuntia. Iltavuoron kätilö, joka hoiti sitten itse synnytyksen, oli myös aivan ihana.

Kalvot puhkaisiin puolenpäivän jälkeen, ja sain myös oksitosiinitipan vauhdittamaan supistuksia ja avautumista. Ja ai prkl, että nekin supistukset oli kipeitä! Olin jo päättänyt, että mikäli ovat samanlaisia kuin edellisen synnytyksen lääkkeillä aikaansaadut, otan epiduraalin ajoissa enkä väsytä itseäni liian pitkään. Ja sitten tulikin toinen ylläri: sama anestesiologi, joka sai epiduraalin tosi nopeasti ja hyvin laitettua. Tällä kertaa en kuitenkaan loppuvaiheessa ollut yhtä puutunut kuin ekalla kerralla, vaan ponnistustarpeen tullessa kävi jo tosi kipeää ja sitten onneksi pääsinkin ponnistelemaan. Sitten lähtikin itsellä vähän lapasesta ja karjuin ja kirosin ja huusin kuinka en pysty, repeän uudestaan ja nyt iski paniikki. Viimeinen "supistus" nimittäin kesti puolisen tuntia, eli ei hellittänyt missään vaiheessa. Ponnistin hetken passiivisesti kunnes oli ihan pakko alkaa ponnistaa kunnolla.

Se hyvä puoli siinä, että tunsi mitä alakerrassa tapahtui, oli se, että pystyin ponnistamaan oikeaan suuntaan heti, ja tunsin missä vauva oli tulossa. Ja ponnistusvaihe kesti tällä kertaa 8 minuuttia (viimeksi 35 min). Eppari tehtiin, mitään muita repeämiä ei tullut ja loppujen lopuksi oli hyvä kokemus. Pää levisi, mutta sitten onneksi sain sen kutakuinkin kasaan oikealla hetkellä :D

Ja neiti, jonka piti olla korkeintaan 3,6 kiloa, painoi 4145 g syntyessään...Ja istukka 955 g! Esikoisella 674 g :D Voitte kuvitella kuinka kevyt olo oli synnytyksen jälkeen.

Tää kertomus nyt tuli vähän väärään paikkaan, mutta menköön nyt :D

Kaikille synnyttäneille hyvää toipumista ja tsemppiä niille, joilla urakka on vielä edessä :)
 
Eilen kävin synnytystapa-arvioinnissa (rv 38+2). Vauvan painoarvio reilu 3,5kg ja kaikki vaikutti edelleen olevan ok. Kohdunsuu sormelle auki ja paikat alkaneet pehmenemään :)
 
Onhan täällä, minulla tänään 39+6, toivottavasti ei tarvitse enään kauan odottaa
 
Vielä on muitakin odottajia. Täällä 40+4 eikä mitään merkkejä syntymästä. Taitaa vain enemmän olla viesteilyä tuolla salaisten puolella.
 
38+6 täälläki, edelleen yhtenä kappaleena. Viime yönä supisteli muutaman tunnin ajan 10min välein sillain vähä kipeästi, vaan se meni sitte ohi.
 
Täällä 39+6. Eilen supisteli aamulla parin tunnin ajan 10 min välein, mutta ei kovinkaan kipeästi. Meinasin jo innostua :). Siitä sitten pitkin päivää harvenivat ja välillä oli tunninkin taukoja, kunnes illalla niitä tuli taas tiheämmin. Tänään ei sitten ole supistellut vielä yhtään. Huomenna neuvola ja jotenkin olin toivonut, ettei sinne tarvitsisi mennä. Meillä ei oikein juttu kulje neuvolatädin kanssa ja esim. synnytyksestä ollaan puhuttu vain, että onko esikoisella hoito jo järjestetty :banghead:. Jotenkin neuvolatäti varmaan luulee, että mulle kaikki jutut on selviä, kun on kerran toinen tulossa. NO, ei ole. Eka tuli sektiolla ja siitäkin on jo 9v aikaa. Alkaa moni asia unohtua tuossa ajassa... En vain jotenkin osaa kysellä tuolta tädiltä mitään, kun se keskittyy lähinnä laittamaan tietokoneelle ylös asioita. Viimeksi meillä meni neuvolassa aikaa 15 min. Jotenkin on sellainen olo, että huomenna ei mene sitäkään.
 
Tänään 41+5, aamulla käytiin Hyvinkäällä äitiyspolilla tarkissa, kaikki oli hienosti ja saatin torstaille käsky käynnistykseen. Noh, kotona kerittiin olla parisen tuntia ja vedet menikin siinä sitten. Nyt ollaan täällä odottelemas et koska alkaa kunnol tapahtumaan. B-streptokokin takia piti tulla jo et saa sen ab-tipan.
 
Tsemppiä koitokseen honeybird! Kiva kun ei tarvinnu käynnistykseen mennä vaan lähtee luomusti eteneen :)
 
Tsemppiä honeybird! Vauva tais säikähtää käynnistyspäätöstä :)

Täällä myös yksi kärvistelijä, rv 39+1 menossa. Eikä juuri mitään oireita, lenkkeilen yhä samaan tapaan kuin ennenkin.
 
Neuvolassa käyty. Rv. 39+4. Pissa ok, paineet 106/72, paino noussut 117g (yhteensä ekasta neuvolasta 16,7kg) ja sf 39cm. Tiistaille laittoi uuden ajan ja sillon lähete taysiin. Olis kyllä kiva jos ei tarvis mennä enää äitiysneuvolaan... :D
 
vaikka tietää että väkisinkin on viimeiset hetket menossa tässä niin kyllä mateleeeee.. Mäkin olen ihan innostunut kun supistellut välillä enemmän muutaman tunnin ajan tai tullut pari kipeämpää supistusta, mutta joka kerta saanut pettyä ja palata takas maan pinnalle. :wink

Ja ensin aattelin ettei mua haittaa kun muut kyselee et joko, joko?! Että se kuuluu asiaan ja ihanaa kun muutkin oottaa intona meidän vauvaa. MUTTA enää ei naurata kun koko ajan tuntuu joku kommentoivan että mikset sä jo synnytä ja antaa "hyviä neuvoja" et miten se synnytys käynnistys. Voihan kettu... :D
 
Takaisin
Top