Uhmaikä :-o

Itse olen aina vaalinut ajatusta, etta lapsi tulee opettaa olemaan ihmisten ilmoilla ja lapsen kanssa pitaisi harrastaa, kayda kaupoissa, ravintoloissa, jossain tapahtumissa jne, kohtuudella kuitenkin. Ei se muuten koskaan opi uusia asioita tai saa uusia kokemuksia. Silti huomaan toimivani omien periaatteideni vastaisesti. Monesti sita vain etsii sita, mika on itselleen helpointa. :rolleyes:
Ravintoloiden lisaksi vaateostokset ovat semmoset, etten koskaan menisi pojan kanssa ainakaan kaksistaan.
 
Miksei täällä ole peukutuksessa vaihtoehtoa hymyilyttää? Meinaan pojalla palaa päreet usein kun odotetaan että mieheni on vaatekaupoilla. Siis en minä. Itse valitsen vaatteeni ohi kävellessäni, juurikaan hidastamatta vauhtia. Alusvaatteissa kestää nanosekunti kauemmin.. Mulle löytyy vaan niin helposti vaatteita.
Asiasta kolmanteen. Meidän rakkaalla kultamussukalla oli tänään viikottaisessa naapurikylässä niin hauskaa toisen vieraan kanssa että sain kantaa huutavan ja rimpuilevan kakaran autoon. Totesin että lankkua on tosi vaikea laittaa turvaistuimeen.. Onneksi tämä toinen vieras oli jo kohta kymmenen vanha ja älysi tulla takapenkille istumaan että sain pojan vöihin. Äitinsä on lastentarhanopettaja ja nauroi taustalla kippurassa.. Että sitte voi ottaa kupoliin... Päästiin onneks kotiin se kilometri ilman totaalista hermoromahdusta.. Siis äidin hermoromahdusta. Lapsi huusi ihan ku sikaa ois pistetty... Voi v@#€%
 
^Heh, tuo "lankuttaminen" on meille miltei arkipaivaa, kun joutuu leikkipuiston jalkeen takaisin rattaisiin istumaan.
 
Poju on ihastuttavan vieraskorea. Jouluvierailulla ei tietoakaan uhmasta tai turhasta kiukusta. Lähtöpäivänä ehkä vähän alkoi hänellä jo itsehillintä pettää :grin oispa joulu ainainen :wink
 
Poika on ryhtynyt nyt uhmailemaan ja temppuilemaan enemmän, muutaman viikon huomannut selkeän "kehityksen" asiassa. Pukeminen on out, minä ite, en tottele, totaaliraivarit, kilarit jne. Temppuilua syömisen ja pesemisen kanssa. Näitä perusjuttuja, mitä osasi odottaakin. Milloin iskä on in, milloin äiti. Hoidossa ei mitään ongelmia, kaikki tämä vain kotona. Mutta sekin kaiketi kuuluu asiaan, kai se tarkoittaa sitä että kotona tuntuu turvalliselta kokeilla rajojaan ja hyvä tietysti niin. Mutta on se niin ihanakin, halaa ja haluaa olla lähellä, auttaa, on niin reipas ja taitava. Iso mutta vielä niin pieni.
 
Meillä tämä uhma näyttää aaltoilevan rankasti n. parin kolmen viikon jaksoissa. Ensin mikään ei prkle käy ja kun huippu on saavutettu, alkaa homma pikkuhiljaa laantumaan jne.
Onko muut huomanneet samanlaista? Vai ollaanko meillä vain jotenkin outoja? Yleensä kuulee että uhma kestää n. pari vuotta putkeen ja vanhemmat hajoaa. Me ainakin saadaan hengähdystaukoja välillä. Onneksi...
 
Meillä se myös vaihtelee, välillä on helpompia jaksoja ja välillä taas hankalampaa. En ole kyllä älynnyt seurata, kuinka pitkiä jaksot ovat. Olen ajatellut, että se johtuu milloin mistäkin, esimerkiksi sisarusten syntymä oli tietysti iso muutos ja aiheutti ylimääräistä uhmaa. Vaikka tulee niitä vaihteluita ilman mitään minun ymmärtämää syytäkin. Taaperot, ei niistä ota selvää!
 
Kyllä vaihtelee täälläkin. Välillä tuntuu kaikki aiheuttavan tirinää ja välillä on ihan kauhean ihania päiviä.
 
Juu tosiaan meillä mennään siinä 2-3 viikon jaksoissa, nyt näyttää siltä että tämä seesteinen aika on loppumassa taas pikkuhiljaa. Odotellaan huippua ja siitä se sitten äkkiä laantuukin. Lähdetään parin viikon päästä lomille lentokoneella eppanjaan niinkuin poika sanoo, voikin seurata kuinka muuttuneet olosuhteet vaikuttavat asiaan.
Aina lentokoneen kuullessaan poika muuten ilmoittaa että se menee eppanjaan tai sitten tampeelle (tampereelle)...:) Tiedä sitten mistä sen Tampereen on keksinyt. .o_O
 
Mun mielestä meillä on myös havaittavissa kausivaihteluita uhmassa. Ja viimeisen poskihampaan puhkeaminen on lisännyt pojan raivoherkkyyttä kuten myös kai päiväkodin vaihtokin. Tänä viikonloppuna meillä on asunut taas ihan kiva poika, vesirokosta huolimatta... :wideyed:
 
..uhma. Tarviiko mun sanoa mitään, jos kyseessä on lapsi joka osasi kiljua levynä ja hakata päätä lattiaan jo ennenku edes kunnolla ryömi..? -_- Mää niiiiiiiiiiiiiiiin kostan tämän ku ovat teinejä.. :D
 
Meidän uhma ei sitten yltänyt espanjaan asti, ei ilmeisesti ollut passia tai henkkareita mukana, siis sillä uhmalla...
Pari viikkoa meni hienosti ilman ihmeempiä raivareita, mitä nyt normaalit kivan tekemisen lopetukset, pois rannalta tai pois leikkipuistosta..
Lentokoneessa istuminen meni loistavasti.
Kaikki oli hienosti kunnes tuli arki vastaan ja viikonloppu ilman hoitoa. Voi pe%&#&e..
Sitten alettiin sairastamaan flunssaa joka täällä jylläsi ja viikko 4 seinän sisällä pelkkää tuskaa.
Ei halua aamiaista, ei halua päikkäreille, haluaa piparia, haluaa ulos, ei halua ulos, tää pipari ei kelpaa, ei potalle, ei vaipan vaihtoa, ei pikku kakkosta, eiku joo pikku kakkonen, ei hampaiden pesulle, ei nukkumaan, ei sitä eikä tätä...
Nyt sitten kostaa kun oli muilla mailla niin nätisti...?
 
Täällä uhma polkee samoja ratoja, vaiheet aaltoilee, nyt on taas näkyvissä pahenevaa. Jäbä nauraa ja juoksee karkuun, ei ole kuulevinaan ja halutaan, ei haluta tai jos sittenkin.. Mutsilta palaa välillä Käpy mut onneks on lehmän hermoinen mies olemassa...
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top