En tiiä toivonko niin paljon poikaa, että mulla on sen takia pelkästään tosi vahva poikaolo. Pahoinvointi oli taas raju, mutta se oli/on erillaisempaa kuin edellisissä raskauksissa. Nyt pahin aika kesti vain kaksi viikkoa, ennen samaa ollut 7-12 viikkoa. Lisäksi mulla on mielihalut ihan erit kuin tyttöjä odottaessa, silloin maistui kaikki makea ja raikas, nyt maistuu kaikki suolainen ja rasvainen ja eritoten jauheliha mikä oli ehdoton ei tyttöjen alkuraskauden aikana :D
Sykkeitä ei olla tältä vielä kuultu kertaakaan, niin niitä ei pysty vertaamaan. Tytöillä ne oli aina korkeat.
Mua pelottaa jo valmiiksi, että petyn jos saadaan taas tyttölupaus rakenneultrassa. Jotenkin niin kovasti toivoo poikaa ja tiedän että mieskin sitä toivoo. Vaikka tiedän myös, että ihan yhtä rakas vauva on oli hän kumpaa sukupuolta tahansa, suurin toive on kuitenkin että olisi terve
Oon ihan luvattoman paljon aikaa käyttänyt tämän miettimiseen, meillä ei ole edes ekaa ultraa ollut eikä olla vielä varmoja, onko siellä edes ketään, niin on ihan idioottiolo. En mä ennen oo tällaisia ajatuksia pyöritellyt, etenkään tässä vaiheessa raskautta
Onko kellään aikaisemmissa raskauksissa tullut pettymisen tunteita sukupuolesta? Menikö ne nopeasti ohi?