Tukihenkilö

ampiaispesä

Puuhakas puhuja
Mielenkiinnosta kyselen, että tuleeko teidän synnytykseen mukaan tukihenkilö?
Jos tulee, niin kuka?
Jos ei tule, niin miksei?

Tilanteethan saattavat aina muuttua ja sen mukaan mennään, mutta näillä mietteillä tällä kertaa.​
 
Tällä hetkellä ainakin on niin, että yksinään menen luultavasti tähän synnytykseen, kuten aikaisemminkin.
Esikoisen synnytykseen isäntä tuli yhtäkkiä paikalle (tätini + opettajansa olivat hätyytelleet toisen lähtemään luokseni), vaikka olimme sopineet, että ei tule.

Toisen ja kolmannen kohdalla ei tullut, koska katsoi lapsia sen aikaa..
Neljännen kohdalla lähti viemään, ja kun saavuttiin synnärille yöllä, niin näytti siltä, ettei menisi kauaa, joten jäi sen aikaa synnärille. Neiti syntyikin vajaan kolmen tunnin sisällä, minkä jälkeen lähti ajelemaan takaisin kotiin, nukkumaan.
Viidennen kohdalla kävi vain saattamassa.

Itselle ollut näin hyvä, koska olen saanut jotenkin paremmin keskittyä, kätilöt + opiskelijat ovat olleet loistavia. Täällä lukenut synnytystarinoita, että puolisosta on ollut loistava tuki..

Itse miettinyt, että olisiko noin omalla kohdallani XD. Olisi varmasti, mutta kunpa sais lapsenvahdin..

Täällä olisi mahdollista saada myös doula, mutta se on itsellä ainakin vielä kysymysmerkillä.
 
En vielä tiedä. Ekalla kerralla oli mukana lapsen isä. Keskittyi lähinnä oman vointiinsa ja vaati kätilöiltä hoitoa päänsärkyynsä. Ei leikannut napanuoraa. Toisessa mukana oli äitini ja meni paljon lepposemmin. Vitsailtiin ja nauretiin ja synnytin välillä.

Nyt mies vissiin haluaa mukaan mutta haluaisi että vauva leikataan. Ei ilmeisesti kestä nähdä tuskiani. Minä taas mielummin synnytän alateitse pitää vielä keskustella synnytyatavasta ja meenkö yksin jos ei halua nähdä.
 
Täällä kanssa ok ollut kuvassa mietinnässä tuo kun en tiedä haluanko välttämättä että mies tulee mukaan.. Ja aluksi mies oli sitä mieltä itsekin ettei tule. En nyt sitten tiedä että miten edetään tässä..
 
Itsellä tosiaan jo toisen kohdalla oli, että ainakin omasta mielestä synnytys meni paljon rauhallisemmin, kun olin vain yksin.
Mie toivoisin, että olisi siskoihin tai äitiini sellainen suhde, että voisin kuvitella mukaan synnytykseen :D. Äitiäni en välttämättä haluaisi.. Tai no en tiedä. Pikkusiskoista vanhinta voisin kysyä, mutta tiedä tuotakaan :D, kun töissä kuitenkin, että pystyisikö lähtemään/tulemaan.
 
Mulla periaatteessa ainoat vaihtoehdot on joko mies, anoppi tai yksin ja anoppia en todellakaan halua lähellekään koko sairaalaa.. Eli joko mies tai yksin.. Enkä oikein osaa päättää kumpi on parempi..
 
Eiköhän meillä tuo mies tule mukaan. Itse en oo täysin vakuuttunut, onko hänestä mulle tukea, vai pitääkö mun enemmänkin tukea häntä.. Mutta mies itse kokee, että tahtoisi ehdottomasti olla mukana lapsensa syntymässä, joten mikäpä siinä.

Voisin sinällään synnyttää itseksenikin, tai ottaa äidin tai siskon mukaan, jos asuisivat lähempänä. Mutta eiköhän me pariskuntana yhdessä mennä.
 
Mä haluaisin saliin vain ja ainoastaan mieheni. Aina on kuitenkin ainakin meidän tilanteessa pikkuriikkinen mahdollisuus ettei mieheni pääsisikään mukaan jos emme saakkaan esikoiselle lapsenvahtia kun se lähtö tulee. Toki pyydetään muutama henkilö varalle + naapurit mutta aina voi käydä niin ettei ketään sitten yhtäkkiä olisikaan vapaana. Meillä mummo tulee luultavasti hoitamaan esikoista, soitetaan hänelle kun alkaa siltä tuntua että synnytys käynnistyy mutta tulee 400km päästä. Yksi mahdollisuus on myös jos tulee meille asumaan niihin aikoihin kun voisi "ennustaa" synnytyksen käynnistyvän. Esikoinen syntyi rv 37+3, enkä usko että tämäkään yliaikaiseksi menisi mutta eihän sitä voi koskaan tietää.
 
Minua kiinnostaa, mikseivät teidän miehet halua synnytykseen, tai miksi että halua niitä mukaan?
Jotenkin sitä olettaa että oman lapsen syntymän haluaa nähdä, joten olis kiva kuulla miksi ei?

Mulla molemmilla kerroilla oli mies mukana, ekalla kerralla tais miestä jännittää enemmän kuin mua mutta hyvä kun oli mukana. Tokalla kerralla ehti just ja just mukaan (odotti esikoisen kanssa lapsenvahtia) kun vauva päätti syntyä niin topakkaa vauhtia. Ehti kuitenkin onneksi!
Sovittiin etukäteen ennen synnytyksiä tiettyjä juttuja, esim mies sanoi ettei missään nimessä aio leikata napanuoraa (eikä tarvinnutkaan), ja että jos musta tulee järkyttävä kiroileva ja ilkeä hirviö, ei sitä saa ottaa henkilökohtaisesti :wink

En muista että kummallakaan kerralla mies olis ollut mitenkään tosi tosi aktiivinen, (sitä on itse myös kyllä aika omissa maailmoissaan), ekan kohdalla tais hieroa alaselkää ja tokan kanssa muistan että kätilö pyysi löyhyttelemään mua viuhkalla, mikä ärsytti jostain syystä ihan älyttömästi ja taisin heittää sen viuhkan seinään kirosanojen saattelemana :D
Mulle oli tärkeintä se ettei tarvinnut olla yksin ja että mies oli mukana, vaikkakin taustahenkilönä, niin samassa huoneessa. Oli myös hyvä että oli joku "selväpäinen" läsna joka kuuli mitä synnytyksen aikana puhuttiin, itse oli aika ilokaasuhöyryissä eikä järin kovaa tolkkua ihan joka hetkestä jäänyt mieleen!
Tähän synnytykseen on ihan selvää että mies sinne lähtee!
 
Doula on se joka tsemppaa, kontrolloi, toteuttaa, auttaa, kuuntelee, toppuuttelee, käskee, koskee, ymmärtää, tietää ja mitähä vielä :wink
Omalla kohdalla se oli tuki molemmille.

Miehelläni oli yksi synnytyskokemus ja se ei ollu mikää "kaunis". Häntä jännitti synnytys ja toisen kärsimyksen kohtaaminen. Jännitti häntä Doulankin läsnäolo mutta kukaan ei mitään katunu synnytyksen jälkeen ja moni asia tuli yllätyksenäkin Doulan läsnäolosta :joyful:
Näin ollen oli heti tiedossa että jatkosopimus tehdään jos toinen lapsi tulee:cat:

Doulaan tutustutaan ennakkoon ja sen saa aina vaihtaa! Itselleni tuli Doulan myötä myös uusi ystävä elämään :angelic: Yllättävistä tilanteista sitä yhteistä löytää :happy:
 
Toivon kovasti, että mies pääsee mukaan tähänkin synnytykseen. Jos ei tule jotain ihan ihmeellistä ajolähtöä, ettei vaan ehditä saamaan lapsenvahtia esikoiselle, niin sitten ei varmaan pääsisi, mutta aika epätodennäköistä tuo. Meillä on neljät isovanhemmat, jotka kaikki asuvat 10-80km päässä meistä, että eiköhän sieltä joku pääse. :)
Mulle ekassa synnytyksessä miehestä oli tosi paljon apua, varsinkin seuraa. Synnytys jouduttiin käynnistämään ja salissa oltiin 6h, ennen kuin lopulta päädyttiin sektioon, kun synnytys ei edennyt ja vauvan sydänäänet heikkeni aina supistuksen kohdalla. Mies piti seuraa ja tuki ja auttoi parhaansa mukaan. Ja kun poika lopulta leikattiin ulos, pääsi isä pesemään ja kapaloimaan vastasyntyneen, kun mua kursittiin kasaan. :Heartred
 
Meillä ilman muuta mies tulee mukaan synnytykseen, mutta ollaan puhuttu että pysyy visusti mun pääpuolessa tukena eikä mene sinne alakerran puolelle ihmettelemään. :grin Kuvia ja ehkä videotakin olisi tarkoitus ottaa heti kun vauva nostetaan rinnalle, mutta ei itse synnytyksestä. Olen nähnyt pari synnytystä ja se ei todellakaan ole siistiä katseltavaa.
 
Ite jotenkin tavallaan en just siks halua miestä saliin jos se synnytys onkin kovin kivulias. En usko että mies kestää kattoa mun kipuja.. Ja lisäks tiedän että sitä ällöttää eritteet.. Ja niitä nyt yleensä kait voi synnytyksen aikana tulla ties mistä päästä :D
 
Mies tulee mukaan, meille se on oikeestaan itsestään selvää. On ollut aikasemmissakin. Ja vaikka häntä myös alkaa herkästä tekeen pahaa se tilanne niin hän dilti kokee et haluaa mukaan ehdottomasti, haluaa nähdä lapsensa syntymän. On se niin ainutlaatunen kokemus, oli sitte kyseessä ensimmäinen tai kolmas. Ja en itekkään pystyis aatteleen tilannetta ollenkaan et ei olis mies paikalla. Vaikka ei oo ees mitenkään erityisemmin jeesannu ni se et hän on läsnä, merkkaa mulle eniten.

Mut näin meillä, ymmärrän kyllä et ei kaikki miehet halua mukaan, on se varmasti aika rankkaa kateltavaa ku rakkain henkilö kärsii.....
 
Mies tulee mukaan, se oli meidän kohdalla selvä juttu. Sisko hakee sitten koirat luokseen, mut onneks ne pärjää hyvin vaikka yönkin.
 
Mies tulee. Meille se oli tärkeä kokemus yhdessä esikoisen syntyessä eikä kyllä missään vaiheessa edes ajateltu ettei tulisi mukaan. Mies hieroi mun selkää ja auttoi hienosti vaikka sanoi että tunsi itsensä tosi avuttomaksi. Ja oltiin salissa aaaaika kauan. Sairaalassa oltiin myös perhehuoneessa, mutta sehän ei nyt tokalla kerralla onnistu.
 
Mies tulee mukaan, vaikka en välttämättä koe että hänen läsnäolostaan on minulle apua. Olen paljon vahvempi yksin. Mutta lasta varten hän on siellä ja toki haluan, että hän saa "saman" kokemuksen kuin minä. Hän itse vitsailee, että pyörtyy jonnekin nurkkaan ilokaasunaamari kasvoilla ja että saan häntä sitten läpsiä hereille kesken synnytyksen. Mutta jos niin käy, niin sitten niin käy :rolleyes: En odota että hän tajuaisi oma-aloitteisesti helpottaa oloani - enhän tiedä itsekään mikä silloin helpottaa. Luotan henkilökuntaan ja minulle riittää, että mies on vieressä ja siellä yläpään puolella läsnä :joyful:
 
Takaisin
Top