Tsemppiketju kilojen karisteluun

Mä mietin jo koko päivän tän ketjun perustamista. Sitä motivaatiota kun tarvis kamalasti ja sitä ei vaan oo :sad001 Vaik kaikki herkut tosiaan eilen kaapista syötiin, ni eikös sitä äsken tullu tilattua perhepitsa. en mä kyl niin paljoo sitä syöny ku yleensä, mutta...
Tosiaan 15kg tarvii pudottaa niin ku siinä raskauskilot-ketjussa sanoin. Ja haaveissa on ens vuoden loppuu mennessä ne pudottaa. Esikon aikana ei pudonnu ekan vuoden aikana grammaakaan.
 
Esikoisen synnytyksen jälkee mulla tippu hienosti 10kg pois ja kun jäljellä oli 5kg että olisin ollut lähtöpainossa (ja tyytyväinen olotilaani) niin tuli syksy ja syksyn aikana jämähdin kotii ja koska vauva silloin nukku niin hyvin niin aina ku se nukku ni "palkitsin" itseni jollain hyvällä herkulla ja kattelin leffoja sohvalla. Jooh, se oli kohtalokasta. Paino nous nopeesti ja olinki jo kohta painavampi kuin esikoista lähtiessä synnyttämään. Sitten kun aloin tekee asian etee jotain, reilu vuosi synnytyksen jälkee ni ei menny kauaa ku aloin jällee odottaa. Kun aloin tätä toista odottaa ni painoni oli melkein sama kuin esikoista lähtiessä synnyttää. Ja tässä toisessa raskaudessa +18kg on aika hurja määrä. Tosin siitä on tippunut nyt noin 10kg mutta matkaa vielä olisi jotta olisin jälleen itseeni tyytyväinen (ja mun kaikki ihanat vaatteet mahtuis päälle!). Mutta mä en saa itteäni liikkeelle, en tiiä mitä pitäis tehdä tai mistä aloittaa. Ja kun mies vielä tykkää kokata ja tekee kaikkia herkkuruokia jälkkärien kera ni koita siinä nyt sitte tiputtaa painoa.
En haluais että nyt käy samallalailla, että oon kohta samanpainoinen ku toista lähtiessa synnyttää.. Sitte kyllä itken ja kovaa! :sad001
 
Mulla kanssa tosiaan töihin mennessä hiipi painoa ylimääräiset 5 kiloa ja raskauden aikana reilut 20 kg. Nyt siis pudotettavaa vajaa 20 kg jäljellä. Tämä viikko on mennyt ilman herkkuja ja ruokailutkin ovat pysyneet kohtuudessa. Netissä kiloklubi.fi on sivusto, jossa voi ilmatteeksi seurata ja kirjailla syömisiään ja edistymistään. Sitä olen nyt näytellyt ja siitä oikeasti näkee kuinka paljon tulee niitä kaloreita vedettyä. Ei voi huijata itseään, että enhän mä tänään ole vielä mitään syönyt vaikka on tullut naposteltua sun mitä. Saas nähdä kauanka saan pidettyä tätä innostusta yllä. Mielikuvaharjoittelu on ollut apuna. Aina mieli tekee mieli mässäillä kuvittelen millaista olisi sitten kun pääsen taas omiin mittoihini takaisin ja muistelen kuinka hirveiltä ristiäiskuvat näytti. Vielä on ainakin tehonnut:).
 
Yllättävän hyvin itellääki lähteny herkkulakko menemää,karkkia,sipsejä tai suklaata en oo syöny nyt yhtää. Ehkä tää on nyt sama homma ku aikanaa tupakanpolton lopettaminen; tuli vaan kiintiö täytee. ja nyt siis läskikiintiö täynnä. Meinasin jopa vaivautua tänään lenkillekkii,niin kova into ois saada läskit sulamaa.:)
 
Jee kiva, kun tämä perustettiin.
Jotenkin on ihanaa, kun on joku paikka missä voi jaella pieniä ilon hetkiä ja ei niin iloisia asioita. Siis voisin toki kertoa sukulaisille ja kavereille, mutta haluaisin hieman yllättää, kun seuraavan kerran nähdään eli olen pitänyt painon putoamisen salassa muilta paitsi äitiltäni.
Mies nyt ei huomaa, eikä osaa sillai tsempata, kun kanssa sisaret täällä :happy093.
 
Meinasinpas tänään repsahtaa suklaapatukkaa ku kaupassa kävin,mukaan sit tarttu sukulaku:p.
Mies oli unohtanu eilen illalla syödä sen suklaavanukkaan(miten voi unohtaa??) ja sit se oli koko päivän tuskaillu et varmaa se ei oo enää siel jääkaapissa ku se tulee töistä,no oli ylläri sille,siellä se oli jääkaapissa tallessa:) hyvä mnä hyvähyvä:smiley-angelic002
 
Tein tänään Rocky road makeisia, mutta söin niitä vain pienen määrän niin kuin olin suunnitellut. Ei mennyt koko peltiä :). Pakko antaa itselle lupa herkutella pienesti edes kerran tai kaksi kertaa viikossa. Olen yrittänyt pitää herkut niin, että viikossa menisi maksimissaan 200g. Eli periaatteessa yksi herkkupäivä per viikko.
 
Mäkii taidan "repsahtaa" sen verran et sallin ne sukulakut,en mä kumminkaa loppuikääni oo ilman suklaata.
 
Heii mäkin oon pari kertaa tyytynyt juuri sukulakuun suklaapatukan sijaan :grin Mikä sattuma! Kai se on se et vähän niin kun suklaan makua, mutta vähän pienempi paha :)
 
Minäkin herkuttelin kyllä ihan törkeän paljon synnytyksen jälkeen, siltä ainakin tuntui. Kunnon sokeriaddiktio. Onneksi pahimmasta herkuttelusta on nyt päästy, kaikista hankalinta olivat ne ensimmäiset päivät, kun herkkuhimo iski, mutta nopeasti se onneksi helpotti. Nyt kun rahat on muutenkin tiukemmassa, niin tulee suunniteltua ruokaostoksetkin tarkemmin. Kun tulee vähemmän kaupassa käyntejä, niin ei pääse niin usein sortumaan namuostoksille. Sallin kuitenkin itselleni vähän herkuttelua joka viikko. Huomaa kyllä jo, ettei enää edes pysty syömään niin paljon kerralla kuin vielä kuukausi sitten! Tulee nopeammin ällö olo. :) Joten ne, jotka kärvistelee makeanhimon kourissa, siitäkin pääsee kyllä irti, mutta tahdonvoimaa se vaatii! Mutta on se jälkikasvullekin parempi, kun tuo esikoinenkin kuitenkin haluaa tietysti syödä herkkua, jos äiti syö, niin hyvä hänenkin oppia siihen "karkkipäivään" eikä siihen, että herkkuja napostellaan harva se päivä.

Kannattaa se ruokavalionsa tsekata muutenkin. Voi olla, että jos jotain tärkeää jää puuttumaan, niin sitten nuo erilaiset himot yllättävät herkemmin. Itse esim. lisäsin pähkinöitä ruokavalioon. Minä ja mies ollaan kasvissyöjiä, niin niitä tärkeitä rasvahappoja ei välttämättä muuten saa ruuasta tarpeeksi. Syön nyt aina aamupalalla muutaman saksanpähkinän, ja uskon, että tuokin pieni parannus on auttanut.

Ja kun niin kovasti rakastan suklaata, niin olen haaveillut, että kokeilisi tehdä raakasuklaata. Pitäisi vain kaikki ainekset jostain ostaa. Mutta se on ainakin paljon terveellisempää kuin kaupasta ostettu suklaa, voisi herkutella hyvällä omallatunnolla. Tai ainakin paremmalla. :wink

Tsemppejä kovasti kaikille taistossa ylimääräisiä kiloja vastaan! Minä aion näyttää anopille, että jokainen uusi kymppi ikään ei tarkoita uutta kymppilukua painossa! Jos samat ratsastushousut ovat menneet jo 13 vuotta, niin aion niihin (tai samankokoisiin) mahtua vielä toisetkin 13 vuotta! Ei se ikä mitenkään sitä painoa nosta, se on vain minusta itsestäni kiinni! Vatsamakkarat ja löllyvät lerpakkeet, sanokaa hyvästit tälle kropalle, sillä ensi kesään mennessä aion saada teidät häädettyä asumuksestanne!
 
Meillä taas mies on kaikinpuolin nirso ruokailia,joten meillä syödää lähes aina samoja ruokia kun en sitten itselle viiti mitää erikoisuuksia tehä,mut näillähän se on mentävä jos ei meinaa ruokavalion muutosta tehä.
Tosin suurin muutoshan taitaa olla se et en joka kauppareissulla sitä suklaata osta.Äsken cittarin reissulla järkytyin ku kassan karkkihyllyllä ei ollukkaa sukulakua,en sitte ostanu mitää,vaikka kovasti se twix siinä houkutteli :geek
 
Mun herkuttelulakko on vähän siinä ja siinä. Eilen en syöny mitään makeaa, mutta tuli syötyä majoneesitäytteinen patonki :smiley-ashamed008 ja tänään mummi (äitini) toi kaupasta pullatäytepitkon, söin siitä pienen palan. Ja mies toi kaupasta kuraläppiä, ja arvatkaas söinkö niitä pari saman tien :smiley-ashamed008:smiley-ashamed005 Mut ihme kyllä ei oo suklaata kuitenkaan tehny niin paljon mieli ku oisin luullu :)

Miehelle lupasin isänpäiväks tehä piimäkakun, joten kaipa tulee sitäkin sitte vähän maistettua. Ens viikolla aion ryhdistäytyä, ja jos vaikka tulis taas lenkilläkin käytyä :)
 
Mä kans funtsasin tota et jos menee jonnekkii kylää ja siellä tarjotaa jotain kahvin kanssa,onkse sit vaa kieltäydyttävä vai kehtaako sitä vähän maistaa?kosahtaakohan koko lakko...??
 
Mä ainakin otan vähän jos kyläillään. Jotenkin must olis töykeetä olla ottamatta ku tarjotaan. Sen vaa sanon et morkkis se tulee jokatapauksessa ottaa vähän tai paljon :oops:
 
Kyllä niitä herkkuja saa kylässä syödä :). Ainakin minä annan itselleni luvan. Teen isänpäiväksi Sacher kakun, täytyy siitä pieni pala maistaa. Täytyy vaan raahautua lenkille polttamaan se.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top