Toukotouhut ´12

Pranametrin kuulumisia minäkin tänne tulin etsimään, toivottavasti kaikki on mennyt hyvin ja olet toipumassa niin henkisesti kuin fyysisestikin! Olet kovin ollut ajatuksissa tänään! <3

Mun omasta alakerrastani (johan on menty takas vauvapalstajuttuihin sitten rytinällä! :)), niin jos leikkaus olisi satavarma, tai ees suurehkolla todennäköisyydellä ratkaisu tähän tilanteeseen, niin olisin siihen suostunut. Vaan on sen verran iso riski, että leikkaus ainoastaan pahentaa tilannetta, että en ole vielä siihen suostunut... maalaisjärjellä kun olen ajatellut, että jos se raskaus saataisiin aluilleen, niin synnytyksessä joko hallittu tai luonnollinen repeämä voisi pelastaa tilanteen.
Ja ne adoptioajatukset, niin en usko, että mies haluaisi, joten ajatuksiksi taitaapi jäädä. Rasismia on täälläkin sen verran paljon (seurustelin ennen nykyistä miestäni noin vuoden verran nigerialaisen miehen kanssa, ja se oli todella todella todella kamalaa elää sitä siinä vierellä... Amppu taitaa olla oikeassa, että varjelkoot sitä, joka kohtelisi mun lastani niin.), että joutuisin ihan oikeasti ja tosissaan pohtimaan ulkomailta adoptiota. Mutta niin, ei taida se adoptiokaan ihan oikeasti ja tosissaan olla nyt vaihtoehto :)

Leikkimökkijutut, oijjoi! Kuulostaapa ihanilta! Ja nopskasti on se hennasin tontin torppa valmistunut, vau! Mieluusti näkis kuviakin näistä teidän taidonnäytteistä! Ja isoista lapsistakin, Valoa ja Venlaa on näkynyt, mutta mites muiden kersat? :)

Hennasille myös levollista tulevaa yötä! Toivottavasti ei ajatukset valvota useampaa yötä!

Joona täällä taas juoksee hullunlailla rinkiä, vaikka kellokin on jo yli yhdeksän. Huhhuh, mistä toi lapsi repii ton kaiken virtansa? Mitähän tapahtuis, jos sitä rupeis ruokkimaan vielä jollain sokerisilla asioilla? :D
 
Moi Te :)
Raporttia eilisestä:
Kaavinta meni ok, odottelua aamupäivä nälkäisenä. Mutta sitten...Salissa olin ennen yhtä.  Heräämössä huomasin minulle laitetun tippaletkun kyynärtaipeeseen, vaikka nukutustippa nähteni menikin kämmenselkään. En sitä osannut ihmetellä, että kanyyli tökötti molemmissa paikoissa. Nestettä tiputeltiin litran verran, eikä olo kohentunut. Verenpaineet olivat hirmu alakantissa 90/50 enkä pysynyt pystyssä ja kova jano. Hoitaja vähän ihmetteli, mutta odoteltiin siinä ruoka ja laitettiin vielä pussi tippumaan. Käsi tuntui kankealta, mutta en osannut sitäkään ihmetellä. Vasta kun toista tippaa oli vähän mennyt ja ranne alkoi pullottaa, soitin hoitajan paikalle ja huomattiin KAIKEN nesteen menneen käsivarren kudoksiin. Pitkä hiha päällä, eikä kukaan kiinnittänyt mitään huomiota, edes hoitaja joka lisää nestepussia viritti ja kääri hihaa kynärtaipeeseen asti. Minulla oli siis hirveän paksu ja kipeä käsi. Litra nestettä käsivarressa! Tippa pois ja nestettä juomalla sisään. Hoitaja tuumi, että onneksi oli vain nestettä, eikä lääkettä näin ei tule kudosvaurioita :/ Elikä kanyyli oli joko rikkonut suonen tai oli mennyt väärin. Olen nyt ollut yhteydessä sairaalaan ja haluan paperini luettavaksi ja vaikka mitään peruuttamatonta ei tapahtunutkaan, tahdon jonkun ottavan vastuun tapahtuneesta ja olevan "varpaillaan" seuraavaa kanyylia laittaessaan. Miten tällaista voi tapahtua? Miten ammattilainen ei huomaa tai osaa katsoa sillä silmällä? Minä jo syyllistin itseänikin miettien miksen sanonut kädestä mitään, kun tuntui kankealta mutta se tuntui jo heräämössä siltä ja luulin kuuluvan asiaan. En minä ole ennen nestetiputuksessa ollut! Turvotus on laskenut aika paljon, mutta käsi on kuin mukiloitu eikä sillä voi tehdä mitään vähääkään voimia vaativaa, eikä sitä voi suoristaa kiristyksen vuoksi. Että näin. Jos vaan jokin voi mennä vikaan, niin tässä tapauksessa niin on käynyt. Sentään sain hukkaamakseni luulleeni neuvolakortin osastolta omakseni. Sitäkin jo keskenmenon jälkeen sieltä kyselin, mutta nyt vasta sen joku tajusi kansiosta minulle tarjota.

Kommentoin myöhemmin teidän muiden juttuja. Kiitos lämpimistä ajatuksistanne, rakkaat kanssakulkijat<3
 
Voihan kettu miten kurjasti tuokin reissu nyt sitten meni Pranis! Etkä oo valitettavasti eka etkä vika, jolla on nesteytykset menny vähän väärin... mutta kyllä sen nyt luulis henkilökunta huomaavan turvotuksista! Eihän toipumassa olevalta voi sellaista huomiointikykyä itse edes odottaa!

Pääasia kuitenkin, että ilmeisesti muuten reissu sujui ilman komplikaatioita ja nyt saat keskittyä paranemiseen! <3
 
Keskiviikkoa... ööh... kai. Olen aivan päivistä sekaisin! Sitä se kotona olo teettää - menee päivät ihan huomaamatta.

Voi kurjuus, Pranametri, että sähelsivät vielä tipan kanssa. En minä olisi varmaankaan moista edes älynnyt. Kun mullakin on ollut se kanyyli vaan kaksi kertaa kädessä. Toivottavasti turvotus kädestä poistuisi pikaisesti ja pääsisit toipumaan itse toimenpiteestä. Halauksia!

Meillä jatkuu tänään "talon"rakennus. Kyllähän tuosta torpasta tulee ihan reilun kokoinen. Naapurikin kävi sitä tuossa ihmettelemässä. :-) Meidän tontti on vielä kaikista kadun tonteista korkein, joten mökki tulee oikein paraatipaikalle. ;-)
 
Moikka!

Kiitos Hennas ja Sanna kommenteista, huojensi, en enää moiti itseäni siitä etten huomannut. Käsi alkaa olla melkein normaalin kokoinen. käsivarressa roikkuu enää pussi (ällöä, tältäkö näytän vanhana?) Ja  turvotuksen laskettua kipukin on hellittänyt, vain lihakset aristavat.

Tänään on Valon kevätjuhla leikkipuistossa! Voipi tulla kyynel silmäkulmaan, kun saavat jonkinlaisen kerhoarvionkin. Lahjaksi tädeille, päädyin vähän erikoisempaan teehen. Hain kaikille erikoisteekahviputiikista herkulliset pussukat teetä ja Valo sai valita kortit jokaiselle. Se vaan oli ongelmana, etten tiedä ketkä kaikki harjoittelijat nyt ovat viime päiviin asti olleet, mutta luulen pussukoita olevan tarpeeksi ja koitin jo Valoltakin kysellä, mutta luotapa siihen nyt sitten ihan varmasti..

Hennas laittaa sitten kuvaa mökista kun on valmis, minua ainakin kiinnostaa! En yhtään ihmettele että menet päivissä sekaisin, pikkukakkonen on ainoa, mikä kertoo mikä päivä on meneillään. Juontajat kun muistan ulkoa :) Ja minäkin haluan uudet rillit!

Sannalle vielä mahdollisista lapsitoiveista. Kurja tuo tilanne, että mahdollinen leikkauskin olisi vain ehkä avuksi. Kamalan vaikeahan siinä tilanteessa on päätöksiä tehdä.
Mutta joskus se elämä kuljettaa niin, että tosiaan vasta jälkeenpäin huomaa miten hyvin asiat menikään. Ymmärrän hyvin nuo ikäeroajatuksetkin. Sehän meilläkin oli taka-ajatuksena kun annoimme vauvalle luvan tulla ihan siinä mielessä, että menisivät vaikka samassa huoneessakin, kun asunnossamme toinen makkari on oikeasti olkkari, se missä me nyt nukumme ja se on ISO, helposti jaettavissa kahdeksi tilaksi. Mutta nyt en tiedä mihin päädytään. Kuoppasimme jo vauva-ajatukset keskenmenon myötä, mutta mies vitsin varjolla nyt on jotain asiasta mutissut. En tiedä. Meillä on nyt niin hyvin asiat. Siksi nuo sinun ikäajatuksesi pistivät silmään, kun itse olen jo kuitenkin 38 ja mietin josko sitä ehkä vielä vaikka vuoden päästä voisi harkita... Katsotaan mihin päädytään :)

Myös veljen fb-postaus eilisillasta, jolloin nuorimmainen, parivuotias tyttö oli pistänyt hanttiin nukkumaan mennessä ja ekaluokkaa lopetteleva isoveikka oli tullut hätiin, pisti miettimään. Isoveikka oli ottanut pikkusiskon viereensä ja lähtenyt lukemaan iltasatua. itkuhälyttimestä oli kuulunut vain hihittelyä ja satu<3 Tällaista meille ei tule koskaan, mikäli Valo ainokaiseksi jää. Kaikkea ihmisen pitääkin miettiä!

Juoksulenkeistä vielä ,että iihan oikein Sanna muisteli. Minä kuvittelin olevani niitä, joille juoksu vaan ei sovi, en ole sitä tyyppiä. Nyt en mitään muuta odotakaan, kuin ensi sunnuntaita, jolloin on jo taas lupa karata pitkin rantaraittia! Ja tuo reilun kympin lenkki menee käytännössä niin, että kun syke nousee tietyn rajan yli, otan muutaman kävelyaskeleen ja sitten taas jatkan. Eli ihan vielä ei mene koko kymppi juosten, mutta kohta ;) Mies haastoi minut ensi keväänä juoksemaan puolimaratonin ja minä hullu otin haasteen vastaan! Onpahan jokin syy pitää myös talvella juoksukunnosta kiinni.

Joonan pesutupaan vieminen taisi olla työläs urakka :D Hauskaa näin luettuna, mutta ei oikeasti. Ne näpithän pitää tunkea joka paikkaan ja ottaa osaa ihan kaikkeen. Kun tietäisikin aina etukäteen mikä kaikki mukulan kanssa toimii ja mikä ei.

nyt oma hetki kirjan parissa
 
Hei kaikille!

Ou nou mikä kurjuus se PRANAMETRIÄ on kohdannut! Ja ihan se on just niin, että ei kait sitä potilaana voi tietää miten kaiken kuuluisi mennä. Minulla on ollu neste tippa vissiin pariin otteeseen.? Viimekerralla Hämeenlinnassa kun sen päänsärkyni kanssa jouduin yön yli jäämään niin laittoivat tipan. sillon huomasin valuttaa, että hemmetin kylmää tavara tulee. Ja niin... eipä ollut hoitaja hoksannut, että käyttöön tulevat nestepussit pitää ottaa huoneen lämpöön ennakkoon. Mulla lorisi suoneen melkeen jääkaappikuylmää nestettä.. Onneksi olin HEREILLÄ! 

HENNASILLA se sutten käy tohina möksän ympärillä1 Ja laita ihmeessä jotakin kuvasta jos vaan ehdit ja haluat! 

TELTTA se pikkuinen, itseomeltu höpötys, se pääsi tänään Venlalle leikkipaikaksi pihalle. OIIIII! Tyttö nökötti siellä nukkevauvan kanssa ja SÖI ruisleipää! Radio soitti rallejaan ja teltasta kuului kuinka Venla lauloi kaikkia renkutuksia perässä!!! Kovaa! Siis.. sehän tietty luuli että me ei kuulla ja niinpä sitte päästeli estottomasti  SOUTTAA HUOPPAA VETETTTÄÄN TAAS NUOTTAAA...

Mitäs.. LUUMUPUISSA huomasin kukkia! Älytöntä! Ja omppupuihin puhkeaa varmaan tuotapikaa. Suuret nuppuset niissä jo näkyy... JA marjapensaiden muhkeat kukkatertut melkeen pelottavat...koska MEHILÄISIÄ on jokapaikassa! Kauhean nopeasti tuo kesä nyt rymistelee meidän riemuksi! Ihanaa!

 
Torjantaita!

Jep, Maarinen, täälläkin käytiin äsken neitokaisen kanssa ihmettelemessä omenapuiden, marjapensaiden, kirsikkapuun ja -pensaan sekä metsämansikoiden kukkia. Kirsikkapuussakin nuput on ihan siinä ja siinä. Varmaan viikonloppuna aukeavat. On varmaan kaunis näky, kun puu on AIVAN täynnä nuppuja. Meillä ei harmikseni noita mehiläisiä näy. Toivottavasti nyt onnistuvat jollain lailla pölyttymään...

Pitää muuten ihmetellä teillekin tuon vanhemman lapsukaisen oma-aloitteisuutta. Neitiä oli tässä eräänä aamuyönä ilmeisesti pissattanut ja oli itse mennyt potalle, mutta osa pissasta oli ehtinyt matkalla karata jo housuun. Mitäpä neiti teki? Oli pissannut loput pissat pottaan ja pyyhkinyt pyllyn, heittännyt märät pikkarit ja yökkärin housut pesuhuoneeseen ja laittanut kuivat tilalle, jonka jälkeen oli mennyt takaisin nukkumaan. Oh shit sherlock, sanon minä! :-)

Pranametrille tsemppiä maratonharjoitteluun!!! Hieno tavoite! Ja noista lapsisuunnittelmista. Luin jostain naistenlehdestä jokunen aika sitten naisesta, joka sai hartaasti toivotun ja odotetun lapsen 44 vuotiaana. Minusta tuo ikä ei ole niinkään ratkaiseva asia, kun lapsi on odotettu ja rakastettu.

Pitää mennä, pieni mies kutsuu. ;-)

 
Arvatkaa mitä? Me vietiin just Joona mummille ja nyt karataan viettämään miehen kaverin 30v juhlia! Jiiihaaa! Arska paistaa, ulkona on liki hellelukemat ja lonkerot on kylmässä! Mä oon niiiiiiiin ansainnut tän! :)))

Aurinkoista päivää teille muillekin! <3
 
Sunnuntaina ..susiäiti suukon antoi lapsilleen.... lal lal laaa jne.

Jipiit Hennasin pikkuneidin täydelliselle oma-aloitteisuudelle! Käsittämätöntä reippautta ja itsenäisyyttä! Kippis!

Kippis, mys SANNAN ansaitulle hulivili reissulle! Tuliko ees pää kipeeksi?

Ja Kippis minulle itselleni, joka onnistui ihan kotioloissa saamaan juhlan jälkeisen aamuolon. Ei paljon tee mieli auringossa pyöriskellä.. (kiva vauva palsta  tämä )

Venla neitonen on saanut peräti kolme peräkkäistä yötä nukkua ilman vaippaa. Ja on niiiiin niin isoa tyttöä. Enää ei edes ostettu mitään vaippapakettia kauppareissulla. Että näillä kait sitä mennään. Ja niin, että miten sujuu? tuota tuota.. yhdet aamuyön lakananvaihdot on suoritettu. Hänä heräs johonkin painajaiseen ja huus sängyssään apua.. että Vauva ja Puput pelkäävät ja siinähän se vahinko sitten kävi.

Ahaa.. meillä täällä menee ruokaa lautaselle... palataan.
 
moi kaikki

ikävä tuo pranan kokema tippasähläys, ihmettelen kyll miten ei hoitajat huomannu. ei sitä itse kuitenkaan voi aina tietää mikä on normaalia.

hienoa hennasin pikkuneiti ku noin omatoiminen osasi olla :)

Meillä Roosalle on laitettu yöksi vaippa mutta ei enää ollenkaan muuten eikä vahinkoja ole juurikaan sattunut :) aina suunnittelen että nyt menny monta yötä vaippa tyhjänä, sitten tuleeki ilta ettei likka suostu millään pissalle tai juo paljon ja sitt pissa onki... ehkä vähän aikaa kattellaan vielä, ainaki niin kauan ku vaippoja vielä jäljellä. Roosa ei kyll päiväuniakaan yleensä nuku edelleen, tosin välillä on käynyt niin vaikkei normaalisti suostu nukkumaan ja oon ite nukahtanut iltapäivällä esikoinen tullut sanomaan että roposa nukkuu sohvalla/nojatuolissa :D välillä nukkuu myös sillo ku katsoo pikkukakkosta. ja aina autooon jos iltapäivällä tai illalla liikenteessä. mutt päikkäreille ei normaalisti silti saa millään, ihme touhua. Oon tässä taas nauranu Roosan sanoja, potkulauta on potkulaulu, virtahepo itepo, seepra on heppa kun ei millään hyväksy että on eri eläin. ja hedelmäsose vaan sinnikkäästi pysyny pittahosu, vaikka kuinka sitä yritän sanoa hedelmäsose. pissahätä usein sanoo vahingossa pissattaja. hyvä kun kysyy onko pissahätä ja sitt vastaa "ei minulla ole pissattaja" :D Leikkimökissä meillä on hienosti likat viihtyny, siellä kun on nyt leikkikeittiö ja keittiövälineet kovasti ruokaa laittavat leikisti, ja sitt mun pitää maistaa. Roosalla on lähes aina sipulia kattilassa ja maitoa mukissa. On tämä mukavaa kun kesä tullut, ei tarvi kauheeta pukemistouhua ulos lähtiessä. Ainut vaan ite en kestäis olla yhtään ulkona ku nyt ollu aika kuuma. siitepöly vaivaa ku ollut ilman lääkkeitä mutt ehkä tarvii nenäsuihke hommata kuiteski. ja jotenki tahtoo päänsärky tulla ulkoillessa vaikka on huivi päässä ja pyrin oleen varjossa. likat innostuivat kovasti ku eilen laitettiin heidän pieni uima-allas pihalle :) ite haluisin päästä synnyttään että vois enemmän nauttia kesästä, vaivat kun vaan pahenee eikä kuumuutta kestä vaikkei vielä edes kauheen kova helle olekkaan. mutt ei parane valittaa ku kuitenki vauva on tulossa melko pian. Alhaalla meidän leikkimökki juuri valmistuneena:


 
Voi miten on sievä punanen torppa! Kelpaa siinä siskosten leikkiä ja kokata äidille ja vauvalle! :) Jaksamisia kovasti sinne Takun huusholliin, toivottavasti kestäisit vielä viimoset viikot järjissäs (tai ainakin musta tuntu silloin, että järki oli mennä, jos joku sattuu muistamaan ;)). Ei käy kyllä yhtään kateeks helteet ja viimesillään oleva vauvamaha!

Maarinen, niinnotuota... mitenhän siinä käy, kun eka ei kuukausiin oo juonu sitä yhtä "kerran kuussa saunalonkeroa" enempää ja sitten vetää kaksin käsin. Kolmannen jälkeen meinas nousta huppuun, mutta vähän kun tajusi tasoitella, niin kyllä se siitä. Ilma oli upea ja juhlat mahtavat, hyttyset meinas vaan pilata tunnelman jossain välissä! Lopulta kun kahdelta käskettiin kaikki ulos, niin tultiin murun kanssa vaan kotiin. Mä olin kuvitellut vielä pari juomaa sohvalla musiikkia kuunnellen, mutta iski päänsärky väsymyksestä ja kylmyydestä, joten kömmin vaan petiin hammasta purren. Hyvä niin, koska just ennenkuin nukahdin niin kuulin miehen könyävän keskustelemaan wc-ankan kanssa henkeviä... yöh. Siinä vaiheessa ei enää ollenkaan haitannut nukahtaa :D Onneksi seuraavana aamuna sitten oltiin rauhassa kaksin pedin pohjalla, Joonakin haettiin vasta iltasella, kun ei miehestä ois ollut autoilijaks sitä ennen. Mutta oli ihanaa! Ensi lauantaina on kans juhlat, kun mun isäni täyttää 50v - joista kylläkin joudun poistumaan jo heti alkuunsa, koska pitää mennä vahtaamaan teinien päättäjäisjuhlatouhuja töihin jo klo 18->
Tuolla edellisissä juhlissa tajusin, että jotenkin mun kaveripiirissä ei oo joko täytetty tai ei oo juhlittu 30v bileitä! 20v ja 40v juhlia on kavereilla ollut, mutta edelliset 30v juhlat oli silloin kakskytä vuotta sitten mun oman isäni 30v juhlat! :O

Ja elokuun eka ois miehen 30v päivä, se lurjus kivenkovaan väittää, ettei mitään juhlia halua... toivoo kuitenkin saavansa poikien kanssa karata mökille viikonlopuksi remuamaan, mutta eihän se mun juhlaintoani auta ;) (Salaa kuitenkin suunnittelen sitä hotellireissua ihan vaan tuonne pääkaupunkiimme)
 
Heipä hei! 

HETI alkuun : IHANA leikkimökki TAKUN tyttösillä! Venlalle sen näytin niin se rupes vääntämään naamaa tekoitkuun, että hälle kanssa! 
Ja sitte se toinen juttu: koita vielä vähän jaksaa sen pullean vauvamasun kanssa! Onnes tässä on muutama päivä taas viileämpää tiedossa, että ei ainakaan sään puolesta tarvitse hikoilla!

SANNAN juoksut ne sitten taisivatkin onnistua? Hyvä kuuluu olleen teidän seuraavakin päivä! Ja ihnaaa, että Joona viihtyy hoidoissa noin hyvin! 

ME.
Olimme oikeen "reissussa". Yökylässä Venlan kummisedän luona. Itseasiassa mentiin hieman auttelemaan heidän muuttokuorman kanssa ja siitä jäätiin sitteb yöksikin. Kyllä oli ihana tulla tänään kotiin. Aivan kuin ois jossakin kauempanakin ollut, kun oli ees yhen yön kotoo pois. Venlakin on niiiiiiin reipas ja iloinen. Viime viikko tuntuikin jo käyvän kireällä koko perhe tässä neljän seinän sisällä ja ulko-oven ja marjapensaan välissä... 


Nyt tämä oma-alotteinen lapsukainen seisoo villasukat jalassa ulkoportailla ja tekee IHANAN ÄIDIN KAUNIITA JUTTUJA, eli puhaltaa jätti-saippuakuplia! Kysyin siis, että mitä ihmettä se tuolla pihalla yksin puuhaa.. Kauhae puheen pälpätys käy ja kuplat vaan pulppuilee ilta-auringossa.

hm.. yövaipat sitten taisivat jäädä! Meni tuo kyläilyreissukin niin hyvin, että ei tänne taloon enää kannata vaippa-pakettia ostaa! Niin sekin aika sitte jäi taakse. 

jassoo.. hitsi kun tuo kello aona ponkaisee puoleen kymmneen, eikä meillä kukaan tajua, että on nukkumaanmeno aika! Pannaria pöytään ja kaakaota ja kohti pehmoisa lalanoita!
 
Moikka

Unohduin taas lueskelemaan kirjaa, ihan oikeaa kirjaa, pitkästä aikaa ja lenkit vie oman aikansa.
 Ukon ja Valonkin välejä tässä koittanut pitää asiallisina, ne kaksi kun tuntuvat törmäilevän toisiinsa välillä liiankin kanssa. Valo siis koittaa kiljumalla hallita tällä hetkellä meidän arkea ja mies on erityisen herkkä koville äänille, ei pää vaan kestä. Ja kun sitä jatkuu ihan urakalla muutaman päivän, menee taas muutama päivä, että mies siitä toipuu, eikä kyräile ja odota koska taas kuuluu. Huh! Ottaahan se koville itsellekin, mutta meillä tuntuu olleen alusta asti niin, että miehen Valon välit ovat vähän aremmat kaikelle konfliktille. Ymmärtääköhän tästä nyt kukaan mitään? Olemme täällä kotona keskenämme puhuneet, että kun mies vaan ei ole se äiti ja hoivahahmo samalla lailla kuin nainen on, vaikka sitä tässä yhteiskunnassa kauheasti koitetaan sellaiseksi vääntää. Poikkeuksiakin varmaan on.
Itsestäni tuntuu, että koitan taas välttää niitä tilanteita, joissa se uhmakiljumiskohtaus on todennäköinen ja kun sekään ei onnistu, niin hermoilen, että miten se mies taas tilanteen ottaa.

Tällä hetkellä Valo nukkuu (toivottavasti pitkiä) päiväunia räkä valuen ja köhien. Eilen oli hiukan lämpöä, joten en vie tänään ulos ollenkaan. Muuten ollaankin oltu päivät pitkälti pihalla, tai no aamupäivä ja sitten alkuillasta ruuan jälkeen. On uni tullut nopeasti illalla :)

Ihana punainen leikkimökki Takun pihalla!

Jaha nyt se sitten heräsi.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top