Toukokuun tohinat
- Ketjun aloittaja Timantti*
- Aloituspäivämäärä
Kyllä sitä on jotenkin vaikea ymmärtää että on alle 5vk laskettuun aikaan. Tällä viikolla aloitin pesemään pikkuisen vaatteita ja mieskin sanoi että mun pitäisi ehkä jo pakata sairaalakassi valmiiksi. Välillä iskee pieni paniikki koska vielä olisi paljon tehtävää ja hankittavaa, ja sitten taas välillä ajattelee että vielähän tässä on aikaa ja on turha hötkyillä. Ikkunatkin haluaisin pestä ennen kesää..
Iskeekö muilla ramppikuume? Etenki, ku on se kohdunsuu sentin auki, niin alkaa jännittää. On vähän semmonen olo ku ois vedenjakajalla. Että mikään ei oo ennallaan, kun vauva syntyy. Ja tulee tarve nähä tietyt tärkeät ihmiset vielä kerran ennen ku itsestä tulee äiti.
Lorenzia: Ihan tuttuja ajatuksia ja tuntemuksia. :) Just juttelin yhden tutun pienten lasten äidin kanssa ja hän totesi että imetysaikana häntä harmitti että miksi ei ollut tehnyt tiettyjä asioita ennen vauvan syntymää, koska nyt oli hankala lähteä kotoa kun vauva ei suostu syömään pullosta. Mä olen yrittänyt tehdä kaikkea mistä nautin ja treffata kavereita.
Kiva kuulla, etten ole ainut hermoilija. Jos vauva antaisi aikaa 11.5 saakka, niin sen jälkeen olisin saanut tavata kaikki ne ihmiset, jotka halua vielä kerran nähdä. Sitten kai voisi mennä rauhallisin mielin synnyttämään ja astua siihen uuteen elämään, joka siitä seuraa :)
Mä en ole en sitten vielä millään valmis siihen, että vauva syntyy!!! Pikkuvaatteet oon pessyt, vika koneellinen on enää viikkaamatta kaappiin. Tänään ja huomenna aattelin lyhentää vauvan huoneen verhot oikeanmittaisiksi. Laitella tavaroita siellä muutenkin ojennukseen. Mutta mä kaipaan selkeästi henkistä kasvun aikaa vielä muutamia viikkoja, ehkä kuukausia 
, sillä on tää raskaus tosiaan mennyt todella nopeasti.
Ensimmäinen vauva tulossa ja eihän meillä ole kuin aavistus, mitä se voi olla. Eilen kävin naapurissa ja heidän helmikuun alussa syntynyt pikkuinen oli kasvanut ihan hirveästi, sekin mua ahdistaa, kun se vauva kasvaa sitten niin nopeasti. Ja sitten katselin netistä vastasyntyneiden kuvia ja huudatin koiralle heidän itkuaan, että tottuu.. ja huomasin, että ne vastasyntyneet on taas ihan hirveen pieniä, miten mä sellasta uskallan hoitaa. Tavallaan nyt mikään ei ole sellainen asia, että olisin sinut.. liian pieni tai liian iso vauva, mutta en mä halua sellasta taaperoikäistäkään heti. Oon ollut muutoin tosi seesteinen koko raskauden ajan, mutta nyt huomaan tän viime hetken paniikin ja ahdistuksen. Synnytys mua ei ole huolettanut ollenkaan ja nyt sekin alkaa jo pelottaa ja jännittää.. mut eniten mua on jännittänyt koko ajan se, kun vauva tulee meille asumaan
Siltikin me ollaan ihan ylirakastuneita jo häneen, vaikka ei tunnetakaan 
Oon nyt pikkupaniikissa nähnyt ystäviä, viimeisen 3kk:n aikana olin tosi epäsosiaalinen, kun tein pelkkää iltavuoroa enkä aikataulullisesti ehtinyt nähdä ketään kavereita. Ensi viikolla lähtään miehen kanssa sinne päivä Tukholmassa risteilylle, oispa siellä ihana sää niin ehtisi nauttia "ulkomaanmatkailustakin" edes vähän vielä :)
Niin.. enkä ymmärrä, miksi terkan piti sanoa vielä se, ettei vauvan syntymää aleta mitenkään esteleen, JOS nyt päättäisi syntyä! Ei ole vielä siis viitteitäkään siitä, että syntyisi, mutta hermostuttiin kyllä.. me tulevan iskän kanssa kyllä estellään ja vauvan kanssa on sovittukin, että toukokuun vikalla viikolla aikaisintaan tervetuloa maailmaan
, sillä on tää raskaus tosiaan mennyt todella nopeasti. Ensimmäinen vauva tulossa ja eihän meillä ole kuin aavistus, mitä se voi olla. Eilen kävin naapurissa ja heidän helmikuun alussa syntynyt pikkuinen oli kasvanut ihan hirveästi, sekin mua ahdistaa, kun se vauva kasvaa sitten niin nopeasti. Ja sitten katselin netistä vastasyntyneiden kuvia ja huudatin koiralle heidän itkuaan, että tottuu.. ja huomasin, että ne vastasyntyneet on taas ihan hirveen pieniä, miten mä sellasta uskallan hoitaa. Tavallaan nyt mikään ei ole sellainen asia, että olisin sinut.. liian pieni tai liian iso vauva, mutta en mä halua sellasta taaperoikäistäkään heti. Oon ollut muutoin tosi seesteinen koko raskauden ajan, mutta nyt huomaan tän viime hetken paniikin ja ahdistuksen. Synnytys mua ei ole huolettanut ollenkaan ja nyt sekin alkaa jo pelottaa ja jännittää.. mut eniten mua on jännittänyt koko ajan se, kun vauva tulee meille asumaan
Siltikin me ollaan ihan ylirakastuneita jo häneen, vaikka ei tunnetakaan Oon nyt pikkupaniikissa nähnyt ystäviä, viimeisen 3kk:n aikana olin tosi epäsosiaalinen, kun tein pelkkää iltavuoroa enkä aikataulullisesti ehtinyt nähdä ketään kavereita. Ensi viikolla lähtään miehen kanssa sinne päivä Tukholmassa risteilylle, oispa siellä ihana sää niin ehtisi nauttia "ulkomaanmatkailustakin" edes vähän vielä :)
Niin.. enkä ymmärrä, miksi terkan piti sanoa vielä se, ettei vauvan syntymää aleta mitenkään esteleen, JOS nyt päättäisi syntyä! Ei ole vielä siis viitteitäkään siitä, että syntyisi, mutta hermostuttiin kyllä.. me tulevan iskän kanssa kyllä estellään ja vauvan kanssa on sovittukin, että toukokuun vikalla viikolla aikaisintaan tervetuloa maailmaan
tää viiminen kuukausi menee varmaan tooooosi hitaasti.täytyy vaan koittaa nauttia vielä tästä masusta 
Ei sinänsä ramppikuumetta. Terveellä tavalla synnytys kyllä alkanut jännittämään.
Toisinaan tulee kamala fiilis, että haluaa sen vauvan tähän just ja heti nyt. Sitten taas tulee fiilis, ettei halua luopua tuosta vauvamasusta vielä. :)
Toisinaan tulee kamala fiilis, että haluaa sen vauvan tähän just ja heti nyt. Sitten taas tulee fiilis, ettei halua luopua tuosta vauvamasusta vielä. :)
Synnytystä odottaa, olipa sitten eka tai toka. Kun sanotaan ne maagiset sanat: olet nyt auki, sentin, kaks tai enempi ekaa kertaa, ni se kyllä pistää pasmat sekaisin ainakin itsellä. Tietoohan siinä vaiheessa ei vielä ole että syntyykö vauva esim. nyt tahi 15. päivä. Ekan aikaan olin vikan kuukauden + 12pvää yli lasketun sen 2cm auki, ja luulin että se vaavi tippuis helmoista jos kävellen lähtisin kaupalle ostoksia raijaamaan. Onneksi ei tullut helmoihin, tuli aamupäivään helteiseen ja puolisoni oli paikalla.
Menni ihan kun oisit mun ajatuksia tuohon luetellu! Miten sitä osaa tehä mitään. Ja miten koirat suhtautuu, miten ite muuttuu sitä mukaa, mimmosta elämä sitten on, sitten ei enää koskaan olla kahestaan, lapsi on aina vähintään mielessä, vaikka hoidossa oliskin. Apua!! Vaikka oisin kuinka valmis tän raskausajan kanssa, niin paniikki siinä tuli kun neuvolatäti sano että koita pari viikkoa ottaa tosi rauhassa, sit saa syntyä. Ja kumminki viikkoja vasta 34+2!
oon nyt yrittäny keskittyä nauttimaan tästä, masusta, liikkeistä ja kivuista kaikkineen. Kaikki ei saa kokea tätä, vaikka tuntuu kuinka ikävältä juosta pissalla vartin välein, tai ei voi kävellä kun tosi vähän matkaa ja alkaa sattumaan mahaan tai selkään, kun öitä ei enää nukuta ja vauvan möyryäminenkin alkaa käymään oikeasti kipeää. Silti, tätä tulee vielä ikävä. Ja oon superkiitollinen että tän kaiken saan kokea, ja puolen vuoden kivuista on kyllä niin huikea palkinto, kun oman pikkusen saa syliin♡♡
oon nyt yrittäny keskittyä nauttimaan tästä, masusta, liikkeistä ja kivuista kaikkineen. Kaikki ei saa kokea tätä, vaikka tuntuu kuinka ikävältä juosta pissalla vartin välein, tai ei voi kävellä kun tosi vähän matkaa ja alkaa sattumaan mahaan tai selkään, kun öitä ei enää nukuta ja vauvan möyryäminenkin alkaa käymään oikeasti kipeää. Silti, tätä tulee vielä ikävä. Ja oon superkiitollinen että tän kaiken saan kokea, ja puolen vuoden kivuista on kyllä niin huikea palkinto, kun oman pikkusen saa syliin♡♡
Mä oon jo kypsä raskauteen mut mulla on alkanu tulla paniikki tulevaa synnytystä kohtaan ja sitä et onko vauva terve. Alkanu miettimään et oisko sittenkin se suunniteltu sektio mun kohdalla parempi tapa syntyä koska mun pelko ei tästä tunnu helpottuvan eikä lääkärit näytä olevan käynnistyksen kannalla koska vauva kasvaa keskikäyrällä. Pelko ei ilmeisesti ole riittävä syy käynnistykselle :/
Toinen asia mitä olen alkanu miettiä on vauvan terveys. Tiedän etten voi siihen ite tällä hetkellä vaikuttaa saako vauva multa kilpirauhas sairauden mut riski on tietysti olemassa. Toki on vakavempiakin sairauksia mut jos niin kävisi niin varmasti siitä syyttäisin itseeni ja masennus on taattu sen jälkeen.
Ahdistaa kun on paljon asioita mitkä mietityttää eikä niihin saa vastauksia moneen viikkoon. Nyt vaan alkaa jo oleen niin vaikea olla eikä pysty kauheesti enää liikkumaan niin ajatukset pyörii mielessä.
Toinen asia mitä olen alkanu miettiä on vauvan terveys. Tiedän etten voi siihen ite tällä hetkellä vaikuttaa saako vauva multa kilpirauhas sairauden mut riski on tietysti olemassa. Toki on vakavempiakin sairauksia mut jos niin kävisi niin varmasti siitä syyttäisin itseeni ja masennus on taattu sen jälkeen.
Ahdistaa kun on paljon asioita mitkä mietityttää eikä niihin saa vastauksia moneen viikkoon. Nyt vaan alkaa jo oleen niin vaikea olla eikä pysty kauheesti enää liikkumaan niin ajatukset pyörii mielessä.
Mulla ei oikeestaan oo "paniikkia", että vauva on kohta täällä. Mä alan olee niin kypsä tähän raskauteen jo, että toivon ettei mentäis edes ihan LA tienoillekkaan.
Meillä on jo kaikki valmiina, joten senkin puoleen vois tossa kolmen viikon päästä tulla.
Meillä on jo kaikki valmiina, joten senkin puoleen vois tossa kolmen viikon päästä tulla.